Selittäkää hyvät ihmiset mistä tässä on oikein kyse.
Iloinen pitkäaikainen vaimoni oli koko syksyn ja syystalven kiukkuinen ja kireä sekä minulle, että lapsille.
No nyt sitten vuoden vaihteessa latasi oikein täyspanoksen: ensin moitti minua, että inhottaa, kun käpälöin häntä - no en ole sen koomin käpälöinyt. Ja sitten noin viikkoa myöhemmin ilmoitti, että hän haluaa muuttaa pois, jättäen minulle lapset. Tuumasin, että pohditaanpa asiaa.
Ja nyt sitten pari viikkoa myöhemmin, hän on taas iloinen oma itsensä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja seksielämä jäi sen siliän tien, hänestä ei ole koskaan ollut aloitteen tekijäksi ja minä en voi koskea, jos se kerta inhottaa.
En ymmärrä alkuunkaan mistä on kyse, ymmärtääkö joku muu?
Iloinen pitkäaikainen vaimoni oli koko syksyn ja syystalven kiukkuinen ja kireä sekä minulle, että lapsille.
No nyt sitten vuoden vaihteessa latasi oikein täyspanoksen: ensin moitti minua, että inhottaa, kun käpälöin häntä - no en ole sen koomin käpälöinyt. Ja sitten noin viikkoa myöhemmin ilmoitti, että hän haluaa muuttaa pois, jättäen minulle lapset. Tuumasin, että pohditaanpa asiaa.
Ja nyt sitten pari viikkoa myöhemmin, hän on taas iloinen oma itsensä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja seksielämä jäi sen siliän tien, hänestä ei ole koskaan ollut aloitteen tekijäksi ja minä en voi koskea, jos se kerta inhottaa.
En ymmärrä alkuunkaan mistä on kyse, ymmärtääkö joku muu?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika onneton avioliitto teillä on, kun ette pysty edes puhumaan asioista keskenänne. Minä en viihtyisi, mutta kai teillä on omat syynne.
Toisten touhuista ei voi koskaan tietää, mutta arvaaminenhan on kivaa. Arvaan siis, että koko syksyn vaimollasi oli pientä kinaa rakastajansa kanssa, ja vaimoasi se harmitti, koska jos rakastaja lopettaisi suhteen, vaimosi olisi taas paremman puutteessa tyytyminen sinun käpälöintiisi. Nyt välit ovat taas kunnossa, vaimosi iloinen ja sinä ilman seksiä. Oliko hyvä arvaus?
Niin, avioliitto on mitä on. Ja totta kai kyselin jo pitkin syksyä, että mikä on pielessä ja vastaus oli tietty, että ei mikään. Ja nykyisellään en juurikaan viitsi kysellä, kun toinen on kerta iloinen ja tyyväinen elämäänsä niin mikä jottei, hyvä niin.
Arvaus oli mielenkiintoinen, mutta veikkaan, että oli väärässä, koska olen todella hämmästynyt jos vaimolla on ollut aikaa rakastajallekin.
Arvasin kieli poskessa, kuten huomasitkin. Vakavasti ottaen kyllä noin isoista, koko elämään ja olemiseen vaikuttavista asioista pitäisi pystyä puhumaan nimenomaan puolison kanssa, koska tämä on se elämänkumppani ja sellaisena paras kaveri.
Tilanne ei mielestäni voi olla liian pieni keskusteltavaksi eikä liian suurikaan, koska toinen teistä on tyytyväinen ja toinen ei. Pienistä jutuista voi yhtäkkiä seurata iso riita, mutta elämä nyt on semmoista riskien ottamista.
Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen se, että vaimosi on miettinyt eroa jo hetken aikaa, mutta ei ole saanut avatuksi suutaan. Hän on myös saattanut tehdä eroa mielessään koko syksyn, miettinyt itsekseen, haluaako sitä todella, punninnut asioiden hyviä ja huonoja puolia. Nyt kun hän viimein on saanut sanottua mitä haluaa, hän suunnittelee tulevaan elämäänsä täysillä ja odottaa sitä innoissaan. Siksi iloisuus ja muu. En usko, että kyseessä olisi kolmatta osapuolta, vaan naisen oma itsenäisyyden kaipuu tms.
Tuo siis oletuksella, että nainen on iloinen ilman, että olisi perunut puheitaan. Tuleva elämänmuutos kai innostaa. Kyse voi toki olla muustakin, mutta tämä nyt ekana mieleen tuli.
Hyvä, vähän samanlainen oli omakin fiilis.
Eli, kun vaimo pääsi lataamaan oman täyslaidallisensa - muutto mielessä ja seksi on loppu - ja sai siten minut alisteiseen asemaan, niin nyt on sitten iloinen ja helpottunut olo.
Kiitos mielipiteistä, katsellaan asiaa uteliaana eteenpäin :)
Tuo kuullostaa ihan blondihuoralta!
tää ämmä päässyt paremman munan makuun,jäät soittelemaan rannalle!
muistitko tehdä avioehdon?kaikki blondihuorat osaa nylkeä sulta viimesetkin pennit jos et ole pitänyt varaasi.
Niin kuin jo tuossa aiemmin joku totesi varmaankin on niin että vaimo on kypsytellyt ajatusta erosta jo jonkinaikaa, pelkää jämähtäneensä paikoilleen. Ensin kun ei itse uskaltanut ehdottaa eroa kun sinussa ei mitään vikaa ole periaatteessa niin yritti sitten muuttamalla käytöstään sinua kohtaan v..maiseksi saada sinut ehdottamaan sitä eroa. Sama syy tuossa käpälöinnin kieltämisessä, ei välttämättä niin hirvästi inhotakaan kuin esittää mutta se on helppo keino saada sinut sinut eron kannalle ja "syylliseksi" tilanteeseen. Kun ei toiminut nuo aiemmat viimein uskalsi itse eroa ehdottaa ja on nyt helpottunut ja iloinen kun sai asian hoidetuksi etkä sinä kilahtanutkaan.
Luultavasti liittonne on ohi ainakin joksikin aikaa, näin luulen. Anna vaimon mennä niin näkee sitten millaista on muualla, jos vinkuu joskus takaisin huomattuaan ettei se ruoho ollutkaan vihreämpää niin sitten kovilla ehdoilla ainoastaan. Muista pitää huoli että elarit ym. tulee kanssa maksuun jos kerran lapset jää sinulle.
Minä ihme sinut vielä tuollaisessa liitossa pitää?
Olin itsekin loppusyksystä todlla kireänä. En oikein pystynyt nauttimaan mistään.
Se heijastui suhde-elämäänikin.
Tuli vuoden vaihde. Sain pidettyä lomaa. Nappailin D-vitamiinia.
Kas kummaa kun elämä alkoi taas hymyilemään. Ihanaa, kun terveyttä lievästi uhannut masennus oli poissa.
Niin on kyllä eräs suloinen tapailemani mieskin :(, mutta ei siitä sen enempää...
Vaimollasi on saattanut olla syysmasis ja joulustressi... Ei ehkä ole itsekään huomannut käytöstään.
Kerro vaimoillesi kuinka olet iloinen hänen normi minän paluusta :)
Ja keskustele asiasta jos hän haluaa. Se lujittaa suhdettannne, kun olette päässeet yhdessä hankalan ajan yli.
Mielenkiintoista, kuinka vähällä ihmiset päätyvät samoihin johtopäätöksiin kuin itsekin. Ja tosiaan vaimo on blondi, mutta tuskin huora.
Avioehtoa ei ole, mutta olen pitänyt omasta osuudestani hyvin huolen muuten. Eli vaimo saa mukaansa pari-kolmesataa tuhatta ja minä pidän omaisuuden velat. Siinä mielessä haluan kuitenkin olla aidosti herrasmies, ettei vaimon tarvitse elellä köyhyydessä.
Ja talo lapset jää varmaan mulle, mutta lapset on täysikäisiä tai melkein, joten ei niistäkään huolta. Mutta siinäpä ne onkin pidäkkeet, jotka pitää liitossa: helppo, selkeä elämä, yhteiset lapset, sukulaiset, ystävät, omaisuus.
No, kassellaan asiaa eteenpäin, eiköhän tässä päädytä eroon - ainakin niin, että asutaan erillään, mutta lasten kannalta on helpompaa, jos lykätään edes puolella vuodella.
Jaha, provooli sitten. Niinpä tietysti.
Tuota, milläköhän perusteella tämä olisi provo?
Aidosti kysyin, aidosta elämäntilanteesta, että oleko varmasti ymmärtänyt vaimon tarkoitusperät oikein.
Ja ainakin tähän mennessä raadin mielipide on pääosin samassa kuin omani.