Olen 24-vuotias nainen, mulla on ulkopuolisen silmin kaikki se, mitä ihminen voi elämältään toivoa... mutta olen niin surullinen ja väsynyt. Olen ollut 4 vuotta yhdessä poikaystäväni/avomieheni kanssa ja nyt en voi muuta kuin ihmetellä tätä elämänmenoa: meidän elämämme on pelkkää nälvimistä, riitelyä ja huutoa. Hän on nykyään enemmän rakastunut tietokoneeseensa, työhönsä, kouluunsa, KAIKKEEN enemmän kuin minuun. En edes muista, koska olisimme viimeksi harrastaneet seksiä ja suoraan sanottuna tuntuu siltä, että eipä hän minua enää haluaisikaan. Suututtaa, että hän ei arvosta minua! Tiedän, että saisin kenet ikinä haluaisin, mutta rakastan häntä! Ja hän rakastaa minua - tiedän sen - mutta nyt tuntuu siltä, että hän rakastaa minua, koska olen hänelle "näyttelykappale, jota esitellä muille" ja "hyvää vaimo- ja äitimateriaalia".
Ja nyt kirjoitan tänne. Perinteinen lauantai-ilta takana: elokuva, klo 24 nukkumaan, pusu poskelle (no tänään ei tullu sitäkään) ja sitten hän kääntää kylkeä.
Yritän tässä koko ajan miettiä, miksi olen hänen kanssaan. Joku toinen ei ehkä pitäisi minua näin itsestäänselvyytenä. Jotain on muuttunut: viime jouluna sain lahjaksi timantteja, tänä jouluna lakanat. Ja ei, raha ei ole tärkeintä, vaan ajatus. AJATUS NIMENOMAAN. LAKANAT JUMALAUTA. Lakanat, joissa hän itse myös nukkuu. Paistinpannukin olisi ollut henkilökohtaisempi lahja, koska minä kokkaan ja hän ei.
Samaan aikaan tuntuu hirveältä, koska ei mulla olisi opiskelijana edes varaa elää yksin. Tosin hänkin on opiskelija, mutta vanhemmat rahoittavat hänen elämisensä. Olen riippuvainen hänestä.
Olen niiiiiiiiin ONNETON
19
655
Vastaukset
- Kädetön onneton?
No, eikö voi ajatella, että avaa keskustelun parisuhdeasiasta joka itseä vaivaa? Aikuiset ihmiset tapaavat tehdä niin.
Kuvitelmille ja niihin vastaamiselle EI ainakaan kannata antaa liikaa valtaa tai menee vieläkin hullummaksi
Parisuhde on vuorovaikutussuhde, joka ei toimi pelkkien satunnaisten tunnekokemusten varassa. Sen nyt luulisi olevan päivänselvää itse kullekin. - Pärjäät yksinkin
Ja pyh pyh ettet muka pärjäisi yksin! Etsimisellä kyllä löytää omiin varoihinsa sopivan kämpän (tod.näk. sellaista ei vaan tule heti vastaan joten täytyy alottaa ajoissa) kierrätyskeskuksista saa halpoja ja hyviä kodin tavaroita, opintotuki on olemassa, henkilöstövuokrausfirmoista saa nopeastikin töitä jos on valmis ottamaan esim siivousta tms, kirjastosta voi lainata Marttojen Penninvenyttäjän keittokirjan (jos tarvis kun opiskelijaruokalassa saa halvalla syötyä kupunsa niin täyteen ett riittää alkuiltaan) jne. Näillä pääsin elämässäni itse alkuun. Ihminen pärjää kun on pakko ja halu.
Jos saisit kenet tahansa niin miksi ihmessä roikut tuollaisessa suhteessa? Yksinjäämisenpelko? Mukavuus? Laiskuus? Ei tuo teidän tilanne mahdu mitenkään ainakaan omaan ajatukseeni rakastuneista ihmisistä... Menitte vielä yhteen niin nuorina. Terapia tietenkin on vaihtoehto jos te molemmat olette siihen halukkaita ja vielä näette että teillä on yhteinen tulevaisuus. Kuolleelle on kuitenkaan turha antaa tekohengitystä. - oppeliini1
Oletko fyysisesti tai psyykkisesti sairas? Onko sairautesi niin vakavalla asteella että se estää sinun tyossäkäynnin? Kuljettaako miehesi sinut rullatuolilla luennnoille? Tarvitsetko hänen apuaan selvitäksesi jokapäiväisistä askareistä (pukeutuminen, syominen jne.?)?
Mikäli vastauksesi ylläoleviin kysymyksiin on kielteinen, on suoranaista valehtelua että et pärjää taloudelliseti ilman (ketään) miestä! Voit tietenkin rakastaa tuota nykyistä niin paljon kuin haluat, mutta asettua hänen ja hänen vanhempiensa elätettäväksi noin ronskina nuorena naisena on todella halpamaista! Onko sinulla lainkaan itsekunnioitusta vai halveksitko sinä todella noin paljon miestäsi että voit tehdä tuollaista hänelle ja hänen perheelleen?
Jos ja kun sinä olet ruumiillisesti täysin terve, sinulla ei ole minkään valtakunnan syytä olla hankkimatta itse elantosi ja asumisesi. Sinulla on pitkät viikonloput ja illat. Mene toihin opiskelusi ohella. Niin muutkin nuoret muualla maailmassa tekevät!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vai onko todellakin haaveenasi olla yhteiskunnan hylkio ja loinen? On huutava valhe väittää ettei ole toitä. Tyotä pelkäämäton AINA, AINA saa sitä halutessaan!!!! Et ehkä pääse yhtion johtajaksi muuta aloitappa alempaa, kaikki rehelinen tyo on arvostettavaa ja se jos mikään nostaa itsetuntoasi tietäessäsi ettet ole loinen etkä hylkio vaan tuottava yhteiskunnan jäsen.- annnemari
Kiitos asiallisesta viestistäsi! KYLLÄ teen töitä ja teen niitä AIVAN HELVETISTI. Ja ei, hän ei elätä minua - jaamme kaiken puoliksi - ERO ON SIINÄ, ETTÄ MINÄ SAAN RAHANI TYÖSTÄ, HÄN ÄIDILTÄ JA ISÄLTÄ, idiootti.
Asun Helsingissä. Täällä asunnon saaminen EI OLE HELPPOA. Ja se ei ollut meillekään, emme saaneet asuntoa HOAS:ilta, Helsingin kaupungilta, VVO:lta, Vantaan kaupungilta, Espoon kaupungilta jne, vaikka yritettiin, joten oli pakko turvautua yksityiseen. Ja ei - emme asu Eirassa tai Katajanokalla, vaan ihan tavallisessa lähiössä JA SILTI OPINTOTUKI EI RIITÄ ASUMISEEN. Käyn töissä, jotta voin syödä, ostaa pesuaineita jne. 15 h viikossa on kuitenkin maximi, ettei koulu kärsi. Jokainen ihminen, joka on elänyt sinkkuna ja parisuhteessa, ymmärtää, että parisuhteessa eläminen on paaaaaaaaaaaljon halvempaa: kun pesukone hajoaa, se ostetaan yhdessä jne.
Seuraavaksi pistät varmaan: muuta muualle, kyllä Suomessa tilaa on. Jep, tilaa riittää, mutta alaa, jota opiskelen voi opiskella vain Helsingissä.
Ja kyllä, minulla menee rahaa paljon lääkkeisiin, jotka nekin pitää maksaa. Ja sillä ei varmaan ole väliä, meneekö psyykkiseen vai fyysiseen sairauteen, mutta rahaa niihin menee. Teen niin paljon töitä kuin mahdollista, kaikki rahat menee tarpeeseen, ei hurvitteluun. Ja toistan vielä: AVOMIEHENI EI MAKSA SENTTIÄKÄÄN ELÄMISESTÄNI. Joten kiitos tuosta asetelmasta "miehensä-siivelläeläjä-laiska-työtön-pummi-opiskelija-joka-valittaa-turhaan".
Ja tottakai ensisijaisesti haluaisin jatkaa yhdessä, koska rakastan häntä - kaikesta huolimatta. Juu... Ja olen puhunut hänelle, "kuten aikuiset tapaavat tehdä", mutta puhe ei tehoa. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän ei ymmärrä tai, että hän ei ota asiaa vakavissaan. Mitä voin tehdä enemmän? Puhua kovempaa? Puhua selvemmin? Sanoa viesti eri kielillä?
PS. Missä vaiheessa sanoin, että olen työtön? - ............
annnemari kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistäsi! KYLLÄ teen töitä ja teen niitä AIVAN HELVETISTI. Ja ei, hän ei elätä minua - jaamme kaiken puoliksi - ERO ON SIINÄ, ETTÄ MINÄ SAAN RAHANI TYÖSTÄ, HÄN ÄIDILTÄ JA ISÄLTÄ, idiootti.
Asun Helsingissä. Täällä asunnon saaminen EI OLE HELPPOA. Ja se ei ollut meillekään, emme saaneet asuntoa HOAS:ilta, Helsingin kaupungilta, VVO:lta, Vantaan kaupungilta, Espoon kaupungilta jne, vaikka yritettiin, joten oli pakko turvautua yksityiseen. Ja ei - emme asu Eirassa tai Katajanokalla, vaan ihan tavallisessa lähiössä JA SILTI OPINTOTUKI EI RIITÄ ASUMISEEN. Käyn töissä, jotta voin syödä, ostaa pesuaineita jne. 15 h viikossa on kuitenkin maximi, ettei koulu kärsi. Jokainen ihminen, joka on elänyt sinkkuna ja parisuhteessa, ymmärtää, että parisuhteessa eläminen on paaaaaaaaaaaljon halvempaa: kun pesukone hajoaa, se ostetaan yhdessä jne.
Seuraavaksi pistät varmaan: muuta muualle, kyllä Suomessa tilaa on. Jep, tilaa riittää, mutta alaa, jota opiskelen voi opiskella vain Helsingissä.
Ja kyllä, minulla menee rahaa paljon lääkkeisiin, jotka nekin pitää maksaa. Ja sillä ei varmaan ole väliä, meneekö psyykkiseen vai fyysiseen sairauteen, mutta rahaa niihin menee. Teen niin paljon töitä kuin mahdollista, kaikki rahat menee tarpeeseen, ei hurvitteluun. Ja toistan vielä: AVOMIEHENI EI MAKSA SENTTIÄKÄÄN ELÄMISESTÄNI. Joten kiitos tuosta asetelmasta "miehensä-siivelläeläjä-laiska-työtön-pummi-opiskelija-joka-valittaa-turhaan".
Ja tottakai ensisijaisesti haluaisin jatkaa yhdessä, koska rakastan häntä - kaikesta huolimatta. Juu... Ja olen puhunut hänelle, "kuten aikuiset tapaavat tehdä", mutta puhe ei tehoa. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän ei ymmärrä tai, että hän ei ota asiaa vakavissaan. Mitä voin tehdä enemmän? Puhua kovempaa? Puhua selvemmin? Sanoa viesti eri kielillä?
PS. Missä vaiheessa sanoin, että olen työtön?yksin on helpompi saada huone hoasilta, kuin parisuhteessa kokonaista asuntoa, varsinkin, jos ilmoitat maistraattiin olevasi asunnoton ja laitat hakemuksen tässä vaiheessa vuotta etkä syksyllä. hoasilla on yhteiset pesukoneet, jossa voit pestä pyykkiä ja netti ja sähköt yleensä sisältyy vuokraan. ruoan muutenkin maksoit puoliksi. kannattaa etsiä asuntoa jo nyt vaikket ole varma haluatko eroa. voittehan asua erikseen ja katsoa miten tilanne etenee.
- Lämmöllä.
annnemari kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistäsi! KYLLÄ teen töitä ja teen niitä AIVAN HELVETISTI. Ja ei, hän ei elätä minua - jaamme kaiken puoliksi - ERO ON SIINÄ, ETTÄ MINÄ SAAN RAHANI TYÖSTÄ, HÄN ÄIDILTÄ JA ISÄLTÄ, idiootti.
Asun Helsingissä. Täällä asunnon saaminen EI OLE HELPPOA. Ja se ei ollut meillekään, emme saaneet asuntoa HOAS:ilta, Helsingin kaupungilta, VVO:lta, Vantaan kaupungilta, Espoon kaupungilta jne, vaikka yritettiin, joten oli pakko turvautua yksityiseen. Ja ei - emme asu Eirassa tai Katajanokalla, vaan ihan tavallisessa lähiössä JA SILTI OPINTOTUKI EI RIITÄ ASUMISEEN. Käyn töissä, jotta voin syödä, ostaa pesuaineita jne. 15 h viikossa on kuitenkin maximi, ettei koulu kärsi. Jokainen ihminen, joka on elänyt sinkkuna ja parisuhteessa, ymmärtää, että parisuhteessa eläminen on paaaaaaaaaaaljon halvempaa: kun pesukone hajoaa, se ostetaan yhdessä jne.
Seuraavaksi pistät varmaan: muuta muualle, kyllä Suomessa tilaa on. Jep, tilaa riittää, mutta alaa, jota opiskelen voi opiskella vain Helsingissä.
Ja kyllä, minulla menee rahaa paljon lääkkeisiin, jotka nekin pitää maksaa. Ja sillä ei varmaan ole väliä, meneekö psyykkiseen vai fyysiseen sairauteen, mutta rahaa niihin menee. Teen niin paljon töitä kuin mahdollista, kaikki rahat menee tarpeeseen, ei hurvitteluun. Ja toistan vielä: AVOMIEHENI EI MAKSA SENTTIÄKÄÄN ELÄMISESTÄNI. Joten kiitos tuosta asetelmasta "miehensä-siivelläeläjä-laiska-työtön-pummi-opiskelija-joka-valittaa-turhaan".
Ja tottakai ensisijaisesti haluaisin jatkaa yhdessä, koska rakastan häntä - kaikesta huolimatta. Juu... Ja olen puhunut hänelle, "kuten aikuiset tapaavat tehdä", mutta puhe ei tehoa. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän ei ymmärrä tai, että hän ei ota asiaa vakavissaan. Mitä voin tehdä enemmän? Puhua kovempaa? Puhua selvemmin? Sanoa viesti eri kielillä?
PS. Missä vaiheessa sanoin, että olen työtön?Olen pahoillani, olet todellakin sanut asiattomilta kuulostavia vastauksia kysymykseesi. En oikein osaa auttaa sinua, mutta ymmärrän tilanteesi erittöin hyvin. Parisuhdetyytymättömyys heijastuu moneen asiaan. Myöskään tilanteenne läheisyyden, arvostamisen ja toisen huomioimisen osalta ei kuullosta olevan ihan balanssissa.
Olet nuori aikuinen, tiedät kyllä mitä parisuhde on. Älä loukkaannu viesteistä joissa kypsyytesi parisuhteessa mitätöidään. Ikäisenäsi minulla oli 2 lasta, mieheni oli vanhempi mutta täysin pihalla parisuhteessa elämisestä.
Selviät yksinkin, se on varma. Mutta jos ymmärsin et etsi nyt pakotietä suhteesta vaan ratkaisuja parempaan suhteeseen? Paljon arvoa annetaan sille puhumiselle, mutta se onkin sitten haastavampi asia että saadaan molemmat oikeasti keskustelemaan. Yleensä keskusteluyhteys avautuu vasta ison kriisin kautta. Olet kuitenkin motivoitunut suhteeseen, joten ehkä sinun täytyy vain nostaa kissa pöydälle kerta toisensa jälkeen aina eri sanoin, kunnes mies ymmärtää puhettasi. Mitren suhteen sitten käy - aika näyttää. Onnea ja varjelusta elämääsi. - oppeliini1
annnemari kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistäsi! KYLLÄ teen töitä ja teen niitä AIVAN HELVETISTI. Ja ei, hän ei elätä minua - jaamme kaiken puoliksi - ERO ON SIINÄ, ETTÄ MINÄ SAAN RAHANI TYÖSTÄ, HÄN ÄIDILTÄ JA ISÄLTÄ, idiootti.
Asun Helsingissä. Täällä asunnon saaminen EI OLE HELPPOA. Ja se ei ollut meillekään, emme saaneet asuntoa HOAS:ilta, Helsingin kaupungilta, VVO:lta, Vantaan kaupungilta, Espoon kaupungilta jne, vaikka yritettiin, joten oli pakko turvautua yksityiseen. Ja ei - emme asu Eirassa tai Katajanokalla, vaan ihan tavallisessa lähiössä JA SILTI OPINTOTUKI EI RIITÄ ASUMISEEN. Käyn töissä, jotta voin syödä, ostaa pesuaineita jne. 15 h viikossa on kuitenkin maximi, ettei koulu kärsi. Jokainen ihminen, joka on elänyt sinkkuna ja parisuhteessa, ymmärtää, että parisuhteessa eläminen on paaaaaaaaaaaljon halvempaa: kun pesukone hajoaa, se ostetaan yhdessä jne.
Seuraavaksi pistät varmaan: muuta muualle, kyllä Suomessa tilaa on. Jep, tilaa riittää, mutta alaa, jota opiskelen voi opiskella vain Helsingissä.
Ja kyllä, minulla menee rahaa paljon lääkkeisiin, jotka nekin pitää maksaa. Ja sillä ei varmaan ole väliä, meneekö psyykkiseen vai fyysiseen sairauteen, mutta rahaa niihin menee. Teen niin paljon töitä kuin mahdollista, kaikki rahat menee tarpeeseen, ei hurvitteluun. Ja toistan vielä: AVOMIEHENI EI MAKSA SENTTIÄKÄÄN ELÄMISESTÄNI. Joten kiitos tuosta asetelmasta "miehensä-siivelläeläjä-laiska-työtön-pummi-opiskelija-joka-valittaa-turhaan".
Ja tottakai ensisijaisesti haluaisin jatkaa yhdessä, koska rakastan häntä - kaikesta huolimatta. Juu... Ja olen puhunut hänelle, "kuten aikuiset tapaavat tehdä", mutta puhe ei tehoa. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän ei ymmärrä tai, että hän ei ota asiaa vakavissaan. Mitä voin tehdä enemmän? Puhua kovempaa? Puhua selvemmin? Sanoa viesti eri kielillä?
PS. Missä vaiheessa sanoin, että olen työtön?Voit sanoa ja puhua ja puhua ja puhua millä tahaansa halaumallasi kielellä, mies on vain saanut sinusta tarpeekseen. Hän kaikin teoin, sanoin ja elein näyttää että sinä olet liikaa hänen elämässään.
Sinä voit pudottaa yhden kurssin ja tehdä täysiaikaisesti toitä elättääksesi itsesi. Jos valmistusmisesi lykkäytyy vuodella, se todellakaan ei ole iso asia. Tietoisuus että hankkinut koulutuksesi omillasi, ilman "isältään ja äidiltään idiootin saamia rahoja" ja elämällä idiootin asunnossa.
Joten sum summarum; omillan katon alle ja yksin vastuuseen omista menoistasi omilla ansaitsemillasi palkoilla. - Oletko joku
annnemari kirjoitti:
Kiitos asiallisesta viestistäsi! KYLLÄ teen töitä ja teen niitä AIVAN HELVETISTI. Ja ei, hän ei elätä minua - jaamme kaiken puoliksi - ERO ON SIINÄ, ETTÄ MINÄ SAAN RAHANI TYÖSTÄ, HÄN ÄIDILTÄ JA ISÄLTÄ, idiootti.
Asun Helsingissä. Täällä asunnon saaminen EI OLE HELPPOA. Ja se ei ollut meillekään, emme saaneet asuntoa HOAS:ilta, Helsingin kaupungilta, VVO:lta, Vantaan kaupungilta, Espoon kaupungilta jne, vaikka yritettiin, joten oli pakko turvautua yksityiseen. Ja ei - emme asu Eirassa tai Katajanokalla, vaan ihan tavallisessa lähiössä JA SILTI OPINTOTUKI EI RIITÄ ASUMISEEN. Käyn töissä, jotta voin syödä, ostaa pesuaineita jne. 15 h viikossa on kuitenkin maximi, ettei koulu kärsi. Jokainen ihminen, joka on elänyt sinkkuna ja parisuhteessa, ymmärtää, että parisuhteessa eläminen on paaaaaaaaaaaljon halvempaa: kun pesukone hajoaa, se ostetaan yhdessä jne.
Seuraavaksi pistät varmaan: muuta muualle, kyllä Suomessa tilaa on. Jep, tilaa riittää, mutta alaa, jota opiskelen voi opiskella vain Helsingissä.
Ja kyllä, minulla menee rahaa paljon lääkkeisiin, jotka nekin pitää maksaa. Ja sillä ei varmaan ole väliä, meneekö psyykkiseen vai fyysiseen sairauteen, mutta rahaa niihin menee. Teen niin paljon töitä kuin mahdollista, kaikki rahat menee tarpeeseen, ei hurvitteluun. Ja toistan vielä: AVOMIEHENI EI MAKSA SENTTIÄKÄÄN ELÄMISESTÄNI. Joten kiitos tuosta asetelmasta "miehensä-siivelläeläjä-laiska-työtön-pummi-opiskelija-joka-valittaa-turhaan".
Ja tottakai ensisijaisesti haluaisin jatkaa yhdessä, koska rakastan häntä - kaikesta huolimatta. Juu... Ja olen puhunut hänelle, "kuten aikuiset tapaavat tehdä", mutta puhe ei tehoa. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän ei ymmärrä tai, että hän ei ota asiaa vakavissaan. Mitä voin tehdä enemmän? Puhua kovempaa? Puhua selvemmin? Sanoa viesti eri kielillä?
PS. Missä vaiheessa sanoin, että olen työtön?Ateisti,vai miksi vaikutat noin suunnattoman tiukkapipoiselta ja kireältä.
- mrhakkarainen
Oletko joku kirjoitti:
Ateisti,vai miksi vaikutat noin suunnattoman tiukkapipoiselta ja kireältä.
No nyh meni ohi......... mitenhän ateismi tähän liittyy :D :D :D
Mun mielestä uskovaiset on enemmän niitä tiukkapipoja :DD - Omia kokemuksia
mrhakkarainen kirjoitti:
No nyh meni ohi......... mitenhän ateismi tähän liittyy :D :D :D
Mun mielestä uskovaiset on enemmän niitä tiukkapipoja :DDEttä ovat kiroilevia ja tiuskivia ja takakireitä,siltä aloittaja vaikuttaa.
Avaa silmäs ja korvas niin ei mee niin paljon asioita ohi.
- sivullinen1
Hei
Luulen että olen tavannut sinut oikeassakin elämässä (eikö niin että olet tampereellakin opiskullut?) , ja jotenkin ikävää, että olet tuollaisessa tilanteessa, sillä vaikutit todella mukavalta ja lämpimältä ihmiseltä... Okei ja nyt asiaan...
Luulen että sinun tulisi miettiä enemmän tunteitasi, sillä parisuhde jossa toinen aiheuttaa surua vuodesta toiseen ei voi olla kovin antoisa. Jos itse annat niin paljon muttet saa vastaan murto-osaakaan tulee varmasti petetty olo. Ja kun kerroit poikaystäväsi pitävän sinua kuin näyte-esineenä, on ehkä hänelle ulkonäkösi tärkein piirre sinussa. - tänäänexä
Itselläni pikkasen samankaltainen tarina takana, ja lopulta kävi ilmi että silloinen kihlattuni oli vehtaillut työkaverinsa kanssa..... Mulle tuli aivan puun takaa, enkä olisi ikinä edes epäilly, ellei hän itse olisi sitä tunnustanut..
- eräs-
Tämä on minustakin mahdollinen! Ja todennäköinen vaihtoehto, ikävä kyllä.
- miehen suu auki
Raahaa mies pariterapiaan. Hän on lopettanut parisuhteen kanssasi vaikka asutte yhdessä, ei vain ole kertonut sitä sinulle? :( Ei uskalla erota. Onko hänellä omaa aikaa liian vähän muka, vai joku toinen? Ei rakasta sinua? Onko hänellä koulua ja töitä liikaa arkena...
Hänen pitäisi avata sanainen arkkunsa. Jos ei avaa, pitää muuttaa kai erilleen ja tehdä johtopäätökset itse? Mutta suhde ei ole se, jossa annetaan pusu ja nukutaan. Vai onko hän uusavuton, ettei tiedä mikä on suhde kahden ihmisen välillä. Onko riitely muuttanut hänen tuppisuuksi. Osaako hän välittää muista ihmisistä, sinusta? "Tiedän, että saisin kenet ikinä haluaisin,"
-Jo on tytöllä kovat luulot itsestään! XD- annnemari
Hahah, no eipäs nyt oteta asioita liian kirjaimellisesti. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä, enkä tosiaan kuvittele, että kaikki polvistuisivat välittömästi minut nähdessään, ei ei ei :P Tarkoitus oli lyhyesti kärjistäen ilmaista se, että a) huolehdin ulkonäostäni b) en ole idiotti c) olen mukava ja hauska ihminen. En nyt ajatellut tuota ilmaisua kirjoittaessani, että "kaikkien kuuluisi jumaloida tällaisia mahtavia tyyppejä kuin minä, ja että avopuolisoni on idiootti, kun ei niin tee".
Tarkoitus oli siis lähinnä poissulkea vastaukset tyyliin "onko sinusta tullut nipottava ja kusipäinen, ja siksi miehesi ei jaksa sinua" tai "katsopa peiliin, oletko ehkä lihonut/lakannut huolehtimasta itsestäsi" ym. Koska kyse ei ole mistään sellaisesta. Kyse on siitä, että kaikki on muuttunut aivan YHTÄKKIÄ syystä X, josta minulla ei ole harmainta hajua.
Ja tuosta pettämisasiasta sen verran, että en usko olevan mitenkään mahdollista, että hän pettäisi. Meillä on molemmilla 100 % luottamus toisiimme. Ja tiedän, että hän on arkena kiireinen - ja niin olen itsekin - mutta mielestäni kiire ei voi selittää tällaista käytöstä.. Ja eipä minun seurani tunnu viikonloppuisinkaan kiinnostavan, jolloin kiirettä ei ole.
Mutta tokihan kaikissa suhteissa on näitä "vaikeita aikoja", toivottavasti tämäkin on vain sellaista ja menee ohi. Tällainen välinpitämättömyys on vain itselleni aivan uutta.
- toinen tyttö
Voi itku. Välinpitämättömyys. Älä siedä sitä liian kauan. Miehesi ei ymmärrä sinun arvoasi.
Olet fiksu. Osaat kyllä järjestää elämäsi, että sinun ei tarvitse olla surkeassa parisuhteessa.
Jos miehesi on välinpitämätön, ansaitseeko hän rakkauttasi? - joku jamppa
Minä en olis sellasessa suhteessa jossa riidellään koko ajan joka asiasta eikä voida puhua huutamatta. Pitää arvostaa toista ja sen mielipiteitä ja ottaa huomioon ja pitää viettä aikaa yhdessä. Jos tietokone on tärkeämpää kuin oma kumppani niin sitten ei kannat edes seurustella.
- kaikkeni antanut
I feel for you. Olen avioliitossa, kaksi alle kouluikäistä lasta. Liitto alkoi mennä alamäkeen lasten syntymien jälkeen pikkuhiljaa, erkaannuttin toisistamme ja nyt ei paljon muuta olla kuin kämppikset ja lastemme vanhemmat. Mies on naimisissa työnsä kanssa, häntä ei kiinnosta minussa mikään muu kuin se mitä tienaan perheeseen (hyvin vähän valitettavasti), tai se mitä en ole ehtinyt tehdä tai hoitaa tai mitä en ole tehnyt hänen haluamallaan tavalla. Hän on itse väsynyt loputtomasta työnmäärästä ja siksi usein pahalla tuulella. On itsekin sanonut ettei enää jaksa nauttia tai iloita elämästä. Mutta korostaa että hänen ei tarvitse elämässään mitään muuttaa vaan muiden pitäisi muuttua.
Itse olen myös väsynyt ja tympääntynyt. Toisinaan yritämme ja pari päivää näyttäisi olevan valoa tunnelin päässä mutta sitten taas mies saa raivarit jostain käsittämättömästä tai on liian väsynyt tai kiireineen edes huomaamaan minua. Joka toinen päivä ajattelen että häntä rakastan ja perheemme on tärkeintä maailmassa. Joka toinen päivä jo ainakin parin vuoden ajan ole taas ajatellut että hukkaan elämäni tässä liiitossa ja kituutan ainoastaan lasten vuoksi.
Sekavaa tekstiä mutta sain taas äsken mieheltä sellaista huutoa osakseni kun uskalsin kehua ystävän miestä joka vie vaimonsa illalliselle ja hotelliin yöksi. Olen kuulemma kateellinen, kiittämätön, ilkeä ym maan ja taivaan väliltä. Pitäisi olla kiitollinen kun itse pääsen kerran vuodessa hienoihin juhliin ja hotelliin -miehen työhön liittyviin juhlallisuuksiin.
Eniten häiritsee että lasten ei tulisi kuulla kun isä loukkaa äitiä -minusta se samalla loukkaa lapsiakin.
Äh, oon vaan niin tajuttoman väsynyt tähän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?721394En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061237- 1131175
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K741099Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop69967IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var76772Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9722Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän374717- 41711
- 53676