Erotako vai ei

-tuulia-

Mietin avioeroa. Mielessä kuitenkin sitä miettii, että louvutanko turhan helposti.

Ne perusasiat; työt ja asunnot kunnossa.

Seksiä ei kuitenkaan ole. Ei 4 vuoteen ollenkaan ei oikeastaan 14 vuoden aikana juurikaan. Ehkä 8 kertaa.

Lomilla ei tehdä mitään yhdessä. Ei syödä yhdessä. EI juoda aamu-, päiv'ä- tai iltakahveja. Puhumiset ovat niitä asioita, käy kaupassa etc.. sairastumisenikaan ei saanut puolisoa Reagoimaan mitenkään. Jatkoi TV:n katselua kuin ei mitään.

Emme matkustele tai tee mitään yhdessä. Kaupassa tms.

Keskusteltu on mutta tahtoa ei ole toisella korjata tilannetta. Se menee vain vian etsimiseksi minusta.

40 pari ja yhdessä 20 v,. Ei lapsia. Pariterapiassa kävin ja terapeutti sanoi, että kauan olen kestänyt ja kannattaa miettiä, että ero on myös vaihtoehto. Toista ei terapiaan saanut.

Vakava sairastumiseni ei saanut toista reagoimaan, edes nostamaan katsettaan TV:stä.

Valintako turhasta. Tätäkö tämä kaikilla on?

325

11185

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vanha mutta kokenut

      Hei Tuulia!

      Et valita turhasta. Ja kyllä terapeutin huomio vaikuttaa oikeaan osuneelta.
      Jos nyt ihan aluksi alat selvittää miten voisit muuttaa erilleen miehestäsi ja tunnustella maistuisiko elämä elävämmältä.
      Jos kerran asioista jo on keskusteltu eikä halua muutokseen löydy toisesta osapuolesta.

      Kaikkea hyvää!

      • onko kokeneen

        vanhan mielestä viisasta antaa ohjeita ja viitata terapiakäyntiin. aapee kävi
        (pari)terapiassa yksin.


      • Eronnut nainen minäk

        Aloittajalle . Olet pilannut jo 20 vuotta elämästäsi tuon miehen rinnalla joten nyt on korkea aika muuttaa omaan asuntoon ja aloittaa oma elämä yksin . En suosittele heti uutta suhdetta . Nauti ensin vapaudestasi ja omasta itsenäisestä elämästäsi . Kun asut yksin niin tulet huomaamaan että ero kannatti . Miksi roikkua miehessä joka ei anna mitään suhteessasi ! Rakkaus on kuollut ajat sitten vai onko sitä ollutkaan ? Onnea sinulle aloittaessasi uuden elämän !


      • ghjkjjj
        Eronnut nainen minäk kirjoitti:

        Aloittajalle . Olet pilannut jo 20 vuotta elämästäsi tuon miehen rinnalla joten nyt on korkea aika muuttaa omaan asuntoon ja aloittaa oma elämä yksin . En suosittele heti uutta suhdetta . Nauti ensin vapaudestasi ja omasta itsenäisestä elämästäsi . Kun asut yksin niin tulet huomaamaan että ero kannatti . Miksi roikkua miehessä joka ei anna mitään suhteessasi ! Rakkaus on kuollut ajat sitten vai onko sitä ollutkaan ? Onnea sinulle aloittaessasi uuden elämän !

        Itse antaisin sellasen vinkin että muuttaisitte määräaikaisesti erilleen vaikka n. 1vuosi sitten katselette jatkoa uudestaan itse olen katunut omaa eroa aika monta kertaa


      • sipu1
        ghjkjjj kirjoitti:

        Itse antaisin sellasen vinkin että muuttaisitte määräaikaisesti erilleen vaikka n. 1vuosi sitten katselette jatkoa uudestaan itse olen katunut omaa eroa aika monta kertaa

        Sinulla on oikeaa ja oikeudenmukaista ajattelua.

        Annoit Tuulialle todella hyvän neuvon.


      • kaamoskaappi

        EROA. Tuo ei ole mikään suhde. Rakkautta ja seksiä pitää olla 2 kertaa viikossa. Mielummin useammin. Suhteenne on jo mennyttä. Miksi roikut siinä kiinni. terapeutista ei ole mitään apua. Kävin itse. Sitten tuli ero ja löysin naisen jonka kanssa homma toimii. Yli 20 vuotta ollaan oltu ja seksi, kaveruus ja rakkaus toimii.
        En voisi ajatellakkaan eläväni elämääsi. Olisin lähtenyt jo vuosia sitten...


      • Jäähän vain
        Eronnut nainen minäk kirjoitti:

        Aloittajalle . Olet pilannut jo 20 vuotta elämästäsi tuon miehen rinnalla joten nyt on korkea aika muuttaa omaan asuntoon ja aloittaa oma elämä yksin . En suosittele heti uutta suhdetta . Nauti ensin vapaudestasi ja omasta itsenäisestä elämästäsi . Kun asut yksin niin tulet huomaamaan että ero kannatti . Miksi roikkua miehessä joka ei anna mitään suhteessasi ! Rakkaus on kuollut ajat sitten vai onko sitä ollutkaan ? Onnea sinulle aloittaessasi uuden elämän !

        Kukaan ei tiedä olisiko ero parempi vai ei,emme ole ennustajia.Itse tein kipeän päätöksen ja tajusin myöhemmin vasta luopumisen jälkeen rakastavani häntä enemmän kuin mitään.Tekisin mitä vaan saadakseni hänet takaisin,mutta juna meni jo.Ja jos sulla ei ole paljoa ystäviä,asut epämieluisasti eikä muutakaan elämää niin pysyisin sinuna suhteessasi.Anna hänelle samalla mitalla takaisin niin kyllä hän oppii,toivotaan..


      • tuuletuuli
        Eronnut nainen minäk kirjoitti:

        Aloittajalle . Olet pilannut jo 20 vuotta elämästäsi tuon miehen rinnalla joten nyt on korkea aika muuttaa omaan asuntoon ja aloittaa oma elämä yksin . En suosittele heti uutta suhdetta . Nauti ensin vapaudestasi ja omasta itsenäisestä elämästäsi . Kun asut yksin niin tulet huomaamaan että ero kannatti . Miksi roikkua miehessä joka ei anna mitään suhteessasi ! Rakkaus on kuollut ajat sitten vai onko sitä ollutkaan ? Onnea sinulle aloittaessasi uuden elämän !

        Tuulia,
        elämäsi kuulostaa todella kamalalta! Kuinka olet voinut elää tuollaisessa suhteessa? Jos on työ ja asunto (useimmilla muillakin ihmisilla on) ei edellytä tyytymään rakkaudettomaan parisuhteeseen vuosikymmeniksi. Teillä ei ole lapsiakaan.

        Mieti ihan itse,
        mitä haluaisit elämältäsi?
        Oletko tyytyväinen rakkaudettomaan, seksittömään elämään, siis ovatko materiaaliset arvot tärkeimpiä? (oma talo tärkeämpi kuin ihmissuhde)?


      • kaisa 40 v
        ghjkjjj kirjoitti:

        Itse antaisin sellasen vinkin että muuttaisitte määräaikaisesti erilleen vaikka n. 1vuosi sitten katselette jatkoa uudestaan itse olen katunut omaa eroa aika monta kertaa

        meillä tuo vuosi pelasti suhteen :) ja nyt menee todella hyvin.


      • puupappi

      • pakkoavioliittoko
        Eronnut nainen minäk kirjoitti:

        Aloittajalle . Olet pilannut jo 20 vuotta elämästäsi tuon miehen rinnalla joten nyt on korkea aika muuttaa omaan asuntoon ja aloittaa oma elämä yksin . En suosittele heti uutta suhdetta . Nauti ensin vapaudestasi ja omasta itsenäisestä elämästäsi . Kun asut yksin niin tulet huomaamaan että ero kannatti . Miksi roikkua miehessä joka ei anna mitään suhteessasi ! Rakkaus on kuollut ajat sitten vai onko sitä ollutkaan ? Onnea sinulle aloittaessasi uuden elämän !

        Tosiaankin 20 vuotta riittää ja kun ei ole lapsia, niin ehdottomasti ero. Ei tarvii odottaa niin kauan, kun minun vanhemmat, kun isä muutti erilleen äidistä. Isä täyttää 81 helmikuussa ja asuu nyt yksin ja mielestäni hän on onnellinen ja vapaa ainaisesta rätkättämisestä, aggressiivisesta, väkivaltaisesta luonteesta. Tämä olisi pitänyt tehdä jo 40 vuotta sitten. Onnea toivon isälleni.


      • Ei mitään kokeiluja
        ghjkjjj kirjoitti:

        Itse antaisin sellasen vinkin että muuttaisitte määräaikaisesti erilleen vaikka n. 1vuosi sitten katselette jatkoa uudestaan itse olen katunut omaa eroa aika monta kertaa

        "muuttaisitte määräaikaisesti erilleen"

        Tuollainen on suhteen hyväksikäyttäjän toivomus. Kokeillaan vähän muuta ja palataan yhteen jos ei ollutkaan kivempaa. Toinen osapuoli ei ehkä aidosti edes yritä uutta elämää, vaan odottaa sen vuoden ja toivoo yhteen paluuta.

        Jos erotaan niin sitten erotaan, eikä tehdä mitään eropelleilykokeita. Jos nykyisessä suhteessa ei voi elää, eikä halua elää, niin sitten erotaan silläkin riskillä että uusi elämä ei ole yhtää kivempaa, vaan jopa entistäkin kurjempaa.

        Mikään ei tietenkään estä palaamasta myöhemmin yhteen jos kummastakin siltä tuntuu.


      • paluuta ei ole
        Jäähän vain kirjoitti:

        Kukaan ei tiedä olisiko ero parempi vai ei,emme ole ennustajia.Itse tein kipeän päätöksen ja tajusin myöhemmin vasta luopumisen jälkeen rakastavani häntä enemmän kuin mitään.Tekisin mitä vaan saadakseni hänet takaisin,mutta juna meni jo.Ja jos sulla ei ole paljoa ystäviä,asut epämieluisasti eikä muutakaan elämää niin pysyisin sinuna suhteessasi.Anna hänelle samalla mitalla takaisin niin kyllä hän oppii,toivotaan..

        Aika monesti naiset sanoo että ensimmäinen mies oli paras, ei vaan tiennyt sitä ennen kuin erosi ja kokeili muutamaa muuta.


      • näillä mennään
        kaamoskaappi kirjoitti:

        EROA. Tuo ei ole mikään suhde. Rakkautta ja seksiä pitää olla 2 kertaa viikossa. Mielummin useammin. Suhteenne on jo mennyttä. Miksi roikut siinä kiinni. terapeutista ei ole mitään apua. Kävin itse. Sitten tuli ero ja löysin naisen jonka kanssa homma toimii. Yli 20 vuotta ollaan oltu ja seksi, kaveruus ja rakkaus toimii.
        En voisi ajatellakkaan eläväni elämääsi. Olisin lähtenyt jo vuosia sitten...

        Kaikkia seksi ei vaan kiinnosta. Asun sellaisen henkilön kanssa yhdessä. Itse olen lopettanut yrittämästä ja ilmoittanut vaimolle että touhutaan hänen tahtiinsa, sillä seksi on parempaa kun kumpikin haluaa eikä toinen tee sitä vain velvollisuudesta. Nyt menee sitten välillä jopa kokonaisia kuukausia ilman seksiä ja laatukin rapisee, pitkät tauot syö miestä, ei oikein jaksa enää innostua edes silloin kun vaimo vihjailee että olisi sopiva hetki.

        Joskus sitä on miettinyt että oliko virhe jaktaa yhdessä silloin nuorena kun alkuhuuman jälkeen kumppanin seksikiinnostus alkoi laskea.

        En kuitenkaan haikaile eroasta, kaikki muu suhteessa on ok. En viitsisi alkaa hankkimaan mitään uusia suhteita, ei kiinnosta vähääkään tutustua ihmisiin tms.


      • -tuulia-
        paluuta ei ole kirjoitti:

        Aika monesti naiset sanoo että ensimmäinen mies oli paras, ei vaan tiennyt sitä ennen kuin erosi ja kokeili muutamaa muuta.

        Ja olen taas kuullut monesti myös sen, että toisella kerralla vasta kohdalle osui se oikea. Että ensimmäisellä kerralla meni aivan vääristä syistä avioliittoon.

        No sitten on vielä sekin vaihtoetho, että elää itsekseen loppuelämänsä. Ei liene sekään huono vaihtoehto.


      • Eronnut nainen minäk kirjoitti:

        Aloittajalle . Olet pilannut jo 20 vuotta elämästäsi tuon miehen rinnalla joten nyt on korkea aika muuttaa omaan asuntoon ja aloittaa oma elämä yksin . En suosittele heti uutta suhdetta . Nauti ensin vapaudestasi ja omasta itsenäisestä elämästäsi . Kun asut yksin niin tulet huomaamaan että ero kannatti . Miksi roikkua miehessä joka ei anna mitään suhteessasi ! Rakkaus on kuollut ajat sitten vai onko sitä ollutkaan ? Onnea sinulle aloittaessasi uuden elämän !

        Eronnut nainen minäkin 20vuotta yhdessä.Tuli mieleen että onko tämä minun entinen mies koskaan rakastanutkaan minua.Koska tosta vaan lähti ja jätti kaiken lapset ja vaimonsa.


      • Lissu-vanhapiika
        ghjkjjj kirjoitti:

        Itse antaisin sellasen vinkin että muuttaisitte määräaikaisesti erilleen vaikka n. 1vuosi sitten katselette jatkoa uudestaan itse olen katunut omaa eroa aika monta kertaa

        Se on kerrasta poikki ! Miksi vielä roikkuis vuoden miehessä kiinni josta ei ole mihinkään ! Kai aloittaja on jo huomannut sen että turha odottaa enään mitään mieheltä . On aika aloittaa oma elämä !


      • Itsenäinen nainen
        -tuulia- kirjoitti:

        Ja olen taas kuullut monesti myös sen, että toisella kerralla vasta kohdalle osui se oikea. Että ensimmäisellä kerralla meni aivan vääristä syistä avioliittoon.

        No sitten on vielä sekin vaihtoetho, että elää itsekseen loppuelämänsä. Ei liene sekään huono vaihtoehto.

        Sanon sinulle Tuulia että parhaat vuodet olen viettänyt yksin ! Enkä kadu sitä yhtään . Ensimmäisen miehen kanssa olin yhdessä 1 vuoden ja toisen miehen kanssa 2 vuotta ! Kolmatta miestä ei tule enään kuvioihini olen päättänyt niin ! Nyt olen asunut yksin jo 25 onnellista vuotta ! Minulla on paljon ystäviä sekä miehiä että naisia . Mutta kotini kuuluu vain minulle . Saavat toki ystävät käydä kylässä luonani mutta ketään miestä en ota enään sotkemaan elämääni . Sillä kotini on linnani ! Sexiä saan jos haluan ! Aina on miehiä jotka vonkaa halukkaana ravintoloissa . Siinäkin asiassa pitää vaan olla varovainen ! Joku ukkomies ois hyvä ratkaisu kun ne ei jää roikkuun kiinni .


      • Vain elämää ei sen k
        paluuta ei ole kirjoitti:

        Aika monesti naiset sanoo että ensimmäinen mies oli paras, ei vaan tiennyt sitä ennen kuin erosi ja kokeili muutamaa muuta.

        Mun eka mies oli ihan p---a ! Heti kun silmä vältti oli hän vieraissa naisissa ! Onneksi näin aika pian hänen luonteen ja erosin . Ei muutkaan naiset viihtyneet hänen kanssaan . Hän on ollut 4 eri naisen kanssa naimisissa ! Kaikille naisille hän on siittänyt yhden lapsen . Ei siinä mitään , rakastan yli kaiken tytärtäni jonka olen yksin kasvattanut aikuiseksi . Eihän se lapsen vika ole että isä on luuseri !!! Mutta nyt lapsellani on sisarpuolia ympäri Suomea ja hän ei ole yhtään kiinnostunut heistä . Olen päättänyt että en puutu heidän suhteisiin tai elämään mitenkään . En ole koskaan haukkunut lapselleni hänen isää vaikka isä ei halunnut tavata tytärtään koskaan . Kuitenkin huomasin että monesti tytär kaipasi että hänelläkin olisi ollut isä . En vaan tiennyt miten oisin kertonut sen miehelle joka ei ollut kiinnostunut muusta kuin naisista ! Ja nyt se on myöhäistä kertoa enään . Mies kuoli pari vuotta sitten . Kuoli yksinäisenä miehenä yksin omassa asunnossaan . EX-vaimoista ei kukaan vaivautunut hautajaisiin . Ei myöskään minun tytär halunnut mennä sinne .


      • Siinnuukkaa
        Eronnut nainen minäk kirjoitti:

        Aloittajalle . Olet pilannut jo 20 vuotta elämästäsi tuon miehen rinnalla joten nyt on korkea aika muuttaa omaan asuntoon ja aloittaa oma elämä yksin . En suosittele heti uutta suhdetta . Nauti ensin vapaudestasi ja omasta itsenäisestä elämästäsi . Kun asut yksin niin tulet huomaamaan että ero kannatti . Miksi roikkua miehessä joka ei anna mitään suhteessasi ! Rakkaus on kuollut ajat sitten vai onko sitä ollutkaan ? Onnea sinulle aloittaessasi uuden elämän !

        Hyvän neuvon annoit. Näin minäkin, eronnut, ajattelen. Voi olla molempien osapuolten parhaaksi, mikä kannattaa muistaa. Toinen voi roikkua mukavuussyistä suhteessa mutta huomata sitten, että kun on omillaan, hänkin on onnellisempi. Aloittajalle jää tässä se "likaisen teon" aikaan saaminen eli suhteen lopettaminen. Hyvän teon teet aloittaja varmaan kummallekin, jos revit irti itsesi tuollaisesta suhteesa. Älä anna niiden harvojen hyvien hetkien painaa vaa'assa liikaa. Ja uutta suhdetta ei pitkään aikaan mutta etsi ystäviä.


      • väärä tuomio

      • Yleensä
        Ei mitään kokeiluja kirjoitti:

        "muuttaisitte määräaikaisesti erilleen"

        Tuollainen on suhteen hyväksikäyttäjän toivomus. Kokeillaan vähän muuta ja palataan yhteen jos ei ollutkaan kivempaa. Toinen osapuoli ei ehkä aidosti edes yritä uutta elämää, vaan odottaa sen vuoden ja toivoo yhteen paluuta.

        Jos erotaan niin sitten erotaan, eikä tehdä mitään eropelleilykokeita. Jos nykyisessä suhteessa ei voi elää, eikä halua elää, niin sitten erotaan silläkin riskillä että uusi elämä ei ole yhtää kivempaa, vaan jopa entistäkin kurjempaa.

        Mikään ei tietenkään estä palaamasta myöhemmin yhteen jos kummastakin siltä tuntuu.

        se ei ole yhtään sen kivempaa. Kerran eronnut eroaa vain uudelleen ja uudelleen. Pelkkää jenkkipelleilyä ja apinointia.


      • Omituistas
        tuuletuuli kirjoitti:

        Tuulia,
        elämäsi kuulostaa todella kamalalta! Kuinka olet voinut elää tuollaisessa suhteessa? Jos on työ ja asunto (useimmilla muillakin ihmisilla on) ei edellytä tyytymään rakkaudettomaan parisuhteeseen vuosikymmeniksi. Teillä ei ole lapsiakaan.

        Mieti ihan itse,
        mitä haluaisit elämältäsi?
        Oletko tyytyväinen rakkaudettomaan, seksittömään elämään, siis ovatko materiaaliset arvot tärkeimpiä? (oma talo tärkeämpi kuin ihmissuhde)?

        "(oma talo tärkeämpi kuin ihmissuhde)? "

        Pitäskö ne sitten molemmat menettää?


      • Toinen ajatus
        Ei mitään kokeiluja kirjoitti:

        "muuttaisitte määräaikaisesti erilleen"

        Tuollainen on suhteen hyväksikäyttäjän toivomus. Kokeillaan vähän muuta ja palataan yhteen jos ei ollutkaan kivempaa. Toinen osapuoli ei ehkä aidosti edes yritä uutta elämää, vaan odottaa sen vuoden ja toivoo yhteen paluuta.

        Jos erotaan niin sitten erotaan, eikä tehdä mitään eropelleilykokeita. Jos nykyisessä suhteessa ei voi elää, eikä halua elää, niin sitten erotaan silläkin riskillä että uusi elämä ei ole yhtää kivempaa, vaan jopa entistäkin kurjempaa.

        Mikään ei tietenkään estä palaamasta myöhemmin yhteen jos kummastakin siltä tuntuu.

        En mä tiedä, siis jos toinen ei yritä sitä uutta elämää, niin sitten ei. Jos sovitaan yhdessä että vuosi ollaan harkinta-ajalla, niin kyllä kummallakin on oma vastuunsa päättää mitä haluaa. Tai miten harkitsee. Tottakai toinen voi odottaa sen vuoden, mutta se on valinta! Ihan samalla tavalla kun se toinenkin valitsee.
        "Mikään ei tietenkään estä palaamasta myöhemmin yhteen jos kummastakin siltä tuntuu. "
        Jaa, no miksi ei voida sitten sopia sitä harkinta aikaa? Mikä hemmetin ero siinä on että oikeasti asutaan vähän aikaa erillään ja tosissaan harkitaan mitä halutaan, ja on riski että se toinen saattaa roikkua, kun se saattaa roikkua kuitenkin. Vaikka erottaisiinkin.

        Nimenomaan, kokeillaan onko kivempaa. Juuri näin, joskus on hyvä käydä katsomassa ajaako routa porsaan kotiin ja antaa toisen käydä asumassa sitä itsenäistä elämäänsä, ja antaa molempien kokeilla elämää erikseen. Välimatkalla sitä huomaa asioita, suuntaan tai toiseen. Mitä hyväksikäyttöä siinä on? Vaikka puristaisit miten kovaa ja asettaisit mustavalkoisia ehtoja, se toinen saattaa harkita silti. Sanoa, että ei sitten erota eikä kokeilla: ja se miettii silti. Et sinä sen ajatuksia hallitse. Tai erota suoraan ja se silti vaan kokeilee ja ruinaa vuoden päästä takaisin... Toisaalta, ihan samalla tavalla se ehdotuksen tekijä saattaa olla se, joka haluaisi palata ja se, joka on suostunut... onkin oikeasti se joka on herännyt, ettei HÄN itse haluakaan enää liittoa.

        Joskus välimatka, harkinta, joustavuus ja tilan antaminen saattaa pelastaa sen liiton. Joskus roikkuminen, ehdottomuus, ja mustavalkoisuus tuhoaa sen. Ja aina toinen saattaa päättää jotain, mitä toinen ei halua.

        Ap: tapauksessa olisin ehkä lähtenyt jo kyllä vuosia sitten ilman harkinta-aikaa, eiköhän se harkinta aika mahdu jo noihin 14 vuoteen.


      • ei puutetta

        ei se panemisella muutu enää miksikään.hanki rakastajia useampia ettei tartte puutteessa istuskella.on jäänyt tuhansia panoja käyttämättä.ahkerimmat jaksaa kolme panoa vuorokaudessa jos 365x3 on 1100 panoa vuodessa 20 vuotta tekee 22000 panoa -8 panoa on 21992 panoa jäänyt panematta on kyllä kova puute jäljellä.itse annan poikien paneskella minkä jaksavat.olen joskus ollut saunaillassa poikien luona ja illan ja yön mittaan lypsänyt kuiviin 5-6 kaveria ja saanut että huulet ja rinnat turvoksissa aamulla.


      • Koska
        väärä tuomio kirjoitti:

        Tosi hieno kertomus, miksi annatte miinuksia?

        Jeesus.


      • ihmettelijä mombasas
        Koska kirjoitti:

        Jeesus.

        Mikä Jeesuksessa on vikana ?


      • mmki9
        ghjkjjj kirjoitti:

        Itse antaisin sellasen vinkin että muuttaisitte määräaikaisesti erilleen vaikka n. 1vuosi sitten katselette jatkoa uudestaan itse olen katunut omaa eroa aika monta kertaa

        mies pettää sua ainakin 365 kertaa minkä kerkeää sinä aikana,usko pois ja testaa jos osaat,


      • hyvääuskoavaityperyy
        Yleensä kirjoitti:

        se ei ole yhtään sen kivempaa. Kerran eronnut eroaa vain uudelleen ja uudelleen. Pelkkää jenkkipelleilyä ja apinointia.

        oletteko oikeasti naiset valmiita siihen että mahdollisesti palaatte yhteen miehen kanssa kuka on vuoden aikana kerennyt touhuamaan vaikka sun mitä.selibaatissako kuvittelette heidän elävän eikä käyttävän vapautta hyväkseen.valehtelijoita riittää kummassakin sukupuolessa.


      • Reel Pro
        ihmettelijä mombasas kirjoitti:

        Mikä Jeesuksessa on vikana ?

        Ei jeesuksessa ole mitään vikaa, mutta jeesustelijoissa on.


    • mira*

      "Keskusteltu on mutta tahtoa ei ole toisella korjata tilannetta. Se menee vain vian etsimiseksi minusta. "
      Et tosiaan valita turhasta. Ei ole mitään syytä jatkaa liittoanne.

    • -anita-

      Minulle tämä oli tuttua...erona vain meidän aikuiset lapset. Minäkin mietin päivittäin eroa, on vaan niin kova homma järjestää kaikki asiat. Kun luin kirjoituksesi niin tuli kyllä aika selväksi että et tosiaan anna periksi liian helosti, enkä siis antaisi minäkään. Miksi se siis on niin vaikeaa?

    • lusikat jakoon

      No et turhaan valita, tuntuu olevan paljon tätä vastaavaa ongelmaa, olen luulut että, tämä on vain miesten vaiva vaan olenkin ollut väärässä. Itse olen ns. sovitteleva osapuoli nostan ongelmat esille ja yritän löytää niihin molempia tyydyttävän vaihto ehdon asettumalla toisen housuihin ja miettimällä asioita myös siltä kantilta. Kun jompi kumpi väsyy totaalisesti keskustelemaan vaikeista asioista, on tilanne lukossa. En minäkään niistä keskusteluista nauti, mutta siinä onnistuminen tuo hyvää oloa ja sitä avioliitossa / avoliitossa tarvitaan muuten ei mikään luonaa.
      Toivon vilpittömästi että, jokin ratkaisu hyvä löytyy eikä tarvitsisi lisää solmuja solmia.

    • -ap.-

      Kiitos Teille kaikille kannustavista kommenteista.

      Voimia Teille saman ongelman kanssa painiville. Jospa tekisimme tästä vuodesta erilaisen ja ottaisimme sen eron. Se sattuu mutta kaikesta kuitenkin selvinnee. Tälläinenkin elämä on kaikille niille, jotka sitä elää raskasta ja kuluttavaa.

      Monta kertaahan käy niin, että kun laskee irti vanhasta ja "turhasta" tulee jossain vaiheessa tilalle jotain uutta ja hyvää.

      Lisää kommentteja otetaan mielellään vastaan.

      • Tervetuloa siis

        joukkoon. Päätöksesihän näytät jo tehneen.
        Varaudu kuitenkin myös siihen, että vaikka uusi olotila on eron jälkeen
        heti edessä, odotetun hyvän vastaantuloon voi mennä aikaa tai sitä ei tapahdu ollenkaan.


      • -tuulia-
        Tervetuloa siis kirjoitti:

        joukkoon. Päätöksesihän näytät jo tehneen.
        Varaudu kuitenkin myös siihen, että vaikka uusi olotila on eron jälkeen
        heti edessä, odotetun hyvän vastaantuloon voi mennä aikaa tai sitä ei tapahdu ollenkaan.

        Niin tietenkin tässä voi käydä hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti.

        Mistäähän ei voi varmaksi sanoa.

        Hyvinpä oli muuten negatiivissävytteinen tuo kommenttisi.


      • Enemmän kuitenkin
        -tuulia- kirjoitti:

        Niin tietenkin tässä voi käydä hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti.

        Mistäähän ei voi varmaksi sanoa.

        Hyvinpä oli muuten negatiivissävytteinen tuo kommenttisi.

        realistinen kuin negatiivisävytteinen. :)
        No, aika näyttää (eroamisesta kulunut jo 3,5 v). Mutta ei huolta,
        sillä mottoni "hyvän onnen odottelussa" on:
        Menköön niin tai menköön näin, molemmat lienee parhain päin.


      • -tuulia-
        Enemmän kuitenkin kirjoitti:

        realistinen kuin negatiivisävytteinen. :)
        No, aika näyttää (eroamisesta kulunut jo 3,5 v). Mutta ei huolta,
        sillä mottoni "hyvän onnen odottelussa" on:
        Menköön niin tai menköön näin, molemmat lienee parhain päin.

        Piti jo aikaisemmin kysyä että mitähän tuolla hyvälllä tarkoitat?


      • ,,,,,,,,,,
        Tervetuloa siis kirjoitti:

        joukkoon. Päätöksesihän näytät jo tehneen.
        Varaudu kuitenkin myös siihen, että vaikka uusi olotila on eron jälkeen
        heti edessä, odotetun hyvän vastaantuloon voi mennä aikaa tai sitä ei tapahdu ollenkaan.

        "odotetun hyvän vastaantuloon voi mennä aikaa tai sitä ei tapahdu ollenkaan. "

        Höpönlöpön. Hyvä alkaa heti eron jälkeen!


      • Noin joillain,
        ,,,,,,,,,, kirjoitti:

        "odotetun hyvän vastaantuloon voi mennä aikaa tai sitä ei tapahdu ollenkaan. "

        Höpönlöpön. Hyvä alkaa heti eron jälkeen!

        minun exällä se alkoi jo liittomme aikana, ikävä kyllä toisen miehen kainalossa.


      • tepsu

        Kun yksi ovi sulkeutuu niin kymmenen uutta avautuu. Itse en kyllä moisessa suhteessa olisi. Itse olen eronnut v. 1983 ja tiedän yksin parempi kuin huonossa liitossa. Sinä yksin päätöksen kuitenkin teet. Onnea elämääsi ja elämää vuosiisi.
        t. tepsu


      • näin on

        Sattuuhan se ero.

        Mutta kun pääset sen yli niin olet valmis löytämään uutta elämänsisältöä.

        Jos olet elänyt tuollaisessa suhteessa, niin parenpaa on tulossa.


    • Mörököllin taltutus

      Kyllä näen vikaa ap:ssäkin, sillä kyllä niitä yhteisiä kahvihetkiä tulee jos antaa mahdollisuuden.

      Jos kerran ukko kotona könötää, niin keitäpä kahvi ja kata oikein kahvipöytä ja pyydä kahville, jos ei eka kerralla mitään sano tee joka päivä kun mahdollista.
      Samoin on ruuan aika, tee ruoka ja kata pöytään jatkuvasti ja pidä huoli että kaikki ovat pöydässä ja kukaan ei kuljeta ruokaa ei televison ääreen, ei netin ääreen, koskien myös itseäsi.

      Ennen pitkää tämä tapahtuu ihan itsestään ja saattaa jopa aueta kilenkannatkin.
      Ja pyydä josku ukkoa vaikka laittamaan lautaset pöytään, kupit pöytään, kun nyt ensikki olet saanut uuden tavan tutuksi perheellesi.

      Vaikka kuinka nyt hatuttaa ja kostoksi et edes pyydä tai tee moisia juttuja, niin kaikkein paras oppi on kuitenkin kertaus ja ilman mökötyksiä.

      • -tuulia-

        Testattu on, ei toimi.

        Ja toisekseen en usko tuollaiseen pakottamiseen pääsääntöisesti. Jos toisella ei ole tarvetta viettää toisen kanssa kahvi- ja ruokahetkiä. Miksi ihmeessä aikuinen ihminen niihin pakottaa.


      • -tuulia-

        Tähän pitää vielä kommentoida, että asia ei ole aivan noin helppo kuinka sen esität. Jos toinen ei yksinkertaisesti suostu kanssasi ruoka- ja kahvihetkiin, etpä paljon voi tehdä. Jos sanot, että nyt on kahvitpöydässä tule juomaan, toinen ottaa kahvin ja menee pois. Ja jos yrität estää (mikä sinänsä on naurettavaa) työntää sinut pois.

        Ja kahden aikuisen tasavertaisessaa suhteessa ei tuollaista "pakottamista" minusta edes pitäisi käyttää.


      • sakkeus2
        -tuulia- kirjoitti:

        Testattu on, ei toimi.

        Ja toisekseen en usko tuollaiseen pakottamiseen pääsääntöisesti. Jos toisella ei ole tarvetta viettää toisen kanssa kahvi- ja ruokahetkiä. Miksi ihmeessä aikuinen ihminen niihin pakottaa.

        Nii ja miks naisen muka pitäs tehä aina kaikki tuo? Jos mies oikeesti välittää naisestaan tai arvostaa häntä nii kyllä se mieskin voi välillä laitta ruoan naiselleen tai tuoda aamiaisen vuoteeseen.


      • -tuulia-
        sakkeus2 kirjoitti:

        Nii ja miks naisen muka pitäs tehä aina kaikki tuo? Jos mies oikeesti välittää naisestaan tai arvostaa häntä nii kyllä se mieskin voi välillä laitta ruoan naiselleen tai tuoda aamiaisen vuoteeseen.

        Kiitos Sinulle! Viisaastipa kirjoiti. Ja olit ymmärtänyt asiani ytimen.
        Parisuteessa ainakin minulle on tärkeää se toisesta ihmisestä aidosti välittäminen. Siihen kuuluu myös se pyyteetön hemmottelu silloin tällöin.

        Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi. Noilla ihmissuhdetaidoilla siitä tullee hyvä =)!


      • No, huh huh

        Ei vanha koira opi uusia temppuja.

        Kerran täällä vaan eletään, terveen itsekäs pitää olla. Koskaan ei tiedä milloin se loppuu. Itse eronnut 12 v sitten ja asunut yksin lapseni kanssa. Enkä kadu. Jos suhteessa ei toimi molemminpuolinen kunnioitus, niin turha haaskata elämää alistumalla tuollaiseen välinpitämättömyyteen ja itsekkyyteen.

        Ala hyvä ihminen nauttimaan elämästäsi


      • Huomio

        Mörököllin taltutus: Onko sulle tullut mieleen, että nainen kaipaa muutakin kuin kahvia ja kattaamista. Tuo on just sitä tavallista kyllästyttävää arkea. Mieluummin mies saisi kattaa pöydän naisella...juu luit oikein naisella ei naiselle ;)
        Yhteinen tekeminen sytyttää, ei toisen palveleminen,


      • -tuulia-
        Huomio kirjoitti:

        Mörököllin taltutus: Onko sulle tullut mieleen, että nainen kaipaa muutakin kuin kahvia ja kattaamista. Tuo on just sitä tavallista kyllästyttävää arkea. Mieluummin mies saisi kattaa pöydän naisella...juu luit oikein naisella ei naiselle ;)
        Yhteinen tekeminen sytyttää, ei toisen palveleminen,

        Aivan oikein!

        Kiitos kommentistasi!


    • Kyllästynyt..

      Ihan ikävää mullakin.. Miksi niin monet naiset ajautuu kiltteyttään miehen tarpeiden tyydyttäjäksi? Kotityöt jää naiselle ja kaikki. Mä en enää jaksa olla mikään apuhenkilö. Mä en ite kehtais oottaa koko ajan valmista. aattelisin, että tehdään nopsasti yhdessä ja sit tehdään jotain kivaa päälle. Miehet usein oottaa täyttä palvelua koko ajan. Onneksi en oo asuntolainalla ja lapsilla itteeni tähän jäpikkääseen sitonut. 9v mennyt ja mikään ei muutu. Nyt nostan kytkintä. Ja en kyllä enää kenenkään kanssa yhteen muuta.

      • tepsu

        ja se on jämpti niin. Onnea sinulle topakka tyttö!


      • yhtä kyllästynyt

        Mistä löytäisin tuollaisen naisen joka haluaa tyydyttää miehen tarpeita?

        Taitaa kyllä olla niin päin että usimmissa kodeissa nainen märää kotona milloin tehdään ruokaa, mitä syödään, milloin siivotaan ja miten siivotaan. Miehen pitää osallistua kaikkeen niin kuin nainen haluaa. Sitten kun naisella on tarve ottaa omaa aikaa ja katsoa telkkaria tai lukea kirjaa, niin mies voi mennä omien harrastustensa pariin, eli tekemään lumityöt tai korjaamaan kattoa.


      • -tuulia-
        yhtä kyllästynyt kirjoitti:

        Mistä löytäisin tuollaisen naisen joka haluaa tyydyttää miehen tarpeita?

        Taitaa kyllä olla niin päin että usimmissa kodeissa nainen märää kotona milloin tehdään ruokaa, mitä syödään, milloin siivotaan ja miten siivotaan. Miehen pitää osallistua kaikkeen niin kuin nainen haluaa. Sitten kun naisella on tarve ottaa omaa aikaa ja katsoa telkkaria tai lukea kirjaa, niin mies voi mennä omien harrastustensa pariin, eli tekemään lumityöt tai korjaamaan kattoa.

        Aika kyyninen kuva on Sinulla parisuhteesta =)! Kuulostaa aika karseelle.

        Tyydyttää miehen tarpeita? Mitähän sillä tarkoitit? Jos tarkoitat seksuaalisiatarpeita niin eihän siinä kummankaan pitäisi varsinaisesti tyydyttää kenenkään tarpeita. Ja vaan nauttia toinen toisistaan. Jos välittää jostakin oikeasti seksikin on mukvaa ja tapa osoittaa toinen toisilleen, että välittää.


    • ikuinen piikako?

      samat sana kuin kyllästyneellä, kesti niin kauan et lapset aikuisia ja sitten nostin kytkintä, enkä kadu...miehen ehdoilla menin, sillä pelkäsin koko ajan, oli väkivaltainenkin..tein hänen mielikseen ihan liikaa, jota olen katunut, katunut ja katunut, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi enää..

    • Ensin kevennys

      Yhtään positiivista piirrettä et ukostasi kerro
      (puuttuvatko kokonaan).
      Et myöskään mihin sairastumiseen hän ei reagoinut.
      Melkoinen Onslow-tyyppi hän taitaa olla, mutta ei kai
      sentään huudahtanut sairastuessasi telkkarin ääressä
      viihtyvän Onslown tavoin ”Oh nice!”.

      Ja sitten painavampaa:
      Jos henkilö ei reagoi sairauskohtaukseen, herää epäilys,
      että hän on kokenut yhteiselon aikana ”kohtauksia” ja ne
      ovat menettäneet uskottavuutensa.
      Tätäkin näets tapahtuu (omassakin lähipiirissä nähty).

      • -tuulia-

        Kyseessä ei ollut sairaskohtaus. Luit väärin. Vaan vakava sairaus. En kerro sairautta, koska olemme julkisella nettipalstalla. Sairauden perusteella olisi nahd. helppo tulla tunnistetuksi.

        Totta kai on hyviä piirteitä, uskollisuus, siisteys, rauhallisuus ja paljon muita. Puhuinkin parisuhdetaidoista.

        Ei sentään huuhahdanut mainitsemallasi tavalla. Tosin toisen perheenjäsenen sairastuessa vakavasti ja voihkiessa tuskissaan hän kyllä huuhahdi, että kuinka kitinä ottaa aivoon.

        Hyvä huomio sinulta nuo kohtaukset. Mutta kyseessä ei ollut sairaskohtaus, kuten kirjoitinkin. Ja olisit asian huomannut, jos olisit lukenut tekstini huolella.

        Hän ei ole reagoinut kenenkään lähipiirinsä henkilön vakaviin sairastumisiin. Edes oman sisaruksensa.


      • Hyi meikähutilusta
        -tuulia- kirjoitti:

        Kyseessä ei ollut sairaskohtaus. Luit väärin. Vaan vakava sairaus. En kerro sairautta, koska olemme julkisella nettipalstalla. Sairauden perusteella olisi nahd. helppo tulla tunnistetuksi.

        Totta kai on hyviä piirteitä, uskollisuus, siisteys, rauhallisuus ja paljon muita. Puhuinkin parisuhdetaidoista.

        Ei sentään huuhahdanut mainitsemallasi tavalla. Tosin toisen perheenjäsenen sairastuessa vakavasti ja voihkiessa tuskissaan hän kyllä huuhahdi, että kuinka kitinä ottaa aivoon.

        Hyvä huomio sinulta nuo kohtaukset. Mutta kyseessä ei ollut sairaskohtaus, kuten kirjoitinkin. Ja olisit asian huomannut, jos olisit lukenut tekstini huolella.

        Hän ei ole reagoinut kenenkään lähipiirinsä henkilön vakaviin sairastumisiin. Edes oman sisaruksensa.

        ”…sairastumisenikaan ei saanut puolisoa Reagoimaan mitenkään.
        Jatkoi TV:n katselua kuin ei mitään.”
        ”Vakava sairastumiseni ei saanut toista reagoimaan,
        edes nostamaan katsettaan TV:stä.”
        Mielestäni lauseet kuvaavat akuuttia tilannetta,
        mutta ei sitten kun niin sanot.

        Mitä vaikutusta terveyteesi olisi ollut/on, jos Onslowisi
        olisi loettenut/lopettaa telkkarin tuijottamisen?


      • Ja mitä
        Hyi meikähutilusta kirjoitti:

        ”…sairastumisenikaan ei saanut puolisoa Reagoimaan mitenkään.
        Jatkoi TV:n katselua kuin ei mitään.”
        ”Vakava sairastumiseni ei saanut toista reagoimaan,
        edes nostamaan katsettaan TV:stä.”
        Mielestäni lauseet kuvaavat akuuttia tilannetta,
        mutta ei sitten kun niin sanot.

        Mitä vaikutusta terveyteesi olisi ollut/on, jos Onslowisi
        olisi loettenut/lopettaa telkkarin tuijottamisen?

        terapeutti sanoi miehesi tädtä ominaisuudesta:
        "Hän ei ole reagoinut kenenkään lähipiirinsä henkilön vakaviin sairastumisiin. Edes oman sisaruksensa."


      • -tuulia-
        Ja mitä kirjoitti:

        terapeutti sanoi miehesi tädtä ominaisuudesta:
        "Hän ei ole reagoinut kenenkään lähipiirinsä henkilön vakaviin sairastumisiin. Edes oman sisaruksensa."

        Enpä ala julkisella palstalla näin yksityiskohtaisia asioita puimaan.

        No minusta sairastuminen ja sairaskohtaus on eri asia. Myös akuutti sairastuminen. Sairastuminen on tyyliin flunssa. Sairauskohtaus sydänkohtaus tai vaikkapa hengenahdistus.

        Se vaikutus, että olisin tuntenut saavani tukea sillä tärkeällä ja vaikealla hetkellä. Minusta juuri siksi ollaan mm. parisuhteessa, että ollaan toinen toistemme tukena vaikeina hetkinä. Minulle parisuhde on ennen muuta tunnesuhde. Kaikkeen muuhun pystyn itse, mutta tunnesuhteeseen tarvitaan toinen ihminen.

        PArantava ja asiaa positiivisesti eteenpäin vievä vaikutus. Olisin tuntenut olevani hänelle tärkeä. Ja näin saanut positiivista voimaan tasitelussa sairautta vastaan.


      • sakkeus2
        -tuulia- kirjoitti:

        Enpä ala julkisella palstalla näin yksityiskohtaisia asioita puimaan.

        No minusta sairastuminen ja sairaskohtaus on eri asia. Myös akuutti sairastuminen. Sairastuminen on tyyliin flunssa. Sairauskohtaus sydänkohtaus tai vaikkapa hengenahdistus.

        Se vaikutus, että olisin tuntenut saavani tukea sillä tärkeällä ja vaikealla hetkellä. Minusta juuri siksi ollaan mm. parisuhteessa, että ollaan toinen toistemme tukena vaikeina hetkinä. Minulle parisuhde on ennen muuta tunnesuhde. Kaikkeen muuhun pystyn itse, mutta tunnesuhteeseen tarvitaan toinen ihminen.

        PArantava ja asiaa positiivisesti eteenpäin vievä vaikutus. Olisin tuntenut olevani hänelle tärkeä. Ja näin saanut positiivista voimaan tasitelussa sairautta vastaan.

        Moni tarkoittaa vakavalla sairastumisella syöpää tai jotain muuta vakavampaa josta ei ihan kaikille kehtaa avautua ja ennuste voi olla kuolema tai ehkä parannut!


      • -tuulia-
        sakkeus2 kirjoitti:

        Moni tarkoittaa vakavalla sairastumisella syöpää tai jotain muuta vakavampaa josta ei ihan kaikille kehtaa avautua ja ennuste voi olla kuolema tai ehkä parannut!

        Juuri sitä tarkoitan! Syövästä tosin ei ole kyse. Mutta Hyvin vakavasta muusta sairaudesta.

        Kiitos Sinulle myötätunnostasi!


    • Te ette ole

      tajunnu parastanne!miksi näin hölmöjä löityy vielä täält?

      • -tuulia-

        Mitähän tällä tarkoitat?


      • Te ette ole
        -tuulia- kirjoitti:

        Mitähän tällä tarkoitat?

        tajunnu parastanne!,pitääkö se opettaa käsin,ennennen ku ymmärrätte?voin sanoa etten ymmär yhtää et joku alistaa ihmist! semmosen alistan minä!pelkkä pieu se o!


    • jasso

      Nämä asiat riippuvat siitä, mitä kaipaat elämältä. Itse vastaavasta tilanteesta lähtisin, vaikka kaikki ulkoinen olisi kunnossa. Hulluksi sanoivat, kun lähdin järvenranalla olevasta omakotitalosta, mutta ei järvi yksistään antanut mielenrauhaa, kun oli kylmä liitto.
      Pahempaa olisi jatkuva väkivallan pelko, ja kokeminen.
      Plussat ja miinukset suhteesta ja katso kumpia on enemmän. Jos on työ, eikä lapsia ja on ystäviä, jotka kuuntelevat, niin ihan hyvän alun saa uudelle elämänvaiheelle. Mieti ja punnitse tunteitasi. Äläkä pelkää mahdollista uutta! Ihmeitä elämässä ei usein koe, mutta jos sinulla on voimia odottaa puolison muuttumista, niin toimi niin. Yksin ei riidellä ja molemmilla on yleensä ärsyttävät "viat", joista mollata.
      Kaikkea hyvää!

    • Parempi yksin :-)

      Et todella valita tyhjästä. Olin vastaavassa suhteessa, eropuheitakaan ei ottanut vakavasti. Pariterapiaan kyllä suostui, terapeutista näki heti että oli todella ammattitaitoinen. Seksi meillä oli tosin loppuun asti huikeaa mutta siihen se jäikin. Minun asiani tai tunteeni ei häntä millään tasolla kiinnostanut, itsekin vakavasti sairastan mutta jos apteekkiin pyysin menemään meni äärimmäisen vastentahtoisesti ja kiitollisuudenvelassa piti olla. Tulin johtotulokseen, että erotaan, yritti saada minut pyörtämään päätökseni ja kun ei pariterapiassa onnistunut lähti kesken pois. Miehesi vaikuttaa samalla tavalla itsekkäältä, tylsistyneeltä eikä rakasta sinua. Olet nuori, hanki ihana asunto, kivoja harrastuksia jne ja älä nauttimaan vihdoin elämästäsi. Tulet näkemään, ettet joudu päivääkään katumaan :-) Jatkossa tiedät myös, että haluat ehkä täydellisen vastakohdan miehellesi. Voit vielä löytää aktiivisen ja huolehtivan miehen jollaiseen luottaisit myös lapsen isänä jos lapsia vielä haluat. Tai muuten vain onnellisen yhdessäolemisen ja tekemisen ilon :-) Onnea matkaan!

    • ansaitset parempaa

      Ota ero. Oikeasti, aloittaja.

      • Te ette ole

        se helpoin,ihanaa et edes jotkut yrittäää täs paskas!ei tietenkää kannata tuottaa enää tähän lotto voitttajien maahaan mitään.


    • Linnea

      Jos meillä on vain yksi elämä..mitä sinä haluat siltä..jos toinen ei halua enää mitään..olet katsonut jo tätä 20 vuotta..mitä jos elämä päättyisi jo huomenna..katuisitko elämätöntä elämääsi..eli nyt on jo korkea aika tehdä asialle jotain..ei ole helppoa tietä mutta ei sen pidäkkään olla niin.Miksi elää elämää toisen kautta, tai lasten kautta.Elämä on valinta ja rohkeutta vaatii joskus päästää irti se tuttu,turvallinenkin tyhjyys..katso kuolleen kalan silmiä jos näet itsesi niissä päästä irti ja ala elämään..

    • Äijä äkkiä mäkeen

      Loistavaa, että ei ole lapsia!

      Miksi olet näin kauan ollut kuolleessa liitossa.

      Nyt JUOKSE!

    • Voimia

      Saisitko terapiasta tai ystäviltä apua irrottautumiseen? Se ei välttämättä ole helppoa 20 vuoden jälkeen. Tarkoitan sillä sitä, että selkeästi emmit asiaa, koska kirjoitit tänne ongelmastasi. Asioita ei tarvitse päättää muutamassa päivässä vaan saisit varmuuden ratkaisullesi, vaikka asiaan menisi vuosikin (pieni aika suhteessa 20 vuoteen). Itse ole kokenut eron yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta. Takana on juuri ero 4.5 vuotta kestäneestä suhteesta... olo on aivan hirveä tällä hetkellä, mutta tiedän auringon vielä tulevan esiin vaikka tällä hetkellä siltä ei tunnukkaan. Voimia sinulle.

      • -tuulia-

        Kiitos kommentistasi!

        Ja valtavasti voimia Sinulle!


      • sakkeus2
        -tuulia- kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi!

        Ja valtavasti voimia Sinulle!

        Ja se ei riitä parisuhteessa jos toinen vaan yrittää, kyllä siinnä täytyy molempien olla täysillä mukana. Muuten se kaatuu siihen et se joka yrittää koko ajan kyllästyy siihen et vain hän yrittää yksin pelasta suhteen. ja lähtee lätkimään, ky sitä monta vuotta kestää mut jossain vaiheessa tajuaa et se ei riitä kun toinen ei tee mitään ja oottaa valmista.


      • -tuulia-
        sakkeus2 kirjoitti:

        Ja se ei riitä parisuhteessa jos toinen vaan yrittää, kyllä siinnä täytyy molempien olla täysillä mukana. Muuten se kaatuu siihen et se joka yrittää koko ajan kyllästyy siihen et vain hän yrittää yksin pelasta suhteen. ja lähtee lätkimään, ky sitä monta vuotta kestää mut jossain vaiheessa tajuaa et se ei riitä kun toinen ei tee mitään ja oottaa valmista.

        Niin juuri! Ja uskomatonta, kun kuuntelee muidenkin tarinoita miten pitkään ihmiset jatkavat ja jaksavat yksipuoleista antamista. Ja parisuhteen ylläpiota, jopa 10-20 vuotta.


    • Muutama ero

      Muista että elämä voi olla nurkan takana, koska eihän tuo ole elämää, vaan suorittamista, ja tulevasta et voi tietää, mutta muutokselle voi antaa mahdollisuuden.

      • tuuletuuli

        Rakkautta ja jaksamista!
        (nim. voimia ja muutama ero), tietysti kaikille muillekin. Elämää tämä vain on, kerran synnytään, sitten kuollaan, mutta siinä välissä pitäisi elää itselle tyydyttävää ja mielekästä elämää. Valinnat ovat jokaisen henkilökohtaisia...


    • Visusi2

      Minä jouduin kahtoon huonoa parisuhetta liian kauan ja sanoisin että parempi omille teille kuin huonoille teille.Nyt itse ollu reilu vuoden vapaana ja tyytyväinen,saa vapaasti tehdä mitä tahtoo ja ei tarvi murehtia mitä toinen on mieltä esim yhteisestä ajankäytöstä.

    • pioni

      Itse aikoinani kävin kolmellakin eri terapeutilla, kun ensimmäisellä käyntien jälkeen eroajatus vain vahvistui. Varasin seuraavaksi ajan seksuaaliterapeutille, halusin kuulla hänen näkökulmansa tilanteeseeni ja saada ehkä uusiakin ajatuksia joita puntaroida. Kolmanneksi kävin muutaman kerran vielä työterveyspsykologillakin. Lopputulos oli se että yli puolen vuoden jälkeen totesin etten ole löytänyt yhtään sellaista ajatusta miestäni kohtaan että olisin saanut pienintäkään motivaatiota ja halua jatkaa liittoa. Neljänneksi muutin asumuseroon ja annoin itselleni luvan tuntea mitä sydän sanoo, pakottamatta itseäni minkäänlaiseen ratkaisuun. Nyt olen eronnut, enkä päivääkään katunut. Jokaisella meillä on oikeus onneen ja hyvään arkeen, anna elämälle mahdollisuus.
      Minulla lopulta merkittävin käynti oli käynti seksuaaliterapeutilla joka antoi ohjeeksi listata paperille eri roolit elämässäni äiti, tytär, sisko, työkaveri, vaimo, jonkun lajin harrastaja jne. piti kirjoittaa jokaisen roolin alle adjektiiveja jotka kuvaavat siinä roolissa sosiaalinen, huumorintajuinen, vastuullinen, asiallinen, leikkisä, kurinpitäjä, suorittaja, ahdistunut jne. Lopuksi piti miettiä miksi on erilainen eri rooleissa ja missä roolissa kokee olevansa onnellisin tai omimmillaan ja millainen haluaisi olla siinä vaimon roolissa ja miksi ei voi olla sellainen kuin haluaa. Tuon jälkeen joku juttu avautui päässä ja sain apuja ymmärtää miksi vaimon roolissa en kokenut olevani omimmillani.
      Onnea matkaasi, mikä se sitten onkaan. Muista: kaikilla on oikeus hyvään elämään jossa antaa ja saa arvostusta ja hyväksyntää.

    • it's true

      Et ole mitenkään pilannut elämääsi, olet vain alkanut kaipaamaan asioita joita toimivassa parisuhteessa pitää olla. Sinun ainut oikea tie on sanoa rakastavasi, MUTTA et jaksa tämmöistä. Kerrot mistä kenkä puristaa ja sanot päivämäärän milloin lähdet, jos ei kumppani reagoi tilanteeseen niin sinulla ja hänellä ei ole mitään syytä olla yhdessä. Se ei ole kiristämistä, että vaadit mieheltäsi huomiota, jos miehesi ei ole valmis tai ymmärrä tilannetta, muuta pois. Sinun täytyy vain olla itsevarma, tosissaan ja hyvin selkeä, kun sanot miehellesi mitä tarvitset, että voit jatkaa, sillä miehesi ei selvästikään ymmärrä tilannetta mikä sinulla on.

    • No mun vaihtoehto on kaksi makuuhuonetta, asumme yhdessä mutta eri makuuhuoneessa, ei me ole koskaan riidelty, ja mun mies ei ole sellainen että etsisi uuden suhteen joten meillä kaikki on tälleen hyvin.

      Voisin toki muuttaa yhteen jos löytäisin tosi rakkauden vielä viiskymppisenä, voisin kyllä seksin ja rakkauden vielä hyväksyä jos niin hyvin kävisi...
      Sitä odotellessa, asutaan yhdessä ja eletään vieri vieressä mut ei yhdessä...

      Onhan tällaisia avioliittoja olut aina ei tämä mikään uusi keksintö ole.
      Oma huone on parasta mitä mulle on tapahtunut, nyt on sukupuolielämäni vilkastunut, ja parantunut huomattavasti,,,kun saan itse päättää mistä pidän...

      • Ja pyh

        Pelekkää hunsvotismia koko touhu !!!

        Etkä OO oppinu ees näkemään itseäsi ulkopuolelta, ja varsinkaan totuuden silmin ! TAI sitten kirjoitit vain valetta !
        -SE =ON TOSI !
        SE ON karmeaa, kun ihminen elää vain elukoiden tasolla, eikä millään tajua, mitä IHMISYYS tarkoittaa !

        Enkä sitä sulle selitä, kun se on aivan sama, kuin helmien heittäminen sioille !


      • sakkeus2
        Ja pyh kirjoitti:

        Pelekkää hunsvotismia koko touhu !!!

        Etkä OO oppinu ees näkemään itseäsi ulkopuolelta, ja varsinkaan totuuden silmin ! TAI sitten kirjoitit vain valetta !
        -SE =ON TOSI !
        SE ON karmeaa, kun ihminen elää vain elukoiden tasolla, eikä millään tajua, mitä IHMISYYS tarkoittaa !

        Enkä sitä sulle selitä, kun se on aivan sama, kuin helmien heittäminen sioille !

        No tän viestin kirjottaja ei tajua yhtään mistään mitään. Ja pyh


    • tera peuttia leivän

      Joo terapeuttihan se tietää missä onni luuraa .

      Paljon on terapeutteja joilla oma elämä ihan sekaisi lapset hunniungolla ja monesko exä siellä ja täällä.

      • Voimia

        Ehkäpä juuri sen vuoksi on näkökulmaa...


    • Että helpottaa

      Jos ei mitään yhteistä tekemistä todellakaan ole, niin ei muuta kuin selät vastakkain ja yhteis tuumin eri suuntiin;)

    • KUN OLIT

      NOIN tyhmä, että valitsit sellaisen puolison, niin KOHTA OOT aivan samanlaisessa tilanteessa, vaikka entisen jättäisitkin !!!

      USKO JO, että ITSE sen teet ,-äläkä muita syytä,. -sillä hupakot etsii hupakkoja, eikä luonteelleen mitää mahda !!!

      Turha tänne on omia valintojaan valittaa-SE ON AINAKI TOSI !!!

      • tepsu

        tyhmä!


    • ilooon

      onko tuo edes totta ....hitto vie mitä elämää ...joku jaksaa rämpiä.....lapsettomuus varmasti ...aika isossa osassatätä tarinaa,,,,,surullista .....todella ...20vuotta ...hukkaan...molemmilla omat elämät ...ei vaan kärsitä tarpeeks ,,,,muuten ihminen aivan varmasti tekis jotain,,,,

    • onnellinen5

      Aivan kuin omaani lukisin...erona vain se että on kaksi lasta. Ja seksiäkin ois tarjolla mutta evvk. Eroa mietin ja olen tullut siihen tulokseen että jos haluan elää onnellisena ja täyspainoisena niin ainoa ratkaisu on se. olen käynyt niin monen asiantunitjan luona asiaa puhumassa, eilen viimeksi papin luona ja hänen kantansa oli....eron suositus...jos aikoo elää onnellisena . Meillä puuttuu vuorovaikutus ja toisella ei ole vanhemmuuden vastuuta. Isoja ja kipeitä ja vaikeita asioita kaikinpuolin ovat...

    • kokenut tietää

      moi! Kuinka olet voinutkaan olla noin surkeassa suhteessa, vailla oikeaa rakkautta....
      jos ei puhe auta niin muuta muualle ja lusikat jakoon, aikka tuomarin avulla!!
      tässä on paljon asiallisia kirjoituksia, olen samaa mieltä!
      itse olen eronnut huonosta liitosta 51 v silloin ja se oli tosi viisasta!!,
      Paljon parempaa löytyi! Onnea matkaan! jatkossa harkitse kumppani, tutustu hyvin,
      selvitä onko luottotiedot ok yms. älä tuhlaa elämääsi ...heippa!

      • Kokenut tietää

        Kuinka joutua uudelleen samaan ongelmaan !!!

        Koska ongelmat johtuikin itsestä, ja omasta tyhmyydestä, eikä se tyhmyys 0le mihinkään poistunu , vaikka heittääkin oireet pihalle !!!

        AINOA KEINO VIISASTUA, ON, ETTÄ MYÖNNÄTTE OLEVANE IKUISESTI PELKKIÄ .........................................................................-KUKA MITÄKIN KEKSII JONNINJOUTAVIA HOROJA , JOTKA LUULEE´OMIEN HUMPUUKITOIVEIDENSA MUKA OLEVAN JOTAI PYHIÄ !!!


      • tepsu
        Kokenut tietää kirjoitti:

        Kuinka joutua uudelleen samaan ongelmaan !!!

        Koska ongelmat johtuikin itsestä, ja omasta tyhmyydestä, eikä se tyhmyys 0le mihinkään poistunu , vaikka heittääkin oireet pihalle !!!

        AINOA KEINO VIISASTUA, ON, ETTÄ MYÖNNÄTTE OLEVANE IKUISESTI PELKKIÄ .........................................................................-KUKA MITÄKIN KEKSII JONNINJOUTAVIA HOROJA , JOTKA LUULEE´OMIEN HUMPUUKITOIVEIDENSA MUKA OLEVAN JOTAI PYHIÄ !!!

        etkö parempaan pystynyt. Olisit tuonkin jättänyt sanomatta!


    • hmm.olen suuresti hämmästyny kun miulle sanottiin että miä olen
      se kuka on lähteny ??? miehenä voin sanoo että en ole lähteny 17v kokemuksella

    • Innostunut sonni

      Kaukanahan tässä horot ovat, jos toinen osapuoli ei ole vuosikausiin noussut selkään. Kyllä se niin on, että avioliitossa ei pihistellä. Mikä liitto se on katsella mörköä kahvipöydässä, jos tämä edes vaivautuu kahvipöytään. Kyse on kai fyysisesti terveistä ihmisistä. Sen takia sitä yhdessä ollaan, että haluaa sen toisen lähellä olla. Ei elämä aina niin herkkua ole ja riidellänkiin. Vanhemmiten vähenee mutta seksi on tärkeää. Harmittaa niiden puolesta, joilta toisen puolison terveys on vienyt mahdollisuuden.

    • ;?/

      Tuo on yhtä kaikki kamalaa.
      On pahinta mahdollista yhteiselämää.
      Ero ainoa vaihtoehto jos sattuisi kohdalle.

    • AVUTTOMAT AIKUISET

      RYHDISTÄYTYKÄÄ OLETTE SITOUTUNEET, SIIHEN SAAKKA KUN LAPSET OVAT AIKUISIA.

      • -tuulia-

        Niin meillä ei ole lapsia. Kuten aloituksessa mainitsenkin.


      • No huh huh

        Lapset ovat niin fiksuja, että aistivat jos vanhempien välit ei ole kunnossa ja myös kärsivät siitä. Moni lapsista on jälkeenpäin sanonut toivoneensa, että vanhemmat olisivat aikaisemmin jo eronneet...


    • voittaja

      Helppoja asioita täällä ratkoa.Kyllä se hyvyys lähtee et kumpikin tahtoo yrittää,parantaa suhdettaan niin että se toimisi.Mikään ei ole pahempaa kuin ero ja kun se tulee ykskaks yllättäen,ja seuraavana päivänä ilmoituksesta jo asunto hankittu ja sinne muutettu.Totuus on se mikä pitää kaiken kasassa.Älä lähde sille tielle että valehtelet puolisollesi asioita mitkä tulee julki kuitenkin,nolaat vaan itsesi.Kovia asioita joita kukaan ei voi ymmärtää jos ei niitä ole kokenut.Ja täällä neuvojat jos te ite ootte kokeneet sen rakkaimman menetyksen sen takia et kolmas pyörä siellä on ollu syynä ,sit niitä neuvoja peliin ei muuten.Kokenut sen kaiken, niin tiedän mistä kirjotan.Mut lasteni takia valmis voittamaan kaiken,toivoisin siltä toiselta vanhemmalta myös sitä samaa.Lapset ensin sit himmaillaan oma elämä mieleisimmäksi.

      • -tuulia-

        Niin meillä ei ole mukana kolmatta pyörää. Eikä meillä ole lapsiakaan.

        Ja puolisolleni olen ollut aina rehellinen. Ja kertonut kaiken heti ja totuudellisesti.


      • Kyseenalaistaja

        Tuossa tilanteessa erossa ei näyttäisi olevan mitään pahaa eikä se kaikesta päätellen tulisi edes yllättäen vaan evoluution tuloksena. Voittaja kirjoittaa nyt ihan jostain muusta.


    • Ratkoja

      S24 on helvetin hyvä paikka ratkoa tälläistä ongelmaa:)

    • Kyseenalaistaja

      Onko mitään syytä miksi olisitte yhdessä? Jos ei, miksi jatkaisitte. Kukaan ei pakota, lapset eivät kärsi kun heitä ei ole. Olette kumpikin jo valmiiksi yksin. Kummallakaan ei ilmeisesti ole mitään sitä vastaan, että lopettaisitte. Ehditte kumpikin elää vielä paremman elämän joko yksin tai jonkun toisen kanssa.

    • Suomalainen mies

      Silloin kun ei soita yksiin. Ahdistuksessa ei pidä jatkaa. Sairas mustasukkaisuus on myös eron syy.

    • I wonder....

      Ei kaikilla ole noin. Mikä sinua pitää kiinni huonossa parisuhteessa, varsinkaan kun teillä ei ole lapsia? Parisuhteen tila vaikuttaa joka paikkaan ja paikassa. Et taida välittää onnellisuudestasi juurikaan koska et ole tehnyt mitään sen eteen. Puolisosi ei sinulle onnea tuo, onnettomuutta kylläkin. Miksi hän sinusta välittäisi kun et itsekään sitä tee?

    • et näin

      Haluttomuus tappaa kaiken. Haluton koska ei hyväksy itseään. Haluttoman täytyy löytää toinen haluton.

    • eroa et kadu

      Kuulostaa ajan tuhlaukselta. Kun tapaat sen Oikean niin niin tajuat että olisi pitänyt erota ajat sitten.
      Monet pariskunnat roikkuvat kuolleessa suhteessa kymmeniä vuosia koska ei ole rohkeutta erota, esim lasten takia. Nyhveröön ei kannata aikaa tuhlata.

    • tik tak

      Aloittaja, suhde jota kuvaat ei ole mikään normaali ihmissuhde, mulla on lämpimämmät välit Alepan kassaan kuin miehelläsi sinuun!

      Jos miehesi on aina ollut tuollainen, kyse on luonneviasta. Tuollainen toisen ihmisen väheksyminen parisuhteessa on oikeastaan henkistä väkivaltaa.

      Sinulla onkin kaksi vain kaksi tärkeää kysymystä itsellesi:

      1. Miten selität itsellesi että olet jäänyt ja tyytynyt tuollaiseen kohteluun?
      Ehkäpä et ole aivan rehellisesti käynyt tunteitasi läpi vaan sairautesi on merkki patoamistasi tunteista? Vasta kun otat vastuun päätöksestäsi jäädä, voit harkita eroa.

      2. Uskotko rehellisesti että miehesi koskaan muuttuu?

      Sinulla on vain tämä elämä ja sinun täytyy se elää, kukaan muu ei voi elää sitä puolestasi.... ja kello tikittää.

      • Kysyttäessä että mitens` miun rakkauvet voi.....niin vastaan et` kaik`oikein hyvin.....Lämpimät välit on salsakoulun/punttisalin nuoriin/vanhempiinkin miehiin jnejne....
        No minäkin erosin jo parikymmentä vuotta sitten.....tässä sitä vieläkin ootellaan sit`valkost` ratsua et` se pysähtyis kohallein....
        Yksi elämä on vain ja se on hyvä elellä parhaimmakseen katsomalla tavalla.


      • tuuletuuli

        tik tak,
        Samaa mieltä, meillä on vain tämä yksi elämä...
        Hieno kommentti sinulta.


    • eroa! Minäkin aion.

      Ero ei nykyaikana todellakaan ole iso juttu. eroa ihmeessä jos suinkin pystyt! Itsellä tilanne sama muuten, mutta meillä lapsia jotka pitää ottaa huomioon. Myös taloudellisesti minun tästä vaikea lähteä, koska tyhmyyksissäni olen antanut mieheni ottaa nimiinsä kaiken isomman (talo, auto...). Vaan omistaminen ei ole minulle tärkeää, kunhan lapset hiukan kasvavat, ero on edessä. Tuskin maltan odottaa. :D

    • Eihän tuo ole mikään parisuhde. Suhteenne on, että kaksi ihmistä on tottunut asumaan saman katon alla ja pikkuhiljaa molemmat tyytyneet tylsyyteen, jossa molemmat kärsivät. Mennyt on mennyttä ja nokka katse tulevaisuutta, paljon hyvää on tiedossa.
      Joskus on hyvä miettiä vähän, lähtisinkö vai tyydynkö tähän :)

    • Näinpä.

      Kannattaa varautua eron sattuessa siihen, että se nahjus herää ja on todella ihmeissään ja järkyttynyt miksi olet hänelle niin pahan teon tekemässä kuin eron ottamassa!
      Hänen elämänsä on tällä hetkellä rauhallista ja mukavaa. Sinä tod.näk. teet ison osan kotitöistä ja ulkoisesti hänellä on perheellisen status mikä on kauhean tärkeää miehille. Jälkeenpäin hän ei muista sinun kertaakaan ottaneen tilannetta puheeksi, varoitelleen erosta tms.
      Mustamaalaa sinut ja tekee erosta sinulle helvettiä. Kokee, että haluat vain huviksesi häntä nöyryyttää ja kiusata ja kostaa sen sinulle.

      Tulin, näin, koin.

      • ckskswowowo

        Ei mitenkään välttämättä. Voi myöskin myöntää tappionsa ja jatkaa tyytyväisenä eteenpäin.


    • ruskea koira

      Kyllä erolta näyttää. Minä erosin samassa tilanteessa, vaikka oli lapsia. Ja ei muuta kuin shampanjakorkkaus asian kunniaksi vieläkin. Hieno, paras homma mitä ikinä pystyin tekemään.

    • tuleTuulia

      Tuleppa Tuulia tänne savolaisen miehen luo niin katotaan mitä voidaan ja keksitään

    • ertert3
    • lauantai-ilta

      eroa ihmeessä

    • goodman99

      Hei
      Kannattaa erota eihän tuossa ole mitään järkeä!!

    • jelppiä

      Kannattaa erota, eihän elämää voi tuollaiseen tuhlata. Mieti sitä vapauden tunnetta, kun ajattelet eroa. Jos se kilahtaa, niin eikun vain eteenpäin.

    • jaa-a

      Nyt taas puhuu naisääni, joka ollee laki - ainakin naisten mielestä. Miten yksinhuoltajuus ja sosiaalimammat... Turvakoti miehille, ettei tarvii akan takia olla oravanpyörässä. Itsellä 20 v takana ansaitsemista ja elämän suorittamista. Kun työ loppui loppui liittokin. Onneksi ex ehti tehdä omat ns. siirroksensa jokaisena mun tilipäivänä omalle tililleen. Mutta se olikin per saukinen. Kotoa ehdotettiin avioehtoa ja vastasin, että huolehdin omasta perheestäni. eli ei ehtoja. Erossa vietiin minunkin hankkimat asiat ja asuttiin asunnossamme 5 vuotta. Kaikki meni ja aloitin alusta ihmisen (nainen) kanssa ja nyt per saukisenakin on 100 kertaa parempi elämä ja HUOM!!! Olen hengissä

      • -tuulia-

        Eipähän se naisen ääni ole laki.

        Kyllä kuule meillä on ollut niin, että asuttiin minun asunnossa 12 v.

        Ihan olen omilla tuloillani elänyt ja omaisuuteni hankkinut. Kunnia-asia on ollut etten ole ollut miehen elätettävänä.


      • aamunkirkasaurinko
        -tuulia- kirjoitti:

        Eipähän se naisen ääni ole laki.

        Kyllä kuule meillä on ollut niin, että asuttiin minun asunnossa 12 v.

        Ihan olen omilla tuloillani elänyt ja omaisuuteni hankkinut. Kunnia-asia on ollut etten ole ollut miehen elätettävänä.

        Toivottavasti olet saanut vahvistusta omalle eroajatuksellesi.
        Sitä vaan ihminen on helposti uskomattoman toiveikas, että asiat paranisivat. Mutta olethan nähnyt että ei, kun olet puhunut hänen kanssa.

        Oletko jo alkanut tuumasta toimeen? TArkoitan alkanut valmistella eroa, sen kummemmin vielä siitä välinpitämättömälle miehellesi mainitsematta. Ehkä tarvitset käydä juttelemassa jonkun ihmisen kanssa - miten omaisuus, miten käytännössä saat omasi, miten aiot asua eron jälkeen? Olisiko parasta muuttaa muualle jos olet pienellä paikkakunnalla? Miten työsi - onko siinä siirtymismahdollisuuksia.
        Et mainitse onko sinulla ystävää jonka kanssa voisit ehkä suunnitella. Vai tuntuisiko se että miehesi selän takana? Ehkä ei hyvä ajatus.

        Ala suunnitella ja kirjoita käytännön asioita paperille ylös. On varmaan työlästä riuhtaista itsensä irti totutusta, vai onko? Näin keväänkin jossain lähestyessä voi elämäsikin kokea uuden heräämisen. Ties mitä ihanaa alkaa versoa, kun pääset vapaaksi yksinolosta kaksin.


    • erom3

      Hei! itse erosin jo kymmenen vuotta sitten elottomasta miehestä. Oli lapsiakin, jotka ovat nyt aikuisuuden kynnyksellä.
      Miehellä oli avioliitossa oma huone, jossa istui tietokoneen ääressä joka ilta yöhän asti. Aamulla heräsin ja vein lapset päiväkotiin. Mies haki lapset ja lämmitti tekemäni ruoan. eron jälkeen kehtasi esittää, että oli aina tehnyt ilta ruoat lapsille...hah. Maksoi yhteiset laskumme yhteiseltä tililtämme ja kehtasi eron jälkeen esittää, että hän maksoi ihan kaikki laskutkin! Hah. Minä tienasin enemmän ja itse asiassa maksoi tietokoneella kaikki laskut minun tienaamilla rahoilla.
      Aamulla jäi nukkumaan ja illalla haki lapset päiväkodista ja sen jälkeen meni päiväunille, joilta heräsi yhdeksältä ja katteli kun panin lapsia nukkumaan. Sitten istui kolmeen taikka neljään asti aamulla tietokoneella tekemässä ties mitä.
      Minä menin kymmeneltä nukkumaan, että jaksaisin aamulla herätä kuuselta ja herätellä lapset. Sitten kehtasi eron jälkeen valittaa, että ei ollu yhteistä aikaa, kun vaimon piti mennä aina niin aikasin nukkumaan!
      Sitten löysi parempaa salaseuraa, mutta kehtasi olla mustasukkainen ja sairaalloisen vahtiva mies. Eipä ihme, oli liian hyvä palvelu kotona, eihän semmosesta olis raaskinu luopua.
      Erosin! Ja vieläkin päätä ihan huimaa, kun aattelen miten ihanaa on olla olemassa, kun ei ole tietokonetelkkariorjaa kivirekenä perässä! :)
      Ja löysinpä onnenkin, parisuhteessa ihanan miehen kanssa, joka joka päivä kertoo, kuinka paljon hän minua rakastaa ja arvostaa! Ja minä häntä! Joten tunne on molemminpuolinen!
      Siellä se tietokone riippuvainen entinen mies on kulemma edelleen nenä tietokoneessa kiinni ja kuluttelee suomi kaksnelosen treffipalstaa ties kuinka monennella profiilillaan!

    • Hullu maailma

      Ihan ihmeellistä kun aina valitetaan ja erotaan helposti, kyllä ainoa järkevä syy avioeroon on väkivalta tai pettäminen! Näin se vain on! Ihmiset elää vain kuin elluntiinan kanat, vapaina ja huolettomina ja naidaan kaikkia ja taudit leviää.. Sairas maailma!!

    • linda

      eroa ihmeessä,elämän tuhlausta tommoinen....

    • muutostak

      Tappeletteko te mistään? Oletteko vain kämppiksiä, jotka elävät kaverina samassa asunnossa.

      Mieti mitä elämä olisi yksin. Aiemmin keskustelussa esitetty vaihtoehto vuosi erillään voisi olla ihan hyvä idea. Kokeilkaa sitä, jos suhteenne on jämähtänyt matatonisen kaveruus suhteen tasolle.

    • lee6

      No miksi menitte naimissin jos ette tee mitään yhdessä:

    • mopsi919

      Kyllä tossa tilanteessa jossa parisuhteessa ei oo mitään yhteistä, ja oma puoliso reagoi asioihi tolla tavalla on ero....Miksi kestää kidutusta ja toisen vaan ollessa ja nautiessaan hyvänolon tunteesta....Ala elää ja koita saada kontakteja muihin kavereisiin ...Harrasta jotain tai koe elämälle uusi muutos..Olet käynnyt terapian ja lausunto on sulle siitä annettu..Älä käytä enää turhaa energiaa siihen että aviopuoliso on sinulle ollut tollo, joka ei ymmärrä sinua taikka sinun tuntemuksia nuinkin pitkän suhteen aikana...Luultavasti ainoastaan hakee jotain " Äiti hahmoa "...Onnea ja menestystä sinulle..

    • TiuTui72

      Mitä ajattelet tulevaisuutesi tuovan?
      Pysähdy ja ole itsekäs. Mitä haluat!?
      Toimi sen mukaan.
      Terve itsekkyys jossain kohtaa voi pelastaa loppuelämän.

    • mieti1

      miksi olette naimisissa???

    • ollut ja eronnut

      harkitsen sinkkuutta,. kukaan ei enä märää tekemisistäsi kuin sinä itse,

    • jartsa311

      omalta kohdaltani suosittelenettä jätä
      voin sanoa että jos haluat elää jatkat matkaasi ilman puolisoasi.
      jos elää "parisuhtees" eikä siinä ole sitä parisuhdetta niin miksi jatkaa

    • mies 28v

      Tee se. Eroa.

    • olen itse eronnut kaksi kertaa ja olen mielestäni oppinut jotakin kannattais yrittää jos suinkin pitää kiinni rakkaastaan,ruoho ei todellakaan viheriöi pitkään toisellakaan puolen.

    • niiin789

      Tehkää jotain uutta ja jännittävää yhdessä. Rakastelu luonnossa, autossa...jne...

    • sakkeus2

      No ei todellakaan, jos oot hyvässä parisuhteessa nii silloin sinulla on hauskaa toisen seurassa ja seksíäkin harrastetaan useamman kerran viikossa. ja hyvässä parisuhteessa voi myös keskustella kaikista asioista. Ja jos haluaa hyvän ja toimivan parisuhteen nii kyl illoin joitain uhrauksia/ kompromissejä on pakko tehdä. Kyllä itse mieluummin vietän aikaa sen toisen kanssa kuin television tai netin kanssa. Muta nyky ajan parisuhteet tuppaa vaan menemään nii ettei välitetä muusta kuin itestään tai materiasta, ei haluta edes oppia tuntemaan toista ihmistä kunhan vaan itellä on kaikki hyvin ja kunhan toisella on vaan materiaa nii se on in. Muta monessa ihmisessä on sitä oikeeta sisältöä/ älyä paljon enemmän kuin luullaan. Mutta nykyään ihmiset on nii pinnallisia nii ei ne välitä aitoudesta tai rehellisyydestä.

      • -tuulia-

        Tämäkin on totta. Ettei nyky aikana ihmisiä tunnu kiinnostvan ihmiset itsessään. Vaan kaikki muu. En vain ymmärrä miksi sitten mennä parisuhteeseen. Vain siksikö, että sellainen "on kaikilla".

        Itse menen parisuhteeseen siksi, että tykkään siitä toisesta. Ja viihdyn hänen seurassaan. Ja haluan silloin tuottaa toiselle hyvää mieltä monellakin sektorilla.


    • Lätkimään

      Et valita turhasta.
      Tuollaista ei ole kaikilla, ei edes lähes kaikilla.
      Elät parisuhteessa, joka ei ole mitään millään tasolla.Miksi?
      Ei lapsia, hyvä niin.
      Sinulta jää koko elämä elämättä, havahdut vanhana ja raihnaisena vuotenomana tai pyörätuolissa siihen että elämä meni ohi. Olet katkera ja vihainen vanhus, niitä on.Säälin heitä, näitä katkeria vanhoja naisia, jotja vihaavat elämää niin, että eivät tule toimeen itsensä eivätkä kenenkään kanssa.

      Hanki elämä, kun vielä voit. Sullekkin on siihen annettu vain tämä yksi ainoa elämä, miksi se pitäisi heittä hukkaan. Toimi. Nyt..

    • tässä tietoa

      Kerro miehelle että miehen ruumis on vaimon vallassa ja vaimon ruumis miehen vallassa.. vetäytykää toisitanne pois vain keskinäisestä sopimuksesta..ja sitten palatkaa yhteen.

      Puolisosi on hankkinut aivoihinsa syntiä, eli vääryyttä ja siksi hän ei reagoi, koska omatunto soimaa häntä.

      Tnnustakaa siis toisillenne koko aviokriisi soppa, ja pyytäkää toisiltanne anteeksi, jos toisella on moitetta toista vastaan!

      Älkääkä sanoko toisen tunnustuksille... en minä anna anteeksi, kun sinäkin olet väärin tehnyt.. kukaan ei ole moitteeton.

      Tehkää parannus, ja uskokaa toisiinne, vaikka ihminen onkin vajavainen. Tehän olette yksi ja sama liha.. vaalikaa toisianne..sillä kuka koskaan on hakannut omaa lihaansa tai vihannut sitä.

      No, jotkut ovat niin tehneet, hirttäneet, sytyttäneet itsensä tuleen ja hypänneet junan alle ..jne... mutta älkää te niin tehkö!

      Nykyaika tuo ahdistusta monin tavoin, mutta voi ihmisen ilo olla köyhyydessäkin ylenpalttinen.. ihminen voi murehtia totuudessakin, eikä vain vääryyden takia.

      Jos toisen sydämessä ,ajatuksissa on pimeyttä ja toisen valkeutta,..niin auttakoon valkeus pimeyttä käsittämään, mikä rakkauden pituus, leveys ja korkeus on! terv. benedi

      Ja kavahtakaa uskottomuutta!

    • Mikä on muuttunut?

      Mikä sinua on tähän asti pitänyt suhteessa? Voisiko olla niin että olet kuitenkin ollut tilanteeseen ihan riittävän tyytyväinen, et juurikaan välitä seksistä ja olet ollut ihan tyytyväinen kun sinua ei siihen painosteta jne.

      • -tuulia-

        Usko siihen, että avioliitto on ikuinen. Ja, että asiat vielä joskus korjaantuvat, kun oikein yrittää. Ja se, että avioliitossa tämä on nyt sitten sitä kaiken se kärsii kaiken se kestää osastoa.

        En todellakaan ole ollut tilanteeseen tyytyväinen. Ja päinvastoin pidän oikein paljon seksistä.


    • Mies vm.63

      Mulla on samanlainen tilanne , kun aloittajalla toinen avioliitto 12 v ja täysin kuollutta on . En vain uskalla ehdottaa eroa , kun vaimo alkaa peloitella heti itsetuhollaan , kun ei muka pysty selviämään loppuelämästään ilman minua.

      • mek

        Ei se vaimosi sinun vastuuulla ole ja jos eron jäkeen tekee jotain niin ei se sinun vika ole vaan vaimopsi huono elmän hallinta ja eroa jos muuten ei ole mitään yhteistä.


    • siskoja veli?

      hei

      Pitää erota.

    • envaihtaisipois

      Sinulla ei ole parisuhdetta käytännössä teoriassa kyllä. Elin itse suht samanlaisen miehen kanssa kunnes vain muutin pois, eikä se edes pyytänyt takaisin.

      Jälkeenpäin tajusin, etten alussakaan ollut mieheen oikeasti rakastunut. Nuorena halusi
      vain perheen eikä ymmärtänyt hakea sitä oikeaa. Nyt olen oikeasti rakastunut,.. tapellaan, puhutaan, rakastellaan ja puhutaan. Oikeasti piti vain korottaa rimaa, tutustua siihen mistä oli haaveillut.

    • mies itsekkin

      Olet kyllä uskomattoman kärsivällinen ihminen.Miehen täytyy olla täysi narsisti.

      • -tuulia-

        Kiitos kannustuksesta =)! Ja mukavaa päivän jatkoa!

        Joo, tota mietin joskus itsekin. Narisismi on vain liian heppoisin perustein käytetty leima nykyisin. Joissakin asioissa hyvin itsekeskeinen ihminen kyllä.


    • muuta meille

      on tarjolla kaikkea saunan lämpöä ja sängyssä rakkauden läheisyyttä et tule katumaan.

      • Kyllä teidän avioliitto on tiensä päässä. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja ero oli molemmille helpotus. Meillä on yksi elämä elättävänä ja se kannattaa muistaa ja elää. Ero on aina kova paikka molemmille. Siitä kuitenkin yli pääsee ja se voi olla sille toiselle osapuolelle myös hyvä asia ajattele asiaa myös niin. Olet ilmeisen paljon asiaa jo mielessäsi pohtinut ja ns. surutyötä tehnytkin. Ota itseäsi niskasta kiinni ja laita eroasia eteenpäin. Kun tänne jo kirjoitit on askel eteenpäin.
        Tee ratkaisusi nyt ja älä enään kärvistele.

        terkuin Mikko


      • -tuulia-
        mikko48 kirjoitti:

        Kyllä teidän avioliitto on tiensä päässä. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja ero oli molemmille helpotus. Meillä on yksi elämä elättävänä ja se kannattaa muistaa ja elää. Ero on aina kova paikka molemmille. Siitä kuitenkin yli pääsee ja se voi olla sille toiselle osapuolelle myös hyvä asia ajattele asiaa myös niin. Olet ilmeisen paljon asiaa jo mielessäsi pohtinut ja ns. surutyötä tehnytkin. Ota itseäsi niskasta kiinni ja laita eroasia eteenpäin. Kun tänne jo kirjoitit on askel eteenpäin.
        Tee ratkaisusi nyt ja älä enään kärvistele.

        terkuin Mikko

        Kiitos lämpimän sävyisestä viestistäsi. Itse kokeneena saman tiedät mistä puhut.

        Mukavaa talven jatkoa!


    • paljon kärsinyt

      Moi tuulia
      Onpa raskaan tuntuinen sinun liittosi. Jos et saa miestäsi perheasiainneuvottelukeskukseen mene sinä, josset ole vielä käynyt.
      Ero on iso asia henkisesti ja käytännössäkin. Jonkinlainen tappio aina.
      Vaikeinta varmaan kun joutuu yksin kantaan vastuun ja tulevasta ei tiedä.
      Itselläni lopullinen ero päätös vei useita vuosia, toivoin aina muutosta, jota
      toinen osapuoli ei kai edes halunnutkaan. Mutta koska kummallakaan ei ollut toista
      ja yhteiset lapset yhdisti päätökseni venyi. Meillä oli mahdollista asua erillään
      vuosia ja miettiä... Lopulta rohkenin ottaa alistetusta liitostani eron.
      Silti tuo kaikki on vahvana ja sitovana vielä vuosia tunnetasolla.
      Järki ja tunne kun kulkee eri tasoilla. Puolipakolla sain mieheni avioliittoleirille, joka oli hyvä juttu itselleni ei hänelle. Koska ei paljoa puhunut eikä pukahtanut.
      Lisäksi me saimme kahden psygologin vastaanotot. Joka oli mahtavaa kun yhdessä puhumisesta ei tullut kuin väärinymmärrystä. Oli mies ja nainen, jotka ymmärsivät meitä kumpaakin. Se oli se paras juttu, sillä kun mies puhuu miehelle asiat saa uudet ulottuvuudet.
      Minä tein itseni ja lasteni takia ero päätöksen, koska muutokseen ei ollut mitään mahdollisuutta. Lisäksi hän käytti henkistäväkivaltaa ja kaikkien itsetunnot oli vaarassa. Toivottavasti sinä et ole tälläisen ihmisen uhri tai miehesi ei elä kaksoiselämää..
      Kaiken hyän toivotuksin,

    • anomies

      hei.oletko ihmetellyt miksi miehesi ei ole lähtenyt? eikö sama ongelma ole silläkin? onko hän homo vai onko sillä toinen?

      • -tuulia-

        Viimeinen virke on tekstissäsi asiaton. Mutta kommentoin silti.

        Olen kysynyt ja hän on elämäänsä tyytyväinen.

        Ei ole homo eikä ole toista.


    • ainoa elämä

      Et valita lainkaan turhasta,hyvä ihminen,voiko avioliitto tai mikään ihmissuhde
      olla tuon tyhjempi!?Kun eroat,jakaatte kristillisesti omaisuutenne niin et ole
      enää kaksin yksin vaan vapaasti itseksesi.Olen kokenut tuon saman ja
      tiedän muitakin hyvästä miehestä eronneita.Miehesi vierellä hukkaat vuosia
      elämästäsi ja sairastumisesi on ilmeisestikin seurausta henkisestä huonovointi-
      suudestasi kun ette välitä toisistanne eikä ainakaan miehesi sinusta.
      Tee ratkaisu.
      Lämpimin ajatuksin:kanssasisaresi!

    • xyz12341

      Avioero on iso päätös. Kun on kauan oltu yhdessä, kuten te, eroaminen on vaikeampaa kun on ehtinyt muodostamaan oman identiteettinsä toisen kanssa.

      Tuossa olet kuitenkin listannut asioita, jotka antavat sen kuvan, että asiat ovat kuolleet pystyyn. Ollaan, kun ei muutakaan osata.

      Menneiseen ei ole koskaan paluuta. Mieti, haluaisitko edes. Jotenkin mies tuntuu välinpitämättömältä, ja luulisi että se tuntuu sinusta pahalta. Nykyaikana naisilla on mahdollisuus elää omillaan. Olisiko sinunkin parempi elää yksiksesì, kun ei ole lapsiakaan?

      Tsemppiä minkä ratkaisun teetkin.

    • Marja8+9

      Ihmettelen ettei miehesi ole ottanut sinusta eroa. Vässykkä. Pelasta ja vapauta miehesi elämään eli eroa siis. Olet piinannut häntä jo tarpeeksi.

      • -tuulia-

        Millä perustelet, että olen piinannut miestäni?

        Hän ei nimenomaan ole halunnut erota.


    • hän on sen arvoinen

      Älkää erotko. Ero on pahempi kuin kuolema, niin sanovat he, jotka ovat eronneet. Ero ei ole mikään vaihtoehto. Kun on menty yhteen, ollaan yhdessä siihen asti, "kunnes kuolema erottaa."

      Kaikki lähtee itsestä. Ei voi olla totta, että kaikki olisi vain aviopuolisosi syytä. Sinulla on yhtä suuret mahdollisuudet muuttaa tilannetta kuin hänelläkin. Jos itse olet rakastettava ja huomioit puolisoasi, muuttuu hänkin rakastettavaksi pikkuhiljaa.

      Oletko miettinyt sellaista seikkaa, että aviopuolisollasi saattaa olla masennus? Luettelemasi oireet hänen välinpitämättömyydeestään voisivat viitata siihen suuntaan. Jos sinä vielä jättäisit hänet, hän menettäisi elämänsä perusturvan. Se olisi liikaa hänelle, ja saattaisi johtaa hänet jopa itsemurhaan. Sellaista tuskin kuitenkaan hänelle toivoisit.

      Entä sinä itse, voisiko sinulla olla masennus? Kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan, että ajatuksesi pyörii vain oman napasi ympärillä. Et ajattele ollenkaan miltä aviopuolisostasi tuntuu ja mitä hän ajattelee ja mikä on syy hänen käytökseensä. En usko, että sinun elämäsikään kirkastuisi, vaikka ottaisit avioeron, koska teidän ongelmanne jäisi selvittämättä.

      Yksi hyvä puoli aviopuolisosi käytöksessä on, ja se on se, että hän ON kotona ja katsoo TV:tä. Silloin hän ei ainakaan juokse muiden perässä, eikä etsi siis muuta seurassa. Se viestittää sinulle, että HÄN ainakin haluaa jatkaa sinun kanssasi.

      Jos aloittaisit suhteen jonkun uuden kanssa, olisi se samanlainen kuin tämä sinun nykyinen ehkä viimeistään viiden vuoden kuluttua. Ja sitten taas uutta pökkyä pesään? Sehän olisi aivan älytöntä, vaihtaa aina paria, kun suhde päätyy vaan TV:n katseluun ja puhumattomuuteen. Ei! Vaan panostat nyt tähän suhteeseen, joka sinulla on ja taistelet sen puolesta. Aloita itsestä, vie vaikka kahvit hänelle sänkyyn, anna hartiahieronta, laita hänen mieleistään ruokaa, halaa ja kehu häntä. Rakkaus heijastuu takaisin kuin veden pinnasta peilikuva katsoessasi sitä. Kun itse möllöttää ja mököttää, saa sitä mitä tilaa.

      • -tuulia-

        Kaikki on kuule kokeiltu. EI toimi. Heiroa ei saa ja muukin huomio ei tunnu kuulemma kivalle.

        En todellakaan tuijota omaan napaani. MIehen kanssa on keskusteltu vaikka kuinka. Hän on tyytyväinen suhteeseen.

        EI ole masennusta hänellä eikä minulla.


      • -tuulia-

        Pitää vielä kommentoida tuohon uuteen suhteeseen. Sehän ei olisi ollenkaan varmaa, että uusi suhde olisi samanlainen 5 vuoden päästä. Vastapuolihan voisi olla sopivampi ja päin vastoin.

        Ja kuka nyt on uusista suhteista yleensäkään puhunut. Ei aina oidä automaattisesti olettaa, että kaikki haluavat uuden suhteen.


    • 43 kesää

      Työt ja asunnot eivät ole ne perusasiat, joiden pitää olla kunnossa parisuhteessa. Luottamus ja rakkaus ovat. 20 vuotta on pitkä aika odottaa käännettä parempaan, tuleeko sitä koskaan? Yksin ei voi pitää liittoa pystyssä.
      Olen itse eronnut liitosta, jota pidettiin väkisin kasassa, ulkoiset puitteet kohdallaan, oikeasti ihmissuhde vinossa. Nykyisessä liitossa on oikeasti kumppani mukana myötä- ja vastamäissä, työttömyyttäkin on koettu ja silti tuntuu siltä, että perusasiat ovat vihdoin kohdallaan.

    • onnellinen5

      Tuulia, avioliittosi kuullostaa ystävyydeltä ei avioliitolta. Olin itse 25v avioliitossa jossa alko näytteli isoa osaa mutta lasten vuoksi jaksoin sitten tuli piste jossa en enää jaksanut katsellajuoppoa miestä. Nyt elän lasten kanssa hyvää elämää ja lasten isäkin osaa jo olla lasten aikana ilman alkoa. Monta vuotta meni hukkaan ja piinasin itseäni voinko ottaa eron. Jos suhde ei toimi se ei toimi vaikka mitkä poppamiehet otettais mukaan terapiaan. Kyllä se päätös pitää tehdä itse. Tsemppiä sinulle.

    • Lenita? Ai Risto!

      Jos alussa oli aloittajan omakuva niin saattaa hyvinkin kannattaa erota. Kyllä tuolla naamalla tasokasta ja osaaottavaa seuraa löytyy. Kantsii erota.

      • -tuulia-

        Ei ole minun kuva =). Minusta tuo nainen ei ole nätti. Kylmä ja laitetun näköinen.

        Mulla on kauniimmat kasvot.


    • Jos suhde ei

      toimi niin aivan turha sen kanssa on painia, kumpainenkin lähtee eri suuntiin ja sillä selvä, eikä siinä silloin mitään menetä.

    • Uskoisimpa

      ettei ole Tuulian kuva.Kyllä minä ainakin olen pärjännyt vaikka en mikään ruusu olekkaan mutta kukka kuitenkin.Saanut hyvänäköisen ja rakastavan aviopuolison en vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois.

    • valgee67

      Ei kuulosta hyvältä. Minä harkitsisin kamojen pakkaamista, tai asumuseroa edes jonkin aikaa. Sekin voi havahduttaa toisen omasta tylsyyden tilasta.

    • Sinussako se vika on

      No kyllä on taas naiset päässeet täälä keskustelun vauhtiin! Ne terapiat mitään auta, turha niihin on panostaa! Te naiset olette nykyään aivan liian vaativia joka asiassa. Teitä pitäisi huomioida 24/7 Te olette heti kärkäänä syyttelemässä meitä miehiä joka asiasta ja koskaan muka vikaa ei ole teissä itsessään?? Kyllä sillä sun miehellä on varmasti ihan joku oikea syykin vältellä sinua tai mahdollisesti montakin syytä. Et nyt täällä vain viitsi kertoilla kaikkea asiasta kun pelkäät että teidät pian tunnistetaan. Minä sain sellaisen käsityksen että miehesi on sinuun totaalisen kyllästyny, pelkkä sinun näkeminen ja äänen kuuluminenkin saa hänet vetäytymään seurastasi. Et ehkä ole huomannut vikojasi tai sitä mitä teet jatkuvasti väärin? Oletko mahdollisesti pettänyt tai muutoin pahasti häntä loukannut ja siksi tilanne tälläinen? Oletko mahdollisesti alkanut ulkomuodoiltasi muuttua vähemmän kiinnostavaksi siitä mitä olit ehkä n 20 vuotta sitten? Oletko siis lihonnut valtavasti?, sori, tää on vaan pakko kysyä.

      • -tuulia-

        En ole.

        Kyllä mies on alusta asti tuollainen. Ollut lapsesta asti. Ei ole kotioloissa kovin seurallinen.

        En kyllä pidä itseäni mitenkään vaativana. En ole pettänyt.


      • -tuulia-
        -tuulia- kirjoitti:

        En ole.

        Kyllä mies on alusta asti tuollainen. Ollut lapsesta asti. Ei ole kotioloissa kovin seurallinen.

        En kyllä pidä itseäni mitenkään vaativana. En ole pettänyt.

        En ole siis lihonut.


      • Näin ap:n

        aloituksessa:
        "Keskusteltu on mutta tahtoa ei ole toisella korjata tilannetta. Se menee vain vian etsimiseksi minusta."
        Ilmeisesti korjattavia vikoja ei ole löytynyt.


      • -tuulia-
        Näin ap:n kirjoitti:

        aloituksessa:
        "Keskusteltu on mutta tahtoa ei ole toisella korjata tilannetta. Se menee vain vian etsimiseksi minusta."
        Ilmeisesti korjattavia vikoja ei ole löytynyt.

        Nyt luultavasti tahallasi käsität tuon lauseen vääriin.

        En sanonut, että korjattavia vikoja ei ole.

        ian etsimiseksi minusta tarkoittaa sitä, että esim. mies on tehnyt asian A. Mies syyttää, että minä olen sen tehnyt vaikka en olekaan.


      • Oisko mahdollista,
        -tuulia- kirjoitti:

        Nyt luultavasti tahallasi käsität tuon lauseen vääriin.

        En sanonut, että korjattavia vikoja ei ole.

        ian etsimiseksi minusta tarkoittaa sitä, että esim. mies on tehnyt asian A. Mies syyttää, että minä olen sen tehnyt vaikka en olekaan.

        että jotkut noista kitarisat paisten eroa-heti-ohjeistajista olisivat myös tulkinneet
        aloitustekstiä väärin tai subjektiivisesti (omaa elämäntilannetta peilaten)?


    • pariterapiassa käyvä

      Oletko kertonut rehellisesti puolisollesi, että et ole onnellinen? Kerro se ja kerro, että haluat muutosta. Jos ei pienen (sulattelu)tuumaustauonkaan jälkeen ole kiinnostunut tekemään mitään suhteen eteen niin eroa ihmeessä. Väkisin sitä toista ei voi pariterapiaan raahata.. Älä tyydy nykyiseen tilanteeseen!

      • -tuulia-

        Kyllä!


    • Hilipatti

      Täällä myös samanlainen "parisuhteessa" kärsijä. Yhteinen lapsi tosin löytyy.

      Voisi sanoa, että ongelmat alkoivat lapsen syntymän jälkeen. Minä kasvoin henkisesti, mies ei. Mies jatkoi edelleen entistä elämäntyyliään, eli joka viikonloppu iltaisin kaljaa, kavereita, kaiken maailman pokeri-, lätkä- ym. pelejä, harrastuksia myös viikolla. Hän on tyypillinen alkoholin riskikuluttaja. Minä istuin kuin tatti kotona (istun siis vieläkin) lapsen kanssa ja äijä lentelee ympäri pitäjää milloin mitäkin tekemässä. Tosin hän osallistuu kotitöihin ja lapsenhoitoon kiitettävästi silloin, kun on kotona.

      Ollaan keskusteltu aiheesta yksinäisyys. Miehen mielestä kaikki on kunnossa, kun hän on aina pyytänyt minua esim. mukaan juopottelemaan, ja on mennyt itse kun en ole halunnut lähteä. Itse en käytä alkoholia ollenkaan. Mitäpä sitä lähtisi kännisiä katsomaan baariin, ei kiinnosta se touhu ollenkaan. Sitäpaitsi lapsen kanssa ajan viettäminen on minulle tärkeää työpäivän jälkeen, ja vien hänet yöhoitoon vain, kun on pakko. Itselläni ei ole harrastuksia, tässä tilanteessa en vain jaksa mitään ylimääräistä. Olemme myös käyneet joku vuosi sitten pariterapiassa, siitä ei juurikaan ollut apua.

      Kun meille on tullut akuutteja kriisejä, esim. olemme kokeneet pariskuntana kaksi keskenmenoa ja pitkän lapsettomuuden jakson, mies on purkanut pahaa oloaan juomiseen. Esimerkiksi ensimmäisen keskenmenoni sain kärsiä ihan yksin kotona, kun mies lähti "juomaan suruaan" baariin. Se tuntui ihan hirveältä. Ne kauheat kivut ja henkinen tuska, itkin ihan yksin vessan lattialla. Kieltämättä katkeruus tuli tällöin kuvioon. En pystynyt sen jälkeen enää luottamaan mieheen ja hänen tukeensa, jos jotain pahaa tapahtuu. Itse saan itseni yrittää pitää koossa. Toinen keskenmeno oli helpompi, tiesin mitä tapahtuu ja sain puhuttua asiasta ystävien kanssa. Yhteinen lapsiluku jäi siis tähän yhteen kauan odotettuun, molempien rakastamaan tenavaan.

      Mies on luonteeltaan herkkä. Silti hän tulistuu nopeasti ja haukkuu huutamalla, käyttää karkeaa kieltä lapsenkin kuullen. Olen kertonut hänelle omista tunteistani ja tyytymättömyydestäni tähän "parisuhteeseen". Miehen mielestä meidän ei tarvitsisi erota, vaan pitäisi pitää kulisseja yllä siihen asti, kun lapsi on tarpeeksi iso. Mutta kärsiikö tästä minun lisäkseni myös lapsi, jos joutuu asumaan rakkaudettomassa kodissa?

      Olen nyt ihan vasta ilmoittanut miehelle, että alan etsimään omaa asuntoa. Ilmeisesti hän on sittenkin samaa mieltä, kun ei ole yrittänytkään estää. Yhdessä kun ollaan oltu kohta jo 15 vuotta, on muutos suuri - mutta välttämätön. Näin tunnen vilpittömästi, enkä aio päätöstä katua. Meillä jokaisella on vain yksi, lyhyt elämä. Miksi tuhlata sitä johonkin turhaan ja tuloksettomaan ihmissuhteeseen, joka ei tule koskaan muuttumaan ainakaan paremmaksi?

      • -tuulia-

        Voimia Sinulle!

        Ja kiitos kommentistasi!

        Sinä olet oikeilla jäljillä siinä, että kaikista ei ole vastuunkantamiseen. Vaikka vastuuseen itse haluavatkin.

        Samaa näkee työelämässä. Esim. esimiesten taholta.


    • MIES vastaa

      "miehelle".Meitä miehiä on ihan samallatavalla käytätyviä,kun naisetkin.Mutta yksiö ilmiö on näissä keskusteluissa aina,kun järki loppuu ryhdytään vertaamaan henkilön ulkomuotoon.Toivokin, vilkaise nyt peiliin sekä ota kuva ja katso seuraavan kerran kahdenkymmnen päästä eli 20.01.2033 kuvaasi niin jotakin ihmeellistä on tapahtunut.

      • -tuulia-

        Oi, mieten hyvin kirjoitettu. Tämä on totta, että samoja asioita tekee niin miehet, kuin naisetkin.


    • äkkiä nyt

      Hei älä kerro hänelle mitään hommaa asunto , ja kerro sitten sieltäpäin että haluat elää omaa elämää... Huomaat pian kuinka mahtavaa on kun saa mennä ja tulla vapaasti ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä , Nyt heti asuntoa katselemaan

      • dou dou dou

        Oletpas sinä tyhmä :D, saahan tuo nytkin mennä miten tahtoo. Mistä teitä urpoja sikiää....


    • elämä opettanut

      Kuolema on pahempi kuin ero,ei voi niitä verrata ollenkaan.

    • t-------------------

      Kokeile sellaista, että otat mieheltä suihin viikon ajan joka päivä.

      Jos avioliittosi on pelastettavissa, niin tästä se lähtee.

      • ????

        Muista sitten sanoa, että ei entisellä miehelläsi ollut näin hyvää sitten ,kun olet löytänyt uuden


      • -tuulia-
        ???? kirjoitti:

        Muista sitten sanoa, että ei entisellä miehelläsi ollut näin hyvää sitten ,kun olet löytänyt uuden

        Kuka sanoo, että edes alan etsimään uutta?


      • Joopajoo2

        Niin varmaan munanlutkutuksella, se avioliitto pelastuu... hohhoijaa, mistä näitä idiootteja siunaantuu!!


    • t--------------

      Suu täyteen munaa.

    • toivossaonhyväelää

      Näissä ongelmissa moni tyrkyttää heti ratkaisuksi eroa. Liekö takana oma katkera ero ja lohtua etsitään sillä, että muutkin tekisivät samoin. Meillä on puolison kanssa pitkään jatkunut paha lama suhdeasioissa, mutta päätettiin yrittää korjata asia. Koetetaan keskustella, vaikka kumpikin on lukossa ja aluksi keskustelu oli syyttelyä ja vanhojen virheitten kaivelua. Kuukauden verran on yritetty ja pientä lähestymistä on tapahtunut. Seuraavaksi etsitään lisäapua joltakin alan ammattilaiselta. Jotakin yhteistä vielä täytyy löytyä, kun aikoinaan yhteen muutettiin.
      Osa vuosien aikana tapahtuneesta eriytymisestä on johtunut väärinkäsityksistä, joista ei keskusteltu, vaan kumpikin mielessään paisutteli asioita.

    • Eronnut-24v.

      Silloin on oikea aika erota, kun koet ettet itse ole onnellinen. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että elää onnettomana. Isoja päätöksiä, isoja muutoksia, mutta se vahvuus, rohkeus ja tietyllä tapaa itsekkyys täytyy vain jostain löytää. Ja kuten sanottu - parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa. Ei se ole kummallekaan loppujen lopuksi hyvä roikkua suhteessa, jossa ei ole onnellisuutta.

    • 1232132123
    • Hei !. Luin kirjoituksesi ja tunnistin niin itseni siitä. Olin myös yli 20v tuollaisessa avoliitossa ja vihdoin, muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen, erosin viime kesänä. Olen elänyt elämäni onnellisimpia aikoja nyt, katunut ainoastaan sitä, että en tehnyt päätöstäni paljon aikaisemmin. Älä tuhlaa elämääsi, myös sinulla on oikeus onneen ja omanlaiseesi elämään. Toivon sinulle rohkeutta tehdä oikea päätös ja alkaa oma, onnellisempi elämäsi......nyt =). Kyllä kaikki käytännön asiat sitten aikanaan selviävät ja meillä ainakin taloudelliset asiat olivat huonolla tolalla mutta ajattelin, että kyllä nekin jotenkin lutviutuu....rahaa se vain on...

      • puupappi

        Eikö olisi syytä avata Raamattu ja muistuttaa aviollisistavelvollisuuksista:

        1. Kor. 7:3-5a

        "Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. 4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.
        5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta"

        Ef. 5:25

        "Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,"


    • Harjaselkä Pyylö

      Toivossa on hyvä elämä, sanoi lapamato kun eron otti. Kannattaako jatkaa, kysyi mies kun piliään tohtorille näytti. Olette urautuneet, nylkytys ei kiinnosta ja ukko on huomannut, ettei mitään tartte huomata. Senkun tuijottaa telkkaria. Toivottavasti se on edes päällä. Jos ei ole, mittaa pulssi ja tarpeen vaatiessa soita hälytysnumeroon.

      Mitäs täällä kyselet, jos nykyolo haittaa, tee muutos. Mikä se muutos on, riippuu susta. Puhuminen tilanteesta, ero or whatever....

    • mummapumma 54

      Tuollaisella asioihin suhtautumisella taitaa olla ihan oma nimikin. Ei tunteita, ei reagointia, ei halua että kukaan on lähellä ja koskettaa. Miehesi taitaa olla sairas sillä tavalla. Eikä hän ilmeisesti siitä miksikään muutu.
      Hänen mielestään kaikki on niin hyvin kuin hänellä voi vain olla, eikä hän kykenekään muunlaiseen läheiseen ihmissuhteeseen. Kun sanot että hän on ollut nuoruudestaan asti samanlainen, niin mihin hänessä sinä itse rakastuit, kun kerran menitte avioonkin ?
      Sinä olet nyt jokatapauksessa väsynyt hänen kykenemättömyyteensä kokea tunteita ja ilmaista välittämistä.
      Sinä olet nyt väsynyt, ja tarvitset muutoksen.
      Hänkin voi löytää toisen kaltaisensa, onhan meitä ihmisiä, erilaisia.
      Jos olet jo käyttänyt kaikki keinot asian muuttamiseksi ilman tulosta, niin eihän sinulla muuta keinoa ole enää kuin päättää tuo suhde.
      Ero on aina pieni kuolema, suru ja pettymys, kun se suhde ei onnistunut , mutta jos on kaiken tehnyt, ei siitä huonoa omaatuntoa jää. Ja elämä voi jatkua uusin toimin.
      Hyvää matkaa sinulle

    • DINKs

      "Tätäkö tämä kaikilla on?"

      No ei todellakaan ole! Meillä suht. sama perustilanne, eli nelikymppisiä, yhdessä 15 vuotta, ei lapsia. Mutta muuten ei voisi elämämme olla erilaisempaa kuin teidän.

      Tuo lapsettomuus - onko se teillä vapaaehtoista? Jos ei ole, vaan olisitte halunneet lapsia mutta ette saaneet, niin sehän on todella suuri trauma parisuhteelle ja vaatii paljon työtä että asian yli pääsee. Oletteko työstäneet asiaa ollenkaan?

      Parit, joilla ei ole lapsia ovat nimenomaan heitä, joilla on eniten sitä vapautta ja aikaa käyttää toisiinsa, koska ei ole perhe-elämän aikaavieviä kuvioita pyöritettävänä. Kuten sanottu, meillä sama perustilanne, mutta olemme vapaaehtoisesti lapsettomia; kummallekin oli alusta asti selvää että perheemme muodostavat me kaksi sekä lemmikkieläimet.

      Olemme toistemme parhaat ystävät ja vietämme todella paljon aikaa yhdessä. Sanoisin että työelämän ulkopuolelle jäävästä ajasta kuluu ainakin 85 % yhdessä. Loma-aikoina voimme olla viikkoja niin että olemme koko ajan yhdessä. Tottakai juomme aamukahvit yhdessä, käymme kaupassa yhdessä, syömme yhdessä. Käymme paljon elokuvissa, taidenäyttelyissä, teatterissa, meillä on yhteisiä liikuntaharrastuksia.. Juttelemme todella pajon maailman tapahtumista (kumpikin lukee paljon ja seuraa paljon eri tiedotusvälineitä).

      En kuitenkaan pidä meitä läheisriippuvaisina, vaan ihmisinä jotka aidosti nauttivat toistensa seurasta ja joilla on siihen aikaa.

      Olen aina ollut sitä mieltä että lapsettomat pariskunnat ovat oikeastaan ainoat jotka voivat varmasti tietää että puoliso haluaa olla juuri heidän kanssaan, koska lapsettomasta liitosta on paljon helpompi lähteä.

      En todellakaan ymmärrä miksi olet ollut noin pitkään tuollaisessa liitossa, joka ei millään tasolla vastaa sitä mitä hyvän parisuhteen pitäisi olla.

    • ---

      Perusasiat on omaisuus, ei varsinainen onnellisuus suhteessa. Rehellinen läpiluotaus naisen ajatusmaailmaan.

      • -tuulia-

        Missähän kohtaa olen aloituksessa puhunut omaisuudesta? En missään. Puhun asunnosta, en mainitse onko se oma vai vuokra-asunto.

        Elämän peusasioihin kuuluu asunto, joka antaa suojan ja lämpöä. Ja myös työ, koska palkalla voimme hankkia noita perusasioita asunto ja ruoka.

        Jos em. asiat ei ole kunnossa, se yleensä heijastuu myös suhteeseen lisäkuormituksena.

        Siksipä mainitsin em. asiat, että ne eivät rassaa suhdetta.


    • tullukka

      Hai asunto antaa suojan,mutta mikään ihmissuhde elämältä ei.

    • ajaton star

      Et menetä mitään erossa, päinvastoin, elämäsi laatu paranee. Sairautesi saattaa olla puhjennut avioliiton karusta menosta. Jatkuva itse syyttely, olla kelpaamaton sille jonka luuli joskus olevan se maailman paras ja ihanin ihminen. Kaksi vierasta ihmistä kun liittyy yhteen, vasta vuosien varrella opitaan tuntemaan todellinen luonne. Emme siis tiedä alussa oliko toinen edes henkisesti terve, koska monissa psyykkisissä sairauksissa henkilö joka sitä sairastaa, osaa alussa olla oikeinkin ystävällinen ja kiva ihminen, mutta siellä alla piilee mitä pirullisin toista manipuloiva sairas luonne, joka vain haluaa tuhota tunteita ja opettaa muka toiselle elämän kovuutta, varsinkin jos on itse sitä saanut osakseen lapsena. Henkilö on eräänlainen kostaja, itselle tapahtuneesta vääryydestä ja luonne on vinoutunut sen takia. Ei sinun kuulu tuhota omaa elämää toisen sairauden takia, etköhän ole jo kärsinyt muutenkin ihan tarpeeksi.

    • No onko teillä mitään yhteistä? Vastaus on ei ole. Miksi roikkua suhteessa jolla ei ole mitään annettavaa kummallekkaan. Tavan vuoksi ei kannata elää elämää puoliteholla ja jos ei ole jälkikasvuakaan, niin luulisi irtaantumisen olevan vielä helpompaa.

    • Oh nice

      Jässikkä keskittyy telkkarin katseluun ja tuulia syventyy elämäänsä tietokoneen äärellä. Eläköön Suomi24!!

    • 4+20

      Ihmettelen näitä " kulissiliittoja " hei haloo, mikäli on kaikkensa antanut suhteelle, eikä se toimi, niin erotkaa ja nauttikaa elämästä.
      Monella on tekosyynä lapset, talo, velka,yms. Asiat järjestyy jos on TAHTOA.

      Turhaan pilaa omaa elämäänsä tuollaisessa suhteessa. Omaan asuntoon muutto ja katsella rauhassa uusia tuulia. Tulet vielä täjuamaan mistä minä kirjoitin tänne. Tsemppiä.

    • Sulla on paska

      mies. Pois vaan ja uusi tilalle!

    • Jos olet nätti ja

      sopusuhtainen kannattaa mies pistää ilman muuta vaihtoon. Jos taa olet ruma ja lihava ei kannata erota, sillä uutta miestä (ainakaan parempaa) et saa.

    • Marit3

      Muistan hyvin oman eroni;puhuin kumppanini kanssa yli vuoden,että asioihin pitäisi saada muutos.20v olimme yhdessä,yritimme yhteen 3v.n jälkeen,ensihuuman jälkeen,kaikki palasi ennalleen 10kk:ssa.Rakkauskaan ei
      aina riitä pelastamaan liittoa,jos asiat,joista olisi pitänyt puhua,on lakaistu maton alle!
      Sairastuin myös ja se laittoi ajattelemaan,mikä elämässä on oikeasti tärkeää.Olin n.5v.yksin eron jälkeen,lukuunottamatta muutamaa lyhyttä suhdetta ja tuota "uutta yritystä" ja tutustuin uudestaan itseeni.tapasin vierelleni ihmisen,jollaisia en kuvitellut olevankaan.Sairauteni on edennyt paljon,rakastan puolisoani niin paljon,että antaisin vapauden takaisin,ettei tarvitsisi olla hoitajana,mutta hänkin rakastaa,eikä halua erota.
      Ero ei koskaan ole helppo,mutta joissain tilanteissa,kuten sinun,en jäisi miettimään,vaan valmistautuisin itseeni tutustumiseen ja kuuntelemiseen.Toivoa paremmasta on aina!

    • -tuulia-

      Pyydän nyt nöyrimmin teiltä anteeksi, keksin koko jutun kun halusin päivään vaihtelua :) On teillä raukoilla huonosti näköjään asiat? Otan osaa ja jatkan oleskelua täältä rannalta jossa aurinko paistaa ja lämpöä piisaa:)) Vedätin melko hyvin näköjään :)

      • perrrrrr

        jos tuo on totta, niin onhan näistä kuitenkin ihan hauska keskustella jos tulee järkeviä vastauksia... :/ täälläki on niin moneen junaan neuvoja antamassa osa vitsillä ja osa vähän enempi tosissaan ja silti mennään metsään. :D mieluummin menis vaikka oikeesti sinne metsään paistamaan vaikka nuotiolle makkaraa ku kitistä aivan huuhaata täällä netissä...


      • -tuulia-

        Tämän kirjoittaja en ole minä eli ketjun aloittaja.


      • Oh nice

        Pahuksen hyvä akku tietokoneessasi.


      • -tuulia-
        perrrrrr kirjoitti:

        jos tuo on totta, niin onhan näistä kuitenkin ihan hauska keskustella jos tulee järkeviä vastauksia... :/ täälläki on niin moneen junaan neuvoja antamassa osa vitsillä ja osa vähän enempi tosissaan ja silti mennään metsään. :D mieluummin menis vaikka oikeesti sinne metsään paistamaan vaikka nuotiolle makkaraa ku kitistä aivan huuhaata täällä netissä...

        Niimpä ;) Ja sori vielä kerran.


      • Sairasta

        Jotain pimeää tuollaisen korvien välissä täytyy olla, kun ei keksi muuta tekemistä. Ehkä sulle käy vielä huonosti, tule sitten parkumaan tänne.


      • -tuulia-
        Oh nice kirjoitti:

        Pahuksen hyvä akku tietokoneessasi.

        No oli akku hetken, mutta kun mielikuvitus alkoi oikein laukata ja teidän vastaukset naurattaa niin jouduin turvautumaan verkkovirtaan :) Olen siis La Palmas ja tässä erään kivan ja pienen rantakahvilan rannalla. Sain luvan sähkön ottoon ja lisäksi vielä toi Edisca antoi jatkojohtoa n 50 metriä :) Miten teillä tosiaan on noin kurjasti asiat siellä kylmässä pohjolassa? Vaikka täytyy sanoa ettei täälläkään nyt ole lämmintä, oikeastaan hitsin kylmää on :( Olen ollut reissussa jo kuukauden ja meno on railakasta ja makeaa :)


      • Roskaa!

        Ongelma on siinä että oikea "-tuulia-" kirjoittaa huomattavasti paremmin kuin sinä. Ei mene kenellekään läpi, että olisit hän.


      • yekyll ja hyde...
        Roskaa! kirjoitti:

        Ongelma on siinä että oikea "-tuulia-" kirjoittaa huomattavasti paremmin kuin sinä. Ei mene kenellekään läpi, että olisit hän.

        jin ja jan :)
        Mikä ongelma nyt on kyseessä?


    • diudauuaa

      Yksinkertaisesti silloin kun molemmilta tai toiselta puuttuu se halu esim. selvittää tuollainen tilanne kuin teillä on... siis oikeasti selvittää eikä vaan läristä sieltä sohovan pohojalta jotaki!!!


      tommoset tilanteet on tosi haastavia....

      Kannattaa vähän oman harkinnan mukaan näitäkin viestejä tulkita mitä tulee, kun harvemmin täällä palstalla kukaan oikeasti on ammattimaisesti perehtyny näihin juttuihin niin tulee varmasti monenlaista neuvoa

    • näin on

      Tuota en usko. Mutta miksi miehesi haluaa jatkaa tuollaisessa liitossa? Luulisi hänen kärsivän yhtä paljn kuin sinäkin.

    • Rituli2

      Eroa ihmeessä, kun lapsiakaan ei ole. Paras elämäsi ja ikäsi menee täysin hukkaan. Itsekin elän sisar-velisuhteessa, mutta minulla eri vaikuttimet.
      Terveisin Rituli

    • hjkujhi
    • Pähkinä

      Mikä ajatus on ylipäätänsä mennä naimisiin tai seurustella mikäli mahdollisesti on tiedossa kakkaa. Kyllä tämän päivän ihmisen pitäisi tietää kuinka kannattaa elää, sillä kaikki mahdolliset virheet mitä ihmiset tekevät on julkisesti nähtävillä.

    • Viestiketjussa näyttää olevan "asiantuntijoita" joka lähtöön... Itse en ole asiantuntija,mutta muutaman ajatuksen kirjoituksesi herätti.

      Jos mitään yhteistä ei ole,on sinun pohdittava haluatko jatkaa yksin yhdessä-elämää vai haluatko jatkaa elämääsi todella yksin? Eihän eron jälkeen tarvitse heti rynnätä uuteen parisuhteeseen,ja viisaat sanoo heti eron jälkeisiä suhteita laastarisuhteiksi,joilla paikataan ed.suhteen haavoja. Mieti,mitä haluat elämältäsi ja tee ratkaisu siltä pohjalta. Kyse on SINUN elämästäsi.

      Tunneköyhyys kyllä paistoi kirjoituksesi läpi. Jos vakava sairastuminen ei puolisossa saa aikaan minkäänlaista reaktiota,niin eipä ole parisuhteessa jäljellä tunnepuolella enää mitään. Pitääkö puolisosi sinua ilmaisena kodinhoitajana? Pyydä nimi avioeropaperiin ja lupaa tv puolisollesi tavaroita jaettaessa,sehän näyttää olevan hänelle sinua tärkeämpi. Rakkaus näyttää loppuneen jo aikoja sitten,eron esteenä on ollut vain se ettei kumpikaan ole saanut aikaiseksi hakea eroa.

      Joka tapauksessa,kissa on nostettava pöydälle. Tee puolisollesi selväksi,että nykyisellä tyylillä ero on todella se ainut vaihtoehto. Ellei miestä kiinnosta parisuhteenne pelastaminen,ero saattaa olla hänellekin helpotus.

      • -tuulia-

        Kiitos Sinulle!

        Pidin tekstisi positiivisesta ponnekkuudesta =)!

        TV:n hän pitääkin, se on hänen =).

        Olisihan se mukava kumppani kiva. Mutta tässä vaiheessa ei edes jaksa ajatella ja uskoa, että sellainen sopiva kohdalle sattuisi.

        Kiitos Sinulle vaivannäöstäsi.


    • suruinen

      Kirjoituksestasi tuli mieleen, kuinka kamalan nopeasti aika meneekään: vuosi, kaksi vuotta, viisi vuotta, 20 vuotta. Ja kuinka sitä ei saa tehtyä päätöksiä, jää roikkumaan ja toivomaan, että asiat muuttuisivat. Omalla kohdallani se toinen ihminen teki päätöksen. Aloitimme suhteen ollessani 32-vuotias ja tällöin haaveilin vielä perheestä ja lapsista. Kumppanini teki selväksi, että lapset eivät kuulu hänen suunnitelmiinsa, mutta hän rakastaa minua ja haluaa viettää loppuelämänsä kanssani. Ajattelin, että onhan elämässä muutakin ja voisimme viettää hyvän elämän ilman sitä perinteistä perhekaavaa. Puolitoista vuotta sitten loppui fyysinen läheisyys, mikä johtui kuulemma siitä, että puolisoni oli syystä tai toisesta masentunut. Emme koskaan riidelleet mistään ja yritin tukea häntä parhaani mukaan. Sitten kahdeksan vuoden jälkeen, yhtenä aamuna yllättäen hän sanoi, ettei hänestä ole enää tähän suhteeseen. Olin shokissa ja täysin ymmälläni. Tiesin toki, että fyysinen läheisyys oli ollut vähäistä, mutta ajattelin, että selvittäisimme asian, kun kumppanini olisi taas pirteämpi. Mielessäni oli käynyt, että meidän pitäisi varmaan ottaa asia puheeksi ja miettiä, miten taas elvytämme suhdettamme. Yllätyksenä tulikin eron ehdottomuus. Mies ei halunnut miettiä, miten suhdettamme voisi parantaa tai mitä voisimme tehdä yhdessä sen eteen, jotta tästä päästäsiin eteenpäin. Hän vain yksinkertaisesti sanoi, ettei hänellä ole enää tunteita ja hän ei halua yrittää kanssani eteenpäin. Tunteeni ovat aika sekaisin, luovuinhan niin monista toiveistani, kuten lapsista, tämän suhteen vuoksi. Ymmärrän, ettei ketään voi pakottaa olemaan toisen kanssa vastoin tahtoaan, mutta ajattelin, että tehtyäni itse suhteen eteen paljon luopumista, niin olisin edes sen arvoinen, että asioista olisi ensin keskusteltu ja mietitty, miten yhdessä eteenpäin. Sitten tuli isku vastoin kasvoja: en rakasta sinua enää, tämä on loppu. Nyt mietin, miksi annoin kahdeksan vuotta elämästäni mennä näin, luovuin haaveistani enkä uskaltanut ottaa fyysisen läheisyyden katoamista puheeksi. Miksi olin niin tyhmä, että luotin siihen, että toinen pysyisi rinnallani...Mutta ajatus luopumisesta oli niin vaikeaa, nyt luopuminen on vaikeaa.

      • -tuulia-

        Voi, tulin surulliseksi puolestasi!

        Oikein paljon voimia Sinulle!


      • suruinen
        -tuulia- kirjoitti:

        Voi, tulin surulliseksi puolestasi!

        Oikein paljon voimia Sinulle!

        Kiitos. Vaikealtahan se tuntuu, kun on rakentanut yhteistä elämää. Opetus kai on, ettei sitä voi luottaa toisen tunteisiin, ne voivat muuttua. Olisi pitänyt seurata enemmän omia haaveita ja antaa niiden johdattaa. Suhdetta ei voi rakentaa sen varaan, että luopuu omista tunteistaan ja haluistaan. Kun luin sun kirjoitusta kosketti se, ettei toinen enää reagoi, jos itselle sattuu jotakin vaikkapa sairaus. Mihin katosivat välittäminen ja yhteinen elämä, jossa jaksetaan yhdessä eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Valtavasti voimia myös sinulle!


    • parempi erota

      Tekstisi mukaan teidän olisi kannattanut erota jo vuosia sitten! Eletään kerran vaan täällä ja elämisen pitäisi olla arvokasta ja nautittavaa

    • PrOvO On!

      KOITTAKAAN NYT TAJUTA TOI ON PELKKÄ PROVO!!!!!! Lukekaa -tuulian- kommentit? Kiittele ja myötilee vaan? Pelkkä PROVO! Hänhän sen jo itsekkin täällä myöntää!

      • -tuulia-

        Ei todellakaan ole provo!


      • -tuulia-

        Oi! Kiitos sinulle...alkoi itkettää ja melkein masennuin...Kirjoituksesi säteili lämpöä...Voimia sinulle pussillinen! Oi voi kun otan osaa nätisti ja tyylikkäästi että oikein tuli tippa simmuun :(


      • -lyyti-
        -tuulia- kirjoitti:

        Ei todellakaan ole provo!

        Provo sä oot!! ja ihan sekasi!


      • Eittämättä

        kiittelyä on piisannut läpi ketjun, mutta pitäähän sitä kiittää silloin kun myötäkarvaa silitetää.


      • -tuulia-
        Eittämättä kirjoitti:

        kiittelyä on piisannut läpi ketjun, mutta pitäähän sitä kiittää silloin kun myötäkarvaa silitetää.

        Mitä vikaa kiittämisessä on?


      • Tähh?
        -tuulia- kirjoitti:

        Mitä vikaa kiittämisessä on?

        Ymmärsitköhän väärin.

        Kommentissa nimen omaan lukee, milloin pitää kiittää.


      • -tuulia-
        Tähh? kirjoitti:

        Ymmärsitköhän väärin.

        Kommentissa nimen omaan lukee, milloin pitää kiittää.

        En tieä. Käsitin itse tämä kettuiluksi. Ehkä olin väärässä.


    • Eronnut nainen 2010

      Tilanteesi kuulostaan niin tutulta kuin minulla oli, kun itse päädyin eroon. Minäkin vuosia mietin eron mahdollisuutta. Meillä oli kylläkin kaksi lasta ja tämä oli vaikuttamassa. Mieti mielessäsi onko ero oikea ratkaisu. Jos päädyt eroon, anna aikaa mennä ennen kuin uutta suhdetta aloitat. Hyvää jatkoa valitsemallasi tiellä : )

      • -tuulia-

        Mitä? Millä tiellä minä nyt muka oon? HÄ! Mitä minulle ruikutat onnetonta elämääsi?!


      • -ISO ARSKA-
        -tuulia- kirjoitti:

        Mitä? Millä tiellä minä nyt muka oon? HÄ! Mitä minulle ruikutat onnetonta elämääsi?!

        Tiellä kadotukseen ja helvetin tuleen. Sinne noinn epäempaattinen ja sekopäinen ihminen joutuu.

        Ei kummoista sinunkaan elämä, jos täytyy netissä häiriköidä muiden ketjuja!


    • Haiseva pikapano!

      Luovutanko liian helpolla? Oot siis ollu suhteessa jo 20 vuotta ja kärsiny? Mieti luovutatko liian helpolla! Missä lapset?? Olette noin vanhoja ilman jälkikasvua?? Ei hyvä ollenkaan. Oletteko itsekkäitä ja omahyväisiä ihmisiä? Taidat täällä vaan hakea sääliä tai jotain? Seksistä olen sitä mieltä ettei sitä nyt tarttekkaan hinkata joka saatanan päivä?? Ihan riittää kerta kuukaudes! Inhoan sellaisia pariskuntia jotka vielä lähes 100 vuotiaanakin kutevat kiimasta?? YÖK!!! Elämä on kuules muutakin kuin pikapano hieltä haisevien ihmisten kanssa jossa paskan hajukaan ei ole kaukana....Rakkauteen kuuluu paljon muutakin!!!

      • -tuulia-

        :) Hyvin sanottu, kuin minun suustani=) Kiitos ja voimia elämään=)


      • -ISO ARSKA-
        -tuulia- kirjoitti:

        :) Hyvin sanottu, kuin minun suustani=) Kiitos ja voimia elämään=)

        Ja nyt sitten ottamaan päivälääkkeet!

        Mars, mars!

        Tai muuten setä tulee ja antaa piiskaa tuhmalle tytölle .....


    • Sitten vielä

      nämä SAAKELIN PUUPAPIT kirjoitelee omistavansa vaimon tai naisen,tuuhan käsieni hyvältäväksi niin tiedät kuka mitäkin omistaa

    • ralleryökale

      Milloin erota eli tietää yrittäneensä kaikkensa? Silloin kun ei enää jaksa enempää. Minusta se on paras neuvo.
      Ja omista unelmista ei koskaan ikinä pidä luopua toisen takia. SIitä seuraa vain katkeruutta. Toisen kasvukipuja suhteessa ei ikinä pidä hyväksyä vain hiljaa sivusta seuraten, jos se tarkoittaa että oma elämä pannaan narikkaan. Toinen ei tuo itselle onnea, eikä toista voi pelastaa, jos hän ei halua tulla pelastetuksi. Toisen puolesta ei voi elää. eli jos pariskunnan osapuoli masentuu/vetäytyy/muuttuu oudoksi - ei se ole mitään normaalia, jos sitä ei jaa toisen kanssa, vaan yksipuolisella päätöksellä muuttaa suhteen tyystin erilaiseksi kuin se oli ennen. Ei sellaista pidä jäädä sietämään hiljaa, kaikesta pitää puhua. ja jos toinen ei ole valmis kehittymään, eli jakamaan ja opettelemaan jotain uutta, mitä muuta voi tehdä? Hyväkin tiimi hajoaa jos toinen on 24h vetäytynyt tai angstinen. Ei tiimiä pysty pitämään yksin pystyssä.

    • jkkll

      ota ero

    • päätä heti

      Monella avioparilla on tilanne samanlainen. Puhu miehesi kanssa. Kerro että haluat erota ellei mikään muutu. Ellei hän reagoi mitenkään, voit tehdä johtopäätösesi.

      Itse olen eronnut ja kauan sitä mietin. Ajatushan on kun mennään naimisiin niin siinä sitten pysytään. Mutta eroaminen oli elämäni paras teko. Ikäänkuin taakka olisi pudonnut harteilta.

      Olen myöhemmin mennyt uusiin naimisiin ja vaikak ikääkin alkaa olla ja liittoa 20 v niin seksi ja puheyhteys pelaa edelleen.

      Tee päätös ja pysy siinä ja jatka elämääsi, mitä sitten päättänetkin. Sinun elämäsi on kyseessä.

    • Saisinko ennen mielipiteeni muodostamista puolisosi analyysin tilanteesta?

    • Häirikköäidit.

      Eroa haluaa useinmiten nainen ja äiti, jotka sairastavat persoonallisuushäiriötä.

      Varatuomati Anja Hannuniemi nostaa väitöskirjassaan esille perheiden lapsia sairastuttavan vieraannuttamisoireyhtymän.

      Useimmissa tapauksissa vieraannuttaja on lasten äiti, joka sairastaa persoonallisuushäiriötä, jota viranomaiset eivät osaa tunnistaa.

      Lue lisää Porin Sanomissa.

      http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
      ------------

      • Totta kuin

        pläkki, mutta
        - tuulialla ei ole vieraannutettavia ja

        - lukemistani avioerokeskustelujen mukaan tällaisa vieraannuttajia ja mustamaalavanhempia ei ole suomi24:ssä.


      • -tuulia-

        Mitenhän tämä liittyy minuun?


      • Mielenkiintoista,

        joten avaahan tällä kommentillasi aivan uusi keskustelu.


    • Eronnut mies.

      No mä elin vastaavanlaisessa suhteessa 13 vuotta. Seksiä harrastimme kerran kahdessa kuussa, mikä johtui siitä ettei itseni tehnyt mieli.

      Sitten erosimme ja tapasin uuden naisen.

      Nyt yli 10 vuoden jälkeen seksielämä on lähes yhtä hienoa kuin uutuudenviehätyksen aikana. Ei sitä tässä iässä enää joka ilta viitsi eikä lasten vuoksi jaksa, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin.

      Muutenkin kaikki on aivan toisin.

      Vaihtamalla paranee. Tsemppiä.

    • Pelkkä PROVO!

      No joko huomaatte että toi -tuulia- on provo? Eihän se edes kommentoi enää mihinkään? Veti meitä höplästä!

      • :DDDdddd

        Olet kohtuuton.
        Kommentoida nyt 246:ee mielen-/intohimonilmaisuun!!
        Ihan kiitettävästihän ap on vastaillut. On suorastaan harvinainen
        poikkeus täällä vallisevasta säännöstä.


    • -tuulia-

      Kyllä luen viestejä ja seuraan keskustelua. Ei vaan ehdi, kun on muutakin elämää, vastata joka viestiin.

      Jatketaan monipolvista keskustelua.

      • -jormas-

        Rehellinen vastaus tähän -tuulia- Miten olet hoitanut seksin puutteesi? Sano vaan rehellisesti totuus kun nyt niin avointa leikit?


      • -tuulia-
        -jormas- kirjoitti:

        Rehellinen vastaus tähän -tuulia- Miten olet hoitanut seksin puutteesi? Sano vaan rehellisesti totuus kun nyt niin avointa leikit?

        Tähän en vastaa, koska menee liian intiimiksi. Kysymyes ei liity mitenkään alkuperäiseen ongelmaan. Ja sen ratkaisuehdotuksiin.

        Kummallista, että sinua kiinnostaa ventovieraan ihmisen intiimitasiat näin yksityiskohtaisesti.


      • -jormas-
        -tuulia- kirjoitti:

        Tähän en vastaa, koska menee liian intiimiksi. Kysymyes ei liity mitenkään alkuperäiseen ongelmaan. Ja sen ratkaisuehdotuksiin.

        Kummallista, että sinua kiinnostaa ventovieraan ihmisen intiimitasiat näin yksityiskohtaisesti.

        Ei tarvitse vastata, me tiedämme sen miten asian hoidat. Olen itsekkin usein puutteessa ja joudun itseni välillä "hoitamaan" niinkuin sinäkin -tuulia-


      • -tuulia-
        -jormas- kirjoitti:

        Ei tarvitse vastata, me tiedämme sen miten asian hoidat. Olen itsekkin usein puutteessa ja joudun itseni välillä "hoitamaan" niinkuin sinäkin -tuulia-

        Harrastamalla intohimoisesti urheilua ja tekemällä hillittömästi töitä.

        Tervetuloa vaan kerhoon.


    • Toivoen parasta31

      Itse te lopulta päätätte mitä teette. Mutta sen neuvon voin antaa, että toiselta voi vaatia panostusta parisuhteeseen ja kunnioitusta, joka lähtee toisen tarpeiden huomioimisesta. Se on jo perustarve ja itse asiassa sen tulisi olla itsestäänselvyys toimivassa parisuhteessa.

      Myös tässä tapauksessasi, eli toimimattomassa suhteessa, on vähintä mitä voi vaatia, että toinen osapuoli tulee vastaan ja herää/ herättelee itsensä miettimään suhteen tilaa ja mitä tehdään, kun ei ns. " tehdä mitään." Kerrot sairastelustasi, mutta kumppanisi kuvaat välinpitämättömäksi. Kuulostaa todellakin välinpitämättömältä. Sellaisia miehiä valitettavasti on, jotka eivät panosta parisuhteeseen sen rakastumisvaiheen jälkeen juuri enää lainkaan, vaan suhde ikään kuin jumittuu ja urautuu. Voisiko kyseessä olla kumppani, joka on laiska ja ei näe mitään syytä muuttaa totuttua kaavaa? Itse kuvaat olevasi tyytymätön. Ei sinun kuulu kokea huonoa omaatuntoa, jos itse olisit valmis panostamaan, mutta toinen ei. Urautuneita ja lähes kylmiä parisuhteita on paljon. Parisuhteen tulisi kuitenkin olla jatkuvassa kehityksen tilassa, jossa koko ajan on jotakin uutta ja innostavaa, yhteistä että omaa tilaa. Mikäli kumppanisi ei halua muutosta eikä tule vastaan, sinun on hyvä harkita aikalisää vaikkapa suhteeseen. Jos aikalisä ei auta, on ehkä viisaampaa jatkaa eri teitä. Ei maailmassa ole vain sitä yhtä ja ainoaa oikeaa, mutta toimivia suhteita ja toimimattomia sen sijaan on. Sinä valitset oman elämäsi suunnan.

      • -tuulia-

        Laiskuudesta lienee paljon kyse. Näin olen ymmärtänyt.


    • onnen nainen

      Miten olet kestänyt tollaista suhdetta ja noin kauan? Sinulla taitaa olla todella huono oman arvontunto, koska hyväksyt tuollaisen suhteen!!

      Kerronpa mitä minun suhteessani on..

      Ihanaa, koko kehon täyttävää seksiä. Osaatko kuvitella, että miltä tuntuu olla haluttu ja rakastettu? Miltä tuntuu, kun oma ihana mies työntyy halukkaasti syvälle ja koko keho väreilee ihanaa halun energiaa.. rakastelu, joka päätyy koko kehoa ravisuttavaan orgasmiin!

      Teemme yhdessä asioita. Käymme hiihtämässä, kävelyllä, tanssimassa, matkustamme, elokuvissa ja jne.

      meillä on syvä henkinen yhteys. Voimme puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Kaikki menneisyyden traumat on käsitelty. Olemme rehellisiä ja voimia toisiamme kohtaan.

      Meillä on paljon läheisyyttä. Halailemme ja pussailemme monta kertaa päivässä.

      Kun jompikumpi on kipeä, niin toinen hoitaa häntä. Olemme toistemme tuki ja turva. Kannustamme toisiamme ja haluamme aidosti toiselle hyvää.

      Tässä oli tärkeimpiä asioita, joita on terveessä suhteessa. Haluatko sinä vielä kuluttaa elämääsi tuollaisessa kuolleessa suhteessa? Minä olisin ottanut eron jo ekan seksittömän vuoden jälkeen.

      • -tuulia-

        Olet todella inhottava ihminen! Miksi sinä haluat minulle pahan olon? Kyllä minä saan seksiä aivan tarpeeksi, käyn tallinnassa ystävien kanssa, siellä saan sitä mitä kaipaan. Olet inhottava ihminen!


      • Gullifer
        -tuulia- kirjoitti:

        Olet todella inhottava ihminen! Miksi sinä haluat minulle pahan olon? Kyllä minä saan seksiä aivan tarpeeksi, käyn tallinnassa ystävien kanssa, siellä saan sitä mitä kaipaan. Olet inhottava ihminen!

        Arvasin että olet provo!


      • -tuulia-
        -tuulia- kirjoitti:

        Olet todella inhottava ihminen! Miksi sinä haluat minulle pahan olon? Kyllä minä saan seksiä aivan tarpeeksi, käyn tallinnassa ystävien kanssa, siellä saan sitä mitä kaipaan. Olet inhottava ihminen!

        Vastaustyylistäkin pystynee helposti päättelemään, että tämä en ole minä eli aloittaja.


      • -tuulia-

        Kerropas miten sinä käsität tuon henkisen yhteyden?


      • Vinkki.
        -tuulia- kirjoitti:

        Vastaustyylistäkin pystynee helposti päättelemään, että tämä en ole minä eli aloittaja.

        Jos tänne aikoo kirjoittaa yhtään mitään asiallista, mietittyä tai fiksumpaa, kuten esim. tuo sinun aloituksesi, niin kannattaa ensin rekisteröidä itselleen nimimerkki. Se on nopeaa ja helppoa ja nimimerkin voi hylätä yhden ketjun jälkeen jos siltä tuntuu.

        Nämä etusivulle nostetut ketjut houkutteleva aina paikalle mielenvikaisia, elämäänsä kyllästyneitä aivottomia häiriköitä, niin kuin nyt tuo "Espanjan tuulia". Jos olisit rekisteröinyt nimimerkkisi ennen ketjun aloittamista niin kaikille olisi selvää mikä viesti on sinulta ja mikä ei (no Espanjan kusipään teksti on niin surkeaa että ei sitä voi luulla sinun tekemäksesi. Mutta silti).


      • -tuulia-

        Ei tarvitse kuvitella tiedän milt tuollainen seksi tuntuu. Ja paljon parempikin.

        Aika pliisu oli kuvauksesi ja tavanomainen. Yleensähän se jatkuu tuosta vielä. Toistoilla tai muulla kivalla.

        Kerroppa mitä mitä sinulle tarkoittaa tuo henkinenyhteys?


      • -tuulia-
        Vinkki. kirjoitti:

        Jos tänne aikoo kirjoittaa yhtään mitään asiallista, mietittyä tai fiksumpaa, kuten esim. tuo sinun aloituksesi, niin kannattaa ensin rekisteröidä itselleen nimimerkki. Se on nopeaa ja helppoa ja nimimerkin voi hylätä yhden ketjun jälkeen jos siltä tuntuu.

        Nämä etusivulle nostetut ketjut houkutteleva aina paikalle mielenvikaisia, elämäänsä kyllästyneitä aivottomia häiriköitä, niin kuin nyt tuo "Espanjan tuulia". Jos olisit rekisteröinyt nimimerkkisi ennen ketjun aloittamista niin kaikille olisi selvää mikä viesti on sinulta ja mikä ei (no Espanjan kusipään teksti on niin surkeaa että ei sitä voi luulla sinun tekemäksesi. Mutta silti).

        Kiitos kaunis vinkistä. Tiesin tuon mutta en muistanut. En muistanut, että täällä liikuskelee näitä hörhöjäkin.

        Kiitos!


      • -tuulia-

        Kirjoitan edellisen viestini uudelleen, kun siitä puuttui osa.

        Ei ole huono omanarvontunto. Päinvastoin korkea omanarvontunto ja vastuuntunto sekä moraali. Sen pidän minkä lupaan ja helpolla en luovuta. Olen vihkivalassa luvannut rakastaa kunnes kuolema meidät erottaa. Ja niin vasta - kuin myötämäesskin. Itse ajattelin vuosia, että tämä on nyt sitä vastamäkeä. Joka kestetään kuin nainen. Ja etten vihkivalaa riko. ja ajttele omaa etuani ensin. Ihmisellä on kuitenkin velvoitteet toista ihmistä kohtaan. Tänä päivänä mietin jo asioita toisin.

        Ei tarvitse kuvitella tiedän miltä tuollainen seksi tuntuu. Ja paljon parempikin.

        Aika pliisu oli kuvauksesi ja tavanomainen. Yleensähän se jatkuu tuosta vielä. Toistoilla tai muulla kivalla.

        Kerroppa mitä mitä sinulle tarkoittaa tuo henkinenyhteys?


    • -tuulia-

      Nyt menen saunan lämpöön ;)

      • -tuulia-

        tämä on taas joku muu kuin minä eli aloittaja.


      • Hei tuulia! Olemmeko samassa Kaupungissa Las Palmasissa? Vietän täällä neljättä talveani......
        Täällä todellakin on paljon puuhaa jos haluaa......tänään on ollut todella tuulista ja pilvistä .....
        Katsoithan myös Gran Canarian maratonin kun Canterasin rantabulevardiakin juoksivat.....oli kuulemma 12 juoksijaakin Suomestakin.....
        hyvää loman jatkoa sinulle Tuulia.......


      • -tuulia-
        sishill kirjoitti:

        Hei tuulia! Olemmeko samassa Kaupungissa Las Palmasissa? Vietän täällä neljättä talveani......
        Täällä todellakin on paljon puuhaa jos haluaa......tänään on ollut todella tuulista ja pilvistä .....
        Katsoithan myös Gran Canarian maratonin kun Canterasin rantabulevardiakin juoksivat.....oli kuulemma 12 juoksijaakin Suomestakin.....
        hyvää loman jatkoa sinulle Tuulia.......

        Höh? Minä olen täällä La Palmas, se on kuules ihan eri paikka =) Minulla on kylmä vaikka juuri saunasta tulinkin, mutta ei nää saunat oo mitään oikeita saunoja suomeen verrattuna =) =) Kävin veskis juuri kun alko poltaa masua, eikai norovirus iskenyt minuun =(


    • eroavaan

      Ei muuta ku hommaat kämpän ja kannat kamat sinne. Katotaan monenko viikon päästä soittaa että missä oot ku ei oo näkyny :D

      • -tuulia-

        Ei varmaan ollenkaan =).


      • -tuulia- kirjoitti:

        Ei varmaan ollenkaan =).

        Täällähän Las Palmasissa on karaoke eräässä Suomibaarissa.....joten sinne vaan laulelemaan.....kello on täällä nyt 19.40.....alkaa laulelut 20.00.....


      • -tuulia-
        sishill kirjoitti:

        Täällähän Las Palmasissa on karaoke eräässä Suomibaarissa.....joten sinne vaan laulelemaan.....kello on täällä nyt 19.40.....alkaa laulelut 20.00.....

        Mikä sen baarin nimi onkaan? =) Olen ollut vissiin siellä joskus sekoilemassa =)


    • Tuuli.....La Palma....ei La Palmas......joten siksi erehdyin.....

      • -tuulia-

        Oi sishill kultaseni =) näi se olikin, otin muutaman libren ja päässä huimaa =) Mikä shen baarin snimi on?


      • -tuulia-
        -tuulia- kirjoitti:

        Oi sishill kultaseni =) näi se olikin, otin muutaman libren ja päässä huimaa =) Mikä shen baarin snimi on?

        shiis asia on shiis niin että olen täällä La Palman pieneshä bupissa ja skirjoittelen shinulle sislakka näitä juttuja =) =) =)


    • Uskova veli -67

      Minkä Jumala yhdistää sitä älköön ihminen eroittako. Jumalalle on kaikki mahdollista, myös sinun murheesi ovat Hänen ratkaistavissa. Tee tarpeesi Jumalalle tiettäväksi rukouksessa niin Hän tahtoo sinua auttaa ja murheissasi lohduttaa.

      • -tuulia-

        Mikas stekopyhä jeesuksen appiukko she shiihen lennähti? Shiis kippis shullekkin =)


      • -tuulia-
        -tuulia- kirjoitti:

        Mikas stekopyhä jeesuksen appiukko she shiihen lennähti? Shiis kippis shullekkin =)

        Shiis nyt kulla alkoi huimaamaan, shaan pian itsekkin shiivet selkääni =) Hik! sori

        Alkoikos shiellä Palmasis jo ne raikulibileet jytää...hik! siihs jytää? hik


      • -stuulia-
        -tuulia- kirjoitti:

        Shiis nyt kulla alkoi huimaamaan, shaan pian itsekkin shiivet selkääni =) Hik! sori

        Alkoikos shiellä Palmasis jo ne raikulibileet jytää...hik! siihs jytää? hik

        Shiiis eiköss täällä ole enää smuita ihmisiä ku mää? Oon niin sekasin librestä että menen shiiiis nyt nukkumaan hik! shitte aamulla pää taash kipee =(


      • Mitähän mahdat

        tarkoittaa Jumalan yhdistämisellä.

        Esimerkiksi irkollisessa vihkitilanteessa kaksi henkilöä lupaavat kaavan mukaisesti toisilleen ”Kaikkivaltiaan Jumalan edessä” ottaa toisensa jne… . Sen jälkeen pappi (ei siis Jumala) julistaa heidät virkansa puolesta aviopuolisoiksi.

        Uskovat voivat korkeintaan ajatella, että on Kaikkivaltiaan johdatusta että tulivat tavanneeksi ja päättivät liiton solmia.


    • Moi!
      Katteellaan yhdessä maailman menoa joko tv:stä tai ilman - housuja :)))

    • Moi!
      Katteellaan yhdessä maailman menoa joko tv:stä tai ilman - housuja :)))

    • Moi!
      Katteellaan yhdessä maailman menoa joko tv:stä tai ilman - housuja :)))

    • Moi!
      Katteellaan yhdessä maailman menoa joko tv:stä tai ilman - housuja :)))

    • Gabbys

      Mikset kysy kuumalta perunalta?
      www.hotpotatoe.net

    • herra tylsä

      Olen ollut kohta 10 vuotta naimisissa ja viisitoista vuotta yhdessä. Jos ero tulisi, niin en välttämättä heti ottaisi hellua. Ei tämä nyt yhtä juhlaa ole, mutta ei ole huonostikaan asiat, ehkä negatiivisinta on tuo vaimon satunnainen natkuttaminen ja huutaminen raivarien yhteydessä joka alkoi lasten tulon jälkeen. Käytännössä, jos tilanteesta haluttaisi päästä eroon, niin lapsethan tuosta kärsivät ja itsekään en tietäisi miten niitä näkisi. Lasten ehdoilla mennään ja rakennetaan tulevaa, mikä on kyllä hyvä syy olla yhdessä, mutta ei se ainoa saa olla.

      Minusta eroasioissa on aina (poislukien väkivallasta johtuvat erot) ratkaistava se, että mitä tilalle, koska ja miten? Siitä huolimatta vaikka minuakin ärsyttää monet asiat vaimossani, niin en ole kyllä löytänyt vaihtoehtoa siihen, mitä tilalle? Mitä jos ei mitään satukaan kohdalle? Tai jos sattuukin huonompi? Voi toki sattua parempikin, mutta sen näyttää vasta aika. Siitä huolimatta että se sohvalla istuva laiskanpulskea mörökölli saattaakin olla ihan hyvä vaihtoehto siihen tyhjyyteen mitä voi olla vastassa parisuhteen eron jälkeen.

      Onko tylsyys ja tylsistyminen sitten hyvä syy erota? Eivätkö ihmiset yleensäkin kyllästy toiseensa pitkän yhdessäolon jälkeen, joten pitäisikö siinäkin tapauksessa vaihtaa jälleen kun eron jälkeinen suhde on muuttunut tylsäksi? Vai onko vika siinä, että ei itse osaa käsitellä tylsyyttä?

      • -tuulia-

        Aina oletetaan, että jokainen haluaa tilalle uuden ihmissuhteen. Yleinen on tämä hokema ei se vaihtamalla parane. Tiedän monia, jotka eivät ole eronsa jälkeen ja siitä on jo ainakin 10 vuotta, menneet ollenkaan uuteen parisuhteeseen. Ja ovat kuitenkin oikein tyytyväisiä elämäänsä. Ovat täyttäneet sen muilla itseään kiinnostavilla asioilla.

        Olen itse ainakin sen verran kranttu, että tietyt ominaisuudet (ei mitkään ihmeelliset) ihmisessä pitää olla, jos ei sellaista löydy. Olen mielummin yksin.

        Olen kyllä itse sitä mieltä, että parempi yksin yksin, kuin kaksin yksin.

        En kyllä itse osannut koskaan odottaa että parisuhteeseen tulee tällainen tyhjyys. Ei omilla vanhemmillani tällaista ollut vaikka olivat yhdessä 50 vuotta.
        Voihan sen tulla seuraavassa suhteessakin. Mutta uskon, että jos liitossa on silloin sopivammat henkilöt sitä ei tule.

        En ole varma mitä tylsyyden käsittelyllä tarkoitit. Jos sitä että keksii mieleskästä tekemistä. Nii tässä tapauksessa se ei toimi, koska toisella osapuolella ei ole mitään mielenkiintoa tehdä mitään yhdessä. Eikä ole kumpaakaan kiinnostavia intressejä. Ja väkisin tekemällä ei saa kuin pahan mielen molemmille. Itse toki keksin itselleni mukavaa tekemistä. Mutta eikö se ole sama olla silloin yksin ja harrastaa omiaan.


      • herra tylsä
        -tuulia- kirjoitti:

        Aina oletetaan, että jokainen haluaa tilalle uuden ihmissuhteen. Yleinen on tämä hokema ei se vaihtamalla parane. Tiedän monia, jotka eivät ole eronsa jälkeen ja siitä on jo ainakin 10 vuotta, menneet ollenkaan uuteen parisuhteeseen. Ja ovat kuitenkin oikein tyytyväisiä elämäänsä. Ovat täyttäneet sen muilla itseään kiinnostavilla asioilla.

        Olen itse ainakin sen verran kranttu, että tietyt ominaisuudet (ei mitkään ihmeelliset) ihmisessä pitää olla, jos ei sellaista löydy. Olen mielummin yksin.

        Olen kyllä itse sitä mieltä, että parempi yksin yksin, kuin kaksin yksin.

        En kyllä itse osannut koskaan odottaa että parisuhteeseen tulee tällainen tyhjyys. Ei omilla vanhemmillani tällaista ollut vaikka olivat yhdessä 50 vuotta.
        Voihan sen tulla seuraavassa suhteessakin. Mutta uskon, että jos liitossa on silloin sopivammat henkilöt sitä ei tule.

        En ole varma mitä tylsyyden käsittelyllä tarkoitit. Jos sitä että keksii mieleskästä tekemistä. Nii tässä tapauksessa se ei toimi, koska toisella osapuolella ei ole mitään mielenkiintoa tehdä mitään yhdessä. Eikä ole kumpaakaan kiinnostavia intressejä. Ja väkisin tekemällä ei saa kuin pahan mielen molemmille. Itse toki keksin itselleni mukavaa tekemistä. Mutta eikö se ole sama olla silloin yksin ja harrastaa omiaan.

        Tylsyys on subjektiivinen kokemus ja mielentila, tylsyyden erottaa depressioista että se on paremminkin havainto tilanteesta joka ei vastaa tahtotilaa. Depressiossahan on yksi oire tahtotilan puute jossa on voimattomuutta ja toivottomuutta.

        Minä en lähtisi asettelemaan omia asioitani esimerkiksi toisten ihmisten tilanteita tarkastelemalla, koska ne ovat harvoin mitä sitä mitä ne näyttävät ja kuulostavat, näet parikin kertaa on saanut sanoa eronneelle kaverille että "te olitte viimeiset jotka uskoin eroavan". Niin hyvältä kaikki näytti päälle päin ja kuuleman perusteella, ja tulos oli tuossa.

        Mitä sitten eron jälkeen, mitkä ne asiat ovat jotka kiinnostavat? Onko niitä tarpeeksi ja kiinnostaako tarpeeksi? Mitä tuttavuussuhteille tapahtuu, parisuhteisiin liittyvät aina verkostot ja miten tuttavuusuhteet muodostuvat eron jälkeen? Ketkä katoavat, ketkä jäävät - sekin on kysymys joka ei ole ollenkaan itsestään selvää monin paikoin.

        Sanoisin, että tuossa tilanteessa pitää tehdä valinta pysymisen ja jäämisen välillä. Omien arvojen läpikäyminen ja vastaukset kysymykseen siihen mikä on tärkeää, ratkaisevat tilanteen - suuntaan tai toiseen.


      • -tuulia-
        herra tylsä kirjoitti:

        Tylsyys on subjektiivinen kokemus ja mielentila, tylsyyden erottaa depressioista että se on paremminkin havainto tilanteesta joka ei vastaa tahtotilaa. Depressiossahan on yksi oire tahtotilan puute jossa on voimattomuutta ja toivottomuutta.

        Minä en lähtisi asettelemaan omia asioitani esimerkiksi toisten ihmisten tilanteita tarkastelemalla, koska ne ovat harvoin mitä sitä mitä ne näyttävät ja kuulostavat, näet parikin kertaa on saanut sanoa eronneelle kaverille että "te olitte viimeiset jotka uskoin eroavan". Niin hyvältä kaikki näytti päälle päin ja kuuleman perusteella, ja tulos oli tuossa.

        Mitä sitten eron jälkeen, mitkä ne asiat ovat jotka kiinnostavat? Onko niitä tarpeeksi ja kiinnostaako tarpeeksi? Mitä tuttavuussuhteille tapahtuu, parisuhteisiin liittyvät aina verkostot ja miten tuttavuusuhteet muodostuvat eron jälkeen? Ketkä katoavat, ketkä jäävät - sekin on kysymys joka ei ole ollenkaan itsestään selvää monin paikoin.

        Sanoisin, että tuossa tilanteessa pitää tehdä valinta pysymisen ja jäämisen välillä. Omien arvojen läpikäyminen ja vastaukset kysymykseen siihen mikä on tärkeää, ratkaisevat tilanteen - suuntaan tai toiseen.

        Viimeksi olen sanonut, että en olisi uskonut teidän eroavan 16 v. eli hyvin kauan sitten. Opin aika pian, että se mikä näkyy ulospäin ei ole välttämättä todellisuus. Toisekseen koko ikäni ihmiset ovat aina hyvin avoimesti puhuneet minulle asioitaan, että tiedän mikä on todellisuus monen "unelmaparin" taustalla. ¨

        Tietäen itseni viihdyn hyvin itseksenikin. Ja viittamani ihmisten kanssa olen puhunut avoimesti ja syvällisesti ja he ovat todella kertoneet viihtyvänsä yksin. Ja keksineenä muuta mielekästä tekemistä. Enkä sinänsä perustabut omaa mahd. valintaani muihin vaan he olivat vaan esimerkki. Ja toisaalta valinta perustuisi omaan otsetuntemukseen. Halusin vain tuoda esille, että yksin jääminen on myös yksi hyvä vaihtoehto.

        Tuon olen miettinyt ja huomioinut, että tuttapiirssä voi käydä muutoksia. Toisaalta meillä ei ole juurikaan yhteisiä tuttavia. Paitsi molempien sukulaiset jossa käymme todella harvoin 1-3 kertaa vuodessa. Ja siinä olettaisin, mitään ei tiedä, ennen kuin näkee. Että omat sukulaiset molemmilla pysyy. SUurimmaksi osaksi kun olen käynyt juhlat kyläilyt yksikseni jo n. 10 v..


      • vaikutus tekstistäsi

        Miten minusta tuntuu että sinä miehenä näet asian juuri niin tyypillisessä marttyyrillisessä valossa? Mietit mitä jää materialisesti, lapset kärsivät kun todellisuus on että taustalla vaikuttaa omaisuus ja se että arjen pyörittäminen lasten kanssa eronneena laskujen maksamisineen olisi liian vaikeaa, eronnut satukse häpeän tunteesta puhumattakaan. Tekstisi vaikuttaa että et pidä etkä rakasta vaimoasi. Miksi kidutat häntä riippumalla, päästä vapaaksi ettei vielä sairastu henkisesti kun ei saasinulta MITÄÄN! Tää on mun mieipide. Monesti tyypit on mika omasta mielestään suoraselkäisiä vaikka totuus on että olis peiliin katsominen siinäkin olisko toisen kuitenkin jopa PAREMPI ilman puolisoa joka ei anna mitään, ei tykkää, ei anna läheisyyttä tai seksiä. Se on noidankeh joka varmasti johtaa nalkuttamiseen. Mistä kaikki se on alkanut, sitä kannattaa miettiä, vai kannattaneeko enää, varmaan vaimosi on ollut sinuun epätyytyväinen etkä le osoittanut muutosta parempiaan, koska et ole PITÄNYT hänestä koskaan kuitenkaan tarpeeksi? Joskus rehellisyys ja vapaus on parasta mitä toiselle voi antaa ennenkuin on liian myöhäistä.


      • herra tylsä
        vaikutus tekstistäsi kirjoitti:

        Miten minusta tuntuu että sinä miehenä näet asian juuri niin tyypillisessä marttyyrillisessä valossa? Mietit mitä jää materialisesti, lapset kärsivät kun todellisuus on että taustalla vaikuttaa omaisuus ja se että arjen pyörittäminen lasten kanssa eronneena laskujen maksamisineen olisi liian vaikeaa, eronnut satukse häpeän tunteesta puhumattakaan. Tekstisi vaikuttaa että et pidä etkä rakasta vaimoasi. Miksi kidutat häntä riippumalla, päästä vapaaksi ettei vielä sairastu henkisesti kun ei saasinulta MITÄÄN! Tää on mun mieipide. Monesti tyypit on mika omasta mielestään suoraselkäisiä vaikka totuus on että olis peiliin katsominen siinäkin olisko toisen kuitenkin jopa PAREMPI ilman puolisoa joka ei anna mitään, ei tykkää, ei anna läheisyyttä tai seksiä. Se on noidankeh joka varmasti johtaa nalkuttamiseen. Mistä kaikki se on alkanut, sitä kannattaa miettiä, vai kannattaneeko enää, varmaan vaimosi on ollut sinuun epätyytyväinen etkä le osoittanut muutosta parempiaan, koska et ole PITÄNYT hänestä koskaan kuitenkaan tarpeeksi? Joskus rehellisyys ja vapaus on parasta mitä toiselle voi antaa ennenkuin on liian myöhäistä.

        Kiduttaa? Riippua? Missä ihmeessä on mainittu materiaalisesta hyvinvoinnista?

        Siinähän meillä tulikin todellinen asiantuntija. Onneksi nämä ovat vain yhden ihmisen mielipideoksennus asiasta, joka perustuu vain nettikirjoitukseen. On ihailtavaa nähdä valmiuksia antamaan toiselle loppuelämään vaikuttavia ohjeita pelkän nettikirjoitusten perusteella.

        Minusta tämä kirjoitus on klassinen kouluesimerkki siitä, ettei pidä kysyä yhtään ohjeita nettipalstoilla, saatikaan noudattaa niitä. Kannattaa muistaa myös se, että näillä mielipiteen jakajilla ei ole mitään vastuuta kirjoituksistaan, joten jokainen voi neuvoa (kuten nähty on) mitä tahtoo.


    • Suruinen

      Hei Tuulia

      Olen lueskellut tätä keskustelua ja olen tosi pahoillani, että löytyy henkilöitä, jotka haluavat sabotoida keskustelua ja esiintyä nimelläsi. Näissä asioissa kaipaa tukea, ei sitä, että lyötyä lyödään vielä uudestaan. No, voi kai päätellä, että jollain ihmisillä menee vielä huonommin. Ei kai tuollaista toisen nimimerkillä kirjoittelua voi muuten ymmärtää. Jaksamista.

      • -tuulia-

        Kiitos kaunis Sinulle! Ja mukavaa talven jatkoa!


    • Aika kurjalta kuulostaa, nuo samat asiat saisit yksinkin.
      En kyllä näe mitään syytä asua yhdessä.
      Seksikin on kyllä aika latteaa jos neljään vuoteen ei ole ollut mitään?? tosiko?

      Sanoisin että kyllä sinun on aika katsella muita miehiä, kai olet nainen? Kuva aloitus sivulla oli naisesta?

      Et todellakaan luovuta helposti jos eläminen on vain kaupassa käynti yhdessä, voit käydä yksikseenkin. Ota ihmeessa ero!!!!

      Ihmeen latteaa elämänne kaiken kaikkiaan.

      • -tuulia-

        Ensimmäiseen kysymykseen on vastaus kyllä.

        Kaupassa muuten pääsääntöisesti käydään yksikseen. En tykkää tehdä sitätoisen kanssa.

        Olen nainen. Niin ne muut miehet. Onkin sitten asia sinänsä. Elämän ihmehän se olisi jos löytäisi saman henkisen kumppanin. Epäilen, että sellaisia on vaikea löytää. Ja hyvin erilaisen ihmisen kanssa yhteiselo on vaikeaa. Jolloin on parempi olla yksin.


    • vaihtoehto tässäkin

      Mitä haluat elämältäsi? Entä jos etsit ensin toisen niin et jää tyhjän päälle. Tai elätte vähän aikaa lähekkäin mutta asumuserossa ja sovitte että voitte palata yhteen jos ei mitään löydy tai tunteet palaavat niinkuin kotikadun pariskunnilla ;) Ei toi nyt kamalan kummalliselta noin pitkässä liitossa kuulosta, mutta toisilla on paremmin eli onko nyt kyse omasta asenteesta vai ihan rakkauden loppumisesta vain...

    • Eroa ja äkkiä

      Anteeksi hirveästi mutta sä et ole kenenkään kanssa naimisissa. Te ootte pelkkiä kämppäkavereita ja juuri sellaisia kämppäkavereita jotka asuu vaan pakon takia samassa huushollissa että on halvempi vuokra

    • kysy itseltäsi

      Miksi olet liitossa, jossa olet onneton?
      Tapa, tottumus...ei osaa päästää irti vai pelkäätkö yksin elämistä?
      Sellainen sanonta on, että parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa.

    • rukoilkaamme.

      Koska JUMALA on teidän yhdistänyt Pyhään Avioliiton Sakramenttiin, teet syntiä jos erota. Synnin palkka on kuolema ja jos eroat, sinun on Kuolemalla Kuoltava ja vietettävä Ikuisuus Hellvetissä, siellä missä on oleva itku ja hammasten kiristys.

      • jaahas_

        Kuolemalla kuolemattako muka taivaaseen mennään?


    • Elämän parasta aikaa

      Mielestäni aloittajalla on kaikki edellytykset parantaa elämänsä laatua eroamalla. On hyvä asia, että viihdyt yksin. Sen varaan ei voi laskea, että löytyy uusi, parempi mies. Jos ei osaa olla yksin, helposti sortuu ottamaan kenet tahansa, tai vaikka palaamaan entiseen suhteeseen.

      Itse erosin noin seitsemän vuotta sitten. Siinä vaiheessa ajattelin, että en koskaan katsokaan miehiin päin. Vaan kuinka kävikään? Tuli voimakas tarve löytää uusi kumppani. Aikani sitten haeskelin ja kun en hyvää löytänyt, luovutin. Nyt olen niin tykästynyt yksin elämiseen, että en näitä päiviäni vaihda. Parisuhteessa on aina tehtävä kompromisseja. Yksin eläjäkin joutuu niitä tekemään, mutta kun ne on kerran tehnyt, ei tarvitse enää vääntää mistään asiasta.

      Minulla on tietysti eri tilanne kuin aloittajalla, eli lapset on tehtynä eivätkä hormoonitkaan enää hyrrää niin, että sen takia pitäisi mies löytyä. Ihmisen on hyvä olla yksin, sanotaan mitä sanotaan.

    • Tunkku

      Tämä EI! voi olla totta. Eihän ole, pliiiiiiis,eihän?????

      • -tuulia-

        Mitä tällä tarkoitat?


    • AINO HELENA

      Hämmästyin kun luin juttusi,aivan kuin olisit kirjoittanut mun avioliitosta,meillä on yksi aikuinen poika joka asuu jo omillaan.Minun eroni esteenä on koko ajan ollut RAHA! Minä olen 64-vuotias,eläkeläinen,ja palveluammatissa ollut koko työurani,joten eläke on pieni
      ! Menin naimisiin vasta 35-vuotiaana,meillä on oma osake,mutta laskin että joudun eron jälkeen vuokralle,eli nää taloudelliset aspektit pistää miettimään!
      Mieheni ei pysty maksamaan tästä osaa minulle,ja myös muu omaisuus pitäisi puolittaa, ja hankkia uudelleen! Mieheni ei polta eikä juo. Mutta haluaisin keskustelu-ym yhteyttä, mitä meilläkään ei ole, joten mietin kannattako lähteä!?

    • parempi yksin

      Ei ainakaan pettäjä kumppania vaan jaksa vanhemmiten..

    • margaretha4

      olen 65v ja mieheni on kiduttava henkisesti. olen hoitanut lapsini 17 v kotona ja en saa eläkettä pajon mitään.Sarastuin v ´2006 ja kuntoni on mennyt huonommaksi siten että en ole enää niin nopea.MInun ei anneta tehdä ruokaa ,koska mieheni sanoo etä sotken uutta asuntoamme.Ei tee mieli olla ruoka puolella. imuroimiseen kelpaan ja hellanpesuun ja tiskaamiseen vaihelevast.Lisäsi han uhkailee jatkuvasti erolla ja muilla ikävillä tavoilla.Hän on elätänyt minua ja lapsiani koko avioliitonn aikana.Rahasta tulee eina riitaa.Hän vaati minulta asunnon puolta hintaa jotka on äitini perintöä.Sanon etten voi niitä rahoja antaa ,kun hän uhkailee aina minulle.OLisin antanut yhteisen pankkitilin silloin ,kun olin vielä terve,muuta en tiedä mitä nyt pitäisi tehdä

    • KALLE KELLO

      Kuin omaa entistä elämääni olisin lukenut. Tuo syö sinua, joten eroa. Teillä ei ole onneksi lapsia, joten ala ajatella itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. Elämäsi kääntyy varmasti parhain päin.

      • -tuulia-

        Miten Sinulle sitten kävi?


    • Umpirakastunut

      Hei Tuulia!
      Oma liittoni kesti yli kolmekymmentä vuotta ja kaikki perusasiat olivat hyvin...mutta silti jotakin äärimmäisen tärkeää puuttui. Läheisyys, ilo ja nauru, keskustelu ja asioiden jakaminen, toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, pienet hellyydenosoitukset, seksi...tunne, että olisi toiselle tärkeä. Ja se oli molemminpuolista. Meistä tuli toisillemme huonekaluja. tuntui, että elämä kulki ohi ilman että siihen itse osallistui.
      Pitkän harkinnan (yli 2 v) jälkeen otin avioeron, vaikka se olikin äärimmäisen vaikea ja raskas päätös. Lapset ovat jo aikuisia ja ymmärsivät tilanteen. Pari kolmen vuotta eron jälkeen oli melkoisen vaikeaa, rutiinien uudelleen rakentamista ja uuden "identiteetin" rakentamista. Kaikki meni uusiksi ja tekihän se kipeää.
      Mutta nyt, neljä vuotta eron jälkeen ja 52-vuotiaana en kadu yhtään. Aurinko paistaa ja jokainen arkipäiväkin on kuin syntyisi uudelleen. Elämä toi uuden rakkauden ja tunteita, jollaisia en tiennyt olevan olemassakaan. Tätä ei unelmissakaan osannut odottaa.
      Kannustan sinua olemaan rohkea ja ottamaan vastuun omasta elämästäsi ja onnestasi. Miehesi ei sitä todennäköisesti tee. Meillä on täällä vain tämä yksi elämä ja se kannattaa elää niin, että se tuntuu.

    • luokanope1

      Jos Suomi24 nettikirjoitusten perusteella teet yhtään mitään johtopäätöksiä omasta tilanteesta, niin avioliitto on ollut virhe alusta alkaen.

      Olisipa mukava kuulla myös miehen mielipide tilanteesta. Nythän tässä häntä ja hänen elämäntilannetta ollaan "lynkkaamassa" nimettömien kirjoitusten perustella, joilla ei itse asiassa ei ole mitään oikeutta puuttua toisten elämiseen. Meinasitko antaa miehesi tulevaisuuden riippua aivopieruista mitä tällä palstalla tulee? Etkö itse osaa tehdä päätöksiä vai haetko täältä ihmisiltä oikeustusta toimillesi? Kasva hyvä ihminen aikuiseksi, olipa provo tai ei.

      • -tuulia-

        Kukahan on sanonut, että teen näiden kirjoitusten perusteella yhtään mitään ratkaisuja.

        Vaikea uskoa, että olet opettaja kun katsantosi asioihin on noin suppea.


      • luokanope1
        -tuulia- kirjoitti:

        Kukahan on sanonut, että teen näiden kirjoitusten perusteella yhtään mitään ratkaisuja.

        Vaikea uskoa, että olet opettaja kun katsantosi asioihin on noin suppea.

        No miksi sitten täällä avaudut jos et hae muuta kuin huomiota asiallesi?

        Opettajanahan minä osoitan katsantokannan suppeutta, kun on vain yhden mielipide. Vai provoiletko?


      • -tuulia-
        luokanope1 kirjoitti:

        No miksi sitten täällä avaudut jos et hae muuta kuin huomiota asiallesi?

        Opettajanahan minä osoitan katsantokannan suppeutta, kun on vain yhden mielipide. Vai provoiletko?

        Totta kai keskustekupalstalla on vain yhden mielipide. Niin on keskustelussa toisen ihmisen kanssakin. Minä edustan aina vain omaa mielipidettäni. Jos menen yksilöterapiaan sielläkin on vain minun mielipide.

        Toisella on tilanteesta oma mielipide. Ja se on ihan yhtä oikea kuin minunkin.

        Totta kai minä katson omasta näkökulmasta asioita ja niin pitääkin. Itsellemme elämää elämme.

        Kyllä kastantokantasi on hyvin suppea minusta jos et em. asioita oivaltanut. Lisäksi sinä oletat, että emme olisi puolisoni kanssa keskustelleet asioista ja toimisin hänen selän takanaan.

        Ainahan asioihin voi ja on hyväkin hakea erilaisia näkökulmia. Päätöksen tekee kuitenkin aina jokainen itse. Sama se on, jos menisin terapiaan. Terapeutti antaa näkökulmia asioihin. Ei tee päätöksiä puolestani.


    • Dreamside Dominion

      Äitini erosi isästäni n. 20v sitten ja aloitti "uuden upean elämän uuden upean miehen kanssa". Muutaman vuoden kuluttua tästä äitini elämässä olikin kaikki sitten päin p****ttä. Kun isäni kuoli vuosi sitten äitini sanoi pian kuoleman jälkeen että avioero isästäni oli hänen elämänsä pahin virhe, ja eropätöksen hän teki liian heppoisin ja itsekkäin perustein. Summa summarum: Älä tee hätiköityä itsekästä päätöstä, voi olla että kadut sitä myöhemmin. Keskustele asiat selväksi kumppanisi kanssa, halusi hän sitä tai ei, ja tehkää yhdessä päätös.

    • Mooses421

      40v nainen on jo loppuun ajettu kone. Niillä on vähemmän kysyntää.

      Mutta jos haluaa yksin elää, niin siitä vaan.

      • -tuulia-

        Missähän mielessä loppuun ajettu kone?


      • "Mooses421".......oot aivan oikeessa....viisikymppisenä vielä hyppäsin täyden voltin Kisahallissa mut ennee ei mää....
        Enää vain mummujumppa jäljellä.....eilisine jenkkoineen/polkkineen ja salsa escuelineens`.....
        Tänään aamupäiväst` meen punttikselle mummujumppaileen....siel` on muute tosi komeat (n. kolmikymppiset) Kanarialaiset veljekset omistajina.....
        Sulaa se soker` viel` täänki muummun suus.....


    • yli 60v

      mooses ei taida tietää naisista mitään, vai et jo 40v loppu?...

      • Mut jos on parempi ettei kaik` tiiäkään kaikkii salaisuuksiiii....oishanhan se kauheeta jos ihan kaik` miehet ois kimpussaimme....
        Jokaisel` asial on hyvät ja huonot puolensa...mie aattelen niit` hyviiiii....


      • Positiivisuus
        sishill kirjoitti:

        Mut jos on parempi ettei kaik` tiiäkään kaikkii salaisuuksiiii....oishanhan se kauheeta jos ihan kaik` miehet ois kimpussaimme....
        Jokaisel` asial on hyvät ja huonot puolensa...mie aattelen niit` hyviiiii....

        hyvä juttu, mutta jos ajattelet ketjun aihetta, niin miksi haluat pitää itseäsi ja täällä framilla?


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      145
      8470
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      46
      2378
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      27
      2210
    4. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      36
      1822
    5. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      95
      1748
    6. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      181
      1717
    7. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      20
      1138
    8. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      108
      1133
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      5
      1019
    10. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      53
      1015
    Aihe