Onko eron jälkeen huomannutkin kaipaavansa entistä kumppania? Erityisesti olisi mielenkiintoista kuulla ns. sitoutumiskammoisten kommentteja. Onko eron jälkeinen yhteydenpito vaikuttanut asiaan. Siis se, oletteko olleet tekemisissä vai katkaisseet kaiken yhteydenpidon.
Tuleeko jättäjälle koskaan ikävä jätettyä?
shhhhh
115705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole ollut kaipuuta, vaan ennemminkin tuntunut helpotusta.
Muutama viesti saatettu lähetellä, mutta hyvä vain, jos yhteys loppuu kokonaan. Turhaa energiankulutusta vääntää väkisin mitään. Parempi vain jatkaa elämää iloisin mielin eteenpäin.
Varmaan riippuu suhteen laadusta. Jos siinä on ollut sellaista sielunkumppanuutta, niin varmasti sellaista ihmistä kaipaa. Mutta useimminhan parisuhde loppuu, kun henkisellä tasolla mikään ei toimi.
Minua voi kai sanoa sitoutumiskammoikseksi, koska en roiku väkisin huonoissa suhteissa vain siksi, että olisi joku. Tarvitsen suhteen, jossa jään pitkällä juoksulla voiton puolelle tai ainakin -0 tilanteeseen verrattuna yksinoloon. Ja viihdyn hyvin yksikseni. Toisin en ole yksikseni, sillä minulla on hyvää seuraa ystävistäni ja kavereistani. Huonossa suhteessa taas olen yksin, sillä hyvä aika menee huonossa seurassa.
Kun suhde loppuu, siihen on todella hyvä syy. Koskaan ei pitäisi aloittaa saman kanssa uudestaan. Ihmiset eivät muutu. Sieluton ei saa sielua, itsekäs ei pääse ylimielisyydestään, ahne ei ymmärrä antaa, riippuvainen ei pääse ongelmistaan eikä narsisti alistamisesta. Joitain hyviä hetkiä voi olla ikävä, mutta pitää muistaa ettei se toinen ollutkaan se miksi sen oli omassa mielessään muokannut.
edellisessä viestissä samoja ajatuksia kuin mulla. Ikävä on jotain hyviä hetkiä, mutta ei se riitä takaamaan että toinen kerta voisi toimia. en palaisi takaisin pakollakaan. Mun tapauksessa vähän hankalampi homma, kun eksä ei luovuta. Sanomansa mukaan, kun en palaa vapaaehtoisesti niin sitten hän tulee ja vie väkisin. Joten ei kyllä ole ikävä sellaista miestä. Mutta tää onkin varmaan aika kriittinen tapaus...
riippuu erosta. jos on erottu ns "yhteistuumin" niin tottakai sitä voi jonkinlaiset välit pitää....
jos taas ollu draamaa erossa (pettämistä tms) niin eihän tuollaiseen ihmiseen nyt halua pitää minkäänlaista yhteyttä!
tietenkin jos pitää kovasti exään yhteyttä niin se hidastaa eroprosessia, eikä toisesta pääse niin nopeasti ns eroon
Mina lopetin suhteeni poikaystavaan viikko sitten. Ja voin kylla sanoa etta on kova ikava, ja joka paiva mietin etta tuliko tehtya oikein. En vain voinut enaa jaada suhteeseen jossa koin etta saan koko ajan vaan antaa, mutta mitaan ei tule takaisin. Hanen mielestaan kaikki oli hyvin (tietysti), mutta ei suostunut muuttamaan tapojaan vaan alkoi vain syyttamaan etta minussa vika. Paatin pistaa poikki ja nyt han ei suostu puhumaankaan minulle.
Eli riippuu syista miksi on jattanyt, ja tuleeko ikava.
miksi miehen pitäisi aina muuttaa tapojaan? etkö itse voi muuttaa omiasi? ;)
Lopetin suhteen, jossa itse olin pelkästään antaja ja mies törkeä hyväksikäyttäjä. Kerroin tilanteen, ettei ole tasapuolinen suhde, mutta mikään ei muuttunut.
Miehen ei tietenkään tarvitse muuttaa tapojaan, jos ei ole siihen kykyjä ja halua, mutta suhde ei voi silloin jatkuakaan. Mies valitsi mielummin itsekkyyden kuin minut, joten hän teki suhteen ihan itse mahdottomaksi.
Mies ei antanut mitään, joten minäkin muutuin antamattomaksi (=lopetin suhteen), eli tein siis itsessäni muutoksen ;)
Miten itse muuttuisit vastaavassa tilanteessa, että suhde voisi toimia ja jatkua?
En olisi jättänyt miestä, jos suhde ei olisi ollut loppuun eletty. Lasten takia on pakko ollut olla jonkin verran tekemisissä tyyliin moneltako haet ja milloin tuot takaisin. Ikävöinyt en ole päivääkään. Loppu mikä loppu. Nyt mulla on taas tilaa hengittää ja olla oma itseni.
Kyllä jättäjä voi ikävöidä.
Kesäkuuussa jätin silloisen naisystäväni, olosuhteet vain oli sellaiset, että suhde tuntui täysin mahdottomalle. Koko tämän ajan olen häntä silti kaivannut. Vaikka suhde ei toiminut niin ihmisenä hän oli minulle rakas.
Miksi suhde tuntui mahdottomalta? Olitteko vain liian erilaiset? Oletko kertonut exällesi kaipaavasi häntä tai oletteko edes olleet yhteydessä eron jälkeen?
Suhde tuntui mahdottomilta monistakin syistä. Keskeisimmät oli erilaiset päämäärät elämässä.
En ole kertonut hänelle ikävöiväni häntä, vaikka kertaalleen olimmekin yhteydessä alkusyksystä. Koska kaipuusta huolimatta mikään ei ole muuttunut eikä suhteella edelleenkää ole mahdollisuuksia olisi ollut toisen kiusaamista kertoa kaipaavansa.