Tutustuin uuteen mieheen. Sitten kävi ilmi, että olimme tutustuneet jo aiemmin, mitä en heti muistanut. Myöhemmin muistin tapaamisen ja ensivaikutelman ja ajatukseni siltä kerralta ja siksi varmasti hänet olin unohtanutkin. Ensivaikutelma oli ei-kiinnostava ihminen, johon ei tullut mieleen tutustua enemmän. Sitten kuitenkin olen tavannut eri yhteydessä sattumalta useamman kerran. Onko liian positiivista toiveajattelua jatkaa tutustumista aktiivisesti päättäen olla ns "avoimin mielin", vaikka tunne on ollut selvä, että ei ole tullut edes mieleen tutustua aikanaan enemmän ja jos nytkään ei olisi sattumalta tavattu monta kertaa, ei yksikään näistä kerroista olisi ollut sellainen, että olisin haaveillut enemmästä, mutta näin nyt on vain käynyt. Vai käyköhän tässä jälkeenpäin niin, että ajattelen myöhemmin että tiesinhän minä jo silloin ensimmäisen kerran, että tämä ei ole sopiva. Koko ajan on tunne, että tästä ei voi odottaa mitään tavallista tapailua eikä tunteilua enempää ja toisaalta tunne, että jos olenkin vain ennakkoluuloinen enkä anna tälle mahdollisuutta. Riitelen itseni kanssa, miten jatkaa.
ensivaikutelman merkitys?
luotanko itseeni
3253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anna jo itsellesi anteeksi ne menneet, hyvä ihminen!
Se eka kohtaaminen tuli ilmeisesti väärään aikaan sun eteesi, joten teit vähän liiankin nopean hylkäyspäätöksen.
No, nyt on sitten ihan uusi tilanne. Uusi, puhdas sivu käännetty, you know.
Ja anyway, tehän olette vasta tutustumassa, joten mitä järkeä on jarrutella niin luonnollista tapahtumaan jonkun menneen pikku päätöksen takia! Sä mitään loppuelämäsi pätöstä sentään tehnyt.
Ei sun kande kelata koko ajan vain menneitä, elä tässä ja nyt ja tutustu siihen ihmiseen kaikessa rauhassa. Ei tutustumisessa ole mitään lopullista eikä väärää.
Nauti elämästäsi ja lopeta se itsesi soimaaminen! ;)
Haloo, se että sä näät ihmisen kerran ei kerro hänestä mitään. Niin, se ensivaikutelma ei noin 99% tapauksista kerro siitä toisesta mitään vaan sinusta. Se ensivaikutelma luodaan yleensä omien mielikuvien perusteella, ennakkoluulojen, toiveiden ja käsitysten mukaan. Ainoastaan lapselliset ihmiset pitää sitä minään totuutena ja antaa sen liikaa vaikuttaa itseensä. Naisetkin jotka haksahtaa kerta toisensa jälkeen vääriin miehiin jaksaa selittää suuresta ihmistuntemuksestaan ja siitä, miten he vaistoaa heti jotain ja blaa, blaa... Mutta eipä ne tunnu vaistoavan koskaan olevansa väärässä. Työhaastatteluissa kysellään typeriä kun ihmiset ovat kurssittautuneet haastattelijoiksi, sen sijaan että kysyttäisiin olennaisia ja hieman tutustuttaisiin ja tekijä joka osaa näytellä parhaiten, saa paikan. "ensivaikutelma ratkaisee" hoetaan, vaikka pitäisi hokea niille haastattelijoille, että yrittäkää nyt edes kehittää sitä kuuntelutaitoanne niin saatatte edes joskus saada oikean tekijän oikeaan paikkaan.
Kun menet jonnekin ja muutat tyylisi sinne sopivaksi, kaikki puhuu sinulle, olet heti ok. Kun olet erilainen, voit olla sama ihminen, mutta jäät ulos.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eli joo, sä nyt olet tyyliin nähnyt jonkun ihmisen joskus: et sä sitä ole tuntenut, et sä siitä mitään tiedä. Sä tiedät omat sen hetkiset asenteesi, kiinnostuksen kohteesi jne. Et sinä mitään ole tiennyt, vaikka te ette lopulta sopisikaan yhteen, se vaan on sattumalta osoittautunut todeksi. Ellei tunne ole sitten jopa epämiellyttävä: sitten se kuuluu siihen 1% mikä on oikeassa.
Sinä olet ennakkoluuloinen, et anna mahdollisuutta ja luulet tietäväsi jotain toisesta omien luulojesi perusteella. Kukaan ei tunne toista mistään ensisilmäyksestä, eikä tiedä yhtään mitään toisen kiinnostavuudesta. Jälkeenpäin voi aina ajatella mitä vaan, jälkiviisaus on paras viisaus, mutta tosiasia on se, että emme tiedä mitään etukäteen, vain jälkikäteen.
Älä riitele itsesi kanssa. Voit tehdä ja valita mitä vaan.
Miksi etsit jo nyt perusteluita sille, että et haluakaan lähentyä häntä? Te olette vasta tutustumassa toisiinne! Mitä voit hävitä toimimalla sen mukaan, mikä NYT tuntuu hyvältä? Toimitko aina noin, että jo etukäteen varaudut pettymykseen? Miltä suojelet itseäsi, surulta? Petetyksi tai jätetyksi tulemiselta ("tiesinhän minä ettei tästä mitään tule")?
Siinä vaiheessa jos oikeasti ajattelet, että "ei tästä mitään tule" toimit sitten sen tunteen pohjalta, ei sillä ole yhtään mitään merkitystä asiassa että tyyppi ei ole iskenyt kipinää ensitapaamisella.