Hämäläisiä sanotaan hitaiksi, en ole hämeestä, mutta lähes 40 aviovuoden jälkeen vasta huomaan, että taidan olla naimisissa väärän ihmisen kanssa.
Menikö elämä ohi
hidas huomaaja
7285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä avasi silmäsi? Yleisten tiedotusvälineston puskema roska? Vai täysin ala-arvoiset elokuvat joita tyonnetään kasvoille joka puolelta. Kenties haet virtuaalielämää netistä joka on täyttä valhetta ja tarkoitettu ameeba-aivoisille.
Noin monen avioliittovuoden ja yhteisten kokemusten jälkeen uskoisi että kumpikin teistä on hionut tervät särmät tosistanne ja että nyt vasta elämä sujuu lähes mutkattomasti.
Tietysti toinen asia on jos olet valinnut elää pahoinpitelijän kanssa kaikki nämä vuodet ja vasta nyt yrität tajuta tosiasioita.
Alussa vastakkaiset luonteenpiirteet varmaankin viehättivät kumpaakin. Särmät eivät hioutuneet, päinvastoin. Nyt on kaikki ulkoiset puitteet kunnossa, talousasiat ok, lapset tulevat omillaan toimeen ja olisi aikaa viettää kahdestaan. Ei vaan löydetä mitään aihetta olla yhdessä. Erokaan ei kummallakaan ole tavoite, mutta pahaa pelkään, että siihen tämä johtaa. Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen.
Aloiti kysymällä " menikö elämä ohi " . Olet kaikesta päätellen jo varttunut ihminen ja haluaisit " toteuttaa " itseäsi, mutta puolison kanssa se ei onnistu.
Istukaa alas ja jutelkaa ongelmasta, mikäli ette pääse sopuun, niin erotkaa ja nauttikaa elämästä. Turhan moni hukkaa elämästään paljon aikaa " uhrautuen ".
Monilla on syynä esim. lapset, velka, asunto jne... KAIKKI asiat järjestyy mikäli on TAHTOA.
Ota irtiotto ja nauti elämästä miten ITSE haluat.
11 5, mulla on sitkeästi sellainen periaate, että niin kauan, kuin edes nimellisesti elää puolison kanssa, ei voi tehdä kaikkea, mitä itse haluaa, vaan pitää ottaa toinenkin huomioon. Tämän jutun aloitin sillä mielellä, josko uhkaavan eron voisi välttää. Juuri sen mainitsemasi elämästä nauttimisen tekisin mieluimmin oman, vaikkakin tällä hetkellä kärttyisen ja kaunaisen puolison kanssa.
Kiinnostaisi tietää, onko joku kauan puolison kanssa hyvänpäivän tuttuina asunut ja uudelleen onnistunut lähentymään. En osaa kuvitella, miten elämästä voi nauttia, jos edessä on ensimmäisenä isot käytännön ongelmat, yhteisen pesän hajoittaminen ja kummallakin uuden etsintä. Seuralainenkin olisi kiva ja jos tyhjästä pitää alkaa, olisiko yksi keino alkaa vikitellä puolisoa uudelleen. On vaan unohtunut, miten se tehdään?
Ukin verstaan seinällä oli metka piirros. Siinä oli kuvattu eri elämänvaiheita.
Ensimmäisessä kuvassa nuori pari istui vierekkäin. Seuraavassa kuvassa välissä oli lapsi. Viidennessä kuvassa neljä lasta ja viimeisessä pariskunta istui samalla penkillä ja välissä oli neljän lapsen aukko.
Pitää vissiin miettiä, onko vielä jotain yhtistä vai olisiko sitä onnellisempi eri teillä.
Hirmu hyvä vertaus. Nyt vielä vinkkejä, millä sen aukon saa kutistettua, ennenkuin toinen tipahtaa penkiltä.