Takana pitkittynyt ja ( kumpikaan ei osaa selvästikään päästää irti, kai ??) kamala ero jossa ei sanoja säästelty, erityisesti minun puoleltani. Kaikesta huolimatta tunteita oli kai kummallakin mutta ei uskallusta ja halua yrittää, vielä kerran uudestaan. Mies halusi olla "silloin tällöin tuttavana yhteyksissä", mikä tietenkin aluksi tuntui pahalta mutta sitten sisuunnuin ja päätin, että teen töitä hartiovoimin jotta pääsisin miehestä eroon.
Nyt tilanne on sitten se, että mies itse roikkuu linjoilla koko ajan ja keksii tikusta asiaa. Tykkäsin miehstä todella paljon vaikka en sitä osannutkaan osoittaa ja olin kyllä itse niin inhottava hänelle, että näin jälkeen päin aivan hävettää. Eli toisaalta on kiva, että hän pitää yhteyttä. Mutta en voi sille mitään, että mua myös suuresti ärsyttää hänen yhteydenottonsa. Mitään asiaa ei ole, kyselee jotain juttuja joista on aikaisemmin puhuttu mutta keskustelut eivät mene eteenpäin mitenkään. Ei mies koskaan mikään erityisen juttusa ole ollutkaan ja nyt se korostuu selvästi koska en itse tee efforttia sen eteen että keskustelu olisi vilkkaampaa,ei vain enää kiinnosta. Vaikka tietyllä tavalla mulla tulee varmasti pitkään häntä ikävä, haluaisin jo keskittyä omaan elämään etc.
Ongelma on nyt tässä vain se, että jos nyt jätän hänelle vastaamatta, hän tulee taas syyttämää minua siitä kuinka huonosti häntä kohtelen, olen epäkypsä etc. Jos hänen uteluihinsa vastaan tyylillä " minusta on parempi ettei tällä hetkellä juteltaisi", tulee siitäkin sanomista. Mä en halua enkä jaksa enää tapella enkä riidellä enkä satuttaa. Ajattelin, että jos menisimme kahville ja selittäisin hänelle ihan ystävällisesti, että tällä hetkellä musta ei ole mitään järkeä olla yhteyksissä. Ainakin olisin toiminut vanhanaikaisen kunnollisesti. Mutta olisinko silloin lattiamatto?
Nyt tilanne on sitten se, että mies itse roikkuu linjoilla koko ajan ja keksii tikusta asiaa. Tykkäsin miehstä todella paljon vaikka en sitä osannutkaan osoittaa ja olin kyllä itse niin inhottava hänelle, että näin jälkeen päin aivan hävettää. Eli toisaalta on kiva, että hän pitää yhteyttä. Mutta en voi sille mitään, että mua myös suuresti ärsyttää hänen yhteydenottonsa. Mitään asiaa ei ole, kyselee jotain juttuja joista on aikaisemmin puhuttu mutta keskustelut eivät mene eteenpäin mitenkään. Ei mies koskaan mikään erityisen juttusa ole ollutkaan ja nyt se korostuu selvästi koska en itse tee efforttia sen eteen että keskustelu olisi vilkkaampaa,ei vain enää kiinnosta. Vaikka tietyllä tavalla mulla tulee varmasti pitkään häntä ikävä, haluaisin jo keskittyä omaan elämään etc.
Ongelma on nyt tässä vain se, että jos nyt jätän hänelle vastaamatta, hän tulee taas syyttämää minua siitä kuinka huonosti häntä kohtelen, olen epäkypsä etc. Jos hänen uteluihinsa vastaan tyylillä " minusta on parempi ettei tällä hetkellä juteltaisi", tulee siitäkin sanomista. Mä en halua enkä jaksa enää tapella enkä riidellä enkä satuttaa. Ajattelin, että jos menisimme kahville ja selittäisin hänelle ihan ystävällisesti, että tällä hetkellä musta ei ole mitään järkeä olla yhteyksissä. Ainakin olisin toiminut vanhanaikaisen kunnollisesti. Mutta olisinko silloin lattiamatto?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tätä en ole itseasiassa koskaan ymmärtänyt. Jos ollaan erottu, niin sitten ollaan erottu. tämähän on vain mun mielipide, mutta itse henk.koht. en pidä exiini yhteyttä juuri tälläisten tilanteiden takia.
Mitähän hittoa exä tekee sillä tiedolla että vastailetko hälle vai et, varsinkin jos välit ovat kuvailemallasi mallilla. Eri asia tietysti jos on yhteisiä lapsia, mutta jos niitä ei ole, niin ei siihen kuole jos jatkaa elämäänsä eteenpäin ilman exää.