Pelkään miestäni

Nyt annat miehellesi TASAN KAKSI vaihtoehtoa, joko jonkinnäköiseen perheterapiaan tai ero. Kerrot miten pelkäät tuollaista käytöstä ja NYT ollaan tienhaarassa josta mies saa päättää jatkaako teidän kanssa RAUHALLISTA yhteiseloa, vai eroatteko.

Mikään ei muutu paremmaksi ellei jotakin asiaa muuta entisestä.

Hurjaa lukea juttuasi. Miehesi karsii luonneviasta, eli ei pysty hallitsemaan vihaansa. Tama on vakava juttu, eika han tule siita muuttumaan , akkipikainen kun on. Silloin raivon vallassa ei ole jarki enaa kadessa, oli sitten kyseessa sina tai vauvalapsi, kaikki on vain punaista hanen vihassaan.

Yrita nyt keskustella asiasta kanssaan, kun on rauhallinen ja VAADi ettet voi nain jatkaa, ei pelossa voi elaa (itse elin pelossa kauan aikaa se on kauheaa).

Suunnittele elamasi eteenpain silla silmalla, etta joudut ehka elamaan yksin lastesi kanssa, sekin on parempaa kuin pelon kourissa.
Hae apua !
Perheterapia, ja teot etta miehesi todella haluaa muuttua, jos ei, niin ero siita on ainoa jarkeva ratkaisu.
Olen pahoillani

Sinun VELVOLLISUUTESI lastasi kohtaan on taata hänelle turvallinen, rauhallinen ja luotettava kasvuymppäristo.
Lapsesi on saatava turvaan. Sinä voit tehdä itsesi kanssa mitä haluat mutta lapsi pois tuosta kauhujen pesästä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Joko:
Annat lapsesi adoptioon vanhemmille jotka haluavat ja pystyvät takaamaan yllämainitun ja jäät itse tuon hirviomiehen kanssa .Tiedät aivan tarkkaan että kohta alkaa fyysinen valkivalta sinua kohtaan. MUTTA nyt lapsesi ei tarvitse sitä kokea.

tai:
Heti tänään kokoat tavarasi ja lähdet lapsesi kanssa. Lahes minne vain! Vanhempiesi luo, ystäviesi luo, ensikoiin, pelastusarmeijan suojiin.... kauas tuosta pedosta.
Miksi maailmassa aloit lisaantymääb tuon hirvion kanssa kun jo tiesit (ilman mutkun mutkun mutkuja) jo edeltäpäin millainen se on. Olithan nähnyt ja kokenut sen jo!

Olen pelännyt miestäni ja hänen reaktioitaan yli 30 vuotta. Voi kun joku olisi silloin kun olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä pakottanut minut eroamaan, olisi säästynyt monelta ikävältä tapahtumalta. Mutta nuorena ja rakastuneena ne muut tunteet ovat niin voimakkaita, ettei tälläinen epäsäännöllinen raivoilu tunnu, varsinkaan hyvinä aikoina, merkitykselliseltä.


Vaikka sanoisit mitä, miehelläsi ei ole oikeutta aggressioon, ainakaan tuollaiseen mitä kuvailet. Uskon, että sinulle käy kuten minulle, eli joudut tulevaisuudessasi peittelemään kaikkea sitä paskaa, mitä teillä tapahtuu. AIna et siinä onnistu ja joudut joko pakenemaan naapuriin tai naapurit tulevat avuksesi ja sitten hävettää. Hävettää niin pirusti! Lapset kärsivät ja sinä kärsit.

Lapset ovat meillä jo maailmalla ja voisin lähteä milloin haluan, ja jonakin päivänä lähdenkin. En kunnioita miestäni enkä rakasta; kumma kyllä mies ihailee ja rakastaa minua edelleen. Raivareita hän saa silloin tällöin ja halveksin häntä entistä enemmän. Meillä molemmilla on pitkälti oma elämämme mutta yhteinen talous ja suht korkea elintaso. Ei minulla valittamista ole mutta jos olisin aikoinani valinnut toisin, olisin luutavasti onnellisempi.

Aina sanotaan että nainen on ailatelevainen kun on NE hormonit... mutta mitähän tollanen on miehen kohdalla??? selitystä en ole koskaan kuullut...
Mutta aina se silti on ymmärrettävämpää kun mies raivoaa...

No, joo... jos tollasia ei ennen ole ollut, siis ennen vauvan tuloa, niin pakostikkin se jollain tavoin siihen liittyy... otat kuule itteäs niskasta kiinni ja ukko jonkin asteiseen terapiaan tuntojaan purkamaan. Eiän tollasesta tule mitään, ja mitä enemmän annat liekaa tolle ukon riehumiselle, niin sen enemmän kaivat kuoppaa jalkojesi alla ja tavallaan annat hänelle oikeuden käyttyäytyä uhkaavasti. Samantien STOPPI tollaselle!

Ensinnäkin haluan sanoa, että siihen ei kannata luottaa että mies ei tekisi lapselle mitään. Voihan se olla, että kun lapsia on vielä noin pieni vauva, jonkinlaista suojeluvaistoa vielä on, mutta entä kun lapsi on isompi, noin väkivaltainen mies hyvin todennäköisesti reagoi lapsen pieneenkin äsryttävyyteen väkivaltaisesti.

Minä tekisin näin: keräisin kaikki tärkeimmät tavarat johonkin kassiin, laittaisin sen mieheltä piiloon, lähtisin turvakotiin tai jonnekin kauas muualle asumaan. Ilmoittaisin miehelle että hänen käytöksensä on kaukana normaalin aikuisen ihmisen käytöksestä ja jos ei hae apua, niin on parempi erota. Sitten vasta sanot harkitsevasi yhteenpaluuta, kun mies on ymmärtänyt ongelmansa ja hakenut siihen apua.

Vaikka tuntuisi radikaalilta (uhrista tuntuu tällainen usein liioitellulta, toisin kuin meistä ulkopuolisista), tuollainen väkivaltainen ja arvaamaton käytös yleensä vain pahenee, jos asialle ei tee mitään. Turha pelätä että asiat menevät pahemmiksi, jos muutat pois, kun ne menevät pahemmiksi vaikket muuttaisikaan. Lapsen ei tarvitse eikä saisi kokea tuollaista turvattomuutta. Jo pieni vauva aistii vanhemman ahdistuksen, pelon, toisen vanhemman vihan tunteet, vanhempien välisen jännitteen. Anna lapsellesi turvallinen lapsuus ja tee asialle jotain! Kuulostaa mainoslauseelta, mutta täällä on oikeasti huolestuneita lukijoita, sekä sinun että lapsesi puolesta.

"Tausta on väkivaltainen, tiesin siitä ennen kuin aloimme seurustella. Mutta enpä tajunnut, että joskus joutuisin pelkäämään häntä.. Olen kerran sanonutkin miehelle, että pelkään, ei ottanut tosissaan."

Korjaa tekemäsi virhe ja lähde. Väkivaltataustaisia miehiä kannattaa karttaa kumppania valitessa, vaikka vaistot sanoisivat muuta.

Lähde heti! Se on velvollisuutesi etenkin lapsesi tähden, on turha odottaa että jotakin ikävää tapahtuu lapselle. On myöhäistä sitten jälkikäteen ihmetellä ja ajatella että olisi pitänyt tehdä jo aiemmin jotakin kun tulee vammoja, murtumia tai pahempaa. Näitä ikäviä tapahtumia on Suomessa turhaan kun on vitkuteltu liian pikään tuon lähdön kanssa.

Heti pakkaat välttämättömät mukaan ja lähdet päiväsaikaan vanhempiesi luokse, turvakotiin tai muuhun luotettavaan paikkaan jossa lapsi ei ole vaarassa!!!

"Tausta on väkivaltainen, tiesin siitä ennen kuin aloimme seurustella. Mutta enpä tajunnut, että joskus joutuisin pelkäämään häntä.. "

Oipa vittu taas yllätystä kerrakseen...

Mikä teitä naisia vaivaa? Miksi on niin mahtavaa saada turpaansa ja pelätä?

"ties mitä mies tekisi itselleen" hei haloo, onko siellä ketään kotona? Miksi ihmeessä ajattelet ensimmäisenä sitä, mitä mies tekisi itselleen mahdollisen eron sattuessa? Kukapa sitten suojelisi lasta jos se äijä hoitelisi sut sairaalakuntoon saati pahempaa.

Juokse vielä kun on mahdollista. Pakkaa vaikka vaivihkaa omia ja lapsen tavaroita silloin kun mies ei ole paikalla, lähde talosta siloin kun hän ei ole paikalla, mene aluksi johonkin turvakotiin tms. Mutta pääasia on että lähdet jos haluat pitää itsesi ja lapsesi vielä elävien kirjoissa.

Mulla samanlaista käytöstä miehelläni. Lapsia ei onneksi vielä ole. Eikä kyllä tule. Jos ei hae apua. Enempää en uskalla selittää. Pelkään nykyään miestäni. Vaikea erota ei helppoa niin, kuin moni olettaa. 😪

Kuka tahaansa yrittää uskotella itselleen tai muille että eroaminen petomaisesta puolisosta ei ole helppoa, on täysin väärässä. Tuota ei usko selittä itse sen enempää kuin kukaan muukaan.
Petomainen puoliso tappaa, ensin psyykkisesti ja kun se ei ole pedolle tarpeeksi vioittavaa, sitten lopulta fyysisesti.
ja:
peto hakee uuden uhrin. Sama tuhoaminen jatkuu uudestaan ja uudestaan.

Uhrit yrittävät uskotella : "mutku määä kuiteski rakastan sitä. Se on loppujen lopuksi hyvä silloin kun se ei riehu ja uhkaa ja hakkaa ja mä uskon ihmisen hyvyyteen ja kyllä se vielä muuttuu paremmaks ja ja ja ja ....."
Miksi: Koska se vaatii pikkiriikkisen aloituskykyä hakea turvaa ja terveellistä elämää.
On niin helppo seli seli seli seli ja vain ottaa saastaa kavoilleen . Aikuisten kesken, saa tuhlata ja raiskata oman elämänsä niin täydellisesti kuin ikinä haluaa.

Mutta : kenelläkään EI EI EI ole oikeutta sallia lastensa kokea tuota.!!!!!!!!! Sallia lasten nähdä tuollaista irvokkuutta on jo täysin rikollista.

Ei väkivaltaisessa suhteessa ole kyse muusta kuin seksin ja läheisyyden puutteesta. Väkivaltainen mies uskoo että hän on huono sängyssä. Jos vaimo vielä nukkuu öitä sohvalla, se vahvistaa hänen luuloaan, ettei hän kelpaa vaimolleen.

Nyt pakoon ja äkkiä. Miehellä on kontrolloimatonta raivoa ja on jo ollut väkivaltainen sinua kohtaan. Asia tulee vain pahenemaan vuosien myötä, ja lähtö sitäkin vaikeampaa kun itsetuntosi rippeetkin on hakattu ulos.

Vaikkei väkivaltaa olisi ollut, jo miehen käytös on niin hirveää, että olisi tarpeen lähteä ja äkkiä. Tuollaisen puheen kuuntelu ja raivokohtauksien pelossa eläminen ei ole mitään elämää. Siihen vielä väkivaltaisuus päälle; jos olet onnekas löydät itsesi joku päivä sairaalasta hakattuna, jos epäonnekas joudut arkkuun.
Jo nyt puhut kuin sinun elämälläsi ei olisi mitään väliä; on sillä.

Enkä missään nimessä luottaisi, ettei miehesi lyö lasta. Mitä luultavimmin sekin päivä tulee vielä eteen, ehkä piankin jos raivo on tuota luokkaa.
Mutta vaikkei lapselle fyysistä vahinkoa tuotettaisi, niin henkistä vahinkoa tulee tapahtumaan jos jäät. Siihen ei auta vaikka kuinka peittelisit todellisuutta, lapsi aistii pelon ja tulee ymmärtämään enemmän kuin luulet. Helpoimmillaan edessä on pelottava lapsuus jossa äitiä hakataan ja poljetaan yleisesti maanrakoon, pahimmillaan hän traumatisoituu syvästi. Jos mies ei siis hakkaa häntäkin sairaalaan/hautaan.

Tuollaisesta lannistavassa/pelottavasta tilanteesta on vaikea lähteä, varsinkin kun itsetunto taitaa olla jo romuna, mutta asiat eivät muutu paremmiksi ennen kuin lähdet.
Nyt kerrot ystäville, perheelle ja poliisille totuuden suhteesta, pakkaat laukut, ja lähdet suojakotiin tai muuhun turvalliseen paikkaan pakoon.
Mies ei muutu ilman vuosien terapiaa, jos sittenkään, sitä ei kannata jäädä odottamaan.

eikai se ukko sattumalta AJA_KUORMA_AUTOA????? se ammatti tuhoaa ihmisen täysin.. mä huusin,raivosin tein vaikka mitä ja ryyppäsin.. kunnes EN_AJANUT_KUORMA_AUTOA_!!

Hankkiidu eroon. Mene karkuun mene pois. Ei ole tulevaisuutta. Olen pahoillani.

Hei Lapsen Puolesta,
Aloituksestasi on jo kulunut vuosia. Oletko enää elossa? Onko lapsesi elossa? Oletteko kaikki säilyttäneet mielenterveytenne vai oletteko totaalisesti henkisesti raiskattuja?

Olisi hyvä kuulla kuinka tarinasi päättyi.

Sitä samaa mieltä olen, mitä edellä olevat kirjoittajat!
Nyt äkkiä jauhot suuhun miehellesi, mutta silloin sanot suorat sanat kun hänellä ei ole raivokohtaus päällä tai miehesi ei ole kännissä.
Lapsen turvallisuus on pystyttävä takaamaan, ja et pysty tähän jos itse
joudut pelkäämään miestäsi..
Käytöksen on muututtava ja noihin raivokohtauksiin on kyllä jokin syy:
Taustalla voi olla jotain mielenterveyden häiriötä tuskin pelkkäää tahallisuutta.
Siis kaksi vaihtoehtoa sinun täytyy asettaa miehellesi:
Lääkäriin tilanteen vuoksi tai avioero sinusta.

hyvä ihminen pakkaa tavarasi, ota lapsesi ja juokse.. miksi olet vieläkin ton ihmisen kanssa. Miksi vaarannat lastasi ja olet tollasen räjähdys herkän kanssa!! Pakene kun vielä voit. Sitten lähetät viestin miss kerrot miksi lähdit etkä kertaakaan palaa takaisin vaikka itkisi ja anelisi koska saat todenäkösesti turpaasi sen jälkeen. Ota sossuun yhteyttä ja mene vaikka turvakotiin sieltä saa aina yösijaa jos ei muuta paikkaa ole.