Eli otsikon mukaisesti olen tylsä, ei niin hyvät sosiaaliset taidot omaava ihan komeaksikin kehuttu mies. Eli perus kaikille tuttu Mr. Nice guy jolla jonkin verran naisia kavereina melko laajassakin ikähaarukassa, mutta sen kummempaa ei sitten olekkaan.
Eli miten eroon tylsyydestä? Kavereita ei liikaa ole ja nekin vähät minkä kanssa missään tekemisissä vapaa-ajalla rajoittuu aika lailla kuntosalille, saunaan ja ryyppäämiseen. Niissä sosiaalisissa taidoissa ei hirveästi kehumista ole ja suurin ongelma on, että en osaa kauheasti puhua ihmisten kanssa vaikka yritys onkin kova, aina, kun jotain pitäisi sanoa alkaa aivot lyödä tyhjää ja vastauksetkin ovat tyyliin "niin, juu, kyllä ja aivan...". Lärvikirjassa sanottavaa keksiikin paremmin, mutta se nyt ei kauheasti lohduta.
Mitä pitäisi tehdä / sanoa ettei olisi tylsä? Mitää puheenaiheita nyt on huono kysellä, kun vastaukset olisi kuitenkin niin kliseisiä kuin olla voi ja muutenkin ihan henkilöstä riippuvaa mistä puhuu.
Eli miten eroon tylsyydestä? Kavereita ei liikaa ole ja nekin vähät minkä kanssa missään tekemisissä vapaa-ajalla rajoittuu aika lailla kuntosalille, saunaan ja ryyppäämiseen. Niissä sosiaalisissa taidoissa ei hirveästi kehumista ole ja suurin ongelma on, että en osaa kauheasti puhua ihmisten kanssa vaikka yritys onkin kova, aina, kun jotain pitäisi sanoa alkaa aivot lyödä tyhjää ja vastauksetkin ovat tyyliin "niin, juu, kyllä ja aivan...". Lärvikirjassa sanottavaa keksiikin paremmin, mutta se nyt ei kauheasti lohduta.
Mitä pitäisi tehdä / sanoa ettei olisi tylsä? Mitää puheenaiheita nyt on huono kysellä, kun vastaukset olisi kuitenkin niin kliseisiä kuin olla voi ja muutenkin ihan henkilöstä riippuvaa mistä puhuu.
Vastaukset 142
Vanhimmat
Mies, jolla on paljon rahaa ei ole naisista koskaan tylsä...
Jos ainoa mikä minussa kiinnostaa on raha niin mieluummin olen ilman ja käyn rehellisesti maksullisissa. Ei sen puoleen ei sitä rahaakaan liikaa ole..
Lue pelimieskirjallisuutta, niin ymmärrät paremmin miten naisia pitää käsitellä.
Voi kuule on lueskeltu kaikkea Neil Straussista lähtien, mutta näin pienellä paikkakunnalla tekisin niillä neuvoilla itsestäni täyden pellen.
Et ole ymmärtänyt lukemaasi. Sitä pitää osata soveltaa omaan tilanteeseen, eikä apinoida kirjaimellisesti. Lue uudestaan.
Eiköhän yksi pointeista juuri olekin valmius tehdä itsestäsi pelle. Enkä tarkoita nyt pelimiesoppaiden mukaisesti välttämättä, vaan ylipäänsä haasta ja yllätä itsesi ja muut. Out of the box. Tee vaikka kärrynpyörä kadulla. Nojoo, sillä tuskin vielä naista saat, mutta tuo on siis ajatusmalli. Ex-tempore spontaaniutta, myös juttuihin. Sopivaa haastamista, ei pelkkää myötäilyä.
En minä kyllä välttämättä ole asemassa opettaa sinulle mitään, mutta tulipahan kuitenkin lässytettyä.
Näin juuri. Monilla näillä "ikisinkuilla" on todella luutuneet käsitykset siitä millainen hän on ja sitten kaikki muutos on muka itsensä naurettavaksi tekemistä tai naisten kohdalla vaikka sitä inhottavaa tyrkkyyttä tai lutkamaisuutta. Jos kokee olevansa hyvä sellaisena kuin on, niin sitten on turha valittaa ja toivoa muutosta, jos ei muutosta kuitenkaan halua. Joskus siis ihan suorastaan naurettavia pelkoja, että jos avaa kauluspaidasta myös sen toisiksi ylimmän napin, niin se on jo jotain hirveää gigolopelleilyä. En tarkoita, että napin avaamisella kaikki onnistuu, mutta jos pelkää noin pienen asian tekevän itsestään narrin, niin on aika pitkä matka siihen että uskaltaa elämässään mitään muutakaan tehdä mitä ei ole aina ennenkin tottunut tekemään.
Joo tuo sponttaanisuuden (ja itsevarmuuden) puute on kyllä tiedostettu ongelma. Paljon on asioita funtsittu ja olisihan se korkea aika siirtyä ihan tekoihin. Yrityksen ja erehdyksen kauttahan se menee, mutta sääli (tai sitten ei), että viinakaan ei pahemmin estoja poista. Hyviä pointteja kyllä.
Pieni askel kerrallaan. Avaa vaikka se toiseksi ylin nappi ensi kerralla.
Toinen vaihtoehto on tietysti väkisin repäistä kerralla överiksi ja heittää paita nurkkaan. Tämän jälkeen napin avaaminen ei tunnu enää miltään.
Niin tai näin, taitaa kuulua normaaliin miehistymisprosessiin, että jossain vaiheessa homma lyö yli ja ihan aidosti tekee itsestään pellen. Sieltä on sitten vaan reivattava itseään pari piirua takaisinpäin.
Ja se oman optiminsa löytänytkin on aina jonkun mielestä pelle, turha sitä on pelätä. Sinullehan riittää, kun yksi nainen ihastuu kärrynpyörääsi. Ajatelkoon loput mitä haluavat.
Itse asiassa juuri avaamalla kaksi ylintä nappia paidastaan ja tokaisemalla ääneen "nyt on selkeästi aika näyttää vähän pintaa" eräs vähän huomaamattomamman (mikä sanahirviö!) oloinen tyyppi sai minut lämpeämään. Toisaalta tyyppi taisi muuten naisille keskustelun jalon taidon, vaikka hiljaisempaa ja rauhallisempaa sorttia olikin - osoitti olevansa kiinnostunut minun asioistani.
Olet oikeassa, mutta turhan usein tuo spontaaniksi ryhtyminen ja pelleily ymmärretään väärin. Se ei tarkoita sitä, että vedetään hirveät lärvit jo ennen baariin lähtöä ja lähdetään räkä poskella kähmimään naisia.
Pelleily on tehtävä selvin päin tai kevyessä humalassa. Ja se vasta vaikeaa onkin suomimiehelle.
Niinhän se on, mutta ensimmäisillä kerroilla se kännikin voi toimia, jos se siis auttaa rohkaistumaan. Ensimmäisellä kerralla kahden kossupullon voimin, seuraavalla kerrala vain yhden turvin ja sen verran fiksumpana. Parin vuoden kuluttua onnistuu jo parin kaljan avulla tai ties vaikka selvinpäinkin.
Ristiriitainen olo; olen tavallaan samaa mieltä että pitää tehdä itsestään pelle, mutta toisaalta on kyllä vaikea edelleenkään kuvitella, että silinterihatussa ja hiihtolaseissa ilman paitaa kulkeminen ja rokkikukkoilu ja muun elämän lekkeriksi lyöminen auttaa tavismiestä. Miten napin avaaminen poistaa sen, että mies on pohjimmiltaan tylsä?
Sinänsä kyllä tekee miehelle (ja naisellekin) hyvää olla toisinaan valmis ottamaan se riski, että tekee itsestään pelle. Tämä on eri asia kuin tieten tahtoen tehdä itsestään pelle joidenkin pick-up artist -pisteiden toivossa. Monet kerrat olen hävennyt sydämeni pohjasta niitä kertoja, kun olen feikannut tanssimista, laulanut karaokessa ja kehunut kännissä kamunaisen saappaita, mutta ajan myötä niistä jää hyvä fiilis. "Repäisin kerrankin". Jos ei muuta, se vähentää omaa käsitystä omasta perinpohjaisesta tylsyydestä.
Muiden havaitsemaa tylsyyttä tällainen ei nähdäkseni poista - korkeintaan auttaa siinä. Todellinen ratkaisu olisi mielestäni viettää vain monipuolista elämää. Aloittaja voisi vaikka kavereidensa kanssa, jos niitä kerta on, tehdä muutakin kuin käydä kuntosalilla, saunassa ja ryypyllä. Hienoja asioita kaikki kolme, mutta ne eivät riitä elämänsisällöksi. Jos viettää monipuolista ja virikkeellistä elämää, luulen että se pitää mielenkin sen verran virkeänä että pystyy vaikka keksimään niitä puheenaiheita huomattavan paljon helpommin.
Nimim. Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen
Ehkä monen tylsyys on sitä, että ei uskalla olla muuta. Ovatko tylsät ihan oikeasti ja pohjimmiltaan tylsiä? Vai eikö se nappi vaan aukea, kun ei uskalla, eikä osaa? Eli itsevarmuus ja rentous, jotka voivat pohjata osin sille, että on joskus tehnyt itsestään pellen, auttavat tuomaan hurmaavimmat puolet esiin.
Herahtiko tussukka kosteaksi tuosta pienestä eleestä?
Tylsyys on sitä, että pelkää kaikkea mitä ei ole koskaan kokeillut ja noudattaa samaa kaavaa ja kaikki pienetkin muutokset tuntuu siltä, että pistää elämän hajalle ja tekee itsestään narrin. Se on myös sitä itsevarmuutta ja itsetuntoa, että ei oma itseys mene rikki siitä, että laittaa vaikka erikoisemman hatun päähän tai sanoo joskus jotain vähän vallatonta ajattelematta koko ajan, että mitä muut minusta oikein ajattelevat.
Eikai kukaan oikeasti mitään pickup-pisteitä keräile? Naisten pikkuhousuja saattaa kyllä keräillä.
Mihinkäs tusumies on heppinsä kadottanut?
Lord:
Pidätkö sinä itseäsi tylsänä? Et kai? Tekstiesi perusteella olet kaikkea muuta kuin tylsä. Nautin suuresti kirjoituksistasi, niiden mielikuvista, hienosta kielenkäytöstä ja älykkäistä, viisaista, viiltävistäkin analyyseistä sekä kuitenkin rivien välistä kuultavasta huumorista. Kiitos.
Tämä vastauksesi ja sen synnyttämä mielikuva sai minut hymyilemään. Ei, älä erehdy luulemaan että nauran sinulle, en todellakaan. Näen sinut mielessäni silinterihatussa, ilman paitaa, hiihtolaseissa - ehkä sinulla on myös violetit nahkahousut ja hiihtomonot, selässä fjällräven-reppu. Repussa on airam-termari, pari voikkaria (naiselle kanssa) ja tietysti jotain hyvää luettavaa. Aika ihana rokkikukko oot :)
Avain piileekin juuri siinä, että tekstieni perusteella olen kaikkea muuta kuin tylsä. Tekstien, joiden ulkomuotoa, mahdollista karrikointia, sanavalintoja ja kaikkea ehdin miettiä. Tuotan toki nopeasti tekstiä, mutta vain koska sitä olen voinut netissä harjoitella pitkään ja hartaasti. Jos pysähdyt miettimään tekstejäni, huomaat ettei niissä nyt kuitenkaan hirveän laajalla alalla liikuta - minä en pysty tekemään samalla tavalla kulttuuriviittauksia enkä perustelemaan ja kuorruttamaan näkemyksiäni millään tieteellä tai korkealla yleissivistyksellä, ja loppujen lopuksi en pysty tarjoamaan mielenkiintoisia ja uusia näkökulmia aiheeseen kuten palstan kiistaton kynä- ja musiikkimestari Hämärän Rajoilla, jonka edustamaa ulosannillista tasoa pidän jonkinlaisena tavoitteena (jota en kykene saavuttamaan). Vanhassa suomalaisessa, nyt jo kuolleessa ja kaikenlaisten rääsyblogien alle jääneessä blogiskenessä oli muutama suurempi mestari (TommiPommi).
Mutta kehun itseäni kuitenkin sen verran, että kirjallisesti pystyn ehkä antamaan mielenkiintoisen vaikutelman. Tosielämässä tilanne on toinen. Tunnistan itseni nimittäin aloitusviestistä: minulla yleensä lyö keskustelutilanteissa pää tyhjää, etenkin jos keskusteluun kuuluu viehättäviä naisosapuolia. En keksi mitään sanottavaa, koska elämässäni ei ole ihan riittävästi sisältöä spontaaniin keskusteluun, ja suorituspaineet estävät senkin vähän, mistä voisin jotain sanoa (joka yleensä liittyy johonkin sellaiseen, mikä ei muita osapuolia liiemmin kiinnosta tai josta he eivät osaa sanoa yhtään mitään).
Eli joo, pidän itseäni tylsänä, kyllä.
Kuulostaa siltä, että mahdollinen tylsyytesi keskusteluseurana pohjaa juuri siihen itsevarmuuden ja rentouden puutteeseen. Koska sinulla ei ole itsevarmuutta, eikä rentoutta, eikä rohkeutta, jäädyt live-tilanteessa. Jos sinulla olisi em. asiat kunnossa, niin pystyisit olemaan livenä suhteellisesti yhtä mielenkiintoista seuraa kuin täällä netissäkin.
Silläkään ei juuri ole väliä, että onko jollain Hämyllä sinua paremmat jutut. Ei sinun tarvitse olla maailman paras.
Voi olla, että itsevarmempana, rennompana ja rohkeampana muuttuisin moottöriturvaksi, tai edes vähän puheliaammaksi, mutta ihan vakuuttunut en ole. Asioita ei vain tapahdu minulle tarpeeksi, ja vaikka olen asiaa joskus koittanut täällä ratkoa, ei kehitystä ole tapahtunut. Tai sitten olen sokea vaan, ja oikeasti mainitsemasi kolmoisyhdistelmä riittäisi avaamaan kaikki lukot ja löytyisi se yksi tyttö joka pystyisi olemaan seurassani ilman että 10 minuutin sisällä alkaisi haukotella ja miettiä, miten parhaiten liueta muualle.
Kaikessa ei tarvitsisi olla maailman paras, mutta tytötkin kiinnostuvat vain parhaimmista. Miksi tyytyä hopeamitalistiin, kun Mäkikotkien Mäkikotka on vapaana tai vapautettavissa.
Ei se satunnainen tyttö, jota jututat iskumielessä edes tiedä Hämystä mitään. Tai ehkä Hämyn tyyli tai persoona ei uppoa häneen.
Suurelle osalle naisista, joita tulet missään kohtaamaan, olet hurmaavan yleissivistynyt, sanavalmis (netissä, mistä pitää vaan saada sanat vapautettua liveenkin) ja hyväkäytöksinen. Myös sitä särmää sinusta löytyy, joten et voi vedota edes siihen, että olet liian kiva ja pehmo (jollaisista tytöt eivät tietysti tykkää, ainakaan stereotypian mukaan). Se särmäkin vaan pitää tarpeen vaatiessa saada esiin myös kasvokkain.
Eli lyhyesti, kohdatessasi satunnaisen naisen, saatat hyvinkin olla hänelle se Mäkikotkien kotka. Etenkin kun tutustuu sinuun. Mutta tätä tutustumista oikeaan sanavalmiiseen, sivistyneeseen ja vähän särmikkääseenkin sinuun auttaisi huomattavasti se rentous.
Toisaalta taas, eihän tuo sinun nettityylisikään suurimpaan osaan naisista taida vedota. Ei siis pidä masentua jos joku tyttö alkaa haukottelemaan, vaikka kuinka olisit rento ja itsevarma. Todennäköisesti suurin osa alkaa. Mutta kyllä sieltä jostain löytyy se 10-nainen, joka ihailee tyyliäsi. Kunhan vaan heität paidan nurkkaan aiemman ohjeensa mukaan.
Kukaan joka kirjoittaa kuten sinä ei ole tylsä. Piste. Miksi pelkkä suullinen keskustelutaito / supliikki /itsevarmuus määrittäisi ihmisen "tylsyyden asteen" (jos tällaista ilmaisua nyt voi käyttää)? Kyllähän ihmisten välisessä kommunikaatiossa on ensisijaisesti kyse sisällöstä (ainakin minun mielestäni). Ja sitä sisältöä sinulla selvästi on. Onhan tuolla (baareissa jne) noita tyhjän jauhajia joka lähtöön, juttua suolletaan itsevarmuudella, muttei jutuissa ole välttämättä päätä eikä häntää, ei siis mitään sisältöä. En minä ainakaan sellaista jaksa kuunnella, ainakaan kovin kauaa.
Toki ensikohtaamisessa irl se kommunikaatio lähtee keskustelutaidosta ja sitä sisältöä on vaikea tuoda esille, ellei ensin pääse jollakin tavalla liikkeelle. Mutten minä pidä sitä tylsyytenä, vaan pelkästään puutteellisina kommunikointitaitoina (tai mahd. ujoutena, sosiaalisena kömpelyytenä) - joka puolestaan on tekniikkaa jota voi treenata (jos haluaa).
En osaa verrata sinun ja Hämärän Rajoilla:n tekstejä (vasta muutaman hänen juttunsa lukeneena) saatikka TommiPommin, mutten näe edes tarvetta vertailla tekstejänne. Mielestäni tuotat hyvää tekstiä, that's it. Älä nyt turhaan dissaa itseäsi kun kehun sinua, täysin vilpittömästi. Taidat olla perfektionisti joka vielä hyvää palautetta saatuaakin sanoo "no joo, olinhan tossa ihan hyvä, MUTTA...". Ei mitään muttia ja liiallista itsekritiikkiä.
Sanot että ne asiat joista voisit jotain sanoa liittyvät sellaiseen, mikä ei muita kiinnosta tai josta he eivät osaa sanoa mitään - oletko varma näistä? Ovatko ne siis jotain harvinaisempia harrastuksia tms? Eikö ole mahdollista että jollain onkin sama harrastus/mielenkiinnon kohde mutta oletat ettei se ole mahdollista? Kun et tuo asiaa esille, et voi tietää? Ehkä tässäkin asiassa kannattaa ottaa riski? Voit yllättyäkin että pöytäseurueessa onkin nainen jolla sama harrastus vaikkei päältäpäin uskoisi?
Olen kyllä jossain määrin perfektionisti, ainakin siten että murehdin jos en pysty kympin suoritukseen. Se varmasti haittaa myöskin kommunikointikykyjäni, koska ainakin olen tiedostavinani itsessäni tarpeen olla jotenkin säihkyvää juttuseuraa, mikä tietty on osasyynä lukkiutumiseen keskustelutilanteissa tai, mikä pahinta, rentoa ja huoletonta suoritusta huonompaan tekoon: möläytykseen, joka ihan syystäkin sitten lähinnä hävettää myöhemmin.
Mitä noihin harrastuksiin tai puheenaiheisiin tulee, niin peilaan ehkä tässä vähän liikaa nyt muutamiin yksittäistapauksiin, eli työkavereihini, jotka onnistun välillä ajamaan kiusaantuneeseen hiljaisuuteen - he eivät selvästi ymmärrä, mitä yritin sanoa, tai eivät tunne asiaa josta yritin puhua. Yhteisestä koulutustaustasta (ja siitä melkein väkisin seuraavasta mielenlaadusta) huolimatta yhteistä tuntuu ainakin välillä olevan vain vähän - useimmat ovat selkeästi vanhempia, ja kaikki ovat joko hyvin paljon joko perhekeskeisempiä, tai lapsettomat työkaverit hyvin paljon urheilukeskeisempiä. Kumpikin aiheita, joista minulla ei ole juuri mitään sanottavaa. Perhe-elämästä lastenkasvatuksineen ja puolisoiden oikkuineen nyt voin vähän provosoida hyväntahtoisesti (kun he tietävät miten suhtautua minuun; milloin olen vakavissani ja milloin en niin vakavissani), mutta urheiluun ja liikuntaan antama panokseni on yhtä tyhjän kanssa. Minulle tulee se sama hiljaisuuskohtaus kuin kaikille muille aina toisinaan kun minä yritän johdattaa keskustelua.
Minusta tuntuu usein, että ne naiset jotka yleissivistystä arvostavat, ovat itse niin yleissivistyneitä että vaikutan juntilta jonka olisi syytä jättää puhuminen fiksummille. Muiden kanssa sitten pitäisi osata puhua BB:stä ja Putouksesta, muu on elitismiä ja inhottavanautistista pätemistä. Taas parempi olla hiljaa.
Mitä, mustavalkoinenko? En varmana ole yhtään tippaa mustavalkoinen, olen pelkkää harmaata! (lun... tai ei mitään)
Tämäpä, monta kertaa, kun jotain keskustelua käynyt niin puhe jotenkin valunut BB:hen ja Putoukseen mitkä omasta mielestäni ovat molemmat aivan järkyttävää paskaa eikä näin ollen taas mitään asiaan sanottavaa.
Oma maailmankuvani ei sisällä niin fiinejä naisia, joille sinun sivistyksesi ei riittäisi. Ehkä sellaisia kuitenkin on, saattaahan lumimieskin vielä jostain Himalajalta löytyä.
Paidannappitempauksella mies osoitti kykyä itseironiaan (kaverinsakin naureskelivat tätä "pelimiesliikettä", joka selkeästi ei istunut muutoin tyypin habitukseen) ja täten myös ilmaisi omaavansa itsevarmuutta uskaltaessaan pistää itsensä likoon, vaikkakin näin pienessä asiassa. Tämä yhdistettynä siihen, että mies vaikutti kiinnostuneelta minun asioitani kohtaan sai tilanteen niin pitkälle että myös "herahdusta" tapahtui. Tosin sillä taas ei ollut muuta tekemistä paidannappien aukaisemiseen, kuin se, että tuo pieni tilanne mahdollisti kaikkien seuraavien vaiheiden tapahtumisen.
Siis mistä sivistyksestä oikein puhut? Ei Lordin teksteistä mielestäni mikään yleissivistys paista, kuten hän itse mainitsikin. Vaan analyyttinen mielenlaatu ja harjoitettu kirjoitus-asu. Kyllä varmasti monet niistä Lordin himoitsemista kirjallisuustietäjittäristä haluaisivat esim. miehen kykenevän keskustelemaan nimenomaan siitä kirjallisuudesta, laaja-alaisesti. Lordi on itse käsittääkseni enemmän jotain star treck/juna-kuvaus/matikka/tiede-lehdet - tyyppiä.
Joku sanoi tällä tavalla: "Kyllähän ihmisten välisessä kommunikaatiossa on ensisijaisesti kyse sisällöstä". Tuo nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa, suurimman osan ihmisistä välillä, ainakin jos mietitään naisten "iskemistä". Kyseessä on 90% reippaus ja itsevarmuus, millä fiksutkin naiset saadaan lämpeämään (ei koske välttämättä niitä eliitti-yleissivistyneitä).
Ja voin myös kokemuksesta ottaa kantaa tuohon estoisuuteen ja pään tyhjänä lyömiseen. Olin hyvin jäässä ja vaikeana ihmisten kanssa. Yksi psyykenlääke mitä söin muutama vuosi sitten auttoi tuohon estoisuuteen. Arka ja masentuneen jäinen puhetyyli muuttui baarissa reippaaksi ja iloiseksi (ainakin alkoholia nautittuani). Pystyin myös puhumaan paljon helpommin jostain tyhjänpäiväisistä asioista. Monet tytöt kyllä tavallaan pitivät minusta baarissa - kaverillisella tavalla. Sillä niin kauan kuin se huono itsetunto, itsensä dissaaminen ja itsensä mitätöimisestä johtuva "itseironia" on siellä syvällä pohjalla, niin pinnallinen reippaus ei auta herättämään naisten seksuaalisia haluja.
Ja vielä...tuo mistä Lordi puhui "elämässäni ei tapahdu tarpeeksi kiinnostavia asioita" on pelkkä harha, jonka me jotka emme ole oppineet sosiaalista kommunikaatiota ja joilla on huono itsetunto, olemme luoneet. Minulla on itselläni hyvin voimakkaana tuo sama harha, tuntuu kun joka viiko pitäisi olla matkaamassa ja harrastamassa ja tekemässä vaikka mitä jotta riittäisi puhumista ihmisten kanssa. Kuitenkin eilenkin kahvilla erään tytön kanssa jäin oikein analysoimaan tarkasti niitä hänen puheenaiheitaan. Tyttö puhui mm. siitä miten joku koulukurssi oli vaikea tai mitä liikkeitä oli tehnyt jumpassa yms. Tärkeää oli vain että hän puhui suht reippaasti ja luontevasti. Itse en nimenomaan pysty puhumaan asioista luontevasti ja sen takia tuntuu kuin pitäisi usein olla joku hyvä ja hauska tarina kerrottavana tai jokin nokkela kommentti vastauksena asioihin.
Kaikkia näitä tälläisiä asioita on vaan helvetin vaikea lähteä aikuis-iällä korjaamaan...
" Kyllä varmasti monet niistä Lordin himoitsemista kirjallisuustietäjittäristä haluaisivat esim. miehen kykenevän keskustelemaan nimenomaan siitä kirjallisuudesta, laaja-alaisesti."
Onkohan tuollaisia naisia ihan oikeasti edes olemassa? Ja haluaako Loordi nimenomaan kirjallisuustieteilijän vai mahtaisiko ihan vaan akateeminen "tavis" välttää?
Joitain kirjallisuutta opiskelleita ja valmistuneitakin naisia olen tavannut, eikä heidänkään kanssaan puhuminen ihmetä vaatinut. Toinen, tosin ensimmäisen vuoden drop-out, sittemmin löysi ihan normaalin inssin, joka ei kyllä kirjallisuudesta sen enempää ymmärrä.
Kuulostaa vähän samalta kuin dippainssi vaatisi puolisonsa ymmärtävän tekniikkaa tai juristi edellyttäisi puolisonsa keskustelevan kanssaan lain kiemuroista ja oikeustapauksista ammattilaisen tasolla.
Eiköhän suurin osa pariskunnista ole eri aloilta, eivätkä pysty toistensa erityisaloista keskustelemaan niin syvällisesti kuin muut saman alan ihmiset.
Vahvistan että tavis riittäisi. Itse asiassahan "kirjallisuustieteilijätär" ei ole kovin ehdoton toive, vaan joku tällä palstalla vain heitti joskus johonkin ketjuun, jossa jälleen kerran kyseltiin palstapojille sopivien tyttöystävien perään. Niiden tavanomaisten "kunniallisille miehille teinineitsyt"-viestien jokukossa oli, että minulle kirjallisuustieteilijätär. Siitä se vaan on lähtöisin. Sattumoisin tunnen kyllä muutamia melkein sitä opiskelleita humanistityttöjä, he ovat kieltämättä olleet helppoa seuraa - ovat tietysti olleet myös naimisissa. Insinöörien kanssa.
Joten ehkä se unelmatilanne olisi löytää se oma akateeminen tavis, joka on juuri sen verran oman makuun söpö että rakastuminen tekisi hänestä maailman kauneimman, ja joka olisi juuri sen verran humanistis-tieteellinen että toisi (vastavuoroisesti) elämääni jotain. Sivumennen sanoen tuntuu aika etäiseltä ajatukselta, että rakastuisin oman alani naiseen. Heidän kanssa voi olla kavereita, mutta romanttista suhdetta on vaikea - ei kylläkään mahdoton - kuvitella. Tietysti, jos samantaustaisista naistyökavereistani voi jotain päätellä, pitäisi minun olla superalfamenestyjäjohtaja, joten siinäkin mielessä luulen että humanistin kanssa voisi natsata parhaiten. Ja jos joku miettii, niin AMK-tytöistä en tiedä. Ei nyt muuten, mutta jälleen työpiireistä päätellen pitäisi olla vielä superimpi ja alfempi huippumenestyjä.
Varmaan AMK-tytöissä on humanisteja enemmän perinteistä miehekästä alfajyystäjää hakevia tyttöjä, mutta ei kannata yleistää heitäkään. AMK:n käy joka vuosiluokasta näin hatusta heittäen päälle 10 000 tyttöä. Kymmeniltä eri aloilta. Eiköhän sinne mahdu monenlaista taapertajaa, myös niitä humanistihenkisiä herkkiä runotyttöjä.
Totta, kyse AMK-ennakkoluulossani on taas parista erityistapauksesta. Tosin alfajyystäjän hakijoista ei ole kyse, vaan ainoastaan superalfoista. Siltikin on ihmeteltävä, miten joka aamu työpaikan pihaan kurvailee tuliteriä audeja (eikä tosiaan mitään A3:sia), bemareita ja muita luksusautoja, joista työpaikan tavistytöt nousevat ja sipsuttelevat sisään, ja minä mietin että en ikinä kelpaa kellekään.
Ehkä noilla AMK-taviksilla on superalfat miehet, perittyä rahaa tai sitten he vaan ovat laittaneet rahansa kiinni autoon.
Sinunkin tuloillasi todennäköisesti saisi tuliterän Audin, vaikka sitten liisattuna tai pitkällä osamaksulla. Eri asia sitten, että mitä järkeä siinä olisi? No ehkä se auttaisi saamaan sellaista autoa arvostavan naisen. Tosin sinä et ehkä arvostaisi sitä naista, jonka saisit autollasi.
Toisaalta itse olen aina ihmetellyt, että miten autolla iskeminen tapahtuu? No joskus teininä ehkä ymmärsi, kun autoilla vedettiin pillurallia ympäri toria ja siellä aina jokunen teinityttökin jossain liepeillä oli. Ehkä sieltä sitten sai naista autolla.
Yksi alfa tosin kertoi, että pramealla autolla ennätyksensä auton käynnistämisestä naisen kanssa muhinoimaan pääsystä oli alle tunti. En tiedä mistä kadunvarresta vai huoltikselta sitten naisen noukki kyytiinsä. Tälläinen peliliike ei tosin välttämättä sinulta tai minultakaan onnistuisi autosta riippumatta.
Jos olet oikeasti komeamies useimpien naisten makuun, ei sinulla ole mitään huolta- vika on vain supliikissasi jota voit treenata.
Se mitä Straus tai Jeffries luennoi, käsittelee eniten miehen sisäistä sekä ulkoista muutosta siitä mitä on lähtökohtana "saamattomalla" miehellä.
Jos toisella se on seeprahousut ja nahkaliivit, toisella se voi olla jokin muu juttu joka boostaa egoa jutskailemaan jännemmin iskettäville naisille.
Älä luule että jännyys on symboli kuten tatuointi tai moottoripyörä, jonka omistamalla mies assosioituu heti voittajaksi- se täytyy silti todistaa kohderyhmälleen.
Jenkeissä on termi "assclown" joka voisi tarkoittaa sitä mitä ei-tylsä mies on. Sellainen naisten naurattaja joka tanssii ravintolan pöydällä muita viihdyttääkseen ja on usein kovaääninen mölyturpa. Usein mainiolla asiakaspalvelulla naisille. Naiset tykkäävät kun mies välittää hyviä tunteita heille.
Katso joku suosittu brittikomedia. Niissä ei koskaan ole tylsiä miehiä, kipinää on kuin viimeistä päivää. Hyviä mowsseja, naisten nauratusta, tilanne silmää, tilanteen johtamista, kemiaa ja kipinää. Säännöt hiivattiin, vapaata ilmaisua.
Komediasta elämäniloa indeed. Ei tarvi mennä kuin kadulle niin saa nauraa vatsansa kipeäksi, niin ultrahuvittavaa kanssa siellä vaeltaa kaupasta ja duunista kotiin kaiken aikaa ja illtamyöhällä sitten deekut ja kakkoset hiippailee yökylään tai asuntolaan. Oi sitä naurun remakkaa! ;D
Jepulis, niinkuin aloituksessa sanoinkin "aina, kun jotain pitäisi sanoa alkaa aivot lyödä tyhjää ja vastauksetkin ovat tyyliin "niin, juu, kyllä ja aivan" eli supliikkitaidot ovat vajavaiset. Onhan sitä pyritty katsomaan miten muut tämän tarinoinnin taitavat, luettu kirjoja Juha Vuorisesta Dan Browniin, että ei tässä pelkkää ihmettä olla jääty odottelemaan.
Juha Vuorisesta Dan Browniin ei ole niin kovin suuri loikka.
Jos olet oikeasti lukenut Straussia ja kumppaneita, niin tiedät senkin, että voit etukäteen miettiä jotain puheenaiheita, joita käytät kun lähestyt naista. Jos tämä on mielestäsi liian pelleilyä (miksi olisi?), niin ainoa toinen vaihtoehto on sitten joku lääkitys, mikä poistaa estot.
Kyllä on tullut Straussia luettua ja pyrin miettimään jotain puheenaihetta, mutta harvemmin saan pidettyä 5-10min pitempää keskustelua kiinnostavana. Yksi probleemahan on kuten sanoin niin paikkakuntahan on melko pieni ja kaikki melko hyvin tuntevat toisensa.
10 minuutin keskustelu on jo aika pitkä jos se pysyy kiinnostavana. Ongelmanahan yleensä on aloitus ja miten saada ns. jää rikottua. Jos nainen pysyy edes sen 5-10min kiinnostuneena sinusta, niin se on aika hyvin. Todennäköisesti teet tyypillisiä virheitä, kuten olet liian roikkuva, liian kiinnostunut, tenttaat liika tai pidät keskustelua liian yksipuolisena, etkä anna naiselle mahdollisuutta osallistua tms.
Kokeile ensi kerralla baarissa jututtaa jotain naista ilman mitään taka-ajatuksia seksistä tai suhteesta ja pidä juttua yllä vähän aikaa ja sitten kiität juttuseurasta ja jatkat matkaa. Jos törmäät häneen uudestaan niin hän suhtautuu sinuun myönteisemmin, kun et ole samanlainen rasittava roikkuja kuin suurin osa humalaisista pokaajista baarissa. Voit käydä vaikka tilaamassa uuden juoman tai käydä vessassa ja törmätä häneen uudelleen. Tai voit jatkaa tutustumiskierrosta ja jutella jonkun toisen naisen kanssa. Jos juttu alkaa hyytymään niin kiität seurasta ja poistut. Nainen kyllä ilmaisee jos ei halua sinun poistuvan. Tuo toimii myös hyvänä treeninä naisten kanssa jutteluun, kun ei lähesty jokaista jollain hirveällä iskemismentaliteetillä.
Mutta jos näet niitä sykähdyttäviä naisia vain harvoin, et siis edes yhtä illassa, vaikka kiertäisit useamman kuppilan läpi, niin aika hullunrohkeaa lähteä tuollaisen naisen seurasta pois ja toivoa tapaavansa vielä uudelleen. Kyllä sellaisissa on pikkupakko roikkua kiinni, ettei ainakaan itse heitä tilaisuutta menemään.
Tuo pois kävely saattaa olla ihan fiksu peliliike, jos baarissa on kymmenkunta kiinnostavaa naista. Silloin on varaa vähän moikkailla sinne tänne ja mennä eestaas.
Jos on "pakko", sitten roiku!
Pointsi olikin siinä, että voi jututtaa muitakin naisia kuin niitä jotka "sykähdyttää". Sellaisten kanssa se jäätyminenkään ei ole niin suuri ongelma, joten se käy hyvänä lämmittelynä. Aina parempi vaihtoehto kuin seisoa koko ilta tuoppi kourassa jossain nurkassa.
Jos on todella kiinnostava nainen kyseessä, niin sitten ei ehkä kannata kokonaan lempata, mutta voi antaa kuitenkin vähän vaikutelmaa, ettei ole tässä nyt roikkumassa, koska melkein kaikista naisista se on ahdistavaa ja turn off, ellei mies ole sitten erityisen kiinnostavaksi osoittautunut jo. Ihan rauhassa voi sykähdyttävällekin sanoa, että hauskaa illan jatkoa ja poistua vaikka sinne baaritiskille hetkeksi (jollei keskustelu ole jo päässyt syvenemään) ja 10min päästä törmätä "vahingossa" uudelleen ja iloisesti tervehtiä että "kas, taas törmättiin". Se ei ole ollenkaan hyvä lähtökohta että jää roikkumaan johonkin tuntemattomaan naiseen kiinni, koska pelkää, että joku ehtii pokata hänet sillä välin. Sen verran pitää itseluottamusta kehittää ja ottaa riskejä tässäkin asiassa.
Ei niinkään se, että joku muu ehtisi pokata, vaan että muuten vaan ei tilanne enää toistu. Toisen seurue lähtee paikalta, isossa baarissa ei vaan törmätä taas tms. jne. syyt.
Muiden pokaamisiahan ei tarvitse pelätä, kun uskoo olevansa paras. Silloin on naisen oma moka jos menee muille lirkuttelemaan. Eikä tuollainen nainen sitten olisikaan ollut "kohtaloni".
Ja tuskin ovat ne ei-sykähdyttävätkään. Turhaan vaan sellainen ei-sykähdyttävä sitten menee ihastumaan ja pahimmassa tapauksessa sille pitää vielä antaa erikseen pakit tai loukata, kun menee lirkuttelemaan sille sykähdyttävälle ei-sykähdyttävän silmien edessä.
Pitää osata uskoa kohtaloon!
Aloittajan ongelma ei kuitenkaan tainnut olla se, että kaikki naiset häneen rakastuu ja niitä pitää alkaa erikseen torjumaan. Joka tapauksessa, tuo minun ehdottama juttelu baarissa ilman taka-ajatuksia useimpien naisten kanssa käy hyvästä treenistä jos on näitä jäätymisongelmia, jotka tulee useimmiten juuri niiden "sykähdyttävien" kanssa.
Totta, mutta treeni on moraalisesti vähän ikävää jos sen tekee niiden "harjoituskappaleiden" kustannuksella. Tietysti jos uskoo, että "harjoituskappaleestakin" voi tutustumisen jälkeen olla johonkin vakavampaan, niin asia on eri.
Nyt, kun asia puheeksi otettiin niin onhan tätäkin harjoiteltu. Onhan tätä läpyskän heittoa näiden "harjoituskappaleiden" kanssa treenailtu, lähinnä kavereiden tyttöystävien ja ihan muidenkin naisten kanssa. Ihan ilman taka-ajatuksia olen mukavia puhunut ja jos joku nyt jotain kiinnostuksen merkkejä on osoittanut enkä ole huomannut niin pahoittelen, en osaa tulkita kovin hyvin enkä varsinkaan lukea ajatuksia.
Minä ainakin kuvittelen aina kaikkien ihastuvan minuun. Siksi en uskalla harjoitella.. En sitten tiedä pitäisikö hoitaa oma pää kuntoon, että pääsisi näistä kuvitelmista.
Mutta noiden kavereiden tyttöjen sun muiden kanssa harjoittelu tietysti suht vaaratonta, kunhan ei liikaa flirttiä laita peliin. Toisaalta juuri sitä flirttiähän pitäisi harjoitella. Se, että keskustelee yleisellä tasolla mielenkiintoisia ei vielä riitä, siitä on suuri vaara kaatua kaveripojuksi, eikä casanovaksi vällyjen väliin.
Tuo on ihan eri asia, että jutellaan kavereiden tyttöystäville. Se on melkein yhtä turvallista kuin treenata iskemistä oman siskon kanssa. Oikeaa treeniä se on vasta sitten kun lähestyt tuntemattomia, koska se jäätyminenkin todennäköisesti johtuu juuri siitä, että kyseessä on ihan tuntematon tyyppi, josta ei tiedä mitään eikä keksi sanomista ja jos on vielä nättikin niin jäätyy entisestään.
Olen myös erimieltä tuosta mies32 väitteestä, että siinä jotenkin käytetään näitä naisia hyväkseen tms. Normaali keskustelu ei ole mikään lupaus mistään rakkaudesta tai muusta, senhän tietää naisetkin ja jos sitä alkaa pelkäämään, niin sitten voi jäädä kotiin, jos pelkää särkevänsä liikaa sydämiä. Eri asia, jos alkaa lupailemaan jotain palavaa rakkautta ja treffejä, mutta ei lunasta lupauksiaan, mutta tuskin tällaista vaaraa on.
Mitkään kaverin tyttöystävälle juttelut ei tosiaan käy treenistä siitäkään syystä, koska siinä liikutaan niin turvallisilla vesillä (tuttu ihminen ja ei pelkoa seksuaalisesta vireestä).
Ja tuo harjoittelusta puhuminen voi olla tässä vähän harhaanjohtavaa, sillä kokeiluahan tuntemattoman lähestyminen aina on. Jos siitä kehkeytyykin jotain syvempää tai saat vaikka edes yhdet treffit aikaiseksi, niin mikäs sen parempaa. Ylipäätään naisia kannattaa lähestyä baarissa ja muuallakin mahdollisimman vähillä taka-ajatuksilla, vaikka periaatteessa taka-ajatuksena aina se mahdollisen tyttöystävän löytäminen onkin. Tarkoitan sitä, että rennosti tutustuu vain naisiin eikä oleta, että ensimmäinen jota lähestyy on nyt pakko olla se elämän suuri rakkaus ja jää roikkumaan siihen vaikka toinen ei osoita mitään kiinnostusta.
Niinhän se on, tuo vaan vaatisi vähän vähempää "rakkautta ensisilmäyksellä"-hakuisuutta. Jos hakee sitä "rakkautta ensisilmäyksellä"-fiilistä, ihastusta ja kipinöintiä alusta pitäen, niin on vaikea sitten sellaisen harvoin kohdalle osuessa pysyä coolin välinpitämättömänä. Paineita kasautuu väkisinkin, josta seuraa hermostumista, ujostelua, änkytystä jne..
Ja jos noiden "rakkautta ensisilmäyksellä"-tapausten kanssa onnistuisikin treenaamaan itsensä smoothiksi, niin silloin jotain olennaista siitä tunteesta jäisi puuttumaan. Ei se enää silloin tuntuisikaan niin kohtalolta ja satujutulta.
Ikävä vaan, että suurin osa naisistakaan ei kaipaa miestä, joka hermostuu juuri heidän seurassaan, vaan naiset nimenomaan haluavat sen smoothin pelurin, jolle juuri kyseisellä naisella ei ole mitään suurempaa merkitystä. Tällä naiset ajavat itsensä väkisinkin yhdenyön panopatjoiksi, sillä eipä sellaista miestä, joka ei naisesta syty hermostuakseen, todennäköisesti ole muuta käyttöä naiselle kuin yksi kiva pano.
Tässä mielessä kaikki tietysti helpompaa niille, jotka eivät mitään kipinöitä ja salamoita heti ensinäkemälle kaipaakaan.
No kai siinä muutaman minuutin (10 minuuttia on jo pitkä aika!) juttutuokion aikana ehtii sen verran vaihtaa ajatuksia että selviää onko nainen viettämässä iltaa kyseisessä paikassa vai vain ottamassa sieltä vauhtia ennen seuraavaan lähtöä.
Todellakin suosittelen sitä, että ei jää roikkumaan ellei nainen selvästi siihen rohkaise tai tee aloitetta enempäänkin. Mies, joka liimautuu seuraan sen oloisena että aikoo pysyä siinä koko illan, on tosi ahdistava,
En ole edes varma onko tuollainen yksipuolinen rakastuminen ensisilmäyksellä mahdollista. Jotain sukupuolista kiinnostusta voi kyllä olla heti ja sellainen on helppo löytää muidenkin kanssa, joten ei ole mitään syytä jäädä roikkumaan yhteen tapaukseen, jos mitään sen syvempää ei löydy. Mutta se, että olisi kyse jostain "syvemmästä", niin se vaatii jo vähän tutustumista ja sitä että jutut synkkaa ja tällöin se on todennäköisesti jo molemminpuolista kiinnostusta ja tällaisen kanssa ei ole mitään syytä kiittää seurasta ja jatkaa matkaa. Todennäköisempi tilanne kuitenkin on se, että joku vaikuttaa ihan kiinnostavalta, mutta ei välttämättä pääsee vielä kovin syvästi tutustumaan ja naisen reaktioista tulkiten voi joko siirtyä seuraavaan tai ehdottaa jatkotutustumista vaikka treffien muodossa.
Tuosta hermostumisesta johtuen sitä kannattaakin treenata suoraan sukeltamalla syvään päähän eikä kuivaharjoitella kaverin tyttiksen kanssa. Kun pääsee siitä itsensä nolaamisen pelosta edes hetkeksi kun on jo onnistunut nolaamaan itsensä, niin se helpottaa ajan myötä. Tai ainakin tuoksi illaksi.
Varmaankin suurimpia syitä tuohon jäätymiseen on juuri pelko siitä mitä muut ajattelee minusta ja sanonko nyt tarpeeksi fiksua ja kiinnostavaa. Kun opettelee "nolaamaan" itseään, niin saattaa huomata, että ne "nolot" jutut onkin niitä kiinnostavia ja ne asiallisen harkitut jutut niitä tylsiä.
Varmasti joo, mutta silloin on ehkä paras luovuttaa kokonaan ja unohtaa nainen, jos alkaa tuntua siltä, että on häiriöksi. Tuskin sellainen mies, josta nainen on kiinnostunut, alkaa tuntua häiriöltä, vaikka viihtyisikin samassa seurassa jopa tunteja.
En minä ainakaan muista, että yhdenkään baarista löytämäni naisen kanssa olisi tarvinnut pitää "taukoja", vaan kyllä ne ovat nimenomaan sujuneet ensikontaktista loppuun saakka samassa seurassa.
Tietysti jonkun pelimiesoppaan mukaan oikein tasokasta naista sopivasti hämmentää, kun ei jääkään roikkumaan, mutta mutta.. vähän kikkailuksi menee. Itse olen sen verran simppeli, että joko on niitä kipinöitä ja viihdytään yhdessä tai sitten ei. Eikä siihen tarvita mitään eestaas-pelailua mausteeksi.
Tuollainen itsensä nolaamisen harjoittelu toimii vain ihmisillä joilla on "normaali" itsetunto. Tällä palstalla on paljon miehiä, joilla häpeän ja huonommuuden tunne ei katoa tuollaisia reittejä pitkin.
Ei se ehkä koskaan katoa keneltäkään, mutta lievenee sitä mukaa kun tulee onnistumisia, eli kun huomaa, että naiset eivät haistattele ja ole ikäviä, johon edesauttaa se, että ei roiku, tenttaa ja niin edelleen. Toki niitä lääkkeitäkin voi kokeilla, jos on todella sairaalloisen ujo. Minulla ei ole niistä kokemusta, joten en osaa sanoa.
Tuon eestaas-pelailun voi myös tehdä siinä tilaanteessa ilman fyysistä poistumista. Olennaista on, että ei anna itsestään liian innokasta kuvaa ja roiku naisessa epätoivon vimmalla. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessa sellaisesta huolettomuudesta, ettei vaikuta siltä, että yritää haastatella tulevaa vaimoehdokasta tms. Jos osaa olla huoleton muutenkin niin mikäs siinä, mutta aloittajalla tällaista ominaisuutta ilmeisesti ei ole.
Jep, tässä on taas kyse tästä samasta paradoksista: nainen kiinnostuu miehestä sitä todennäköisemmin, mitä vähemmän mies on kiinnostunut naisesta. Mies ei saa olla liian ihastunut, ei ajatella, että "tämä se on", vaan miehen pitää ajatella, että siinähän on yksi ihan nätti tussu muiden joukossa. Näin ajatellessaan mies pystyy parhaiten pysymään miehekkään itsevarmana ja huolettomana. Mitäpä sitä irtotussun takia stressaamaan, riittäähän noita?
Naisen mielipide:
Ap: et ole ensinkään tylsä koska haet ratkaisua. Tylsä mies on se joka luulee olevansa jotain mitä ei ole eikä itse edes tajua ettei sitä ole.
Tässä on miehiltä hyviä vinkkejä jo tullutkin, monien kanssa olen samaa mieltä (en kaikkien), mutta summeeraisin omasta puolestani:
- lisää harrastuksia (lisää mahdollisuuksia tavata naisia ja lisää puheenaiheita)
- vähemmän ryyppäämistä (alko rohkaisuna ei mielestäni ole ratkaisu, ei ainakaan paria enempää - itsekin totesit ettei se toimi)
- lisää harjoitusta, eli rohkeasti vain juttelemaan enemmän naisille
Jos tuntuu että keinot on vähissä eikä tuo edellä mainittu itsevarmuus tai spontaanius irtoa, niin mitä jos kokeilisit kääntää heikkoutesi vahvuudeksesi? Kokeilisit seuraavan kerran vaikka aloittaa sillä että sanot naiselle suoraan "Minä en muuten sitten ole mikään supliikkimies". Jos joku minulle näin baarissa sanoisi niin saattaisin kiinnostua...(yllättävä avaus, menee samaan kategoriaan spontaaniuden ja "outside the box"-ajattelun kanssa) ryhtyisin kysymään sinusta (jos olisit muutoin miellyttävän oloinen, et kännissä jne) ja ennen kuin huomaatkaan, keskustelisimme niitä näitä.
Tai voit naurahtaa "s..na kun jännittää niin olen oikea klisee-automaatti" - nainen saattaa pitää sitä hyvinkin aseistariisuvana kun mies myöntää jännittävänsä. Minä ainakin kysyisin että mitä kliseitä ajattelit heittää? Ja jos huumorintajumme kohtaisivat niin kliseistähän saisi juttua vaikka kuinka :)
Ei tarvitse sanoa mitään, opettele kuuntelemaan naisia. He ovat innoissaan empaattisesta, kuuntelevasta miehestä.
Minähän kuuntelen ja jos ei naisten jutut kiinnosta niin ainakin esitän kiinnostunutta. Mutta kyllähän siinä itsestään hieman möllin vaikutelman antaa jos ei ole mitään sanottavaa mihinkään.
Tiedän "pelimiehiä" joka eivät ole mitenkään poikkeuksellisia miehinä, mutta osaavat juuri antaa niitä kipinöitä naisille jutuillaan.
Kuuntelu ja naisen ymmärrys on tärkeää, ei silinterihattu tai hiihtolasit.
Mitä kerrot murtomaahiihdosta tai puolimaratoonista baari naiselle, niimpä.
Ei naista usein kiinnosta miehen tekninen cv, teen tätä tälleen, ja tuota tolleen, vain ne hyvät tunteet joita mies tarjoilee naisen seurasta hyvällä positiivisella energialla.
Ei naisten kanssa jutskailu ole vaikeaa, sen tekee se pyramidissa juoksu jossa vertaat itseäs niihin supliikkimiehiin- tilanne johon kaikki miehet ovat ehdollistettuja baarissa. TEe siitä vahvuus! Kuten edellinen fiksusti ehdotti. Markkinointi tuolleen voi todellakin olla virkistävä vaihtelu eikä aina vain niitä shitchat mölyturpa-miehiä.
Heitä akka pihalle ja toivo naapurin maijalle niin johan alkoi elämä rullata jälleen.
Eipä näin alhaalta kande kuule huudella, ei sua lue täältä kukaan.
Steppaa vähän, oot huvittavan näkönen ja kevennät mun oloani. ;D
http://www.youtube.com/watch?v=hSsPEgZZi5Y
Ei ole todellista että toi on ollut joskus in! ;D
Blääh, toi oo edes pahin.
En löydä sitä pahinta sori.
Mielenkiintoista keskustelua, mutta tuossahan se tuli kiteytettyä hienosti:
”Varmaankin suurimpia syitä tuohon jäätymiseen on juuri pelko siitä mitä muut ajattelee minusta ja sanonko nyt tarpeeksi fiksua ja kiinnostavaa. Kun opettelee "nolaamaan" itseään, niin saattaa huomata, että ne "nolot" jutut onkin niitä kiinnostavia ja ne asiallisen harkitut jutut niitä tylsiä. (tertertetreter)”
Tästä tuli mieleen toinen fiksu sanonta: ”Rohkeutta ei ole se ettei pelkää, vaan se, että uskaltaa pelosta huolimatta.”
Muutamia kommentteja vielä naisen näkökulmasta:
”Asioita ei tapahdu minulle tarpeeksi (Lord.Boredom)” – tuskinpa kenenkään elämä mitään tarunhohtoista erityislaatuisesta tapahtumasta toiseen siirtyvää jatkumoa ole, vaan pääosin arkista tallaamista. Joten sikäli pidän tätä virheellisenä ajattelutapana, harhana, niin kuin joku mainitsikin. Ihan ”tavallisista” asioista ihmiset puhuvat, työstään, harrastuksistaan jne.
”Tytötkin kiinnostuvat vain parhaimmista (Lord.Boredom)” – onneksi ei ole mitään universaalia ”paras mies/nainen” – standardia, vaan kunkin paras vaihtelee. Mikä on yhdelle paras, ei ole sitä toiselle.
”Joku sanoi tällä tavalla: "Kyllähän ihmisten välisessä kommunikaatiossa on ensisijaisesti kyse sisällöstä". Tuo nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa, suurimman osan ihmisistä välillä, ainakin jos mietitään naisten "iskemistä". Kyseessä on 90% reippaus ja itsevarmuus, millä fiksutkin naiset saadaan lämpeämään (ei koske välttämättä niitä eliitti-yleissivistyneitä). (teee teeeeeeeeeeeee)”
Niin, minä kirjoitin aiemmin että kyse on ensisijaisesti sisällöstä. Minulle siis on, enkä kyllä pidä itseäni minään eliitti-yleissivistyneenä. Kuten aiemmin kirjoitin, niitä paskanjauhajia riittää, joten ainakin minut hurmataan sisällöllä. Mitä minä reippaalla, itsevarmalla miehellä teen joka on muuten täynnä paskaa?
”Mitä kerrot murtomaahiihdosta tai puolimaratoonista baari naiselle, niimpä. (Reipas Mies)”
- No kerro lisää kun puolimaratooneja juoksen ja haluaisin myös hiihtää murtsikkaa mutta aika ei tahdo kaikkeen riittää? Ts. yleistys harvoin (jos koskaan) toimii.
”Ikävä vaan, että suurin osa naisistakaan ei kaipaa miestä, joka hermostuu juuri heidän seurassaan, vaan naiset nimenomaan haluavat sen smoothin pelurin, jolle juuri kyseisellä naisella ei ole mitään suurempaa merkitystä (mies32)”
JA: ”Jep, tässä on taas kyse tästä samasta paradoksista: nainen kiinnostuu miehestä sitä todennäköisemmin, mitä vähemmän mies on kiinnostunut naisesta. (mies32)”
Metsään meni, ainakin omalta osaltani. Ok, mies32 kirjoitti ”suurin osa…” - ihmettelen vaan että miten näiden juttujen valossa näyttäisin kuuluvan vähemmistöön vaikka kokemukseni omasta tuttavapiiristä on aivan päinvastainen, eli suurin osa minun tuntemistani naisista on samaa mieltä kanssani – kuuluuko siis koko tuttavapiirini vähemmistöön?
Nuo eestaas-pelailut tms. ei kyllä minuun uppoa. Jos on kiinnostusta niin on ja se näytetään, ei se sen kummempaa rakettitiedettä ole, varsinkaan kun se kiinnostus ei ole vielä mikään loppuelämän sitoumus (kuten edellä myös jo todettiin) – siitä vasta lähdetään liikkeelle. Muttei minua ainakaan kiinnosta tuhlata aikaani ja elämääni mihinkään peleihin, pidän niitä itse asiassa kypsymättömän ihmisen toimintana. Toisaalta, kiinnostuksen (pariutumismielessä) puute ei poissulje sitä etteikö henkilön kanssa voisi käydä mielenkiintoista keskustelua ja sikäli kaikki ”harjoituskeskustelut” kannattaa toteuttaa (se saattaa johtaa kiinnostuksen heräämiseen ja jos ei johda niin ainakin on tullut harjoitusta).
”Kuuntelu ja naisen ymmärrys on tärkeää, ei silinterihattu tai hiihtolasit. (Reipas Mies)”
No juu, kuuntelu ja naisen ymmärrys on aina tärkeää, silinterihattu taisi olla vain yksi esimerkki keinosta erottautua. Erilaiset keinot erottautua voivat toimia hyvin keskustelunavaajina, mielenkiinnon herättäjinä, jäänmurtajina, mutta kuten Reipas Mies totesikin niin erilaiset erottautumiskeinot/symbolit täytyy ”todistaa” ja olla sikäli tarkoin harkittuja, kantajansa persoonaa kuvastavia.
Sinulla on tuollainen naisnäkökulma, jossa on aina vähän sokeita pisteitä. Yleensä esim. baarissa tutustuttaessa sellainen kevyt juttelu ja vitsailu toimii paremmin kuin joku syvällinen sisältörikas henkevä keskustelu. Ne jätetään sinne treffeille, kun on ensin osoitettu huumorintajua ja muuta sellaista. Jotain substanssia voi vähän mausteeksi heittää joukkoon, ettei ole ihan höttöä, mutta noin yleisesti se kevyt ja hauska läppä toimii paremmin ja aika monille naisille se on turn off jos tuntematon mies tulee jotain filosofisia keskustelemaan tai jollei turn off, niin sellainen keskustelu pysyy sillä turvallisella kaverisektorilla koska sinne filosofian sekaan on vaikeampi pistää flirttiä, jollei nainen satu itsekin olemaan vakavamielinen filosofian opiskelija tms.
Nuo "eestaas-pelailut" taas on sellaisia asioita, joita kaikki ihmiset tekee suunnilleen luonnostaan ja ne jotka ei tee, niin ne on niitä tumpeloita, joilla on vaikeuksia naisten kanssa. Naisetkin testailee miehiä monella tavalla ihan vaistomaisesti ilman että miettivät, että testaanpa nyt tätä miestä. Eli pelailu kuuluu pelin henkeen, vaikka se ikävältä jostain romantikoista kuulostaakin. Toki nuo pelailut voi myös viedä liian pitkälle, jolloin kyse on juuri siitä "kypsymättömän" pelleilystä. Toisaalta taas jos olet jo sen ikäinen, että tykkäät mennä suoraan asiaan, niin se on toinen juttu. Ainakin parikymppisten naisten kanssa pitää aina vähän osata pelailla, jos haluaa joskus jotain muutakin kuin kaverikorttia. Ei siinä "pelailussa" ole kyse muuta kuin siitä, että näyttää ettei ole mikään roikkuja, joka on melkein kaikille naisille hirveä turn off, kuten saa monesti kuulla. Jos et osaa olla huoleton ja rento, niin teeskentele sellaista kunnes se sujuu luonnostaan. Tällainen ohje siis miehille.
Joo, no myönnetään, että en ole varma kuinka suuri osa naisista haluaa mieluummin sen kylmänviileän itsevarman hurmurin vs. naisen seurasta hermostuneen miehen. Ensinmainittuja kuitenkin on paljon. Paljon useammin saa kuulla / lukea, kuinka nainen haluaa miehekkään itsevarman miehen kuin seurassaan ujostelevan.
Mutta jätetään nyt siis päättämättä, että onko kyse suuresta vai suurimmasta osasta naisia.
Miksei filosofian sekaan voisi pistää flirttiä? Eiköhän filosofia ole hyvin laajasti käsitellyt myös mies-naisjuttuja, rakkautta, himoa jne.. Jos taas nainen ei aiheesta ymmärrä, niin eihän se voi kummoisesti toimia. Tosin kun valitsee tarpeeksi hyvät esimerkit, niin jokainen ymmärtää, vaikkei olisikaan aiemmin kuullut samoja ajatuksia.
Kyllä minä olen ilman eestaaspelailua saanut 20-vuotiailta naisilta paljon muutakin kuin kaverikorttia. Itseasiassa kaverikorttia en ole saanut koskaan.
Voi toki pistää, mutta se voi olla vaikeampaa, jos on tutustuminen aloitettu kovin vakavalla nuotilla. Varsinkin jos on taipumusta jännittämiseen jne. Helpompi on minusta laittaa filosofiaa flirtin sekaan kuin toisinpäin.
Tuo ns. eestaas-pelailu voi toimia hyvinkin mikromanagerointitasolla. Esim. aika moni odottaa vähän aikaa ennen kuin vastaa tekstariin, ettei vaikuta liian innokkaalta. Tai baarikeskustelussa näytetään kiinnostusta mutta sitten otetaan vähän takapakkia, ettei olla liian tyrkyllä jne. Tämä kuuluu siihen jäänmurtamisvaiheeseen kun suurin osa naisista vähän testailee ja tarkkailee miestä, että minkälainen se on ja onko kuinka epätoivoinen tapaus. Moni tekee tätä ihan luonnostaan sen kummemmin miettimättä. Jos on aidosti rento, niin ei tarvitse miettiä. Ja jos on vaikkapa erityisen komea tai muuta sellaista, niin silloin voi olla vaikka vähän roikkujakin.
Ei filosofian ole mielestäni mikään pakko olla vakavaa. Eiköhän filosofeilta löydy riittävän kevyitäkin letkautuksia siteerattavaksi, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tosin oma ulkomuistini on niin surkea ja arvostukseni muiden letkautuksia kohtaan niin vähäistä, etten itse pystyisi noita sujauttelemaan. Mutta epäilemättä joku jolla on muistissaan paljon filosofien lausahduksia, pystyy myös kevyeen filosofiseen keskusteluun. Sen verran itsekin olen filosofiaan perehtynyt, että uskallan tämän luvata.
Vakavuus nyt ei ylipäänsä ole kovin hyvä juttu jossain baariympäristössä, jossa ollaan pitämässä kevyttä hauskaa, on taustamelua, paljon ihmisiä, mahdollisesti isommat seurueet, alkoholia veressä..
Ei jokainen nainen onneksi pidä ihastumista epätoivona. Tuossahan on taas kyse juuri siitä samasta: se "epätoivo" voi olla palavaa halua onnistua juuri kyseisen naisen kanssa. Epätoivoa taas ei koe jos vastaavia naisia on joka oksalla tarjolla. Eli mies, jolle juuri se nainen on jotain spesiaalia, on "epätoivoinen", kun taas mies, jolle se nainen on yksi nätti tussu tusinassa, on miehekäs menestyjä, koska ei jää millään tapaa "roikkumaan", eikä ole liian innokas.
No tietty tuolle kiinnostuksen osoittamiselle ja "roikkumisellekin" on jotkut rajat laitettava minunkin mielestäni: ei siinä tarvitse naista alkaa seuraamaan joka paikkaan, alkaa heti puhumaan "meistä" jne.. Silloin mennään jo sairaalloisen ja sosiaalisesti kyvyttömän puolelle. Vähän pitää tietysti antaa tilanteen kypsyä kumpienkin mielissä ennenkuin kirkkoa varataan.
No joo, naisnäkökulma on, mutta eikös se ap nimenomaan naisia haluaisi hurmata?
Enkä sitäpaitsi mielestäni sanonut missään kohtaa että keskustelun (baarissa) tulisi olla kovin vakavamielistä? Minun mielestäni kevyt ja hauska keskustelu voi olla myös sisältörikasta. Ja läppä voi olla korkealentoisen älyllistäkin. Siinähän sitä sisältöä vasta onkin!
Lähinnä reagoinkin tuohon lausuntoosi että iskutilanne on 90%:sti reippautta ja itsevarmuutta. Siitä olen täysin eri mieltä. Omasta puolestani tosin voin vain puhua, en muuta väitäkään. Mutta ihan tarpeeksi olen nähnyt niitä jannuja jotka tulee tuolla takki auki, reippaita ja itsevarmoja ovat juu 200%:sti, mutta kun avaavat suunsa niin... se kuuluisa kanan lento. Eli jos ei ole mitään sisältöä niin ei se reippaus ja itsevarmuus auta yhtään mihinkään. Siinä kohtaa mietin vain kohteliasta sanamuotoa torjunnalle.
Toki on kiva jos mies pystyy tätä sisältöä tuottamaan (omaa siis fiksuutta, älyä, huumoria jne) ja on sen lisäksi myös huoleton, rento, reipas ja itsevarma - mutta sisältö siis minulle enemmin kuin nuo muut.
Mieluummin siis aidosti epävarma kuin epäaidosti itsevarma - kokemus kun on kanssa osoittanut että mies saattaa päällisin puolin vaikuttaa itsevarmalta, mutta sitten on sisältä vielä ihan kakara. Ja kyllä, en ole enää parikymppinen, vaatimukseni on nousseet.
Tosta pelailusta tuli vielä mieleen, että ihan kuin puhuisit flirtistä? Ymmärrän sen eri tavalla kuin pelaamisen. Flirtti on mielestäni hyväntahtoista "tunnustelua" kun taas pelaaminen kylmän laskelmoivaa. Ehkä olen siis vähän romantikko? Toisaalta suora realisti myös.
Asioiden tapahtumisesta: Ymmärrän toki, että useimmille ihmisille ei tosiasiassa tapahdu jatkuvalla syötöllä mitään erikoista, vaan kuten teeee teeee kirjoittikin, kyse on harhasta ja siitä, että monet vain osaavat kertoa arkisimmistakin jutuistaan niin, että vaikuttaa siltä että on tapahtunut jotain. Siltikin, se vaatii että siinä arjessa on ollut jotain erityisiä kiinnekohtia, joita käyttää dramatisointiin; sellaisia hassuja yksityiskohtia, joista on hauska kertoa tai jotka ovat johtaneet johonkin. Sellaisia puolimyyttisiä yhteensattumia, jotka elokuvissa johtaisivat vuosisadan romanssiin mutta tosielämässä kantavat vain kahvipöytäkeskustelussa käytettäväksi anekdootiksi jonka arkisuus piilee kuivassa lopussa. Minun arki on kuitenkin aika tasapaksua, ja ne elämän elämisen arvoiseksi tekevät yksityiskohdat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niistä ole keskusteluksi. Tyyliin: "Kävin muuten elokuvissa". Siihen jää, koska lähipiiriäni kiinnostaa lähinnä lastensa katselemat elokuvat.
Lopuksi tyttöjen kiinnostumisesta parhaimpiin. Itsestäänselväähään on, ettei paras mies ole kaikille naisille sama. Toisaalta, miehetkään eivät kilpaile ihan samoista naisista, vaan yleensä niistä naisista jotka ovat kiinnostuneita ko. miehen tyyppisistä miehistä (tämä voi olla vähän uskalias oletus, ja palstahan toimii ainakin poikkeustapauksena säännölle). Minä en pode alemmuutta mihinkään urheilutähtiin ja Hollywood-näyttelijöihin nähden, tai myöskään moottoripyöräjengiläisiin tai nälkätaiteilijoihin nähden. Sen sijaan peilaan mahdollisuuksiani omaan viiteryhmääni: vähän nörtteihin luonnontiedemaistereihin ja diplomi-insinööreihin, jotka eivät voi päteä taloudellisilla menestymisellä (eli että nuoresta pitäen ollaan jotain johtajia), vaan lähinnä jonkinlaisella älyllisyydellä. Tällä palstalla, sikäli kuin täältä voisi tyttöystävää löytää, joudun tinkimään koulutustaustasta, ja siksi pidän Hämyä samaan viiteryhmään kuuluvana (anteeksi, jos tämä loukkaa sinua!). Luulen siis, että vertaudun naisten silmissä näihin verrokkeihini, ja jos siinä vertailussa jään kauas kärkipaikasta, en näe syytä miksi kelpaisin, etenkin kun nykyisin ihmiset (erityisesti naiset) ajattelevat, ettei ole syytä tyytyä mihinkään korvikkeisiin ja kakkossijaan, vaan on oikeus ja velvollisuus vaatia parasta.
Asiaa voisi Esko Kiesin tuntemattomamman siskon tavoin ajatella autoina: minä ja viiteryhmäni olemme Ford Mondeoita. Emme ole kateellisia coupé-mallisille bemareille, koska meitä harkitsee autoikseen aivan eri ryhmät (jos vertauksen homoseksuaalinen pohjavire häiritsee, niin "pelkääjän paikoillemme haluavat aivan eri ryhmät"). Mutta minä olen Mondeo, joka on vähän vanhempaa ja rumempaa vuosimallia, jotain pikku kremppaa tuntuu olevan ja huoltokirja on jätetty täyttämättä ja kuosien valinnasta vastanneen on täytynyt syyllistyä johonkin rikokseen. Vieressäni seisoo toinen Mondeo, joka kiiltelee vielä uututtaan, jossa on mukavammat penkit ja jotenkin ajo-ominaisuudetkin vain tuntuvat paremmilta. Hintammekin on melkein samat. Kirjallisuustieteilijätär on tullut kaupoille: kummanhan mahtaa valita?
Huono itsetunto tuosta vain kumpuaa. Ei sinua voi objektiivisesti sanoa ketään palstalaista huonommaksi. Siihen Hämyynkin verrattuna sinulla on monia häntä parempia ominaisuuksia.
Mikset sinä olisi vaikka tämä kiiltävä Ford Taunus:
http://de.wikipedia.org/wiki/Datei:Ford_Taunus_5.JPG
Olkoon Hämy sitten vaikka tämä Opel Commodore:
http://www.google.fi/imgres?um=1&hl=fi&safe=off&tbo=d&biw=1224&bih=916&tbm=isch&tbnid=HhxDVCemUFArvM:&imgrefurl=http://themotor.myfastforum.org/archive/something-for-everyone__o_t__t_15200.html&docid=EZd8m0DLd0RbgM&imgurl=http://opelrekord.ru/beard/topic_opel_commodore_b_gse/opel_commodore_b_blue_big_1.jpg&w=1024&h=557&ei=b5H3UOK2A9L04QTtmYGIAw&zoom=1&iact=hc&vpx=4&vpy=292&dur=2739&hovh=165&hovw=305&tx=195&ty=99&sig=108246664242043004285&page=1&tbnh=133&tbnw=249&start=0&ndsp=25&ved=1t:429,r:5,s:0,i:92
Ei noista voi suoraan sanoa kumpi on parempi. Makuasia. Toinen on parempi jossain, toinen jossain muussa. Kummankaan omistaja tuskin vaihtaisi autoaan päittäin. Eikä kumpikaan noista autoista pysty kilpailemaan vuoden 2013 autojen kanssa, eikä edes oman aikansa urheiluautojen kanssa millään mitattavalla suureella. Mutta silti joku noihinkin autoihin rakastuu.
että Hämy on työtä viroksuva vasuripaska toisin kuin Lordi. Lordi on ehdottomasti parempi valinta naiselle, joka tykkää sisustaa ja matkustella ja muutenkin elää normaalia keskiluokan elämää.
On minulla hyviäkin ominaisuuksia, mutta kun vertaan muihin "samankaltaisiin" (en nyt rajoitu palstalaisiin vertailukohtiin), niin ne hyvät puolet ovat sellaisia, joiden en toivoisi olevan ratkaisevia tekijöitä parinvalinnassa. Niin kuin kuvittelen että joku palkkataso - en kehu itseäni, mutta ilmeisesti se on parempi kuin keskimäärin ikäiselläni. Jos se ratkaisee parinvalinnan, niin se tarkoittaa että parin vuoden päästä olen naiseni mielestä luuseri, ja lennän pihalle vaatteideni kanssa etsimään uutta kotia.
Mutta se tässä tuli mieleen vielä kirjoituksen jälkeen, että jokin käsityksessäni parhaimman pärjäämisessä mättää - jotenkin tuntuu sen valossa ihmeelliseltä, että ylipäätään joku mies pääsisi parisuhteeseen, kun kuitenkin fakta on että jokseenkin "kaikki muut" pariutuvat. Pitänee vielä miettiä.
Hämy on nyt vain palstalla valittu luontevin vertailukohta - palstan ulkopuolella tuntemani viiteryhmäläiseni eivät ole "työtä vieroksuvia vasuripaskoja", vaan liberaalia, nuorta keskiluokkaa.
Lord, ymmärrän näkökantasi, mutten jaa näkökantaasi. Ymmärrän viiteryhmäesimerkkisi ja tajuan että varmasti ainakin osittain maailma näin toimii, tai ehkä näin ihmiset ainakin olettavat maailman toimivan, suurimman osaa aikaa. Yritän valaista kantaani esimerkin kautta, ja koska itse taidan olla poikkeus tuosta ”viiteryhmäsäännöstä” niin käytän esimerkkinä itseäni (joo, sori, bare with me):
Koska käytän itseäni esimerkkinä niin hieman taustaa: en ole syntynyt kultalusikka suussa vaan ihan duunariperheeseen, jopa melko ankeisiin olosuhteisiin. Olen aloittanut ”urani” itsekin duunarina, mutta pikku hiljaa töiden ohella kouluttautunut, hakeutunut aktiivisesti vaativampiin tehtäviin ja nyt olen johtavassa asemassa. Ulkonäköä minulle on jonkun verran suotu, elämäntavoilla pystyn siihenkin osittain vaikuttamaan, mutta sen mitä minulla on korvien välissä ja sydämessä pidän pitkälle omana ”saavutuksenani” (olen kehittänyt itseäni ihmisenä monipuolisesti). Jos minulta kysytään mikä on Kympin Naisen tärkein/arvokkain ominaisuus, niin se on Asenne. Avoin, utelias, intohimoinenkin, elämänmyönteinen, lämmin asenne kaikkea ja kaikkia kohtaan. Pystyn melkein(!) mihin vaan kun asiaan paneudun. Tästä syystä ”rankkaan” myös oman ”arvoni” korkealle. Tämä arvo ei kuitenkaan ole suhteessa muihin, vaan täysin muista ihmisistä riippumaton. Olen siis mielestäni hyvä, inhimillinen ihminen ja kohtelen kanssaihmisiä hyvin. Sinun autoesimerkkiäsi lainatakseni olen siis jossain mielessä itse aloittanut polkupyöränä mutta olen nykyään omalaatuinen kombinaatio Maseratia ja Toyota Hiluxia (kuuma mutta käytännöllinen) ;)
En loukkaannu kommentistasi, koska en näe itselläni olevan viiteryhmää - en itse asiassa oikein ymmärtänyt miksi olisin loukkaantunut – pidätkö mahdottomana että palstalla on korkeakoulutettuja naisia?
Pointtina tässä on se, että en ole itse luokitellut itseäni mihinkään viiteryhmään kuuluvaksi. Ihmiset yrittävät toisiaan erilaisiin kategorioihin laittaa, mutta itse en ole siihen suostunut, enkä aio suostua – en suostu myöskään muita ihmisiä luokittelemaan. Siksi minusta auto = auto. Toisaalta autoesimerkki on sikäli ontuva, että autolla kun ei ole sielua niin niitä ei voi verrata ihmisiin. Voi olla että se sinun Mondeosi on kuluneempi kuin uudempi vastaava, mutta ehkäpä siinä sinun mallissa on jokin toinen ominaisuus jota uudessa ei ole? Ratti on vaan muotoutunut niin täydellisesti ajajan käsiin sopivaksi ettei autosta malta luopua vaikka ei meinaa enää katsastuksesta päästä läpi?
Taitaa siis Kympin Nainen olla täysin ”luokaton” ;) ? En suostu olemaan minkään tason tai viiteryhmän ”vanki” vaan elän omaa elämääni niin kuin parhaaksi näen. Kuulin itse asiassa näistä tasoista vasta parisen kuukautta sitten ensimmäistä kertaa kun tälle palstalle eksyin, eli vakava aukko oli minulla ”sivistyksessä”.
Ymmärrän kommenttisi ”koulutustaustan tinkimisestä” tällä palstalla, tosin itse miellän sen yleisempänä keskustelun tason puutteena (joka ei ole välttämättä pelkästään koulutustasosta johtuva) ja olen itsekin jo miettinyt että täytynee tämä uusi palstailu harrastukseni heti alkuunsa lopettaa (juu, otetaan hurraukset yleisöltä myöhemmin, sitten kun olen ihan oikeasti poistunut, dänks). Sitten taas mietin että välillä täällä on ihan hyviä aiheita/keskusteluita - ja toisaalta: eikös jokainen muokkaa omaa ympäristöään, eli kaikilla palstakävijöillä ja kirjoittajilla on mahdollisuus omalta osaltaan keskustelun tasoon täällä vaikuttaa.
Sen vielä haluan sanoa noista viiteryhmistä, että vaikka ajattelutapasi ymmärränkin, niin jotenkin harmittaa – ja on aika surullistakin - jos ihminen (kuka tahansa meistä) ajattelee olevansa jonkun viiteryhmän/tason ”vanki”. Ei kai me nyt mihinkään luokkayhteiskuntaan ole siirtymässä takaisin? Ts. toivon ettei kenenkään, sinä mukaan lukien, tarvitse tinkiä elämästään ja onnellisuudestaan jonkun viiteryhmän takia. Mistä ne viiteryhmät tulee, kuka ne määrittelee? Me ihmiset? (itse en halua olla tämmöisiä määrityksiä tekemässä)
Eli kaipa tämä loppujen lopuksi taas kiepsahtaa siihen itsetuntemukseen? Tässä ketjussa on paljon puhuttu itsevarmuudesta, mutta mieluummin itse puhuisin itsetuntemuksesta – juuri kuten aiemmin totesin, mieluummin aidosti epävarma kuin epäaidosti itsevarma. Silloin ei ole (auton) mallilla tai merkillä väliä.
Vielä viimeinen kommentti koskien tuota keskusteluesimerkkiäsi:
”"Kävin muuten elokuvissa". Siihen jää, koska lähipiiriäni kiinnostaa lähinnä lastensa katselemat elokuvat.” – Jos keskustelu jää tähän, niin ovat ne sinun työkaverisikin aika ”möllejä” jos eivät mitään kommentoi – eivätkö edes kysy ”ai, mitä kävit katsomassa?”. Jos noin huonoja ovat keskustelemaan niin syy ei ole yksin sinun, kommunikaatioon tarvitaan aina kaksi :)
Menikö ihan idealistipaskalöpinäksi?
Noh, ei voi mitään, luokattomalta naiselta toivorikasta torstaita silti :)
"Flirtti on mielestäni hyväntahtoista "tunnustelua" kun taas pelaaminen kylmän laskelmoivaa."
Ihan tulkintakysymys tuo mikä tuntuu kenestäkin "kylmältä" ja "lämpimältä". Flirtti on usein juuri yhdenlaista pelailua. Toiset tekee sitä lähes luonnostaan ja toiset joutuu opettelemaan, koska eivät osaa flirttailla. Tämä saattaa jostain tuntua kylmän laskelmoivalta, mutta pakko sitä laskelmointia on jonkin verran harrastaa jos ei luonnostaan suju.
Tuolta yhdestä toisesta ketjusta muuten voi huomata hyvin että naisiin uppoaa yleensä paremmin sellainen leikkimielinen hölynpöly kuin mikään syvällinen pohdiskelu. Tarkoitan tuota ketjua missä mies32 viihtyy pöydän alla.
Sekoitat minut muuten tuohon tee teeeehen. Minä olen tertretwtweetewtew. Siinä on vissi ero!
Olen töissä, joten en ehdi paneutua vastaamiseen ennen kuin vasta illalla, mutta tarkennan muutamaa juttua.
1. Totta kai palstalla voi olla ja varmasti onkin korkeakoulutettuja naisia. (Tosin kuinka kauan he täällä viihtyvät...). Koulutustaustalla viittaan lähinnä luonnontieteellis-tekniseen taustaan, ja esimerkiksi Hämy on tässä paremmilla pohjilla, koska hän on humanisti ja pystyy tuomaan esiin palstakeskusteluissakin vetoavammalla tavalla, kun minä parhaimmillanikin pystyn vain kylmiin, matemaattishenkisiin juttuihin, josta paljon pelätty ja usein (sekä teorian fanien että vastustajien puolesta) väärinymmärretykin markkina-arvoteoria kumpuaa.
2. Viiteryhmällä tarkoitan vain sitä joukkoa miehistä, joihin samaistun, joita itse pidän jossain mielessä hengenheimolaisenani, eli vertailukelpoisina, jolloin voin keskittyä vertailemaan appelsiineja keskenään, enkä erehdy vertailemaan appelsiineja omenoihin. Mitään muuta luokitusta tai arvotusta ei asiaan liity.
Pahoitteluni nimimerkkien sekoittamisesta!
Ja kyllä, pelimies tietysti osaa flirtata lämpimän oloisesti vaikka sydäntä kylmäisi - siinä olet oikeassa. Tässähän tietysti kommentoi sen mielikuvan perusteella joka syntyy, ja tuo eestaas-pelailu kuullosti aika laskelmoivalta. Well, well, ehkä toivoisi (idealistina) että flirtti on sitä positiivishenkistä (ja molemminpuolista) kun taas pelaamisen miellän toisen ihmisen kanssa leikkimiseksi (yksipuolista) - mutta tulkintaahaan se on kaikki ihmisten välillä.
Touchée! myös koskien tuota pöydänaluskeskustelua :D
(nauran täällä itselleni - itseironia on siitä hyvää että hauskuus on taattu loppuelämäksi...)
Pakko sanoa tosin, että käyn hyvin monenlaisia keskusteluja, leikkimielinen hölynpöly on yksi tyylilaji monien joukossa - ja olihan siinäkin keskustelussa jotain sisältöä, selvitin paljon esim. mies32:n juomatavoista ja toimintatavoista... ;)
- ja tietysti, hyvin vakavamielinen kun olen, niin en voisi koskaan oikeasti harkita ketään joka a) juo noin paljon, b) pakenee/regressoituu lapsuuteen noin helposti ja c) flirttaa avoimesti noin monen naisen kanssa yhtäaikaa - herranjesta sentään... :)
Hyvä selvennys, mutta silti tulee fiilis että olet jotenkin "poteroitunut" omaan mielikuvaasi itsestäsi, markkina-arvostasi ja ehkä jopa vähän sitten jämähtänyt mukavuusalueellesikin?
"Siltikin, se vaatii että siinä arjessa on ollut jotain erityisiä kiinnekohtia, joita käyttää dramatisointiin; sellaisia hassuja yksityiskohtia, joista on hauska kertoa tai jotka ovat johtaneet johonkin..."
Mutta tuokin on itseasiassa sitä samaa harhaa. Ei edes arjessa tarvitse tapahtua mitään eriskummallista, eikä asioita tarvitse osata kertoa mitenkään hirveän nokkelasti. Luontevuus ja itsensä arvostaminen riittää. Silloin (jotkut) ihmiset jäävät kuuntelemaan vaikka kertoisit heille sellaisista elokuvista mistä he eivät itse ole hirveän kiinnostuneita.
Ihmettelen vähän käsitystä, että olisin jokin palstan naisten ykkössuosikki. On totta, että palstalla oli joskus kauan sitten jokunen naisnimimerkki, joiden kanssa tulin juttuun, mutta kaksi olennaista huomiota:
1) Nämä naisnimimerkit olivat sekä samaa alaa opiskelleita että omalla tavallaan "ulkopuolisia" tai sellaiseksi itsensä kokevia kuten minä
2) Heitä ei enää aikoihin ole näkynyt palstalla.
Jos nämä vanhat meriitit vieläkin riittävät ykkössijaan, se on jo vähän huolestuttavaa.
Hyvin paljon mahdollista että olet oikeassa poteroitumisestani ja mukavuusalueelle jämähtämisestä. Omaksuisin mielelläni Mies32:n asenteen, että ajattelee olevansa "maailman paras". Olen minä ennenkin hallittuun (ja tulokselliseen) itsepetokseen pystynyt, ja tässä tilanteessa se olisi hedelmällisempää kuin tämä asioiden ainainen ironisointi ja palstanjauhanta.
Ehkä... ja ehkä yritän tässä pikemminkin sanoa, että tapahtumien tapahtuminen (voi luoja) ainoastaan helpottaisi chit-chattailua, mutta ei toisaalta edes takaisi rupattelun onnistumista. Ehkä meissä tylsyydessä kärsivissä on sekin vika, ettei anneta omille "tarinoille" arvoa, tai pelätään jutun kuulostavan niin lattealta ettei kannata edes yrittää kertoa, vaan mieluummin antaa jollekin toiselle suunvuoro, jotta edes sillä tavoin voisi antaa itsestään sosiaalisen kuvan. Joskus on tilanteita, joissa minulla on joku omasta mielestäni hyväkin juttu kerrottavana, mutta jään odottamaan hiljaista tai jollain muulla tavoin luontevaa hetkeä, ja lopulta koko juttu jää kertomatta.
Kyllä minä luulen, että palstalaisnaiset edelleen arvostavat sinua - toisaalta olet kyllä kirjoittanut viime aikoina vähemmän, joten Mies32 on saattanut kiriä. Hahmotelmahan olisi kolmas kandidaatti palstalaisnaisten villien iltapäiväunien kohteeksi, mutta hänkään ei nähdäkseni ole paljoa kirjoitellut, ja silloinkin kun on, on hän ollut vähän turhan lyhytsanainen tehdäkseen vaikutusta. Puhun tietysti vain omasta näkökulmastani taas, ja olen saattanut sivuuttaa kokonaan joitain keskusteluketjuja, joissa on ollut keskustelua ja kipinää.
En kyllä tiennyt tuosta 1)-kohdasta, mutta väitän ettei suosiosi heidänlaisiin rajoitu. Sen kyllä uskon, että heidän kanssaan sinä koet tulevasi helpoiten toimeen.
Eihän kaiken puhuttavan tarvitse olla omassa elämässäsi tapahtuneita juttuja. Ala puhumaan vaikka jostain uutisesta tai kerro vaikka kuinka hulluja tyyppejä täältä netistä löytyy. Näillekin on monet naurut saatu naisten kanssa.
Nyt vain esität kunnollista, kun välissä on turvallinen netti, mutta oikeasti naiset rakastuvat renttuihin.
Näinhän se on. Vähän kikatellaan ja kauhistellaan, että voi kun on kauhea tuo ja juo ja flirttailee noin paljon, en kyllä tuota huolisi, mutta salainen (jopa itseltä salattu?) haave siellä taustalla aina kuitenkin on, että saisi sen rentun ja ehkä jopa kesyttäisi hänet.
Tästä kyllä täytyy sen verran syvällistä kymppiä puolustella, että eihän silloinkaan ollut tarjolla kilpailevaa syvällisen pohdinnan vaihtoehtoa. Ainakaan tällä palstalla, muista kympin mahdollisuuksista en tiedä.
Ei se, että joskus hulluttelee sitä tarkoita, että hulluttelu aina menisi syvällisen edelle, siitä puhumattakaan, että joskus hulluttelu tekee hyvää, vaikka kuinka syvällinen olisi muuten.
mies32 & tertertretrewtret:
ehkä nuo kommentit ihan paikallaan, mutta nyt syyllistyitte samaan mistä minua ainakin tällä palstalla on moitittu - elikkä otitte kaikki niin kovin tosissaan - tuo "herranjesta sentään" oli ironiaa (ehkä jopa kuivaa huumoria sisältävää flirttiä?) - muttei se sitten näköjään välittynyt.
tertertretrewtret taidat pitää minua ihan pikkutyttönä? Röhönauru sulle, kun en juuri kikattele :)
Mutta totta on tuo että elämässä pitää olla sekä hulluttelua että syvällisyyttä ja joskushan ne tilanteet / keskustelut vain tapahtuu, olkoon sitten syvällisiä tai hulluttelevia, joskus syvällisenä alkanut muuttuu hullutteluksi tai toisinpäin. Nätisti "puolustettu" siis mies32 ja hienosti muotoiltu tuo 18:07 viimeinen lauseesi. En olisi välttämättä puolustelua kaivannut, mutta aika smooth veto sulta.
(niin, ei kai sellaista naista tarvitse kesyttää joka avoimin kortein pelaa?)
Oletko sinä mies32 sitten renttu vai? Vai välillä esität sellaista?
Kyllä kai minulle välittyi.. tai en minä sitä ainakaan noin todesta ottanut kuin ilmeisesti kuvittelit minun ottaneen. Taisi vaan oma vastaukseni olla sitten rutikuivaa ;)
En minä niin ajatellut, että välttämättä tarvitset puolustelua, mutta kun nyt tuli mieleen tuo ajatus ennenkuin sinä ehdit mitään sanomaankaan.
En kai minä renttu ole juuri kenenkään mielestä oikeasti, mutta tämän palstan totuuden mukaan tietysti olen, kun en ole neitsytpoika.
Eiliset kuntosalitreffit jäi väliin, kaverikin unohtui torkuilleen, eikä sitten soitellut perääni. Lähdetäänkö nyt? Tosin menen taas sinne salasalilleni..
Minä tulin just. Siis salilta. :)
Ristiin meni. En pääse nyt edes henkeen mukaan :(
No illalla sitten ne viinitreffit.
Ans kattoo ehtiikö ja jaksaako (pitää tehdä vielä töitäkin, plääh).
Missäs ne viinitreffit sitten on? Siellä vinkkien valtakunnassa, elämänmakuisessa kaupunginosassa?
Niin tietysti ;)
Haalimalla noita hauskoja juttuja joidenkin kokemusten perusteella, nimenomaan vältät sitä ettei sinun tarvitsisi pistää iseaäsi likoon...avata itseäsi muille ja antaa mennä. Tai ainakin noin minusta tuntuu omalla kohdallani. Jos vaan teen paljon jotain mielenkiintoisa, niin voin kertoa juttuja jotka ovat "varmasti muista mielenkiintoisia" ja joissa puhuminen painottuu "asiasisältöön".
Ja ryhmäkeskustelut nyt ovat tietynlaisia valtapelejä (alitajuisesti ainakin). Se kuka tuntee vähiten häpeää saa eniten puheenvuoroja ja kuuntelijoita. Silloin kun vedin niitä lääkkeitä jotka hälvensivät pintapuolisen häpeäntunteen, niin ihmiset ikäänkuin "pelkäsivät" minua ryhmässä keskustellessa. Nyt kun olen arempi, niin en aina välttämättä saa puheenvuoroa vaikka uskaltaisin suuni avata, tai minua ei muuten vaan oikein kuunnella.
"ihan komeaksikin kehuttu mies", en tajua, kehuvatko naiset oikeasti ulkonäkö?
Minun ulkonäköäni ei ole milloinkaan, kertaakaan kehuttu. Siksi minullakin särähtää aina korvaan tällaiset "ulkonäköäkin on vähän kehuttu" -kommentit.
Tapahtuuko tuollaista oikeasti? Vai onko tyyppi trippaillut ja kuvitellut soluasunnossaan kelmeässä hehkulampun loisteessa yksin istuessaan huippuhetkensä?
Oletko sinä viettänyt riittvästi aikaa humalaisten seurassa?
Tuntuu erikoiselta, että täällä kaksikin alinta kyselee, että tapahtuuko tuota oikeasti? Provoiletteko, että saisitte jonkun taas kehumaan itseään vai mitä ihmettä?
Eli kyllä tapahtuu, omalla kohdallani noin 10 x useammin olen saanut kuin jakanut kehuja. Mikä ehkä kertoo siitä, että voisihan niitä alkaa itsekin jakamaan useammin. Tuntuu vaan, että naiset ottavat ne ahdisteluna herkemmin ja joka tapauksessa vakavana iskuyrityksenä. Toisaalta hyvännäköiset naiset täällä netissäkin hokevat kuinka tylsää on, kun ulkonäköään kehutaan.
No toki monesti olen vastannut kehuun, että "kiitos, niin sinäkin" (kun sanonut söpöksi tms.), mutta ei tuota vastausta voi oikein laskea, se on vain muodollisuus, että oltaisiin tasoissa.
Olen kehunut miehen ulkonäköä, kyllä.
Aika jännä tuo mies32:n kommentti: "Tuntuu vaan, että naiset ottavat ne ahdisteluna herkemmin ja joka tapauksessa vakavana iskuyrityksenä" - oma kokemus naisena nimittäin on että täytyy olla todella tarkka kenen miehen ulkonäköä kehuu - miehet eivät ahdistu, mutta ottavat sen todellakin vakavana iskuyrityksenä ja jopa sänkyyn kutsuna... eli varovainen sen kanssa saa olla.
Totta kyllä noinkin päin, jos itseäni kiinnostava nainen tulisi kehumaan, niin kyllä minä ajattelisin, että siitä on yhteinen tie auki jo aika pitkälle eteenpäin.
Tai siis samoin ajattelen olkoonpa nainen sitten kuka hyvänsä, mutta kun suurin osa kehujista ei ole itseäni kiinnostavia, niin ei tarvitse katsoa sitä tietä ihan niin pitkälle, vaan ottaa kehut kehuina ja jatkaa eteenpäin nokka taas piirun ylempänä.
Tietysti sitten asia erikseen on täti-ihmisten kehut, jotka eivät välttämättä tarkoita kutsua sänkyyn. Tosin nykyisenä puumien aikakautena vaikea sanoa niistäkään varmaksi. Näiltä täti-ihmisiltä / puumilta niitä kehuja muuten tulee huomattavasti tiuhempaan kuin nuorilta.
Sepä se, että kun hymy tulkitaan flirtiksi ja iskuyritykseksi, niin tokihan ulkonäön kehuminen on jo suora sänkyynkutsu :D
Juuri tästä syystä olen nykyään varovainen ja yleensä lähinnä tuttuja miehiä kehun kun väärinymmärryksen riskiä ei ole (tai ainakin se on huomattavasti pienempi).
(ehkä ne puumat eivät pidä pahana moisen "väärinymmärryksen" riskiä - who knows)
Huh huh, elät rankkaa elämää :)
Huomaatko taas tätä kaksinaismoralismia? Mitä jos nainen kirjoittaisi tällä palstalla noin ("ottaa kehut kehuina ja jatkaa eteenpäin nokka taas piirun verran ylempänä")? Kyllä tulisi kuraa niskaan.
Savolaispoika pääsi saatille, ja lähti viemään tyttöä pyörällänsä. Poika kysyi tytöltä:
- No, onkos sitä neitillä pyöree?
Tyttö punastuu ja sanoo:
- Ehei, miulla on soikee...
No tuleehan sitä miehellekin, tai ainakin riski siihen on suuri. Viime aikoina vaan vinkuvat ätmit olleet ihmeen hiljaisia. Onkohan joku kuollut?
Ihan tietoisesti puoliksi provosoiva, puoliksi humoristinen, mutta myös ripauksen suorapuheista totuutta sisältävä heitto tuo nokkajuttu. Kyllä kai siinä itse kukin ainakin ripauksen verran ylpistyy, kun saa kehuja.
En usko, että tässä on niin paljon sukupuolesta kyse kuin väität. Voi olla päinvastoinkin, miestä joka sanoo noin, voidaan haukkua ylimielisyyden lisäksi neitimäiseksi diivaksi. Naista vain ylimieliseksi, koska neitimäinen diivailu on itsestäänselvää ;)
-Savolainen mies oli Tampereella tanseissa. Häntä tuli hakemaan kaunis nuori nainen. Savolainen päätti kehua tyttöä vierässä istujalle: -"Haaskan näkönen tyttö..."
Ei tullu kuraa, ainakaan vielä, katotaan koska pääset taas lankulle :)
Ehkei ole niin sukupuolisidonnaista, en tiedä, mutta joskus tuntuu ettei auta mitä sanoo, niin varmasti joku vetää herneen nenään.
Sehän on tosin "tieteellisesti todistettu fakta" että naiset rupsahtaa nopeammin (kun se on kerran tälläkin palstalla toteen esitetty), niin siksi en henk.koht. ole kovin tosissaan kehuja koskaan ottanut, katoavaahan se ulkokuori on jokatapauksessa.
Eikä Toyota Hilux voi olla neitimäinen diiva ;)
Se nyt on vaan elämän tosiasioita, että kuraa tulee niskaan, sanoitpa tai teitpä mitä vaan. Siis joltain. Aina löytyy joku, joka vinkuu.
Esimerkiksi nyt tästä ylpeydestä: kuraa voi tulla ylpistymisestä tai sitten kuraa voi tulla vaatimattomuudesta. Kummistakin tämäkin palsta täynnä esimerkkejä. Kaikkia et voi miellyttää, eivätkä kaikki miellyty sinusta teitpä mitä tahansa, sillä heillä voi olla paha olla tai sitten ovat vaan päättäneet, että olet paha ja tyhmä jne..
Toyota Hilux oli oma kaunisteleva arviosi, veikkaan, että Lexus Hilux olisi lähempänä.. Jos sellaista ylipäänsä tehtäisiin.
Niin totta tuo että kaikkia ei voi miellyttää, siksi sitä ei edes kannata yrittää. Toimeen voi yrittää tulla mahd. monien kanssa.
Vai Lexus Hilux :D Montako vaihdetta siinä olisi? Sinulla on ainakin taas toi lirkutteluvaihde päällä ;)
(oletan siis että Lexus on parempi kuin Toyota, tosin se saattaa olla vähän "ärtsympi"...)
Luxustahan Lexukset yrittävät tarjota, eivät niinkään ärtsyilyä, vaikka on niissä tehojakin, kuten kalliissa autoissa pitää olla.
Jos autoja et tunne, niin Lexus on Toyotan luxus-brändi, vähän kuin Audi on Volkkarin. Tai Bugatti, mutta se ei ehkä enää vertailukelpoinen näihin.
Kun saa silmäniskun lirkuttelusta palkinnoksi, niin voi sanoa, että kyllä kannatti!
Niinkuin mies32 sanoikin niin kyllä tuota tulee kuultua aika-ajoin humalaisten naisten seurassa. Missään Prisman kassalla sinua tuskin kukaan tulee avoimesti kehumaan.
Kyllä tässä yksiössä on tehty jotain aivan muuta kuin toikkaroitu aistiharhoissa psykedeelisessä LSD transsissa.
T: ap
"Mitä pitäisi tehdä / sanoa ettei olisi tylsä? "
Onko sulla mitään intohimoa? Jotain mielipidettä/arvoa/harrastusta mikä saisi sun silmät syttymään, kun puhut asiasta? Ihminen on mielenkiintoinen ja viehättävä, kun tekee erilaisia itseään kiinnostavia asioita, ottaa elämään liittyvistä ilmiöistä selvää ja muodostaa monipuolisesti mielipiteitä. Silloin ihminen on myös usein tasapainoisempi ja tyytyväisempi itseensä ja elämäänsä, jolloin vaikuttaa itsevarmemmalta. Kannattaa miettiä, millaiset asiat itseä kiinnostaa ja millaisia arvoja haluaa edustaa ja pyrkiä toteuttamaan niitä. Nämä neuvot eivät toki auta pinnallisten ihmisten kanssa treffaillessa, mutta pinnalliset ihmiset sopivatkin parhaiten toisilleen.
Savolaisukko oli saanut töitä helsinkiläisestä nakkikioskista. Heti ensimmäisenä työpäivänä ukko pisti ikkunaan kyltin: "Savolaisia emme palvele". Seuraavana päivänä muuan toinen savolainen käveli ohi ja kysyi tietysti vihastuneena makkaranmyyjältä, miksi tämä ei myynyt savolaisille, jolloin tämä vastasi: "Se on kuule siks, velj, että tääl Helesingissä on nii heleskutin huonoo makkaroo"!
Savolainen horoskooppi, osa 1
PÄSSI (21.3. - 20.4.) Pelekkee rakkauven roesketta ens vuonna! Vaekka ylleesä oot kovapäene, nii nyt aivos on muuttunna onnesta hyytelöks. Välillä toentas pistee vastaannii, ies vaehtelun vuoks. Pistät rahhoo kaekkeen turhuuteen, mutta semmosia seleväpäesyyven hetkiä ee sulla oo että moesta huomoesit - puhumattakaa että siitä välittäisit. Mutta vielä se arki alakaa sullakii... SONNI (21.4. - 20.5.) Yritähän vähä hillitä ihtees, sinä niät vieläkii liijan ussein punasta ja raevostut sen taotta turhan päeten. Toesaalta oot hyvinnii enerkinen ja ihan puhkut tarmoo. Kato kuitennii mihin suuntaan puhkut, sillä suuhykieniassa oes parantamisen varroo. Tilloo aeka hammasliäkäriltä. VELJ'MIEHET (21.5. - 21.6.) Veljekset on ylleesä ko ilvekset, mutta sinun perhesuhteissas on nyt toevomisen varroo. Viekee ies huonekalut ulos enneku ruppeette selevittelemmää väliänne. Tiijossa on rytinöö - saerasaato ja polliisi kannattaa kuhtua paekalle jo etukättee. RAPU (22.6. - 22.7.) Sun kukoistukses kuorestaan, kerrankin puhkeaa. Mutta ee kuitenkaa vielä ens vuonna. Terveyen kanssa on pieniä ongelmia; esimerkiks rutto suattaa vaevata.
Savolainen horoskooppi, osa 2 ILVES (23.7. - 22.8.) Sinusta tuntuu että vanahenet ihan silimissä, korvattii alakaa työntee tupsukarvoo. Mittää et asialle maha, seon sinun kohtalos. Joskushan vanahuus ja viisaus kuuluvat yhteen - mutta ee kuitenkaa sinun tappauksessas. VANHAPIIKA (23.8. - 23.9.) Ens vuonna viskoot turhat estot nurkkaan ja ruppeet rymyämmään! Liikunta kuuluu entistä tiukemmin sinun ja lähheistes elämään. Erityisen rivakkoo liikuntoo suavat muitten leuat, kun hyö märehtivät sinun tekemisiäs. PUNTARI (24.9. - 23.10.) Joka vanhoja muistaa, sitä puntarilla piähän! Unoha siis omat ja muihennii velat ja vipit ja aloita uus vues puhtaalta pöyvältä. Unoha myös liiallinen tarkkuus ja muista että likiarvo voep olla arvo sinänsä. MÄNTYPISTIÄINEN (24.10.- 22.11.) Intohimot jylleevät entistä hurjemmin ens vuonna. Et malta pysyä yhessä kohti, vuan pörreet kukasta kukkaan. Toesaalta ossoot olla niin pisteliäs, etteivät heekomaat sinun kanssas pärjee ollenkaa. Pikkusen armoo voesit osottoo muillekkii.
Savolainen horoskooppi, osa 3: KUKKO (23.11. - 21.12.) Sinä se haluat olla aena ensimmäesenä ja suuna piänä joka paekassa! Semmosessa elämässä on vuarasa; kaaloja on katkastu pienemmästäe synnistä. Haluasit olla vappaa ku taevaan lintu, mutta se jiä haaveeks; lennot loppuu lyhyeen ja alatulo on yhtä issoo tömähystä. Pysy siis kot'orsilla ja tyyvy siihen että suat tyrannisoija kot'väkkee ja työkavereita. PORO (22.12. -20.1.) Tällä petterillä on turhan punanen nenä etennii syntymäpäeväsä aekaan! Valomerkki tulloo ennenku huomootkaa ja sen jäläkeen on ihan oma valintas haluatko kävellä vae kontata kottiis. Sinnoot välillä ko vanaha jäkälä; et hyväksy mittää uuvenaekasta. Yritä kuitennii pysyä mualliman menoss mukana, lähe vaekka matkoille. Kannattaa suunnata pohjoseen päen. VES'MIES (21.1. - 19.2.) Suo siellä, vetelä tiällä - siinä ens vuoen ennuste. Katto vuotaa, pyykkikone särkyy, virtsatietulehus isköö ja nenäliina kastuu - jospa seoroova vues oes vähä aarinkoesempi. MUIKUT (20.2.-20.3.) Talavi tekköö sinusta ihan tönkön, joten koetappa vähä vilikastua. Herätät kyllä mielenkiintoo muissa ja ihhailijat virittelövät kilivan sinulle verkkojaan. Erityisen hyvin sinulla synkkoo kukon kanssa, jonkinlaene yhteenliittymä on mahollinen ens vuonnakii
Tämä on paras kommentti tähän ketjuun.
Itse olen ihan oikeasti tylsä, ei auta mitkään rennoksi heittäytymiset tai irtiotot. Silloin ihan oikeasti vain nolaan itseni, kun siitä ei todellakaan ulospäin tule muuta vaikutelmaa kuin, että epätoivoisesti teeskentelen.
Niinpä nykyisin kokemuksesta oppineena olen ihan oma itseni kaikessa tylsyydessäni ja muuten pidän silloin itsestäni erittäin paljon. Minulla on lukuisia intohimon kohteita, niistä vain erittäin harva kiinnostaa muita ihmisiä (matkustelu ehkä yksi niistä). Kanssani keskusteleva nainen joutuu varautumaan filosofiseen keskesteluun tai ainakin vähän kahvikuppia syvempiin teemoihin. Olen niitä joskus yrittämällä yrittänyt välttää, mutta ei se onnistu, kun lipsautan sitten jotakin "syvällistä" kuitenkin. Yleensä alle 5 minuutin jutustelun jälkeen saan kommenttia: oletpa fiksu tms.
Spontaani en osaa olla (ehkä joskus humalassa toki), mutta jokainen on sitä mitä on ja jos se ei kelpaa, ei voi mitään. Pitää vain luottaa siihen, että joku kerta kohdalle osuu se "kohtalo". ;-)
totta töriset, hyvä kommentti, viisas jopa.
No sen olen huomannut että vaihtelu virkistää.
Ottaen huomioon että minulla on ämpäriruma pärstä mieheksi niin olen saanut enemmän kuin kylliksi naishuomiota. Yksi asia mitä naiset kaipaavat on stimulointi, kun ymmärtää että naiset haluavat lähes kaikkea - mutteivät koskaan ääripäistä - niin on jo pitkällä.
Mitä minä teen?
Esimerkiksi siinä kuinka kiltti tai ei-niin-kiltti olen ...
Ääripäät olisivat se että olen täysin tossu automaattinen palvelija joka ei eroa piironginjalasta... tai että olisin täysin itsekeskeinen kusipää joka hakkaa naista fyysisesti ja henkisesti. Kumpikaan ääripää ei ole toivottava.
Minä olen:
- Herrasmies
- Sika
- Vittumainen
- Kannustava
- Antelias
- Itsekäs
- Luotettava
- Välinpitämätön
- Huomioiva
- Omissa oloissani
- Laiska
- Joskus uhrautuvainen
... Mikään ominaisuuksistani ei ole täysin kohtuuton - ja jokaisen negatiivisen ominaisuusteni vastapainona on jokin erinomainen ominaisuus. En kylvetä naista jatkuvassa onnentunteessa, mutten myöskään järjestä mitään showstoppereita.
Useimpina iltoina kiedon naiseni syleilyyn, välillä panen häntä eläimenä, välillä vain rutistan ja kuiskaan että rakastan. Tänään ei ole yksi niistä illoista, tänään naiseni rutisee sängyssä minua viereensä, mutta tänään keskustelen teidän kanssanne, koska nyt haluan niin. Huomenna asia on taas toisin.
Tämä tuo arkeen vaihtelua joka herättää tunteita laidasta laitaan - muttei liian negatiivisiä. Myös herättämäni negatiiviset tunteet ovat arvokkaita; nehän toimivat kontrastina sille missä olen hyvä - ja naiset kokevat turvallisuutta miehen seurassa joka huolehtii itsestään. Naiset voivat unelmoida täydellisestä prinssistä, mutta heidän järkensä kertoo että miehet ovat vain miehiä - ja kun mies käyttäytyy kuin (hyvä) mies hän on naiselle mieluinen "vikoineenkin".
En kylläkään osaa neuvoa näille ns. Mr Nice Guy tyypeille miten tälläiseen olotilaan päädytään, ja miten elämään ja naisiin suhtaudutaan tällä rennolla tavalla. En kai minä muuta tee kuin elän just niinkun haluan ja haluan vähän kaikkea, mutta yli kaiken rakastaa ja tulla rakatetuksi joten se kai minut pitää poissa olemasta täysi ääliö, ja siksi onnistun olemaan ihana uskottava semi-ääliö.
Savolainen horoskooppi oli hyvä. Naurattaa vieläkin.
Mutta ap:n asiaan. Miten jne.
Uskallus ottaa kontaktia on ensimmäinen askel, jossa ujous ei ole hyve. Katse naiseen, hymy, hymy takaisin ja keskustelun aloitus.
Pelimieskaverini ei käyttänyt mitään opeteltuja iskurepliikkejä. Ne ovat minustakin teennäisiä. Käytä improvisointia, tilannekomiikkaa ja aitoa kiinnostusta naisesta, empatiaa. Flirtti on vuoropuhelua, jossa kumpikin osapuoli voi milloin tahansa perääntyä ilman kummankaan kasvojen menetystä. "Saisinko sen vapaana lojuvan iltapäivälehden" on aivan kelvollinen avaus.
Elämän pelissä näytellään usein vaikeasti tavoiteltavaa. Naiset ja pelimiehet ovat hyviä siinä. Poistumalla (hetkeksi) paikalta kerrotaan, että et ole riittävän hyvä minulle - jatkan matkaani. Epätoivoisesti tarrautuva kiltti mies taas viestittää, että olet parasta mitä voin ikinä saada. Tämä toimii, koska pokerissa ja elämänkumppanin haussa kaikki kortit eivät ole näkyvissä. Niinpä kortteja pyritään tunnistamaan toisen käyttäytymisestä.
"Flirtti on vuoropuhelua, jossa kumpikin osapuoli voi milloin tahansa perääntyä ilman kummankaan kasvojen menetystä. "Saisinko sen vapaana lojuvan iltapäivälehden" on aivan kelvollinen avaus."
Eihän ole. Koska kaksoismerkityksillä on olennainen osa ihmisten kommunikaatiossa niin jos haluat "Vapaana lojuvan iltapäivälehden" niin sanat "vapaana lojuva" viittaa naisen sinkkustatukseen ja "Iltapäivälehti" siihen miten koet naisen - jos (ja kun) puhutaan kaksimerkityksellisestä kielenkäytöstä.
Kommunikaatiota siis ei aloiteta rakentavasti.
"Onko tuo laatujulkaisu vapaa? Haluaisin sen kovasti." vie pidemmälle. Katse naisen silmiin ja sormi osoittamaan lehteä jotta sinulla on exit.
Haha - nyt kyllä repesin!!!
Jos joku kutsuisi iltapäivälehteä "laatujulkaisuksi" ja vielä lisäisi sen "kovasti haluavansa" niin pitäisin kaveria aika pervona, vähintäänkin outona.
Ei ole koskaan kukaan noilla sanoin avannut (ihan vaan "onko tuo lehti vapaa" kyllä), mutta jos oikein nopea ja nokkela olisin tilanteessa niin vastaisin varmaan "ai, ajattelitko ottaa sen vessaan mukanasi?" (ja kysyvä katse silmiin, että "lehdestä tässä puhutaan, vai kuinka?")
ai juma :D
Kai minussakin on sitten hieman pelimiestä, kun tuotakin tulee käytettyä, että häippäsee paikalta tilanteesta riippuen. Parhaani mukaan koitan sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen, jos nainen alkaa avautua jostain niin kuuntelen ja osoitan empatiaa parhaani mukaan ja jos tulee joku "Bitch mode: On" niin osaan kyllä tiettyyn pisteeseen asti vittuilla takaisinkin riippuen tunteeko kyseistä naista yhtään.
Että roikkuja en missään nimessä mielestäni ole, mutta tylsä tunnen olevani kaikista peliliikkeistä huolimatta. AP
Tuo laatujulkaisu heittohan osoittaisi huumorintajua. Tuskin vailla ironiaa olisi. Tuollainen sinun vessavastaus taas olisi aika mauton. Et pääsisi jatkoon minun kanssani.
Kuten sanottu, ei ole koskaan tämmöistä vastaan tullut, mutta mielestäni mauttomuus alkaa kohdasta "kovasti sen haluaisin" - siksi siis mauttomaan kysymykseen saattaa saada mauttoman vastauksen.
Jos "laatulehti" ilmaisu yhdistettäisiin vaikkapa "se näyttää mielenkiintoiselta", tilanne on heti eri - sitten siinä olisi huumorintajua, minun mielestäni.
Vähän viilaamiseksi menee hypoteettinen tilanne, mutta flirtissähän on kyse juuri vivahteista.
Tottakai repesit, et huomannut nimittäin että kaksoismerkityksissä jatkoin lausetta "Haluaisin sen KOVASTI", eli tein verhotun mutta äärimmäisen suoran ilmoituksen että seksi kanssasi tulee kysymykseen.
Jos moisesta ei ole hymy herkässä on huumorintaju homehtunut, sinun kohdallasi selvästikään ei.
Huomasin kyllä että molemmissa oli kaksoismerkitys, tuo "haluaisin sen kovasti" oli vaan vähän turhan suora viesti minun makuuni vaikka monenlaista olen kuullutkin.
Minuun toimisi siis paremmin tuo "se näyttää mielenkiintoiselta" - siitä kävisi ilmi että "lukija" voisi nyt hiukan lehteä selaillakin ja siihen jopa syventyä ennen kuin se joutaa "paperinkeräykseen".
Uups, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan vai miten se meni? ;)
Sinä olet joko huono flirttailemaan tai huono puhumaan flirttailun teoriasta. Veikkaan jälkimmäistä. Ei naiset yleensä osaa sanoa miten he toimivat. Kunhan vaan fiiliksellä.
Joo, nyt tuli sellainen fiilis että "annas kun minä järkevämpänä ja viisaampana kerron miten asia oikeasti on" - tottahan mies nyt tietää naisen asiat paremmin kuin nainen itse.
Halusitko siis välittää tämän fiiliksen minulle? Jos kyllä, kommunikaatiosi toimii, mutta jos et, niin mieti missä meni vikaan.
Jos palataan vielä tuohon esimerkkiin niin minusta on huima ero sanoa "haluaisin sen kovasti" tai "se näyttää mielenkiintoiselta". Ei siinä tarvita mitään syvää analyysiä flirttailun teoriasta, vaan se on ihan puhdasta semantiikkaa (kts. vastaukseni alla 13:01).
Kaksimerkityksellisyydellä tarkoitan sitä, että sanomasi voidaan tulkita viattoman arkisesti tai sitten kiinnostuksen osoituksena. Kuulija päättää kummasta on kyse.
Pyydän siis iltapäivälehteä. Jos nainen ei ole kiinnostunut, hän vain yksinkertaisesti antaa lehden ja sanoo "ole hyvä". Kiitän ja poistun menettämättä kasvojani, koska en ehdottanutkaan mitään. Halusin vain lehden.
Toisaalta, jos nainen on kiinnostunut, hän vastaa kysymyksellä, esim. "sarjakuvatko aiot lukea?". Voin vastata siihen lyhyesti ja siten lopettaa keskustelunavauksen tai sitten pitemmästi ja antaa lopulta vastakysymyksellä puheenvuoron naiselle.
Keskustelu jatkuu tästä vuoropuheluna, joka päättyy, jos toinen osapuoli ei ole enempää kiinnostunut ja antaa keskustelun hiipua.
Tutustuminen voi alkaa näistä arkisista kohtaamisista tuntemattomien kanssa. Niissä ei menetä mitään. Jutustelu on hauskaa ja tuottaa iloa käytetyn ajan vastineeksi.
Palasin tähän ketjuun, koska äsken lauantailounaalla, minulle sattui vastaava tapaus. Nainen kysyi minulta, olenko kiinnostunut Seiska-lehdestä vai palauttaako hän se takaisin baarin lehtihyllyyn. Loistava tilaisuus pieneen rupatteluun tuntemattoman kanssa. Tällaisia tapahtuu lähes päivittäin, kun vain pitää silmät ja korvat auki. Yökerhoissa ollaan tietenkin hieman tavoitteellisempia.
Itse alkaisin ajattelemaan, että onko "sarjakuvatko aiot lukea" vittuilua eli näytänkö naisen mielestä siis lukutaidottomalta idiootilta ja hän vielä kehtaa kuittailla siitä?
Ei oikein toimisi flirttinä meikäläiseen.
Totta puhuen, en oikein usko, että nainen juuri koskaan tuollaisessa tilanteessa ajattelisi flirttiä. Lehden kysyminen on kuitenkin sen verran yllättävää, eiköhän siinä vastata vain, että "joo, vie pois vaan" tms. normaalia, vaikka kuinka olisi kiinnostunut kyseisestä miehestä.
Vai suunnittelevatko jotkut naiset tälläisia tilanteita ennalta, jotta sopivat flirttivastaukset tulevat kuin apteekin hyllyltä?
Eikä olisi kyllä itsellänikään mitään flirttiä valmiina, vaikka nainen kuinka sanoisi "joo, vie vaan tämä VAPAA ja KIINNOSTAVA lehti mukanasi minne HALUAT".
Ehkä sen kotona sitten tajuaisi. Tai sitten ei.
Pelimies tajuaa ja usein juttu päättyy yhteisen sängyn etsimiseen.
Tietenkin pelimiehet, joille naiset tekevät aloitteita, ovat ulkonäöltään, pukeutumiseltaan ja käyttäytymiseltään tavoittelemisen arvoisia.
Sellanen se maailma vaan on, ei kaikki voi olla rokkistaroja. Joittenkin pitää vaan maksaa veroja ja tehä töitä et me voidaan luoda juttuja joist kaikki voi sit nauttia. Se voi saada sut vaikuttamaan tylsältä, mut kaikella on tarkotuksensa. Peace!
Pöly selkeästi laskeutunut tässäkin topicissa nyt, mutta ei se mitään. Miten vitussa puhua naisille jotka koko ajan räpläävät puhelinta / ovat facebookissa? Rasittavaa, kun vaikka saisikin naisen kahville niin nämä tunnista räpläävät sen 50min puhelinta ym. (Joo joo, friendzone ja sillä sipuli, mutta vituttaa silti). Kännipäissään touhua nyt vielä kestää, mutta selvinpäin alkaa nakertaa rotan lailla...
Niin ja lisätään nyt vielä, että tuntuu, että annoin äsken itsestäni niin pällin kuvan heittämällä jotain kuivaa juttua innottomalla monotonisella äänellä, mutta ei se tosiaan mieltä nostattanut, kun toinen istuu lärvikirjassa muille miehille tarinoimassa. Kateelliseksi en ala, mutta sellainen IRL taaksepäin pikakelaus olisi kova sana.
Mikä pakko se on puhua sellaiselle naiselle? Ihan niinkuin ei ole mikään pakko puhua muutenkaan huonosti käyttäytyville ihmisille.
Ja voihan se olla, ettei nainen tosiaan kaipaakaan juttujasi. Niin tai näin, lähde menemään noista tilanteista.
No oletpa huonotapaisia naisia treffaillut! Tosin tänä päivänä suurin osa ihmisistä tuntuu olevan kädestään kiinnikasvaneita älypuhelimeensa, mutta huonotapaista se minusta silti on. Haluatko treffailla huonotapaisia ihmisiä?
Jos haluat treffailla, toimit näin: otat naista jämäkästi kädestä kiinni, katsot silmiin, toisella kädellä otan puhelimen häneltä, suljet puhelimen ja laitat sen hänen käsilaukkuunsa. Vasta sitten sanot: "Niin, missä olimmekaan?"
Jos ei nainen tajua, niin on paitsi huonotapainen, niin myös tyhmä.
No mies32:han se täällä päivsystämässä :D. Mutta joo, kun omille kämpille sai kysyttyä niin eipä siitä tilanteesta niin vaan lähdetä.
Eikä sen puoleen ollut kiire päästä tästä eroonkaan, kun vaan mietti koko ajan miten korjata tilanne, mutta meni jo..