Olen 18-vuotias empaattinen miehenalku. Olen alkanut vakavasti miettiä olenko valmis vakavaan suhteeseen jonkun ihanan tyttösen löydettyäni. En halua hetken suhdetta tai kavereille esiteltävää tyttöystävää, vaan sen oikean. Ongelmana on pelko, että takiani suhde epäonnistuu: kiinnostus loppuu, teen jotain typerää tai mitä tahansa. Olen edelleen nuori, mutta en halua mahdollisuuden tullessa enää missata sitä! Olen jo muutaman missannut ujouttani, mutta ensirakkauttani olen kyllä ulos pyytänyt - pakit tuli. ^^ Siitä kun vielä täysin yli pääsisi...
Joten varsinaiseen kysymykseeni. Millainen oli elämäntilanteesi, fiiliksesi tai muu ajatusmaailmasi, kun aloit ensimmäisen kerran tapailla ihastustasi ja/tai aloitit suhteen? Millainen oli suhteenne alku? Millainen oli ensimmäisten tapaamisten ilmapiiri? :)
Viestiä saa kommentoida ja vastata fiilispohjalta. Ja kyllä, olen aika tunteilija pojaksi.. :p ...mutta sellainen haluankin olla!
Joten varsinaiseen kysymykseeni. Millainen oli elämäntilanteesi, fiiliksesi tai muu ajatusmaailmasi, kun aloit ensimmäisen kerran tapailla ihastustasi ja/tai aloitit suhteen? Millainen oli suhteenne alku? Millainen oli ensimmäisten tapaamisten ilmapiiri? :)
Viestiä saa kommentoida ja vastata fiilispohjalta. Ja kyllä, olen aika tunteilija pojaksi.. :p ...mutta sellainen haluankin olla!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.