Olen vajaa kolmekymppinen nainen. Asun yksin ja viihdyn hyvin yksin. En ole aseksuaali, mutta en koe mitään tarvetta harrastaa seksisuhteita muiden ihmisten kanssa. Jos kiihottaa, voin halutessani tyydyttää itse itseni. En tarvitse siihen ketään muuta. En ole myöskään kiinnostunut parisuhteesta. Muut ikäiseni yrittävät epätoivoisesti jo löytää sitä tulevaa aviomiestään, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa edes seurusteleminen kenenkään kanssa.
Olen vaan todella ärsyyntynyt siihen, että joka paikassa oletetaan, että nainen joko etsii parisuhdetta tai harrastaa yhden illan juttuja. Kun menen uuteen työpaikkaan, yleensä jossain vaiheessa joku alkaa utelemaan, olenko varattu yms. Jos vastaan ei, niin seuraavaksi miespuoliset kollegat alkavat flirttailemaan ja tuntuvat haluavan seksiä minulta. Jos taas vastaan, että ei kiinnosta seurustella, niin minun suorastaan oletetaan käyvän joka viikonloppu baarissa hakemassa seksiseuraa. Aivan niin kaikki naiset olisivat jotain seksihulluja, jotka tarvitsevat säännöllisesti seksiä!
Lisäksi minua ärsyttää kuunnella naisystävieni vinkumista siitä, miten vaikeaa on löytää hyvää miestä ja kuinka he haluaisivat hankkia lapsia muutaman vuoden sisällä. En vaan pysty ymmärtämään, miksi ihmiset ottavat kauheaa stressiä tuollaisesta. Miksi on niin kauheaa olla vain yksin? Onhan ihmisillä kavereita, joiden kanssa voi viettää aikaa. Voihan sitä asua vaikka kämppiksen kanssa, jos ei halua yksin asua. Minkä takia ihmiset ei kestä olla yksin, vaan heti eron jälkeen ollaan etsimässä uutta partneria?
Okei, minun täytyy vaan hyväksyä, että suurin osa ihmisistä noudattavat näitä yhteiskuntamme normeja ja hankkivat parisuhteen. Mutta toivon, että ihmiset voisivat ymmärtää myös meitä, joita ei parisuhteet kiinnosta ja jotka voivat olla vuosia harrastamatta seksiä, vaikka eivät varsinaisesti aseksuaaleja olisikaan.
Olen vaan todella ärsyyntynyt siihen, että joka paikassa oletetaan, että nainen joko etsii parisuhdetta tai harrastaa yhden illan juttuja. Kun menen uuteen työpaikkaan, yleensä jossain vaiheessa joku alkaa utelemaan, olenko varattu yms. Jos vastaan ei, niin seuraavaksi miespuoliset kollegat alkavat flirttailemaan ja tuntuvat haluavan seksiä minulta. Jos taas vastaan, että ei kiinnosta seurustella, niin minun suorastaan oletetaan käyvän joka viikonloppu baarissa hakemassa seksiseuraa. Aivan niin kaikki naiset olisivat jotain seksihulluja, jotka tarvitsevat säännöllisesti seksiä!
Lisäksi minua ärsyttää kuunnella naisystävieni vinkumista siitä, miten vaikeaa on löytää hyvää miestä ja kuinka he haluaisivat hankkia lapsia muutaman vuoden sisällä. En vaan pysty ymmärtämään, miksi ihmiset ottavat kauheaa stressiä tuollaisesta. Miksi on niin kauheaa olla vain yksin? Onhan ihmisillä kavereita, joiden kanssa voi viettää aikaa. Voihan sitä asua vaikka kämppiksen kanssa, jos ei halua yksin asua. Minkä takia ihmiset ei kestä olla yksin, vaan heti eron jälkeen ollaan etsimässä uutta partneria?
Okei, minun täytyy vaan hyväksyä, että suurin osa ihmisistä noudattavat näitä yhteiskuntamme normeja ja hankkivat parisuhteen. Mutta toivon, että ihmiset voisivat ymmärtää myös meitä, joita ei parisuhteet kiinnosta ja jotka voivat olla vuosia harrastamatta seksiä, vaikka eivät varsinaisesti aseksuaaleja olisikaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sä olet itsenäinen. Useimmat ei ole.
"Minkä takia ihmiset ei kestä olla yksin, vaan heti eron jälkeen ollaan etsimässä uutta partneria?"
koska ihmisiä pelottaa yksinolo? en todellakaan tiedä... en ymmärrä näitten sarjaseurustelijoitten logiikkaa ollenkaan, itse kun viihdyn hyvin yksinkin ja suhteessa ollessanikin tarvitsen sitä omaa aikaa.
Eli sinä olet yhtä ymmärtämätön toisinajattelijoita kohtaan kuin he sinua kohtaan.
Minä luulen, että pohjimmiltaan monet ihmiset tuntevat jonkinmoista turvallisuuden tunnetta, kun kuuluvat johonkin ryhmään. Siitä on valitettavan lyhyt matka siihen, että aletaan tuputtaa omaa maailmankatsomustaan kanssaihmisille. Ajatellaan, että se, mikä tekee minut onnelliseksi, tekee varmaan muutkin. Mutta eihän se niin mene.
Hyvä esimerkki asiasta on parisuhde ja lapset. Kaikki minunkin lapsia saaneet sukulaiseni ja kaverini kyselevät, jopa syyllistävät, ettei meillä ole lapsia. Mutta koska olemme tyytyväisiä omaan valintaamme, ei se meitä ärsytä. Ihmettelenkin, miksi moinen joitain niin suuresti ärsyttää?
en ymmärrä koska se käytösmalli on hedelmätöntä. missään vaiheessa siinä ei ihminen pysähdy ja mieti miksi tekee asioita (jotka eivät välttämättä toimi). siinä ei sisäistetä sitä omaa väärää toimintamalliaan vaan porhalletaan vailla mitään ajatusta eteenpäin. ei minusta järkevää - en ymmärrä
eli sinäkään et ymmärrä toisinajattelijoita ;)
Sanotaan vaikka niin, että yritän ainakin ymmärtää.
Olen kuin sinä, aloittaja. Olen aina ollut.
iehiä on elämässäni ollut, kaksi lastakin olen synnyttänyt, yksin hoitanut ja huoltanut. Kummaltakaan mieheltä en ole palanutta puupenniä pyytänyt. Pojan isä ei ole edes kiinnostunut, tytön isä tapailee lastaan, mutta elatusmaksuja ei maksa eikä ole maksanut. Vetoaa köyhyyteen ja siihen, että nykyinen ei lasta siedä.
Ei haittaa. Itse nämä molemmat olen halunnut, ja meillä on aina ollut hauskaa ja hyvä kolmistaan. Molempiin on luottamukselliset avoimet välit. Kotona on aina saanut puhua kaiken, ja lapset luottaa ja avautuu. taloudellissti on pärjätty omillamme, ja perustarpeista ei ole tarvinnut tinkiä. Matkoille ulkomaille ja leirikouluihin yms. lapset on päässeet vaikka mitään Kroisoksia ei ollakaan.
En ymmärrä miksi se toinen siinä on niin pirun välttämätön!? Kun lukee tätäkin palstaa, katselee ympärilleen ja seuraa tuttujen elämää, niin yli hilseen menee miksi se toinen siihen pitää väen vängällä saada, kun sitten huudetaan ja haukutaa, hakataan, erotaan. Perustetaan uus- uus- uusperheitä toinen toisensa perään?
Juu, kyllä raskasta on huolehtia kaikki yksin. Mutta myös niin ihanan vapauttavaa!
En mistään hinnasta valintaani vaihtaisi!
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta en osaa rakastaa miestä. Kyllä monesta olen pitänyt, mutta mitään perusperhe-asetelmaa en ole ikinä halunnut.
Sama juttu täällä. Koko suku vaan utelee ja kyselee milloin aion hankkia miehen ja mennä naimisiin.
EI minäkkän miehnä aikoinaan mitään parisuhdetta olisi tarvinnut mutta vakipaikan jonkun naisen luona missä' seksin tarve tyydytetään mutta markan varrella läytyi hyvä naisne ja hänen kanssaan olsut jo yli 20v ja kivaa on ollut. Se seski ja läheisyyden tarve ajaa henkilöäitä parisuhteesee ja sillä itsetyydytyksellä ja seksillä vastakkaisen sukupuolen kanssa ei ole mitää yhteistä. Kannatta kokeilla mitä eroa on onanoinnilla ja naimisella. Kivempi mennä töistä kotiin kun on naisenn ja lapsikin seillä olemassa.
Min aloin seurustelee yhden naisen kanssa. No se alkoi vaatia lapsen tekoa jo 3 kk jälkeen. Minä sanoin että haluan seurustella ainakin 2-3 vuotta ennen ku aletaan sellasii suunnittelee. Nainen ei jaksanut odottaa vaan heivasi mut. Olimme alta 25 v kumpikin.
Teit aivan oikein ja munullekkin on nyktyinen ruepsi ehdottelemaan lapsen teko ja sain sitä lykättyä muutamalla vuodella mutta olimme jo yli 30v ja siitä olen hyvillä etten oel nuorempana lapsia tuullut. Hyvä ikä lapsille on siinä 30-40v koska silloin on elämää eletty ja menot menty niin jälksaa olla kotona ja aika rauhoittua. Pitää opsikelut olla opskeltu ja vakityöt enne kuin lasia halua ja on myös varaa elättää ne lapset. Nainen on halunnut vain siittähjän sinusta eikä mitään muuta.
Pitää myös osata kirjoittaa, jotta ei tule sitten ekaluokkalaisen kanssa ongelmia kun isi/äiti neuvookin väärin.
Mikä ihmeen tarve ihmisillä on määritellä muiden elämiä, oli kyse sitten siitä että pitääkö jonku elää parisuhteessa, tai minkä ikäisenä saa tehdä lapsen. Minun puolesta kukanenkin saa seurustella/olla seurustelematta, ja tehdä lapsen vaikka kakskymppisenä jos takana on tarpeeksi rauhallista elämää ja päässä tervettä järkeä (jota ei ole muuten automaattisesti suotu kaikille maagiset 30v täyttäville).
Mitä jos elettäis, ja annettais toistenkin elää.
Ja en ole mikään teinivanhempi, en ole vanhempi lainkaan. Olen vain kertakaikkisen kyllästynyt lukemaan muiden asettamia ehtoja tuntemattomien elämille.
No siis syynä lienee se, että useimmat naiset haluavat lapsia ja perheen. Ne, joilla on lisääntymisvietti, haluavat useimmiten myös miehen.
Itsekin haluaisin miehen, koska haluaisin lapsen jonkun kanssa. Mutta voin myös erittäin hyvin olla ilman seksiä kuinka kauan tahansa, kunhan saan masturboida. Suhteessa kuitenkin pidän seksistä, ei se sulje seksuaalisuutta pois, kaikki naiset ei vain ole riippuvaisia miehistä seksimielessä.
Miehet ne on niitä ressukoita jotka hakee sitä seksiä sitten baarista, jos heillä ei ole suhdetta. Itse en ole ainakaan sellainen nainen.
Niin ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, eihän ihminen ole ilman seksiä, jos hän masturboi. Siis jos ihminen harrastaa soolona seksiä, hän harrastaa seksiä ja se siitä. Tarkoitan että ihmiset puhuu "ilman seksiä olemisesta" mutta jos ottaa nyt ääriesimerkin... Että on vaikka kumppani, joka jostain syystä nyt ei vaan ole mitään seksissä, siis että ei sitä kiinnosta tai ei se huomioi toista yhtään, no miettikää itse. Mutta okei, sitten sekö on sitä seksin harrastamista, että jos on vaikka nainen, on miehen kanssa, jonka kanssa saa lähinnä olla se reikä, eikä muuta? Ja että se on seksiä? Että voi siinä olla ilman vaatteita jalat levällään: henkilökohtaisesti mä en laskisi sitä seksiksi.
Että se ois seksiä, kun siihen vaan liittyy se että ollaan ilman vaatteita ja ainakin toinen runkkaa... Enemmän kuin vaikka hyvä fantasia ja takuuvarma nautinto ja orgasmi?
No, voihan se sillon sille toiselle olla seksiä tottakai. Toiselle ei.
Tai vaikka joku yhdenillan juttu, mistä suurin osa nyt ei ole mitään kummempaa kun housut pois, nosto, pisto ja ravistus: ja että sekö sitten on "oikeaa" seksiä? Mä kyllä kyseenalaistaisin sen ihan kokonaan, että ihmisillä on vaan aika suppea näkemys seksistä.
Seksuaalisuutta taas nyt on takuulla moni muukin asia, seksiä ja erotiikkaa voi hyvinkin olla ihan ilman sitä orgasmiakin. Siis se että flirttaa, on väreilyä, ja kemiaa jne. on tietyllä tapaa seksuaalisuutta ja sen toteuttamista. Se että nauttii vaikka eroottisista tarinoista tai no, taas, miettikää itse. Mutta se että jollain ei olisi koko ajan kumppania, tai vuosiin, ei tosiaankaan tarkoita että hän eläisi ilman seksiä, orgasmeja, erotiikkaa, kemiaa, flirttiä, ihastumisia jne. Seksuaalisuuttaan voi ilmaista olemalla seksikäs, ihan vaikka joskus vaan alusvaatteilla. Vaikkei niitä kukaan nää. Seksuaalisuutta voi olla mielentila ja jopa seksiäkin.
Että ei se tosiaankaan sulje sitä pois että ihminen voi olla hyvinkin seksuaalinen ja nauttia seksistä suhteessa, nauttia sitten kun on joku kenen kanssa nauttia siitä, vaikka eläisi 10 vuotta yksin. Eikä harrastaisi mitään yhden illan juttuja.
Sitäpaitsi, ihan voin sen verran kertoa että on kokemusta (vaikka vähäistä muuten olisikin) että ei ne "paljon seksiä harrastavat" kyllä välttämättä omaa mielikuvitusta, osaa fantasioida ja heidän näkemyksensä seksistä saattaa olla ihan todella suppea: se että paneskelee siis ympäriinsä ei takaa yhtään mitään. Eikä se että ei pane, kerro sen enempää.
Että voi olla että on ja voi olla olemattakin.
Lähisuvussani on paljon yksin eläneitä naisia. Itsekin olen sinkkunainen, eikä kelpaa kuka tahansa. Jos mies ehdottaa, sanon suorat sanat. Kunnollinen mies vain käy. Jotkut haukkuvat miehet eivät usko sanaa "ei" netissä, mikä kertoo ettei kaikki ole ok.
Muuten kommentoimatta viestiisi haluaisin sanoa, että luota sinä ihan rauhassa siihen, että "onhan kavereita joiden kanssa voi viettää aikaa" siinä vaiheessa, kun kaikki ne sinun "epätoivoiset" ystäväsi ovat pariutuneet ja lisääntyneet eikä teillä ole mitään yhteistä. Alkaa ystävät käydä vähiin, kun siirtyvät perheellisen maailmaan.
Silläkin uhalla että saan kimppuuni jonkun superäidin, sanon että aika moni äitiytyneistä naisista ei näe lapsensa napaa pidemmälle. Ainakin omassa entisessä tuttavapiirissäni kävi niin, että minua ei enää kutsuttu, koska "ajateltiin että meidän jutut ei kiinnosta", vaikka yleensä kestinkin kuunnella millapetterin hampaanpuhkeamiskivuista ja tarhantätien ilkeydestä venyneitä noutoaikoja kohtaan. Ja minä sentään oikeasti pidän lapsista. Kokivat vain ystävät, että meillä ei ole mitään yhteistä enää. No ei varmaan ollutkaan: koin ihan selvän arvonalennuksen, kun en ole Äiti.
Sitäpaitsi yli 30-vuotiailla on yleensä jo vakiintunut luonne ja uusia tosiystävyyksiä ei niin helposti synnykään, kun ei helposti muuteta omaa käytöstä ja ajattelua kuten nuorena. Siitä on kai ihan tutkimuksiakin.
Onnittelen, jos biologinen kellosi ei sinulle tikittele. Minua se suorastaan vainoaa.
"Sitäpaitsi yli 30-vuotiailla on yleensä jo vakiintunut luonne ja uusia tosiystävyyksiä ei niin helposti synnykään, kun ei helposti muuteta omaa käytöstä ja ajattelua kuten nuorena. Siitä on kai ihan tutkimuksiakin."
Totta. Toivottavasti miehillä ei ole liian vakiintunut luonne, kun miestä etsin. Ikisinkkuna ollut, pelimiehiä vaan näkyi ja sellainen joka ei välittänyt, omanikäinen.
Haluun olla yksin. Tahdon eroon miehestäni. Kiva kaveri se on. Mieluiten kuitenkin nukun milloin lystään, kuuntelen mitä haluan, katselen netistä mitä haluan jne. En ole innostunut toisen leffoista :/ Seksikin on parhainta kun itse hoitelee itsensä.
En sovi parisuhteisiin.
Miksi et ole sitten eri asunnossa? Omassa.
Ei mullakaa ole mitään tarvetta suhteeseen mutta jos semmoinen sopiva tyyppi tulee vastaan niin mikä ettei. Suoraan sanottuna miehet ällöttää jos mun pitäisi niiden kanssa mennä pidemmälle mutta kavereina huipputyyppejä.