Au pair on pelkkää hyväksikäyttöä

Mitähän palstoja tai fantasioita oikein olet lueskellut?

Minä olen ollut kolmesti au pairina ja minulla on näiden reissujen myötä löytynyt monta ystävää ko piireistä. Kukaan ei ole joutunut ihmiskaupan, seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ei huumeiden käyttäjiksi eikä prostituutioon. Ainoa "hyväksikäyttö" on ollut halpa työvoima, tosin siitäkin voi kiistellä.

Ehkäpä jossain päin maailmaa "au pair" voi joutua tälläisen hyväksikäytön uhriksi, mutta turha semmoisesta on varoitella suomalaisia nuoria, jotka harkitsevat lähtöä ulkomaille.

Hahah itse ainakin tunnen itseni erittäin hyväksikäytetyksi: olen au pair ihanassa perheessä, saan palkkaa enemmän kuin tarpeeksi työmäärään nähden(pari tuntia päivässä, viikonloput vapaat), lentoliput, iso huone ja kylppäri, julkisen liikenteen kortti, ruoka, ystäviä, harrastuksia, uusia kokemuksia. Voi että kaduttaa että ikinä päätin lähteä kylmästä suomesta....

Jos se kerran on niin ihanaa, miksi sitten niin monet lopettavat kokonaan tai vaihtavat perhettä.

Minun mielestä se on pelkkää nuorten hyväksikäyttöä.

Ne varmaan loppettaa ja vaihtavat perhettä, koska ei tullut sen perheen kanssa toimeen eri syistä kuin mitä sä luulet. Esim, työpäivät on pitempi kuin mitä he lupasivat eivätkää maksaa siit ylimääräisestä ajasta. Jotkut on kuulemma lopettanut siksi, koska ne ei tullut vanhempien kanssa toimeen millään.
Au Pair voi itse hyväksyä sen perheen johon menee, kukaan hänet ei pakottaa hänet heti ensimmäisen perheen luo, joka tarjoo hänelle töitä. Skype on hyvää keksintö jonka kautta voi tutstua perheseen.

Onko kukaan nähny koskaan esim. Venäläistä tai Kreikkalaista Au Pairia?

En minäkään. Heillä on vielä sen verran omanarvontuntoa etteivät alistu sellaiseen. Pitävät sitä jopa vielä pahempana hyväksikäyttönä kuin prostituutiota.

Itse tunnen monta venalaista aupairia... ja tiedan yhden kreikkalaisenkin...

Heh. Vai Kreikkalainen aupair, huono vitsi. Sellaista ihmettä et nää, että Kreikkalainen toimisi aupairina.

Itse vietän parhaillaan omaa au pair vuottani ja koskaan en yhdessäkään työpaikassa ole saanut parempaa kohtelua. Ylityöt maksetaan todella hyvin (ellen halua ylitöitäni ekstra vapaa-aikana), perheeni maksaa myös oman asuntoni, palkan ja tarvittaessa myös ruuan. Perhe myös auttaa minua kaikessa mihin olen vain aupua tarvinnut ja ollut todella joustava työajoissani, puolin ja toisin.

Valitettavasti lopetan työt toukokuussa mutta jos mahdollisuus olisi niin jatkaisin ehdottomasti ja tulen varmasti olemaan perheen kanssa tekemisissä vielä tulevaisuudessakin suomeen muuttomme jälkeenkin.

Kannattaa miettiä millaiseen perheeseen lähtee ja ottaa huomioon esimerkiksi kulttuurilliset erot. Esimerkiksi Saksassa ja Englannissa vaatimustaso voi olla korkeampi kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Ei kuitenkaan kannata pelätä lähteä kokeilemaan au pairin työtä, parhaillaan todella antoisa ja positiivinen kokemus! Se on ihan vain omasta asenteesta kiinni!

..ja ainahan pahimmassa tapauksessa Suomeen pääsee takaisin.

Joissakin tapauksissa pitää paikkansa. Pitää tietää millaiseen perheeseen on menossa ja millaiseen elämään ja maahan. Toki jotkuthan voi huijata tietonsa.

Toki au-pair työ on hyvää ja voi tuoda pääsyn toisenlaiseen elämään. On monia jotka jäävät asumaan ulkomaille au-pairina olon jälkeen. Kun mainitsit hyväksikäytön, niin yhtä lailla Suomikin hyväksi käyttää nuoria. Työharjoittelut / työmarkkinatuki / tuettu työllistyminen / kesätyöt. Noissa usein käytetään ihmistä hyväksi. Samoin nuo jotka tekee 16 tunnin työpäivää yli kuukauden kerrallaan. Useita kertoja vuodessa.

Tietämättömyys on kyllä tyhmyyttä. Eivätköhän useimmat (ainakin täältä muualle lähtevät) tiedä suunnilleen, mihin suostuvat.

Mielestäni au pair-toiminta on ennen kaikkea mahtava mahdollisuus - sitä se oli ainakin itselleni - päästä tutustumaan vieraaseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Perheessä asuminen on tähän paras vaihtoehto, sillä perheessä asuessa arki ja perheen tavat ovat aina läsnä. Itse olisin esimerkiksi lukiossa halunnut lähteä vaihto-oppilaaksi, mutta vanhemmillani ei ollut siihen varaa. Sen sijaan päätin lähteä au pairiksi ja löysin ihanan perheen, jonka kanssa pidämme vieläkin yhteyttä.

Au pairille maksettava korvaus ei tietenkään yleensä päätä huimaa, mutta monet perheet tarjoavat pakollisten ruoan ja asumisen lisäksi au paireille myös muita etuja. Perheessä asuminen on myös yleensä turvallinen vaihtoehto ja antaa todella hyvät mahdollisuudet kehittää kielitaitoaan. Työtä tehdään yleensä inhimilliset tuntimäärät, ja monilla perheillä on esimerkiksi oma siivooja, joten au pairin tehtäväksi jäävät useimmiten kevyemmät kotityöt.

Minua ei ainakaan kaduta, että vietin elämästäni vajaan vuoden au pairina.

Onkohan kukaan laskenut kuinka monta prosenttia jää sille tielle. Kotiinpäin vanhemmille ja kavereille kehutaan kuinka on saatu hyvä työpaikka ja poikaystävä.

Mutta todellisuus on aivan jotain muuta.

Valitettavasti toiminnalla on se negatiivinenkin puolensa. Omista kokemuksistani on jo 15 vuotta, mutta se oli aika traumaattista. Ihmiskaupan kohteeksi en joutunut :) mutta kyllä siihen sisältyi paljon henkistä väkivaltaa.

Minun piti vain vähän mennä ulkomaille kesätöihin, enkä osannut kuvitella joutuvani niin tukalaan tilanteeseen. Ensimmäisessä perheessäni en esim. olisi saanut poistua kotoa yksin, eikä lainmukaisia vapaapäiviä ollut. Vaihdoin perhettä ja päädyin kärsimään uuden perheen äidin mielenterveysongelmista ja raivokohtauksista. Tässä perheessä viikottainen vapaapäivä alkoi aamiaisen jälkeen ja päättyi ennen illallista, koska minun panokseni lasten aterioiden tarjoilussa ja nukuttamisessa oli välttämätön... Nukuin aina lasten kanssa samassa tilassa, eikä vapaita öitä ollut koskaan. Silti olin perheen äidin mielestä kelvoton ja hän myös valitti selkäni takana, miten paljon minulle pitää maksaa palkkaa.

En ehtinyt koko oleskeluni aikana solmia mitään ihmiissuhteita perheiden ulkopuolella enkä myöskään tutustua ympäristööni sen kummemmin. Ikävintä kuitenkin oli, että jälkimmäisessä perheessä koettu kaikenlainen henkinen väkivalta vaikutti mielialoihini vielä pitkään paluun jälkeenkin. Koin itse olevani syyllinen tapahtumiin.

Olin toki odottanut saavani ystäviä ja "toisen perheen" kuten moni täällä hehkuttaa, mutta toisin kävi. Sittemmin olen sekä Suomessa että ulkomailla asuessani hankkinut omile lapsilleni monenlaisia hoitokontakteja sekä kodinhoitoapua. Jos nyt omista nuoruuden kokemuksista on jotain ollut apua, niin olen oppinut, että omia apulaisia tulee kohdella hyvin ja pitää sovituista asoista kiinni.

Jos haluaa ulkomaille, on monia muitakin vaihtoehtoja kuin au pairina työskentely. Jos silti haluaa nimenomaan au pairiksi, kannattaa miettiä, minkä kanavan kautta lähtee, ja mitä on valmis sietämään. Oma mielipiteeni on, ettei välitysjärjestöstä oikeastaan ollut mitään apua. Päin vastoin järjestöjen kautta au pairia usein hakevat perheet, jotka ovat tottuneet pitämään au pairia kasvottomana palvelusväkenä. Poikkeuksiakin toki on. Itse aikoinaan reklamoin kokemuksistani järjestölle sekä kohdemaassa että Suomessa, mutta eipä asiaa jälkeen päin sen kummemmin korvattu tai selvitetty.

Edelliseen lisättäköön vielä, että tässä kyllä myös näillä järjestöillä olisi miettimisen paikka, kuinka tätä mahdollisuutta markinoidaan. Ristiritoja on paljon. Suomessa au pair -työtä markkinoidaan nuorisovaihtona, jossa asutaan paikallisessa perheessä ja tehdään "kevyitä kotitöitä". Suomalaiseen demokratiakäsitykseen tottunut ihminen mieltää tämän omalla tavallaan. Kun sitten totuus onkin se, ettei au pair ruokaile perheen kanssa, eikä häntä kohdella ihmisenä jne., aletaan selittää, että "kun tässä ja tässä maassa on pitkät perinteet palvelusväen pitämiselle...". Onhan Suomessakin vielä 1900-luvun alussa pidetty palvelijoita, mutta sitten yhteiskunta on radikaalisti muuttunut, minkä vuoksi konsepti on suomalaisille vieras. Rehellisempää olisi alun alkaen markkinoida asia niin, että työskentelet kotiapulaisena/palvelijana paikallisessa perheesssä.

Itse silloin parikymppisenä jo annoin järjestölle tämän suuntaista palautetta: en tiedä, onko sitä ikinä noteerattu.

Toivottavasti nämä nuoret ymmärtävät pyytää tes:sin (työehtosopimuksen) mukaista palkkaa kodinhoitajan työstään.

Lisätietoja saa esim. palvelualojen ammattiliitosta.

In your dreams, papa.

http://conventions.coe.int/Treaty/en/Treaties/Html/068.htm

Uskon kyllä että seurailet prostituoituja.

Olen ollut töissä alan toimistossa, ja kyllähän siellä "kentällä" kaikkea tapahtuu. Valitettavan usein juuri ne huonosti kohdellut eivät koskaan raportoineet kokemuksistaan. Perhe voi Skypessä olla vaikka kuinka mukava mutta paikan päällä sitten osoittautua toiseksi... Minulle jäi tuon toimistopestin jälkeen hieman synkkäkin kuva koko hommasta, mutta jos joku tykkää asua toisten nurkissa ja tehdä kotitöitä ruokapalkalla, mikäs siinä. Ei saisi yleistää sen enempää positiivisten kuin negatiivistenkaan kokemuksen perusteella. Joillain on hurjan kivaa ja toisella todella hankalaa, eikä se aina ole oma ansio tai vika mitenkään.

Se mitä te siellä toimistoissa voisitte tehdä, olisi että reagoisitte siihen negatiiviseen palautteeseen. Minä aikanaan kävin henk.koht. antamassa palautetta, toimisto myönsi perheiden toimineen väärin sekä lupasi selvittää asiaa ja kertoa tilanteen etenemisestä. Jäin odottamaan, mutta mitään ei ikinä kuulunut. Sen sijaan toinen perheeni otti yhtäkkiä yhteyttä, ja tajusin, ettei valitukseni ollut ikinä mennyt heille asti. Lisäksi selvisi, ettei järjestö ollut lähettänyt minulle normaaleita palautelomakkeita eikä kutsua au paireille suunnattuun tapaamisen. Sittemmin kysyin tähän syytä, mutta en ikinä saanut vastausta.

Ei saa yleistää mihinkään suuntaan, mutta usein tuntuu, että näitä negatiivisia kokemuksia vähätellään sen varjolla, että juuri itsellä kaikki on mennyt hyvin. Tuolla edellä esim. joku sanoi, että odotetaan "paapomista" ym. Minä nyt odotin sen verran, että tekisin normaalia 8-tuntista työpäivää, saisin asiaankuuluvan vapaa-ajan ja minua kohdeltaisiin ihmisenä. Perhe ilmoitti tarvitsevansa lastenhoitajaa muutaman tunnin aamulla ja muutaman illalla, mutta käytännössä he tarvitsivat sen lisäksi lastenhoitajaa kaikkina muinakin vuorokaudenaikoina, tiskaajaa, siivoojaa, pyykkäriä (pese-ripusta-silitä-viikkaa), tarjoilijaa ja ruuanlaittoapulaista. Jotakuta, jota ryntäisi ojentelemaan heille tavaroita, kun he istuvat sohvalla eivätkä vaivaudun siitä nousemaan. Aterioilla istuin keittiössä syömässä omaa palvelijanruokaani ja nousin palvelemaan, jos perhe tarvitsi jotain. Ulkonäköäni ja pukeutumistani kritisoitiin jatkuvasti, minua haukuttiin tyhmäksi jne. Ja paljon muuta. Sellaista säännöllistä vapaa-aikaa, että olisin voinut nollata ajatuksiani yksin tai muiden ihmisten seurassa, ei sattuneesta syystä ollut. Sellainen nyt vain on henkisesti aika raskasta.

Vieraaseen kulttuuriin voi tosiaan tutustua muullakin tavoin. Itse sittemmin oleskelin ulkomailla useampaan otteeseen opiskelujen merkeissä. Lisäksi olen asunut työni vuoksi ulkomailla useita vuosia. Olen joka kerta sopeutunut hyvin ja löytänyt paikkani arkielämässä nopeasti. Siihen, että au pauria kohdellaan huonosti, ei saisi vain hakea syitä kulttuurieroista: hyväksikäyttö kuuluu harvaan kulttuuriin sellaisenaan.

Minulla kävi silloin huono tuuri, jollain muulla on käynyt paremmin. En nyt puhuisi ihmiskaupasta, mutta ymmärrän aloittajan pointin.