Sanokaa naiset mitä te haluatte kun teen mä mitä tahansa niin aina tulen jätetyksi?
Olen kolkyt mies ja periaatteessa kaikki olen elämässäni saanut mutta en PYSYVÄÄ parisuhdetta ja lasta. Ikäni olen töitä tehnyt, on miehiset harrastukset, on kavereita jne. Työt ei haittaa parisuhdetta, harrastukset on sovittavissa ja aina hoitanut niin että haittaa ei suhteisiin tule, kavereita löytyy ja kaverin kavereita vaikka tuttavaksi kumppanilleni mut teen mitä vain niin jos en muutamassa vaaikossa tule jätetyksi niin viimeistään muutamassa kuukaudessa. Miksi???
Annan kumppanille vapautta enkä estä harrastuksia yms. En ole väkivaltainen, en narsisti vaan päinvastoin kumppanin huomioiva, hellä, rakastava, välittävä ja tunteet näyttävä. Pidän kumppaniani aina tärkeimpänä ja muistan jopa iloisin yllätyksein kukkien tai ravintola illan kera mutta pidän myöskin oman pääni enkä ole tossun alle painettava mutta silti ymmärtäväinen ja kuulevainen toista kohtaan ja jos on erimielisyyksiä haluan sen aina heti selvittää enkä harrasta mykkäkoulua tai muuta suhdetta rassaavaa psykologiaa.
En vaadi mielestäni liikoja ja kaverit sekä sukulaiset pitävät minusta ihmisenä ja ihmettelevät miksi en luonteellani saa perhettä elämääni sillä se on ainoa mikä minulta puuttuu kaikki muu on hoidossa. En ole rikas mutta hyvin toimeen tuleva tai juurikin sellainen perus duunari millä kaikki taulouden puolesta on kunnossa. Saan periaatteessa helposti kumppanin joko netti maailmasta tai baari elämästä. En tiedä mikä mutta luonteeni on naisia miellyttävä mutta miks helvetissä kukaan ei jaksa mua pidempään kun vaan muutaman kk.n???
Olen aina tullut jätetyksi mutta viimeiset pari suhdetta olen jättänyt itse. Sekin vaan elämän tuoman opin kokeilua. Jos mut on helppo jättää aina ilman syytä ja olen siitä satuttanut itseni olen kokeillut miltä se jättäminen sit miehestä tuntuu. Onko parisuhteet vaan kilpailua siitä kuka jättää ensin??
No olen kokeillut nyt samaa vaikka sydän onkin särkynyt mutta raa asti yhtälailla kumppanille sanoakseni silloin kun suhde tuntuu liian hyvältä et "tämä on tässä" Miks mua sattuu? Eikö mua jättäviä naisia satu? No sen olen huomannut että jos minä jätän jää nainen kaveriksi elämään mutta jos nainen jättää mut katoaa hän lopullisesti elämästäni. Mikä on nykyajan parisuhteen tarkoitus?? Sekö vain kumpi jättää ensin ja kilpailua muiden huomiosta vai mitä tämä on???
Haluaisin vaan yhden naisen jonka kanssa elää loppu elämä ja saada lapsi tai kaksi tai jos ei onnistu niin lopun elämän parisuhde kumminkin. Miksi mä en ole oikeutettu siihen???
Olen kolkyt mies ja periaatteessa kaikki olen elämässäni saanut mutta en PYSYVÄÄ parisuhdetta ja lasta. Ikäni olen töitä tehnyt, on miehiset harrastukset, on kavereita jne. Työt ei haittaa parisuhdetta, harrastukset on sovittavissa ja aina hoitanut niin että haittaa ei suhteisiin tule, kavereita löytyy ja kaverin kavereita vaikka tuttavaksi kumppanilleni mut teen mitä vain niin jos en muutamassa vaaikossa tule jätetyksi niin viimeistään muutamassa kuukaudessa. Miksi???
Annan kumppanille vapautta enkä estä harrastuksia yms. En ole väkivaltainen, en narsisti vaan päinvastoin kumppanin huomioiva, hellä, rakastava, välittävä ja tunteet näyttävä. Pidän kumppaniani aina tärkeimpänä ja muistan jopa iloisin yllätyksein kukkien tai ravintola illan kera mutta pidän myöskin oman pääni enkä ole tossun alle painettava mutta silti ymmärtäväinen ja kuulevainen toista kohtaan ja jos on erimielisyyksiä haluan sen aina heti selvittää enkä harrasta mykkäkoulua tai muuta suhdetta rassaavaa psykologiaa.
En vaadi mielestäni liikoja ja kaverit sekä sukulaiset pitävät minusta ihmisenä ja ihmettelevät miksi en luonteellani saa perhettä elämääni sillä se on ainoa mikä minulta puuttuu kaikki muu on hoidossa. En ole rikas mutta hyvin toimeen tuleva tai juurikin sellainen perus duunari millä kaikki taulouden puolesta on kunnossa. Saan periaatteessa helposti kumppanin joko netti maailmasta tai baari elämästä. En tiedä mikä mutta luonteeni on naisia miellyttävä mutta miks helvetissä kukaan ei jaksa mua pidempään kun vaan muutaman kk.n???
Olen aina tullut jätetyksi mutta viimeiset pari suhdetta olen jättänyt itse. Sekin vaan elämän tuoman opin kokeilua. Jos mut on helppo jättää aina ilman syytä ja olen siitä satuttanut itseni olen kokeillut miltä se jättäminen sit miehestä tuntuu. Onko parisuhteet vaan kilpailua siitä kuka jättää ensin??
No olen kokeillut nyt samaa vaikka sydän onkin särkynyt mutta raa asti yhtälailla kumppanille sanoakseni silloin kun suhde tuntuu liian hyvältä et "tämä on tässä" Miks mua sattuu? Eikö mua jättäviä naisia satu? No sen olen huomannut että jos minä jätän jää nainen kaveriksi elämään mutta jos nainen jättää mut katoaa hän lopullisesti elämästäni. Mikä on nykyajan parisuhteen tarkoitus?? Sekö vain kumpi jättää ensin ja kilpailua muiden huomiosta vai mitä tämä on???
Haluaisin vaan yhden naisen jonka kanssa elää loppu elämä ja saada lapsi tai kaksi tai jos ei onnistu niin lopun elämän parisuhde kumminkin. Miksi mä en ole oikeutettu siihen???
Vastaukset 12
Vanhimmat
Helpottiko purkautua? Hope so.
"No sen olen huomannut että jos minä jätän jää nainen kaveriksi elämään mutta jos nainen jättää mut katoaa hän lopullisesti elämästäni."
Tuo on valinta ja riippuu siitä millä mielin jonkun jättää. Itse jätän aina lopullisesti enkä taakseni katsele. Syitä en tässä rupee luetteleen, koska ne ovat olleet joka kerta erilaiset.
Jos niiden naisten kanssa pääsee juttuun vielä ennen kuin ne häipyy, kuulee ehkä syyn siihen miks ne lähtee meneen. Mistäs sen muuten tietäis.
Ei kai mitään voi oppiakaan ellei saa kuulla faktatietoa kaikista virheistään.
No miten sie sen tiedät jos ei sulle kerrota? Vai onko tosiaan niin että naisen ei tarvitse perustella jättämisiään mutta miehen pitää hä??
Onko mies se aina joka tekee virheet ja nainen se joka korjaa potin?
Ihme keskusteluita täällä sitten puidaan kun jotkut naiset itkee miesten perään. Eikös se olekaan biologisesti niin että nainen valitsee ja mies kärsii??
Otan osaa, oikeesti. Itsestä tuntuu välillä ihan samalta. Olen nainen ja ollut kolmessapitemmässä suhteessa ja olettanut/on annettu uskoa, että perhettä ollaan perustamassa. Sitten jossain vaiheessa mies aina ilmaisee, ettei sittenkään mitään perhettä halunnutkaan, kunhan haluaa kivan sexyn naisen kanssa olla. Vttu miten syö naista, koska meillä ei oo niitä vuosia tuhlattavaksi asti tyyppeihin, jotka ei tiedä mitä elämältään tahtoo. Sä oot hyvä mies! Muista se. Ja suo anteeksi tämä vastapurkaus. :)
Heivouvouvou!!!
Eipä sovi mennä yleistämään. Täällä nainen joka on 90% suhteistaan kokenu saman kohtalon. Toisaalta olen nuori, mutta ei se ikää katso.
Viimeisin suhteeni pisti miettimään... Tapasin ihanan kundin, ensimmäisen ns. "ei minun muottiin menevän" kundin.. Tolla tarkotan, et oli erilainen kuin aikaisemmat poikaystäväni. Ei mikään kiiltokuvapoika mut sai mut nauramaan. Se tykkäs musta ihan hirveästi alussa, oli jopa ehkä kiinnostuneempi kuin minä. Kesti kuukausi, ensin petti, sitten jätti. Sen jälkeen oon ollu kuitenkin kuvioissa mukana. Aioin olla vaan kaveri, mut ku nähtiin eron jälkeen, se tulee halaamaan, haluaa lähelle, pussaa yms. Tehään asioita ihan samanlailla kun sillon yhdessä ollessa. Ero on vaa siinä, ettei olla yhdessä... Ja että nähdään muita ihmisiä...
Missä vika? Se toitottaa et oon niin nättinä, tuoksun hyvälle blaablaablaa, se nauraa mun jutuille, nauretaa yhessä, tehdään ruokaa yms, sänkypuuhat myös mukana... Mitä helvettiä se vielä haluaa? Et kasvatan siivet? Ja sarven ottaani? Yksisarviset on tarua, sitä se varmaan hakee sitten..
Jep, mutta back to your business. Oon pahoillani naisten puolesta, tiedän että idiootteja on puolin jos toisin maailma pullollaan. Mistä oot naisesi löytäny? Etitkö väärästä paikasta? Monesti näistä idioottimuijista näkee päällepäin kyllä.. Toiset osaa piilottaa.. Joskus vain on niin, että ihan ilman syyttä se tunne loppuu. Kerran olen sen kokenut ja hirveältä tuntuu, kun ei itsekään tiedä syytä... Toivottavasti löydät vielä itsellesi jonkun arvoisesi!
Ehkä se syy onki siinä ku oot noin täydellinen.
Jos totta puhuit, kuulostat mielestäni täydelliseltä = tylsältä, anteeksi, mutta niin se on. Silloin ku elämä on hyvin, tulee tylsää ja jostakin sitä draamaa on etsitävä.
Yleensä ihminen rakastuu palavimmin siihen henkilöön, joka on täysin 'vääränlainen' itselle
Jos se mitä itsestäsi kerroit, pitää paikkansa, olet timantti. Toivottavasti uskot siihen, etkä anna sellaisten naisten "pilata" sua, jotka ei osaa arvostaa sitä. Itse olen etsinyt sinunlaistasi miestä, mutta ei ole vielä löytynyt, pelkkiä pettäjärenttuja.
Olen itse tälläinen "jättäjä" ja itse ainakin etsin loppu elämän rakkautta ja heti jos alussa tuntuu että ehkä se jota tapailen ei ole se oikea niin mielummin jätän alussa kuin vasta kahdenvuoden päästä kun tajuan että joo ei ollutkaan.. Joskus jäänyt kaduttamaan että hätiköinkö koska ei parissa kuukaudessa kuitenkaan ehdi tuntea toista täysin. Ainakin itsellä taustalla varmaan pelko sydämen särkymisestä, exsäni 6vuoden seurustelun jälkeen halusi kovasti naimisiin ja kahtakuukautta ennen häitä jätti koska ei ollutkaan valmis sitoutumaan, Että voin sanoa että kyllä se ero helpompaa on parin kuukauden tapailun jälkeen kuin vuosien.
Sinulle Waidmansheill32! Kuulostat todella kivalle ihmiselle :) Itse olen 34-vuotias sinkkunainen. Missäpäin asut?
No hei Ladyred78:) Kiitos! Mulle voi toki kirjoitella vaikka sähköpostissa lisää.
[email protected]
Siinä se avaus on sulle!
Se on tahdosta kiinni se rakkaus ja parisuhde. Mieheni kosi minua muistaakseni toisten treffien ja ensisuudelman jälkeen ja vastasin epäröimättä kyllä. Muutimme yhteen vasta avioiduttuamme. Hän on ihana mies. Joskus ihmettelen, että miksi hän otti minut eikä jotakuta toista. Ajan kanssa olen oppinut rakastamaan häntä enemmän ja enemmän. Itse asiassa rakastan häntä aivan hirveän paljon.
Nimenomaan ajan kanssa. Toisille mikään aika ei vaan tunnu riittävän kun on vaan kiire uuteen ja uuteen ja uuteen kunnes huomataan että ikää onkin jo siinämäärin mittarissa että se elämä menikin jo.