Olen huomannut, että lihavilla vanhemmilla on usein lihavia lapsia. Periytyykö tämä geneettisesti ja kannattaisiko tämä ottaa huomioon parin valinnassa?
Lihavat vanhemmat ja lapset
markkinat sj
10121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lihomiseen vaikuttavat geenit osin periytyvät, mutta aikuisten ylläpitämät elämäntavat vaikuttavat aina koko perheen ruoka- ja liikuntatottumuksiin. Lihavien vanhempien lapset voivat muuttaa elämäntapansa siinä missä muutkin lapset viimeistään sitten kun itsenäistyvät.
Ylipainoiset vanhemmat eivät siis ole tae sille, että heidän lapsistaan tulisi automaattisesti ylipainoisia.
Tuollainen asenne kannattaa ottaa huomioon parin valinnassa! Periytyy typerät ja ahdasmieliset asenteetkin aika tehokkaasti...ikävä kyllä!
Mikä siinä on ahdasmielistä, jos tekee havaintoja, että lihavammilla vanhemmilla on yleensä lihavempia lapsia? Voisitko vähän kartoittaa??? Havaintoni voivat toki olla vääriä,(esim. liian pieni otanta) mutta jos se on totta niin onko sen sanominen ahdasmielistä?
Se on typerä asenne, että oman terveyden lisäksi pilataan lapsen terveys liialla ruoalla ja liian vähällä liikunnalla. Mun mielestä sen vois kirjata lakiin, että tietty prosenttimäärä (esim. 50) kun on ylipainoa, niin lapsi pitäisi ottaa huostaan vähäksi aikaa, jos vanhemmat eivät saa painoa laskemaan (ei tietysti sovellettaisi ihan pienten lasten kohdalla). Se on jännä että lapselle ei saisi antaa esim. tupakkaa, mutta sairaalloinen lihavuus on ok.
Tässä ketjussa ei ollut tarkoitus syyllistää ketään, eikä myöskään luetella mitään rangaistuksia vanhemmille, koska syyt voivat olla niin moninaisia. Tarkoitus oli pohdiskella enemmänkin, että ovatko syyt enemmän geeneistä johtuvia vai elintavoista ja haluaisin huomauttaa, että jos vanhemmalla on esim. huonot polvet, niin liikkuminenkin voi olla vaikeampaa. Pysytään asiassa.
No, se on hyvin yksioikoista, peräti yksinkertaista ajattelua. Jotenkin tuo aloitus, että "kannataisiko ottaa huomioon parin valinnassa" tuntuu hassulle. Ihan kun olisi jotain hyvän perimän omaavaa siitos-sonnia etsimässä, että jälkeläiset omaisivat mahdollisimman hyvät geenit. Ihminen on ihminen, enkä minä ainakaan "parin valinnassa" edes ajatellut tuollaisia... Se oli rakkautta, se......ei tullut mieleen esim. onko hänellä hyvät hampaat tai jms., että kannataako ottaa puolisoksi, lasten isäksi.
Lapset syö samaa ruokaa kuin aikuiset. Kun ne tottuu siihen niitä ei saa enää syömään mitään terveellistä. Hirveitä aikuisia, miettikää miten vaikeaa lapsen on kasvaa ulkonäkökeskeisessä maailmassa lihavana, ei löydy vaatteita. Kuinka vaikeeta on lapsen alkaa syömään terveellisesti, lapset ei saa laihduttaa, mutta oikealla ruokavaliolla lapsista tulee normaalipainoisia, jos vanhemmat määräävät ruokaostoksista. Itsekkäitä vanhempia.
Ei pidä paikkaansa, ettäkö lapset olisivat vain vanhempiensa esimerkin tuloksia ja jäisivät ikuisesti lapsuuden oppiensa vangeiksi. Kaikilla aikuisilla on mahdollisuus alkaa ajattelemaan omilla aivoilaan, tehdä omia ratkaisuja ja muuttaa kodista saamiaan asenteita.
Viimeistään rakastuminen muuttaa vanhoja tottumuksia omaksi eduksi eikä sitä vastaan. Aikuisten antama kyseenalainen esimerkki on monelle aikuistuvalle lapselle myös inspiraatio täysin päinvastaiseen ajatteluun.
pullan ja mäkkärin hajuiset kotiäidit lihottaa myös lapsensa.
Mikään lapsuudessa opittu EI tarvitse jatkua aikuis-iässä. Minulla on ainakin sellaisia asioita sekä ruoka tottumuksiin, että paljon muuhunkin lapsuuteen liittyen, josta olen halunut ehdottomasti eroon ja monesta päässytkin. Usein on niinkin, että kun tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että tämä tottumus ei ole hyvä tai oikein niin päättää, että minä en ainakaan aikuisena ole tuollainen tai toimi noin! Saataa olla ikäänkuin varottavana esimerkkinä.