Kauanko kipu kestää

Olen nyt surrut silmittömästi 2-3 kk, sitten satunnaisesti todella kamalia surukohtauksia saaden 5 kk. Ajoittain tuntuu, että sekoan. En pääse tästä mitenkään yli, vaikka aikaa on siis kulunut jo yli 7 kk. Jatkuuko tämä helvetti vielä vuosikausia. Olen todellakin yrittänyt selvitä, mutta mikään ei ole auttanut. Nyt olen antanut periksi ja vietän vapaa-aikani lähinnä nukkuen, aamuisin olen antanut itselleni luvan muistella häntä, vaikka se tuntuukin kamalalta, mutta pakenen hetkeksi unelmiini. Päivä ja illat ovat helvettiä.
9571
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Kauan seurustelit ? Yleisesti voi mennä n. puolet siitä ajasta toipumiseen mitä suhde on kestänyt. Itse erosin juuri viiden vuoden suhteesta ja todella kipeää tekee. Ahdistaa ja on tosi raskasta elämä nyt, joka päivä joutuu pinnistelemään, että pysyisi jotenkin skarppina ja jaksaisi tätä elämää. Ei ole todellakaan helppoa, rakkaus satuttaa todella pahasti. :(

Äänestä

Älä anna periksi!
On normaalia käydä suhdetta läpi ja muistella sitä, mutta jos muistelet koko ajan, niin se ei tee enää hyvää, koska ei ole enää terapeuttisesti auttavaa vaan kiusaat itseäsi asialla.
Kokemuksesta voin sanoa, että tiedän miten karmea tunne se ikävä ja kipu on, kun on ihan rikki, mutta silloin pitää hakea itsestä voimia ja tiedät itse auttaako sinua liikunta, kaverien näkeminen vai mikä.
Keksi itsellesi tekemistä ettet voi ajatella asiaa niin paljon.

Jos asia oikeasti alkaa mennä ns. yli, niin sitten kehoitan menemään juttelemaan ammatti-ihmiselle ja saat asiaan uutta näkökulmaa ja puhuminen tekee hyvää. Ystävät eivät ole kuitenkaan näissä asioissa parhaita tukijoita.

Olosi paranee kyllä pikkuhiljaa ja alat saada etäisyyttä asiaa.
Lopulta jopa pystyt hävittämään kaikki viestitkin, joita lähetitte.
Silloin olet jo paremmassa olotilassa ja ole varovainen jatkossa että pysyisit kasassa.

Äänestä

Minulla meni neljä vuotta. Se voi olla, että sinulla menee nopeammin, koska itse pakenin surua kaikenlaiseen korviketoimintaan ja se pitkittyi, mutta koska sinä käyt sen noin perinpohjaisesti läpi, niin voi kestää alle vuodenkin.

Äänestä

Itsellä juuri tuo sama 7 kuukautta välien katkeamisesta, ja olisin melkein itse voinut kuvitella kirjoittaneeni tuon täysin saman viestin.

Jos olisit minun Hän, sanoisin että mitä voisin tehdä helpottaaksesi oloasi?

Äänestä
  • Kirjoita hänelle tekstiviesti ja kerro kaikki tuntemuksesi.Toinen ei luulisi,että sä et tunne enään mitään.

    Äänestä

  • Naiselta tältä kirjoitti:

    Kirjoita hänelle tekstiviesti ja kerro kaikki tuntemuksesi.Toinen ei luulisi,että sä et tunne enään mitään.

    Minä tein tuon muutaman kerran vuoden sisään erosta. En tiedä auttoiko vai ei mutta nyt asiat ovat jo vähän paremmin vaikka ajattelenkin haikeasti menneitä silloin tällöin. Ajan mittaan pitäisi siis helpottaa vaikka sitä ei varmasti jaksaisikaan odottaa.

    Minä kaipasin ja kaipaan edelleenkin mahdollisuutta unohtaa menneen täysin pelkästään nappia painamalla.

    Äänestä

Puolitoista vuotta erinäistä tunnemyrskyä. Yhdessä sitä ennen vajaa4 vuotta.. Odotan myös että vihat kipuilut ym ohi

Äänestä

mun _entinen_ poikäystävä jätti mut just, noin viikko sitte. olin kaks viikkoa ulkomailla ja ekana päivänä kun olin ollut koulussa, hän lähetti koulun jälkeen viestin HUOM VIESTIN ettei tästä tuu enää mitään, ettei se enää onnistu. kun kysyin syytä, se ei osannu sanoa!
tekis mieli huutaa ja kirkua ja satuttaa itteensä ku miettii, mitä teki väärin! mä silti en voi olla ajattelematta sitä, en oo unohtanu sitä enkä unohda.
masentavinta on, että tiedän että sillä ei oo enää tunteita mua kohtaan.
itken itteni kirjaimellisesti uneen ! :'c itkettääki ku kirjotan tätä ja okei ehkä ette ihan ymmärtäny miten voin olla näin surullinen mut oon vaa niin sekasin etten voi ees kirjottaa selvästi.... mikä auttaa jos rakkaus on vaan yhdenpuoleista?

Äänestä

erotilanteessa yhdenkään miehen vuoksi ei kannata itkeä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


sekoan vielä kirjoitti:

Olen nyt surrut silmittömästi 2-3 kk, sitten satunnaisesti todella kamalia surukohtauksia saaden 5 kk. Ajoittain tuntuu, että sekoan. En pääse tästä mitenkään yli, vaikka aikaa on siis kulunut jo yli 7 kk. Jatkuuko tämä helvetti vielä vuosikausia. Olen todellakin yrittänyt selvitä, mutta mikään ei ole auttanut. Nyt olen antanut periksi ja vietän vapaa-aikani lähinnä nukkuen, aamuisin olen antanut itselleni luvan muistella häntä, vaikka se tuntuukin kamalalta, mutta pakenen hetkeksi unelmiini. Päivä ja illat ovat helvettiä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu