mieheni on pettänyt minua monesti ja on aina saanut seliteltyä tiensä ulos tilanteesta.
Nyt olen aika varma että hän on taas pettänyt minua. Silti kaipaisin tästä todisteita, vaikka tiedän että hän on pettänyt minua kuitenkin aiemmin.
Onko muut naiset pystyneet mielessään jotenkin sivuuttamaan pettämisen ja jatkamaan suhdetta, vaikka asiasta ei ole keskusteltu, eikä anteeksi pyydetty miehen osalta, eikä miehen käytös ole muuttunut
Tämä pettäminen on tehnyt minusta hyvin epävarman, pelokkaan ja ahdistuneen
Nyt olen aika varma että hän on taas pettänyt minua. Silti kaipaisin tästä todisteita, vaikka tiedän että hän on pettänyt minua kuitenkin aiemmin.
Onko muut naiset pystyneet mielessään jotenkin sivuuttamaan pettämisen ja jatkamaan suhdetta, vaikka asiasta ei ole keskusteltu, eikä anteeksi pyydetty miehen osalta, eikä miehen käytös ole muuttunut
Tämä pettäminen on tehnyt minusta hyvin epävarman, pelokkaan ja ahdistuneen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuossa tilanteessa olen itsekin. Mies kärynnyt ja tiedän että jatkaa vieraissakäymistä.
Yritin olla...mutta mun luonne ei anna periski, että mua kohdellaan näin. Vaikka vieläkin rakastan miestä, en hänen kanssaan enää pysty olemaan. Näin iso luottamuspula ei toimi.
"Silti kaipaisin tästä todisteita, vaikka tiedän että hän on pettänyt minua kuitenkin aiemmin."
Miksi? Taidat kaivata täysin vednpitäviä todisteita vain sen takia, että kun sellaisia ei ole saatavilla, voit ajatella että ehkä mies ei olekaan pettänyt eikä sinun tarvitse erota.
Jos touhu jatkuu, palkkaa yksityisetsivä niin saat kaivatut todisteet. Suosittelen, auttoi itseäni.
Voi hyvänen aika. Monta kertaa?? Taas? Missä sinun omantunnonarvosi oikein on nainen hyvä!!! Ja vielä viitsit tuollaisia täällä kysellä. Kerran annoin anteeksi minä. Mutta vain yhden kerran. Tapapettäjä ei muutu milloinkaan.
Mitä sä niillä todisteilla teet kun roikut pettäjän housunlahkeissa kuitenkin ja käännät toisenkin posken että teepäs uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja...
Minutkin petettiin vähän aikaa sitten, avopuolisoni joka on raskaana, hyppäsi toisen miehen mukaan. Pahinta ettei hän pysty keskustelemaan asiasta ollenkaan tai antamaan mitään selitystä. Joulun aikaan alkoi sekoilu "haluan olla yksin". Luulin että kumppanilla on huono olo ja annoin hänen mennä yhteiseen kotiimme "yksin", itse jäin sukulaisteni luokse. Selvisi että ei hän mihinkään kotiin menny vaan toisen miehen luokse. Jälkeen päin tajuan viime ajat jolloin hän käytti puhelintaan jatkuvasti äänettömällä ja nurin päin käännettynä sängyn päällä. Mitään keskusteluja ei aiemmin käyty että hänellä olisi paha olla tai vastaavaa. Ainut asia mistä mainitsin hänelle oli raskauden aikana alkanut tupakointi. Vastaus oli huutamalla "lapsi on vahinko"! Itse haluaisin selvittää asiat puhumalla vaan toinen ei ota mitään kantaa.
Yhtenä iltana hän lähti muka "isänsä" luona käymään, ajattelin jo silloin että laittaapa hän itsensä nätiksi ja kävi suihkussa ensin. Normaalisti hän kävi isänsä luona verkkareissa, nyt oli farkut ja tällingit asennettuna ja hajuvettä puolipullollista päälle. Seuraavana aamuna sama homma, sitten kun soitin sanoi olevansa "työkaverin" luona kyläilemässä. Yhtäkkiä lisäänty nekin kyläilyt, jälkeen päin harmittaa että olisi pitänyt epäillä enemmän ja ottaa asioista selvää, mutta minkäs teet kun ei ole mustasukkaisuutta verissä. Ärsyttää kun auttanut toista ihmistä parhaansa mukaan niin tosta noin vaan hyppää eri sänkyyn. On kyllä tunteet erilaiset jollain, tai ei ollenkaan niitä.