Hei miten te jo laihduttaneet pidätte painonne kurissa? Lasketteko kaloreita vai onko teillä jokin muu keino, miten ette rupee lihomaan uudelleen? Tiedän et kaikki puhuu elämäntapamuutoksesta, mut mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Ite syön terveellisesti, mut silti paino tuppaa nousemaan :(
Jo laihduttaneet!
kultakutri
29636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
No minä käyn 4-5 kertaa viikossa salilla. En syö karkkia joka viikko enkä muitakaan herkkuja. Laihduin 30 kg kolmisen vuotta sitten ja paino on pysynyt kurissa täsmälleen. Painan nyt 75 kg. Liikkumalla se paino pysyy kurissa. Pitää myös syödä riittävästi että aineenvaihduta toimii. Mulle ei tule kalorivajetta koska syön säännöllisesti 4 kertaa päivässä. En laske kaloreita. Syön täysjyvätuotteita, kuten täysjyvä leipää, riisiä , makarooneja, muroja...
Mulla on pitkälti sama juttu kuin nimimerkillä mies treenaaja. Omalla kohdallani riittävä liikunta on kaiken a ja o. Ei riitä, että pyörähtää salilla näön vuoksi kerran kahdessa viikossa. Käyn neljä tai viisi kertaa viikossa kuntosalilla ja ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla. Kesäisin myös lenkkeilen ja pyöräilen.
En laske lainkaan kaloreita, mutta syön terveellisesti. Paljon kasviksia, täysjyväviljaa, papuja, linssejä, hedelmiä jne. Eineksiä en käytä ollenkaan. Syömisistään pysyy paljon paremmin perillä kun tekee ruoan itse, ja sitä paitsi itse tehty on parempaakin. Kun makeanhimo äityy ylivoimaiseksi, syön tummaa suklaata, koska sitä ei pysty vetämään samaa tahtia kuin maitosuklaata. Alkoholia käytän ainoastaan juhlavammissa tilanteissa, en viikottain.
Paino on pysynyt näillä elintavoilla jo monen vuoden ajan ihannelukemissa.
Joo, alkoholissa on paljon kaloreita. Itse en juo joka viikonloppu läheskään. Ja ruuan teen itse nykyään kun joskus ostin valmisruokia. Kasviksia syön joka ruualla.
Juuri näin, tämä on sitä elämäntapa muutosta. Osta kaupasta vain se mitä tarvitset, jätä herkut ostamatta.
Laihdutin BMI25-BMI21 eli normaalipainon sisällä.
En ole koskaan laskenut kaloreita, pyrin vaan vähentämään karkkipäiviä ja liikkumaan paljon luonnossa, koska se hoitaa myös jaksamistani :)
Käyn pari kertaa viikossa vaa`alla, ja aina jos on nousua (sydäntalven tietämillä, kesälomalla) lisään salaatteja ja kirkkaita keittoja pastan ja riisin tilalle.
Puntarissa nyt ainakin kannattaa käydä. Tai siis mulla toiminut.
Ja nauti pienistä vaatteista, litteästä masusta jne jne
Mul on ruokarytmit se tärkein, ja tietenki oikeenlainen ja hyvä kevyt ruoka. :) Ja maltillinen herkuttelu.
Olenko ainut laihduttaja, jolle tulee tosi masentunut fiilis näitä lukiessa? :( Olen luullut jo laihduttaneiden pitävän painonsa kurissa vain järkeville ruoka-ajoilla ja pitäen herkuttelun kohtuudessa (1-2 kertaa viikossa), mutta vielä mitä. Näiden vastausten mukaan täytyisi painonsa pitämiseksikin yhä "asua" salilla ja välttää herkkujakin viimeiseen asti.
Tunti tai kaks kerralla, 4-5 kertaa viikossa salilla ei ole asumista.
Jos olet valtavan lihava, niin kaikki vähennetty syöminen ja lisätty liikunta on paljon parempi kuin ettei tekisi asia eteen mitään.
MUTTA mikäli haluat timmin vartalon, niin sitten pitää ottaa itseään niskasta kiinni.
Kaikki on suhteellista, mutta kyllä vähemmälläkin saleilulla pärjää ja komeasti.
Näkökulmakysymys. Mä ihan aidosti pidän liikunnasta ja silloin viisikään kertaa viikossa ei ole mitään tervanjuontia. Päinvastoin, jos en ole moneen päivään käynyt liikkumassa, tulee tympeä, raskas ja väsynyt olo. En myöskään koe, että ruokavalioni olisi mitenkään askeettinen. Kun on opetellut syömään terveellisesti, ei lopulta edes kaipaa roskaruokaa. Mulle ne kaiken maailman salaatit, mausteiset kasviskeitot, wokit ja marjasmoothiet on nimenomaan sitä hyvää ruokaa.
Siis ei normaalipainoisen tarvitse liikkua tai käydä salilla.
On kuitenkin eroa, haluaako olla normaalipainoinen
vai myös
hyväkuntoinen ja hyvännäköinen ;)
Mä oon vaan ensimmäistä, mutta ihailen kyllä sporttisempia naisia! Kauniin mallisia ja täynnä energiaa.
entännekuulukaan: Itse olen vielä hetken laihduttaja, mutta vastaan silti. Eihän siellä salilla tarvitse asua, mutta toki normaalipainoisenakin täytyy katsoa kaloreita ja liikkumista sen verran, ettei syö yli kulutuksensa. Uskon, että sitten kun löytää sen sopivan tasapainon, painon kurissapitämienen on helpohkoa. Jos kun joskus syö ylimääräisiä kaloreita, syö vähän niukemmin vaikka parina seuraavana päivänä liikkuu.
Toivottavasti onnistumme laihdutuksen jälkeen pitämään painon ennallaan :) Tsemppiä!
Tuolla ylempänä joku kysyi, että pitääkö laihdutuksen jälkeenkin "asua salilla".
YLE teemalta on tullut dokumentti ylipainoinen USA. Edellisessä jaksossa minulle oli aivan uusi tieto ja myös järkytys, että painohistorialla on vaikutus kulutukseen. Siis jos henkilö on lihonnut ja laihuttanut niin hän voi syödä vain 80 % sellaisen henkilön kalorimäärästä, joka on muuten samanlainen (pituus, paino, ikä ja sukupuoli), mutta pysynyt koko ajan suunilleen samassa painossa. Tämä on yksi syy siihen, että laihdutuksen jälkeen on niin vaikeaa pysyä saavutetussa painossa!
On muuten ollut hyvä ohjelma, suosittelen. Jakso, jossa tästä puhutaan on tämä:
http://yle.fi/ohjelmat/1851549
Ja "laihduttaneen aineenvaihdunta ei pysy muuttumattomana" löytyy n. 17 min kohdilta.
Mutta eläväthän normaalipainoisetkin aika vapaata elämää käymättä salilla? Kai kaloreiden laskeminen riittää?
Riittää toki, kun syö vähän kaloreita. Mutta jos sattuu syömään enemmän kuin kuluttaa, niin sitten salille on mentävä.
Riittää riittää, mutta kaikille ei riitä tavoitteeksi "olla normaalipainoinen" vaan on haaveita kehon KOOSTUMUKSENkin suhteen.
Normaalipaino ei sinänsä vielä tarkoita muuta kuin että ihminen on normaalin kokoinen. Silti voi olla aika korkea rasvaprosentti, huono ryhti, elämänhaluton olo.
Nimenomaan. On olemassa sellainen termi kuin "laiha läski". Toisin sanoen painoindeksi on normaali, mutta ei jaksa nousta edes portaita hengästymättä. Ja mitä tulee ulkonäköön, kaikki roikkuu. Henkilökohtaisesti en oikein edes ymmärrä, miten kukaan voi vihata liikuntaa niin paljon, että laskee mieluummin koko elämänsä ajan kaloreita.
Normaali painoiset tuskin syö joka päivä ranskalaisia , pizzaa ja hampurilaisia eikä juo limsaa eivätkä juo kaljaa useinkaan.
Amerikassa on kaikki lihavia koska ne käyvät pikaruokaloissa hakees niitä hampurilaisia eivätkä jaksa kotona tehdä kunnon terveellista ruokaa. Ei ne syö mitään salaatteja tai vihanneksia.
Ne mättää pizzaa vaan naamaan kuten useimat lihavat suomessakin. Ja sitten ne ei liiku lainkaan. Istuvat vaan kotona ja tilaavat ruokaa. Hampurilaisten syöminen joka päivä ja liikkumattomuus tuo niitä kiloja.
Itselläni vielä muutama kilo maaliin ja kieltämättä nämä asiat ovat alanneet mietityttämään ja huomaankin että jopa painonpudotustakin kovempi haaste on painonhallinta. Otetaan vastaan haaste.
Luin muuten jostain että "kehon muisti" on noin vuoden verran, tuona aikana laihdutuksen päätyttyä keho pyrkii takaisin entiseen huomattavasti ärhäkkäämmin kun sen aikajakson jälkeen.
Itse olen kymmenen vuoden välein onnistunut jojottamaan itseni hoikaksi mutta pääsyy sitten lihoamiseen on yli-korostunut itseluottamus ja sen mukanaan tuoma villi elämä (ei puhettakaan terveestä elämästä)
Nyt kun olen vanha (37v:) luulen että handlaan tuon ansan, tai nöyränä toivon..
Kehon muistista tässä hyvä artikkeli:
http://weightology.net/weightologyweekly/?page_id=415
Peruskulutus tosiaan pienenee laihduttamisen seurauksena, mutta alkaa palautua.
Minä karppaan. Paino pysyy kurissa. Karppaan niin kauan kuin kuolen niin ei paino nouse. En syö ikinä enää viljoja, sokeria ja perunoita ym. Ei tarvi kuntoilla kun katsoo mitä ei suuhunsa laita. Paino pysyy samassa numerossa koko ajan.
"Ei tarvi kuntoilla kun katsoo mitä ei suuhunsa laita. Paino pysyy samassa numerossa koko ajan."
Sekö sulle riittää, se numero puntarin näytöllä? Ei kiinnosta terveys, vireystila, lihaskunto, vastustuskyky, ei edes ryhti tai takapuolen kiinteys? Ihan ihme porukkaa täällä.
Terveys kiinnostaa, takapuolen kiinteys ei! Eipä tulisi mieleenikään upottaa tuntikausia viikoittain vapaa-ajastani aivottomaan salilla ähkimiseen vain siitä syystä, että olisi tiukka pylly. Mieluummin käytän ajan johonkin henkisesti kiinnostavaan ja kehittävään, kuten ihmissuhteiden hoitoon, harrastuksiin, opiskelemiseen ja viihteeseen.
Tähän mennessä vain 1-2 kertaa jumppaa viikossa on riitänyt pitämään nelikymppisen naisen terveenä. Ei ylipainoa tai kroonisia sairauksia, ei yhtäkään leikkausta ja tai pysyvää lääkitystä. Toisin on asia aktiivisesti urheilevien kaverien kohdalla, joilla on milloin mikäkin lihas revähtänyt, nilkat muljahtaneet (uusiutuvat vaiva!) ja jäseniä jopa katkennut. Kukin tyylillään!
Mitä aiot ajatella kuolinvuoteellasi? Elin rikkaan elämän, koska pyllyni oli aina tiukka?
Voi hyvä luoja, ihan tosissasiko ajattelet, että kehostaan (myös ulkonäöstään) huolehtiminen ja henkisen puolen kehittäminen ovat automaattisesti toisensa poissulkevia asioita? Että jos niihin treenin mieluisiin tuloksiin laskee myös sen, että pakarat ei roiku polvitaipeissa, on automaattisesti "aivoton" ja pinnallinen? Että sivistyneen ja syvällisen ihmisen ulkoinen merkki on täydellinen piittaamattomuus omasta habituksesta? Tukan peseminen ja vaatteiden vaihtaminen on varmaan myös pinnallisten idioottien hommaa? Kuinka voi ihmisellä olla vielä nelikymppisenä noin mustavalkoinen ajatusmaailma? Ei se sun henkinen puoli ainakaan noiden juttujen perusteella ole ihan älyttömästi päässyt kehittymään.
Hmm. Itse kyllä koen, että liikunnallisuus nimenomaan on hyödyksi niiden ihmissuhteiden, opiskelujen ja harrastusten ylläpitämisessä. Liikunnasta saadun energian ansioista jaksan keskittyä opiskeluun, jaksan nähdä kavereita, jaksan lähteä teatteriin vaikka keskellä viikkoa töiden jälkeen. Ja rohkenen esittää sellaisen varovaisen arvauksen, että ei tosta tiukasta pyllystä ole ollut myöskään mun parisuhteen hyvinvoinnille ainakaan mitään erityistä haittaa... :)
Ruuhkavuosia elävä nimenomaan joutuu tekemään valintoja! Ja ne valitettavasti ovat poissulkevia, koska kahdessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa. Jos omaa vapaa-aikaa (ei työtä, ei lapsia jaloissa) on kolme kertaa viikossa, niin siinä ei ylläpidetä kuntosaliharjoittelua muiden toimintojen ohella. Niimpä joudut priorisoimaan joko kehonrakennuksen, harratuksesi tai aikuisopiskelun.
Terveys on hyvä motiivi ja investointi tulevaisuuteen. Siksi siis jumppaan kerran viikossa kannattaa käyttää arvokasta vapaa-aikaa. Mutta jos (ja kun) pakarat eivät sillä pelkästään kiinteydy, niin sitten eivät kiinteydy. Muut asiat ovat tärkeämpiä. Kaikki muut mainitsemasi asiat hiusten pesusta ym. eivät kilpaile tästä ajasta, eivätkä myös ole poissuljettuja sillä perusteella, että ei harrasta kehonrakennusta.
Mulle riittää tuo. En kuntoile ja revitä. Ei kiinnosta.
Minä käyn 5-6 kertaa viikossa salilla. Olen työtön joten aikaa on käydä salilla. Oon laihtunut joku 23 kg ainakin. Eilen söin kasan suklaata mut eipä haittaa kun ne suklaan kalorit kuluu äkkiä salilla. Emmä stressaa. Painan nyt 70 kg ja eipä taida enään olla varaa laihduttaa mut käyn muuten vaan salilla ajan kuluksi.