Mikä on mielestänne pettämistä?

Jos antaa pikkusormen, se vie koko käden...

Rakkaus ei elä kuitenkaan kuin ainoastaan ja vain rehellisyydessä. Et voi antaa nyt kummallekkaan kuin palasen itsestäsi. Toinen saa toista ja toinen toista. Oikeasti rakkaudessa on hienointa olla rakastettu ihan kokonaisena omana itsenään mutta se vaatii olemista kokonaisena omana itsenäsi. Et voi muuten tuntea olevasi täydellisesti rakastettu mutta jos rittää jotain sieltä ja jotain täältä niin sit se riittää mutta epäilen ette saa poistettua sillä tavoin sisäistä tyhjyyden tunnettasi tai sitä jotakin kaipuuta..johonkin..
Moni hakee täydellistä fiilistä olemalla monen eri ihmisen kanssa tai harrastamalla seksiä vuoroin Sirpan kanssa ja vuoroin Erkin kanssa saamatta kuitenkaan sitä täydellistä fiilistä. Just sen takia kun eivät anna itseään kenellekkään kokonaan.

Jos haluat pysyvän ja kestävän parisuhteen, niin opettele sääntö:
"Kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan."

Mitä sinä ajattelisit, jos miesystävälläsi olisi salaista kirjeseuraa selkäsi takana? Jos et hyväksyisi sitä, älä silloin itsekään sellaisia pidä.

Sinulla ei ole miehesi kanssa oikein mitään puhuttavaa. Siksi sinulla on kirjekumppani. Ts. olet pelkässä seksisuhteessa, mutta kaipaat miestä, jonka kanssa voi keskustella molempia kiinnostavista aiheista. Olet siis yhdessä väärän miehen kanssa.

"Oikeasti rakkaudessa on hienointa olla rakastettu ihan kokonaisena omana itsenään mutta se vaatii olemista kokonaisena omana itsenäsi. Et voi muuten tuntea olevasi täydellisesti rakastettu mutta jos rittää jotain sieltä ja jotain täältä niin sit se riittää mutta epäilen ette saa poistettua sillä tavoin sisäistä tyhjyyden tunnettasi tai sitä jotakin kaipuuta..johonkin.."

Oikeastaan minulla ei ole tyhjyyden tunnetta, ja tunnen olevani 100% rakastettu omana itsenäni. Ongelma on tietysti se, mihin Viola viittaa, että en kai ole suhteessa oikean miehen kanssa. Eli meillä on seksisuhde, ja tullaan hyvin toimeen arkielämän tasolla, mutta henkisesti en tunne hänen tyydyttävän tarpeitani ollenkaan. Toisaalta, ajattelen, että kukaan ei ole täydellinen, joten mietin onko järkeä jättää mies tämän takia. Vaikea tilanne. Tosi korkea kynnys jättää mies, joka on niin tyydyttävä seksuaalisesti, mikä on todella harvinaista kokemukseni mukaan. Kai kompensoin sitä puutetta tällä kirjekaverillani, mutta olen siis alkanut ihmettelemään, kuinka pitkän ajan ratkaisu se oikein on.

PS. Veikkaatteko, että tuo kirjekaverimies kokisi, että petän häntä tämän mieheni kanssa, jos saisi tietää seksisuhteemme? Ottaen huomioon, että meidän suhteemme on kaukosuhde ja pelkkää kirjoittelua. Vai onko tämä naurettava ajatuskin, että miehet eivät moista laske suhteeksi, jossa edes voisi pettää?

Petät.

Jos kaikki on sähköpostissa ja ehkä puhelimessa niin siinä ei ole mitään.

Anna pirulle pikkusormi ja lähetä sille postissa pikkuhousut....

Kirjoittamastasi nousi esille ksi erityinen lause: "En ole kuitenkaan kertonut hänelle, että minulla on miesystävä, kun arvelen, ettei hän silloin jaksaisi kirjoitella enää"... Mietipä tuotakin sen lisäksi, että jo mietit, petätkö miesystävääsi..?!
Jätät tälle "salaiselle ystävällesi" kuitenkin varsin oleellisen seikan itsestäsi kertomatta - eikö seurustelu ole "henkilökohtaiseen elämään" liittyvää..???

Jos ajatellaan pidemmällä tähtäyksellä, niin voihan olla, että olosuhteet muuttuvat ja tapaamisenne tulisikin mahdolliseksi... Kuitenkin teidänkin suhteenne perustuisi valheelle sikäli, että olet seurustellut toisen kanssa, vaikka tämä "etämies" on kaiketi kuvitellut kirjoittelevansa mukavia sinkkunaisen kanssa. Onko se sinusta reilua?

"Miten sä voit tuntea olevasi 100 % rakastettu omana itsenäsi jos et kuitenkaan voi olla oma itsesi? Siis tarkoitan jos salaat jotain et ole avoin etkä elä rehellisyydessä. Voisko sitä henkisyyttä tyydyttää jollain muulla tavoin kuin jonkun kirjemieskaverin kautta? Sinä päätät kenet lähellesi päästät mutta eikös ihanne olisi jos koittaisi luoda läheisyyttä sen seksipartnerinkin kanssa. Seksissä se on myös minun mielestäni aika iso asia."

Niin se nyt kuitenkin on. Mies on loistava rakastaja ja muuten ihana ja huomioiva, mutta taustamme ja koulutustasomme jne hyvin erilaisia. Minä olen akateeminen, hän ammattikoulun käynyt ja suorittavaa työtä tekevä. Henkisellä tasolla meillä ei ole jaettavaa. Hän ei tunnu sitä kaipaavan, itseäni se häiritsee pahasti. Olen tottakai yrittänyt keskustella tärkeinä pitämistäni asioista, mutta se on kuin pitäisi monologia seinälle, häneltä ei tule ikäänkuin vastakaikua ajatuksilleni. Eli ongelma ei ole läheisyyden puutteessa vaan siinä, että olemme eri aaltopituuksilla ja kiinnostuksenkohteet elämässä ovat erilaiset. Kuitenkin seksi sujuu hienosti ja koska mies on muuten mukava ja kunnollinen, niin tuntuisi tyhmältä erota vain tuosta syystä.

Tuo toinen suhde on tosiaan vain kirjeenvaihtoa ilman mitään tapaamisajatuksia. En siis tiedä miksi se on alkanut tuntua vakavalta ja ryhdyin miettimään tätä pettämisaspektia.

Sanon tämän varmaan Jo sadannen kerran

Jos kaksi ihmistä kohtaa chatissa niin kumpikin voi sanoa Ja uskoa mitä vain.

Ei maailma koskaa sellaiseksi tule että virtuaalinen kohtaaminen Ja kohtaamattomuus korvaisi sitä että ihmiset kohtaavat toisensa alusta saakka livessä.

Livessäkin vipuun memo on helppoa niin mitä se sitten on verkossa kun on vain sana sanaa vastaan.

Rehellinen ja fiksu nainen tapailee vain yhtä miesehdokasta kerrallaan. 'Kumman ottaisin' ajattelu ja kahden roikottaminen elämässään osoittaa itsekkyyttä ja kenties sitä, että et osaa vielä rakastaa. Vaikka et osaa rakastaa, osaat jo kunnioittaa ja arvostaa kanssaihmistä, joten ajattele miten hieno nainen tekisi sinun tilanteessasi. Ja tee sitten itse niin.

Näissä jutuissa kannattaa aina miettiä vastaavaa tilannetta omalle kohdalle. eli pitäisitkö pettämisenä, jos miehesi tekisi samoin kuin sinä. Siinäpä se vastaus sitten on.

Joskus aina ihmettelen, että miten ihmiset voivat olla niin tyhmiä, että pettävät. Tämän avauksen luettuani en ihmettele, mutta olen hyvin masentunut. Miten voi olla että tuollaisia ihmisiä on olemassa - siis aivan aivottomia.....

Avaaja pettää sekä miestään että "ystäväänsä" ja omatunto kolkuttaa ,mutta silti asiaa pitää kysyä.... Yritätkö jotenkin saada täältä lupaa pettämiselle vai miksi edes kyselet?

Mä vastaan tähän asiaan vielä toisen kerran....

Itse olin chat addu varmaa 10v, Sitä tuli tuossa ajassa kohdattua montaa ihmistä virtuaalisesti ja oltua sitten etanakirje-jutuissa ja sähköpostiyrityksiäkin oli.

Yleensä kaikki päättyi aika nopeesti. Tähän voi sanoa ap.n olevan aika alkaja tuossa sähköpostijutussa... sitähän se on. Kyllä se juttelu ja kaiken kertominen on kivaa ja alussa voi fuulata niin paljon toista kuin haluaa.

Mutta jos juttelu jatkuu vaikka syksystä talven yli ja se on liki päivittäistä, niin se alkaa syömään itseään. Joka päivä pitää tilittää jotain ja sillee.... Sitten toisaalta ei kaks normaalia ihmistä voi tollee jatkaa loputtomiin, ettei ainakaan toisen elämästä löydy jotain sellaista mikä estäs kaiken oikeassa elämässä......

Aivan sata jommalla kummalla on joku mörkö omassa elämässä, mutta sitä ei vaan saa auki ellei sitten jollain tapaa jompi kumpi paljasta tai saa toista puhumaan..... joskus se mörkö voi olla omien korvien välissä ja toinen ei pelkääkään mustaa miestä....

Mutta mitä itse koin aikanaan chatissä. Ensin huonot uutiset. Jos alkoi puhumaan toiselle asioita rehellisesti, niin siitä saattoi seurata sitä, että seuraavalla kerralla oli saanut ihmiseltä bannauksen. Toisaalta poissa olleassa chatistä jutut alko elämään omaa elämää ja sitten joku itselle aivan tuntematon alkoi puhumaan ja puremaan aivan ylellä. Siitä seurasi se, että kun itsestä puhutiin ylellä ja kokoajan tökittiin, niin jouduit parhaimmillasi olemaan naamapunaisena huoneessa ja odottamaan, että hyökkääjä taantuu tai lähtee sillä hetkellä pois, että itse pääset turvallisesti pois huoneesta.

Kiitti vitusti tässä nyt sitten niille, jotka eo osaa sanoa asioita suoraa sille, kelle ne pitää sanoa heti vaan mielummin käytetään kuriiria viestin vientiin.....

Se bannaaminen kyllä on paras tapa päästä eoämieluisasta ihmisestä eroon....

Mutta entä sitten se positiivinen ihminen? Se ehkä mitä kaipaan noilta chattiajoita oli se, että joskus montavuotta sitten juttelin yhden ihmisen kanssa ja juteltiin sitten myöhemmin myös muuten kuin chatissa ja kerroin asioita.... hän ei niinkun säikkyny mistään.... Sitten elämä muuttui ja yhteydet katkesi ja ihminen unohtui... kävi niinkuin muutenkin käy, että virtuaalisuus tuo ja vie....

Mutta mitä kävi sitte toisessa huoneessa useiden vuosien kuluttua. Minulle tulee juttelemaan aivan uusi ihminen ja jutellaan niitänäitä ja tätä tapahtuu monesti, niin yllättäen tämä ihminen kertoo, että on jutellut minun kanssani aiemminkin... Hän oli lukenut tekstini välistä sen, että ollaan "kauansitten" oltu yhteyksissä.

Mitä se kertoo, että joku virtuaalitamacotsi tulee ja kertoo... hän ehkä halus olla ystävä ja muistaa minut... tai olin antanut jotain sellaista jota hän muisti hyvällä....

Mut oikeesti... chatissa voi ihminen olla mitä vaan ja jos sieltä haluaa jotain, niin se on kyllä virtuaalisesti vaan niin, että on otsettava pohjalainen puukkohippa esiin. Samat kysymykset ja asiat on otetava esiin sadalla eri tavalla ja opittava tuntemaan ihminen ennenkuin sitä voi alkaa kutsumaan edes kaveruudeksi tai ystävyydeksi.

Ja jos jäät kaverin kanssa jossain asiassa mattoon, niin voit aivan satasen varmuudella jossain hetkessä tuntea kun sinua pistetään arkaan paikkaan. Chatissa kun aiemmin sanomani mukaan kuka vain voi sanoa ja olla mitö vaan niin pitkään kun asiat menee sen mukaan kuin vahvemmaksi osottautunut haluaa.

Ei siinä mitää pahaa, että kaksi ihmistä on ystäviä mailitse ja kertoo asioita ja luottaa..... mutta pitää turvata oma selusta, eikä mikää juttu ole sähköpostissa mitää ellei sitten pikkasen olla myös virtuaalisuuden ulkopuolellakin. Tämä siis tarkoittaa vaikka pientä juttuhetkeä puhelimella tai sitten vaikka sitä käsinkirjoitettua kirjettäkin.

Mutta suomenkokoisessa maassa en kyllä alkas enempään ihmisen kanssa joka asuu jossain helvetinkairan toisella puolella yli 60 kilometrin päässä itsestä ja kummallakaan ei ole mitää interressejä pyöriä lähelläkään samoja koordinaatteja. Ei yksinkertaisest kenenkää kannata lähteä matkustamaan 100 kilometriä sen takia, että pettyy siihen minkä tiesi jo muutenkin.

PLA PLA PLA........

Olkaa varovaisia kun etenette chatissä juttelemaan.... voitte pettyä pahasti ja sekin on pettymys kun joku onkin oikea ihminen ja ei sitten voikkaan olla mitään.

Eiköhän se kirjekaverimieskin ole varattu niinkuin sinä. Samalla viivalla olette.

Mun logiikassani rakaussuhteen pettäminen tapahtuu vasta aktin muodossa. Jokainen päättää itse omat rajansa ja elää (toivottavasti!) itsekin niin kuin saarnaa. Omatunto on sitä varten, että se ilmoittaa milloin on mennyt omien rajojensa yli.

"Mun logiikassani rakaussuhteen pettäminen tapahtuu vasta aktin muodossa."

Niimpä niin - se vaan on niin, että tuolla logiikalla toimijoille käy usein huonosti. Kun pirulle antaa pikkusormen...

Ensin ollaan muka kavereita, mutta suhde syventyy ja yks kaks ollaan ihastuttu tai halu muuten vain vie voiton. Miksi pitää leikkiä tulella?

Ihan hyviä vastauksia. Jos mietin miltä itsestäni tuntuisi, jos miehellä olisi vaikkapa oikea elävän elämän suhde johonkin naiseen, niin vastaus on, ettei yhtään miltään. Olisin helpottunut ja iloinen hänen puolestaan. Kaipa se selkeästi tarkoittaa, etten rakasta häntä, enkä muuten ole koskaan väittänytkään sellaista ja mies on tyytynyt vähempään.

Tilanne ei ole se, että väkisin roikottaisin miestä suhteessa vaan sellainen, että hän pitää minusta kiinni, eikä haluaisi päästää menemään. Pitäisi sitten kai jämäkästi jättää hänet, mutta toisaalta olisivatko osapuolet sitten onnellisempia, jos nykymeno toimii jotenkuten, en tiedä. Kai lopullinen eroaminen pelottaa.

Tuota jälkimmäistä "tulella leikkimisen" pointtia en kyllä ymmärrä ollenkaan. Kun on tässä niin moneen kertaan korostettu, että ei ole todennäköistä koskaan tavata ja että kirjoittelemme eri puolilta maailmaa eli että "toinen suhde" on pelkästään henkinen ja virtuaalinen.