Ala missä ei tarvitse olla sosiaalinen?

Lehdenjakajat ja postinjakajat liikkuvat kyllä päivän mittaan yksin. Tosin, näihin ei taida hirveästi paikkoja olla. Paitsi varhaisjakelijoita haetaan kyllä tuurauksiin ainakin.

Jakeluautojen kuljettajat. Ei kai siinä tarvitse kovin paljon sosiaalista vaivaa nähdä, kun paketit ja kuormat perille vie, tietysti jokin tavallinen huomenta päivää ja pieni hymynpoikanen voi olla paikallaan, ettei nyt sentään ihan vaan sillä selviä, että heittää paketit ja lavat kuormauslaiturille.

Yövartija.

Majakat on jo automatisoitu, siinä olisi varmaan ollut unelmiesi työ.

Ei teollisuustyössäkään välttämättä tarvitse puhua kenenkään kanssa koko päivänä jos samaa työtä tekee yksin. Usein pomo sanoi vaan mille koneelle mennä hommiin ja ellei ollut ongelmia, ei tarvinnut jutella kenenkään kanssa koko päivänä.
Mieluummin itse tein porukassa jos vaan mukava kaveri, mutta ennemin yksin kuin epämiellyttävän kanssa.

Ei sellaista olekaan, mut eri asia on, tartteeko olla face-to-face sosiaalinen, vai riittääkö vaikka Internetin välityksellä sosiaalinen :) Koska nykysuomessa nyt vaan ei oo enään niitä liukuhihnatöitä, ja AINA pitää verkostoitua. Vaikka esim. ohjelmointi on sellaista, jota voi tehdä yksin omassa huoneessa, niin että siitä sais palkkaakin, pitää olla yhteydessä muihin. Kannattaa varata aika työkkärin ammatinvalintapsykologille, hän voi osata paremmin auttaa tai selkeyttää noita juttuja.

Mut ennen kaikkea mun mielestä ei pidä liikaa lokeroida itseä (tai muitakaan!)

Mä olen meinaan itse aika hiljainen ja introvertti, mulla on tosi vähän kavereita ja jos oon lomalla menee päiviä, ennen kuin puhun kellekään... eli todella epäsosiaalinen tapaus, mut työskentelen asiakaspalvelussa, jossa pitää puhua ja olla tietyllä tapaa sosiaalinen...mut silti olen kuullut, että olen parempi kuin ne ns. puheliaat ja omassa elämässään sosiaaliset ihmiset (monesti tärkeintä on kuunnella muita, ei puhua itse!)

Eli voin lähinnä vaan sanoa sulle, että pitää etsiä joku asia joka kiinnostaa, josta tykkää, tai jossa tuntee olevansa hyvä ja lähteä siltä kantilta.

Olen kans pohtinut samaa ongelmaa. Aina hakijan pitäisi olla niin reipas, ulospäinsuuntautuva, puhelias, paljon ystäviä, iloinen, huumorintajuinen, sosiaalinen siis kaikenkaikkiaan? Jos et tätä ole esim työpaikka haastattelussa niin ulos mars! Miksi aina pitää olla joku superihminen päästäkseen edes kokeilemaan työtä?? Onko tosian niin että kaikki töissä olevat ovat edelleenkin tai ovatko edes sitä koskaan olleet, yli-ihmisiä?? Miksei me hiljaiset ei sosiaaliset ihmiset päästä mihinkään töihin? Meissä on paljon sellaisia työn puurtajia jotka eivät paljon turhia höpöttele työaikana vaan keskitytään olennaiseen eli työntekoon.

Ei se ole superihminen että on sosiaalinen. Ennen se oli ihan tavallista kun ei ollut kännyköitä ja nettiä jonka äärellä kyyrötetään kaksinkerroin koko elämä ja pelätään oikeita ihmisiä. On hälyttävää että ihmisiltä ei enää onnistu normaalit ihmiskontaktit. Kun on pari viikkoa kämpässään alkaa pelkäämään jo postinkantajankin ääntä. Että ulos vaan ja ihmisten joukkoon. Ärsyttää sivaan luikkivat pälyilevät valkonaamaiset hupparipäät jotka pelkää ihmisiä ja kaljaa pitää kuitenkin luikkia hakemaan. Ainoat ihmiskontaktit on sivan kassa, työkkärin täti ja sossun täti.

joka kolmas ihminen on introvertti, ei se ns. 'epäsosiaalisuus' ole mikään poikkeavuus sen koommin kuin vaikkapa ruskeasilmäisyys... ennen vanhaan arvostettiin ihmisessä sitä että se on hiljaa, pitää huolen omista asioistaan ja tekee hommansa. nykyään taas semmoisia ihme pinnallisia kälättäjiä pidetään arvossa jostain täysin käsittämättömästä syystä. koskee kaikkia elämänaloja ei vain työtä.
olen todellakin itsekin hiljainen kaveri. kadehdin tyyppejä jotka jaksaa harrastaa kirjallisuutta, se on sivistävää. ja on minulla fb-accountt, josta puheen ollen pitäisi ehkä käydä katsomassa jos sinne olisi tullut jotain tähdellistä tänä vuonna. että siinä teille stereotypioistanne

Sosiaalisuus on kyllä ihan turha fraasi työhakemuksessa. Oikeasti työnantaja ei edes pidä työntekijän sosiaalisuudesta. En tiedä miksi tuota fraasia hoetaan edelleen, vaikka sitä ei edes tarkoiteta. Jos menet juttelemaan työkavereiden kanssa, saatikka että sattuisitte remahtamaan nauruun niin johan pomo katsoo pahasti alta kulmain ja päättelee, että sosiaalisuus on samaa kuin laiskuus. Että onkin aikaa juoruilla työkaverin kanssa. Sano siinä sitten että yritän tässä vaan olla sosiaalinen ja tulla toimeen kaikkien kanssa niin vähän tässä vaan työkavereiden kanssa vaihdetaan kuulumisia. Ja auta armias kun yrität päivittää fb:tä, että kaverit tietää miten menee niin johan on pomo kieltämässä koko fb:tä työaikana, vaikka sillähän sitä sosiaalisuutta kovasti yritetään ylläpitää. Että on se prkl kun ensin haetaan sosiaalista ja sitten pitäisi olla nöyränä ja hiljaisena kuin mykkä vee. Että päättäisivät jo mitä haluavat!

Itse olen aika lailla samanlainen, en tykkää ollenkaan että koko ajan pitäisi olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Ennen olin toimistotyössä, jossa oli kaikenmaailman palavereja pitkin päivää ja se oli yhtä helvettiä.

Ei kannata tapella itseään vastaan vaan jos todellakin haluaa tehdä itsenäistä ja vaikka aika vapaatakin työtä, niin kannattaa sellanen etsiä. Palkka ei ole lähellekään niin tärkeää kuin se miten työssäsi viihdyt.

http://www.mol.fi/avo/

bumb

Miksi pitää luokitella itsensä joko sosiaaliseksi tai ei sosiaaliseksi? Miksi ei voi ajatella, että on jotain siltä väliltä?

Minulla ei ole facebook-tunnusta enkä vapaa-ajalla tapaa ihmisiä. Silti olen elämässäni kokeillut paljon erilaisia työtehtäviä, joista suurin osa on ollut asiakaspalvelua. Edelleen minulla on päiviä, jolloin ei vaan kiinnosta muiden ihmisten jutut, mutta toisinaan on ihan kiva vaihtaa kuulumisia.

Poikaystäväni on ihan samanlainen. Kyllä me joskus käydään yhdessä juhlissa ja tavataan ihmisiä, mutta suurimman osan ajasta vietetään yhdessä tai omissa puuhissamme.

Jos kokee, että sosiaalisuus on ongelma, kannattaa sitä harjoittaa. Ei siitä tarvitse pitää (itse en pidä), mutta ihan vain oman uran takia, kannattaa teeskennellä olevansa kiinnostunut muista ihmisistä.

Ei noita vaatimuksia kannata liian tosissaan ottaa. Tunnen esim. useita menestyneitä myyntipäälliköitä, jotka eivät ole perusluonteeltaan lainkaan sosiaalisia. Ihmisten kanssa pitää osata tulla toimeen, mutta mikään työpaikan ilopilleri tai vitsinikkari ei todellakaan tarvitse olla. Asiakkaat arvostavat ennen kaikkea asiallisuutta ja sitä, että lupauksiin ja tehtyihin sopimuksiin voi luottaa.

Varastotyö. Jos tarvii olla sosiaalinen, niin se on aika suoraa kommunikaatiota eikä mitään turhaa löpertelyä tai asioiden kiertelemistä. Ja siellä saatat kohdata vertaisiasi. Meillä oli esim. varastossa yksi sellainen jätkä, että sitä pänni niinkovasti jossain vaiheessa, että se vain manaili koko ajan, ja heitti mullekin että "haista nyt vittu siinä", vaan sen takia että satuin olemaan samalla käytävällä sen kaa. Kaikki vaan nauroi sille, mut oikeestaan se on ihan hemmetin hyvä jätkä, mäkin arvostan sitä. että kyllä näitä sosiaalisia vajavaisuuksiaan saa siellä hyvällä tsägällä jopa paikattua ja oppii käyttäytymään niin, että sit kun astuu kadulle, pitää olla varovainen että käyttäytyy taas kunnollisesti. :D:D

nostoa

Mun mielestä on käsittämätöntä että monet ihmiset ja usein varsinkin työnantajat samaistavat sosiaalisuuden ja hyvät sosiaaliset taidot. Hiljaisella tyypillä voi olla todella hyvät sosiaaliset taidot johonkin työhön, siis että tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen sellaisissa tilanteissa, jotka ovat työn kannalta merkityksellisiä. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että pystyy jauhamaan tyhjänpäiväistä skeidaa kenen tahansa ihmisen kanssa milloin tahansa = "sosiaalisuus". Ei tällaisessakaan sosiaalisuudessa mitään vikaa ole, mutta ei se kyllä kerrro yhtään mitään siitä miten hyvä jossakin työtehtävässä olisit. Yltiösosiaalisilla tyypeillä itse asiassa on usein todella huonot sosiaaliset taidot, eivät siis osaa säätää tai suodattaa omaa käyttäytymistään erilaisten ihmisten kohdalla laisinkaan. Yltiöpäinen sosiaalisuus ei myöskään ole merkki itsevarmuudesta niin kuin usein kuvitellaan vaan päinvastoin, olemalla jatkuvasti esillä supersosiaalisilla ihmisillä on tarve hakea jatkuvaa huomiota ja hyväksyntää ympäristöstään, ja näin paikata ja peitellä persoonassaan piilevää epävamuutta. He ovat ikään kuin riippuvaisia muista ihmisistä ja tunteesta saada jatkuvaa hyväksyntää päättymättömille jorinoilleen ja ontolle "sosiaalisuudelleen."

Miksei työnantajat ikinä laita ilmoitukseen että haluavat sisäänpäinkääntäytyneen työntekijän töihin vaan aina ulospäissuuntautuneen?

nostoa

nostoa

Kaipaisin sellaista työtä jossa ei tarvitse olla huomion keskipisteenä eikä ajaa autoa. Ei löydy :/

nostelen tätä. itse oon tehnyt postinlajitteluja ja pesulatöitä.
täytyis keksiä uusi työ pk-seudulta...

Toivoisin joskus näkeväni työpaikkailmoituksen, jossa toivotaan valittavalta henkilöltä seuraavaa:

Meillä tehdään töitä ja ahkeruus palkitaan, ei suulas vitsinheitto. Tiimityössä ahkera puurtaminen on etu, ei omien töiden muille delegointi tai hienot kalvosulkeiset.
Et ole poissa töistä joka ma tai pe, koska meni pitkäksi biletysviikonloppu.
-Hoidat some-päivitykset ja textarirumbat omalla ajallasi, et työajalla.
- Olet luonteeltasi hiljainen ja mielellään selkeästi introvertti. Aistit asiakkaiden tunnetilat ja osaat toimia niiden mukaan.
Turha lässytys on turhaa lässytystä.
Meillä tehdään töitä, eikä jauheta koko ajan p***aa.
- Osaat hoitaa asiat asioina ja henkilökohtaiset ystäväsi ovat muualla, kun työpaikoilla.
-Sinuun voi luottaa, et puhu pahaa selän takana, etkä juoruile. Keskityt työaikana työn tekemiseen.
- Tutkintotodistus osoittaa sinun olleen kurssisi parhaimmistoa ja määrätietonen ja ahkera. Mitä isäsi tai äitisi tekee, ei kuulu meille.

-Oma työpöytä tai oma työhuone, jossa saat aidosti aikaan jotain, on työpisteesi. Sinä et notku tupakalla, tai ylipitkillä ruokatunti-juorutunneilla.

- Lähetä kirjallinen hakemuksesi ja esittely itsestäsi, niin kutsumme viisi potentiaalisinta hakijaa haastatteluun.
-Haastattelussa on käytännön työtehtävistä koe, siinä parhaiten pärjännyt saa paikan.

Yleensä ne työpaikat jotka erikseen hehkuttavat ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisuutta, eivät sitä ole.

Kun menet vierailemaan tällaisessa firmassa, vastaan tulee melkoisia mörököllejä. Tai jos peräti pääset tällaiseen firmaan töihin, huomaat totuuden ensimmäisenä päivänä kun menet kysymään jotain kulkulätkää tai intran salasanoja.

Sama kielitaidon suhteen. "Sinulla on sujuva engannin kielen taito" tarkoittaa, että esimiehesi hyvä kun osaa edes äidinkieltään kirjoittaa (yhdyssanat ym.). Ja jos menet kehumaan, että olet opiskellut muitakin kieliä, tämä sivuutetaan.

Tytäreni on tuota asiaa usein valitellut. Hän ei halua olla jatkuvasti muiden ihmisten kanssa tekemisissä eikä halua jakaa omia yksityisasioitaan työmaalla. Hän oli toimistotöissä mutta sai kerran jopa sydänkohtausta muistuttavan ahdistuskohtauksen. Myös jatkuva istuminen tuntui vaikealta.
Nyt hän tekee iltasiivousta ja on tyytyväinen työhönsä. Hän saa liikuntaa työn puolesta, saa nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluaa, ei tarvitse seurustella kenenkään kanssa, voi hoitaa kauppa- ja muut menot arkisin aamusta eikä tarvitse tuhlata viikonloppuja niihin. Ei myöskään tarvitse pinnistellä ja päteä vaan voi ajatella omia ajatuksiaan kaikessa rauhassa. Paniikki on pois hänen elämästään.
Ihmiset ovat tosiaan niin erilaisia. Tytär viihtyi jo lapsena omissa puuhissaan tuntikausia. Hän oli tyytyväinen kun sai olla rauhassa ja oman huoneen hän halusi jo ihan pienenä.
Ihmisen on paljon helpompi olla kun kuuntelee omia mieltymyksiään ja luonnettaan. Kerranhan täällä vain eletään.

Mietikkääs mitä tarkoittaa sosiaalisuus.
-ei se ole jatkuvaa keskustelua
-ei se ole jatkuvaa ryhmäsä oloa
-ei se ole omien asioiden jakamista


Olen toisen asteen opettajana ja minun on kerrottu olevan erittäin sosiallinen henkilö. Kunhan kuuntelet mitä toinen kertoo, keskeyttämättä. Sit vastaat jotakin kantaa ottamatonta. Muuta ei tarvita :)

Puhelinmyyjänä ei tarvitse olla sosiaalinen. Olen tehnyt työtä yli 15 vuotta eikä minullua ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Tienaan 5k kuukaudessa bruttona vaikken ole mielestäni mitenkään hyvä myyjä, hitto enhän mä edes osaa mitään myydä. Mutta mä osaan lukea ja osaan myös lukea ääneen. Lisäksi olen aika ahkera, soitan semmoisen 90 loppuunvietyä puhelua päivässä, joista syntyy semmoinen 75 kauppaa, aivan oikein arvasit en tee uushankintaa. Ensimmäisen vuoden aikana tienasin hiukan vähemmän kun soitin uusasiakkaille, mutta samalla tavalla sinne luin sen paperin ääneen melkeen sata kertaa päivässä. Vähän tylsäähän se tietty on mutta saan tuolla aika kivasti 30 h viikossa tekemällä perheeni (minä 3lasta) elämisen ja lomailutkin maksettua. Olen varmaan huono ihminen kun tämän tänne kirjoitin ja joku saattaa nyt suuttua, mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Sosiaalisuus ei liity mitenkään siihen, mitä on sattunut opiskelemaan. On siis selvää, että valtio joutuu maksamaan "väliinputoajat" koteihinsa, koska tilanne on päässyt sattumaan koulutukseen valinnoissa. Karsinta rajaa alalle sopimattomat pois jo ensivaiheessa - teoriassa. Vastuu toiminnasta tietysti seuraa tästä. Siispä turha huolta kantaa, valtion on käytännössä maksettava "sopeutumisesi" yhteiskuntaan!

Jos haluat työskennellä kotona, sinulla on tietokone ja internet-yhteys, meillä olisi sinulle työtä. Sinun täytyy olla 18-vuotias. Palkka maksetaan viikoittain ja voit vaikuttaa itse siihen, paljonko tienaat. Tarvitset myös Skype-tilin, jota kautta koulutamme sinut. Ei puhelimitse, vain viestein. Työ ei ole puhelinmyyntiä, vaan työskentelet ainoastaan tietokoneella, kirjoittaen.
Vastaat viesteihin ja jokaisesta viestistä maksetaan 0,12-0,20 senttiä kappale. Voit tehdä tätä joko kokopäiväisesti tai sivutyönä, ihan kuinka sinulle parhaiten sopii.
Työssä tarvitset avoimuutta ja luovuutta.

http://asiakas-palvelut.com/signup-form/?ref=FI1454