Heippa. Mun pakko nyt alkaa purkaa mun pahaa oloa tänne, en tiedä onko täällä kenellä vastaavanlaisia ongelmia kun meillä. Meillä tätä on jatkunu koko meidän suhteen aikana. Ollaan seurusteltu 4 vuotta. Okei. Ikä eroa meillä on 6 vuotta.
ite 22, mies 28. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Ja kaksi koiraa. Molemmat pentuja, toinen 8 kk ja toinen 10 vk. Itsestäni kerron sen verran että olen aika siivous hullu. Haluan että meillä pysyy kämppä YLEIS SIISTINÄ. Mies on töissä, tekee pitkiä päiviä, viikolla kolme vapaata, välillä kaksi.
No mutta mennää meidän perhe elämään, Tänä aamuna, niin kuin jokaisena päivänä, aina sama juttu. Tiskipöydät, keittiön pöytä, sänkyt täynnä tavaroita. Pissat lattialla, miehen vaatteita lattialle, ympäri kämppää, lautasia, laseja, tölkkejä.... Koirat pitäsi käyttää ulkona, pyykkiä pitäisi pestä, ruokaa pitäisi laittaa, lapsi pitäisi hoitaa, Vaipat pitäis vaihtaa.... Sitten myös nämä AIKUISEN miehen sotkut siivota. Mieheni ei vaivaudu mitenkään auttamaan minua, ensimmäinen asia on mitä mies tekee, menee koneelle. Istuu päivät pitkät välittämättä, siitä, että tarvitsen apua hommissa. Olen ties kuinka montaa yrittäny selittää miehelleni
NÄMÄ NORMAALIT ASIAT KUTEN :
- ROSKAT ROSKIKSEEN
-LIKAISET VAATTEET PYYKKIIN, PUHTAAT KAAPPIIN
-TÖLKIT SINNE MINNE KUULUU
-LIKAISET LAUTASET TISKIKONEESEEN
-WC PÖNTÖN KANSI KIINNI KU KÄYDÄÄN VESSASSA ASIOILLA
- KÄDET PESTÄÄN SEN YHTEYDESSÄ
-RUOKAA VOI JOSKUS TEHDÄ, PYYKKIÄ VOI PESTÄ ILMAN MINUN LUPAA
-IMURIA VOI KÄYTTÄÄ SE EI PURE.
Kuulostaa kuin puhuisin pienestä lapsesta joka ei osaa tehdä mitään jota pitäisi neuvoa jatkuvasti. Olen sanonu noin satoja kertoja, tästä näin. Mikään ei tepsi. Ei mikään. Ei sanominen, olen suorastaa alkanu huutamaan jo kurkku suoraa. Koska tää alkaa pikku hijlaa riittämään. Mies kyllä sanoo rakastavansa minua, niin minäkin rakastan häntä. Mutta tämä tosiaa alkaa riittämään kohta.
MIeheni ei kuuntele yhtään minua, saan kuulla olevani samantien, täyspaska, valittaja,juoppo, en kuulema ymmärrä omia virheitä, narstisti... sun muuta.
Okei, no mennäkseni omaan sukuuni ja miehen. Oma sukuni löträä alkoholilla, sen olen tiennyt itse jo. Pienestä pitäen. Äidilläni on ongelma alkoholin kanssa ja itsellänikin on sama. Mutta otin antabuskuurin sen takia, enkä aijo ottaa enää. Mieheni pyynnöstä. Näin sitten tein. Olen joskus tehnyt suhteemme aikana isoja virheitä, pettänyt. Mutta nekin virheeni tiedän enkä niitä toista. Enkä peittele tai esitä mitää täydellistä ihmistä, olen sanonut/puhunu virheistäni. En peittele omia ongelmia maton alle ja esitä, ei ole minun juttu. Näin siis minun väittää tehneeni. Sillä hetkellä kun alan valittaa hänen käyttäymisestään. Aina saan kuulla kaiken olevan minun syytäni eikä koskaan hänessä ole mitää vikaa. Aina minun pitäisi muuttua mutta mieheni ei millään tavalla. Aina minä olen se syypää kaikkeen. Mieheni suku ei juo ollenkaan, eikä ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka juo... no se ei nyt ole mikään ongelma. Eikä heillä ole mitään ikäviä asioita tapahtunu elämässään, mitä minun kohdalla sit on tapahtunu vaikka mitä juttuja.. on Poliiseja,itsemurhayrityksiä sun muuta...
Olen aivan loppu, olen huomannut valvovani monta yötä peräkkäin. En jaksa, masennusta on ollut, koirien ja lapsen avulla selviän siitäkin. Haluan että tämä kierre loppuu, eikä aina saisi kuulla itse olevan syypää kaikkeen.
Nyt siis kysyn teiltä, arvoisat lukijat, MITÄ MINUN PITÄISI TEHDÄ? HALUAN ETTÄ MEIDÄN SUHDE PYSYY KASASSA. MIKÄ ON SE KEINO ETTÄ SAISIN ONGELMAT HOIDETTUA? JA SE ETTÄ OLENKO MINÄ NARTISTI JA OLENKO MINÄ SYYPÄÄ KAIKKEEN ?
Todella TOIVOIN ETTÄ TE LUKIJAT SANOTTE MIELIPITEENE JA SANOTTE SEN MYÖS SUORAAN MUTTA NÄTISTI. TÄMÄ EI OLE PROVO. JOS JOKU ALKAA HETI HAUKKUMAAN.
ite 22, mies 28. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Ja kaksi koiraa. Molemmat pentuja, toinen 8 kk ja toinen 10 vk. Itsestäni kerron sen verran että olen aika siivous hullu. Haluan että meillä pysyy kämppä YLEIS SIISTINÄ. Mies on töissä, tekee pitkiä päiviä, viikolla kolme vapaata, välillä kaksi.
No mutta mennää meidän perhe elämään, Tänä aamuna, niin kuin jokaisena päivänä, aina sama juttu. Tiskipöydät, keittiön pöytä, sänkyt täynnä tavaroita. Pissat lattialla, miehen vaatteita lattialle, ympäri kämppää, lautasia, laseja, tölkkejä.... Koirat pitäsi käyttää ulkona, pyykkiä pitäisi pestä, ruokaa pitäisi laittaa, lapsi pitäisi hoitaa, Vaipat pitäis vaihtaa.... Sitten myös nämä AIKUISEN miehen sotkut siivota. Mieheni ei vaivaudu mitenkään auttamaan minua, ensimmäinen asia on mitä mies tekee, menee koneelle. Istuu päivät pitkät välittämättä, siitä, että tarvitsen apua hommissa. Olen ties kuinka montaa yrittäny selittää miehelleni
NÄMÄ NORMAALIT ASIAT KUTEN :
- ROSKAT ROSKIKSEEN
-LIKAISET VAATTEET PYYKKIIN, PUHTAAT KAAPPIIN
-TÖLKIT SINNE MINNE KUULUU
-LIKAISET LAUTASET TISKIKONEESEEN
-WC PÖNTÖN KANSI KIINNI KU KÄYDÄÄN VESSASSA ASIOILLA
- KÄDET PESTÄÄN SEN YHTEYDESSÄ
-RUOKAA VOI JOSKUS TEHDÄ, PYYKKIÄ VOI PESTÄ ILMAN MINUN LUPAA
-IMURIA VOI KÄYTTÄÄ SE EI PURE.
Kuulostaa kuin puhuisin pienestä lapsesta joka ei osaa tehdä mitään jota pitäisi neuvoa jatkuvasti. Olen sanonu noin satoja kertoja, tästä näin. Mikään ei tepsi. Ei mikään. Ei sanominen, olen suorastaa alkanu huutamaan jo kurkku suoraa. Koska tää alkaa pikku hijlaa riittämään. Mies kyllä sanoo rakastavansa minua, niin minäkin rakastan häntä. Mutta tämä tosiaa alkaa riittämään kohta.
MIeheni ei kuuntele yhtään minua, saan kuulla olevani samantien, täyspaska, valittaja,juoppo, en kuulema ymmärrä omia virheitä, narstisti... sun muuta.
Okei, no mennäkseni omaan sukuuni ja miehen. Oma sukuni löträä alkoholilla, sen olen tiennyt itse jo. Pienestä pitäen. Äidilläni on ongelma alkoholin kanssa ja itsellänikin on sama. Mutta otin antabuskuurin sen takia, enkä aijo ottaa enää. Mieheni pyynnöstä. Näin sitten tein. Olen joskus tehnyt suhteemme aikana isoja virheitä, pettänyt. Mutta nekin virheeni tiedän enkä niitä toista. Enkä peittele tai esitä mitää täydellistä ihmistä, olen sanonut/puhunu virheistäni. En peittele omia ongelmia maton alle ja esitä, ei ole minun juttu. Näin siis minun väittää tehneeni. Sillä hetkellä kun alan valittaa hänen käyttäymisestään. Aina saan kuulla kaiken olevan minun syytäni eikä koskaan hänessä ole mitää vikaa. Aina minun pitäisi muuttua mutta mieheni ei millään tavalla. Aina minä olen se syypää kaikkeen. Mieheni suku ei juo ollenkaan, eikä ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka juo... no se ei nyt ole mikään ongelma. Eikä heillä ole mitään ikäviä asioita tapahtunu elämässään, mitä minun kohdalla sit on tapahtunu vaikka mitä juttuja.. on Poliiseja,itsemurhayrityksiä sun muuta...
Olen aivan loppu, olen huomannut valvovani monta yötä peräkkäin. En jaksa, masennusta on ollut, koirien ja lapsen avulla selviän siitäkin. Haluan että tämä kierre loppuu, eikä aina saisi kuulla itse olevan syypää kaikkeen.
Nyt siis kysyn teiltä, arvoisat lukijat, MITÄ MINUN PITÄISI TEHDÄ? HALUAN ETTÄ MEIDÄN SUHDE PYSYY KASASSA. MIKÄ ON SE KEINO ETTÄ SAISIN ONGELMAT HOIDETTUA? JA SE ETTÄ OLENKO MINÄ NARTISTI JA OLENKO MINÄ SYYPÄÄ KAIKKEEN ?
Todella TOIVOIN ETTÄ TE LUKIJAT SANOTTE MIELIPITEENE JA SANOTTE SEN MYÖS SUORAAN MUTTA NÄTISTI. TÄMÄ EI OLE PROVO. JOS JOKU ALKAA HETI HAUKKUMAAN.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Teillä molemmilla on ongelma. Sinulla tasapainottomuus ja masennus(?), miehelläsi yleinen välinpitämättömyys.
Muutoksia tulee, kun hoidat ensin oman tonttisi kuntoon eli oman elämäsi. Kun miehesi huomaa, että hoidat oman osuutesi kunnolla, se luottamus palautuu myös. Tosin siihen voi mennä aikaa. Miehelläsi ei ole tällöin mitään valittamista sun elämästä jos hoidat omat asiasi kunnolla. Sen jälkeen miehesi on katsottava peiliin ja kunnostautua.
Mutta epäilen, että ukkosi tyytyy vaan elämään sun kustannuksella tekemällä omia. Silloin voit antaa monoa sellaiselle vätykselle. Selviät elämästä itsekin yksinhuoltajana.
Toinen ratkaisu on pariterapia. Siellä saatte puolueettoman näkemyksen teidän suhteesta ja ratkaisuja mitkä painaa kaiken taustalla.
Muutos lähtee aina itsestäsi, et voi toista väkisin muuttaa...
Kissa on nostettava pöydälle!
1.)Sinun pitää pitää syvällinen keskustelu miehesi kanssa asioiden saattamseksi yhteisesti paremmalle tasolle ja mahdollisesti tarvittaessa kolmannen henkilön kanssa.
2.) Avioliitto pitäisi olla, missä molemmat ovat lupautueet käytännössä kunnoittamaan ja rakastamaan toisiaan Jumalan ja läsnäolevien edessä niin myötä ja vastoinkäymisissä. (Avoliitot ovat vastuuntunnottomien miesten keksintö ja tapa luvattomaan elämään omilla säännöillään)
3.) Rukoile ja etsi itsellesi oikea ja elävä suhde Jeesukseen. Jumala ja sinä olette aina ylivoima ja asiat menevät ajallaan oikeaan suuntaan. Jumala antaa myös viisautta ja ihmisarvon sinulle sekä voimaa kaikkeen.
etsi sopivaa opetusta aiheesta:
http://www.saarnatuoli.net/?page_id=35
4.) rukous...
esim. miten se toimii...
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=15801
Ei ole tarkoitus lyödä lyötyä, mutta ihmettelen, miten noin kaksi erilaista ihmistä on aloittanut suhteen, tehnyt siihen tenavia ja hankkinut vielä lemmikkejäkin? Tuskin miehesi on mikään siisteyden perikuva koskaan ollut. Ja valitettavasti ihminen harvoin perusluonteeltaan muuttuu, vaikka naset usein uskovatkin rakkaudellaan voivan kaiken parantaa. Teidänkin tapauksenne on vain yksi osoitus, ettei homma vaan toimi niin.
Ei sunulla oikeastaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyä miehesi vikoineen tai lähteä eri teille. Valitettavasti.
yleensä naiset eivät pahemmin ajattele noita lemmikkien/lasten hankkimista, ne "kun ovat niin söpöjä/suloisia" mutta perkele kun niitä pitäisi sitten hoitaakkin!
ja ihan sama kenen kanssa niitä hankitaan, ei mitään väliä haluaako niitä toinen ja onko parisuhdekunnossa sellainen nyt on vain saatava!
erittäin itsekästä toimintaa ja tässä yksi oiva esimerkki mikä on lopputulos kun ei olla yhtään ajateltu mitään!
Mikäs sen siittäjän vastuu sitten on? Annas kun arvaan: sinun mielestäsi hänellä ei ole minkäänlaista vastuuta koko touhusta.
Jos siittäjä ei itse lapsia halua, mielestäni hän käyttäytyy vastuuttomasti, jos siitä huolimatta siittäjäksi suostuu.
Jos hän taasen itsekin niitä haluaa, kuuluvat vanhemman velvollisuudet yhtä lailla hänelle, kuin synnyttäjällekin.
Toisin sanoen: mieskin on vastuussa omasta elämästään, ja käytöksestään.
Sinä olet piika miehellesi joka tekee kaiken työn kodissasi. Miehes on vapaa matkustaja jota sinä palvelet joka päivä. Ja olet jo 4 vuotta palvellut sitä luuseri miestäsi. Ei miehes tiedä miten parisuhteessa kuuluu elää. Ei teillä ole rakkautta edes. Asutte vaan yhdessä ja sinä teet kaiken ja mies ei tee mitään. Ei ihme että let pettänyt kun miehes on surkimus joka ei ansaitse sinua. Suhteessa pitää miehen kans siivota, tiskata omat astiat, laittaa ruokaa, pestä omat vaatteet, käydä kaupassa ja viedä koira ulos.
Väitän että olisin paljon parempi mies sulle ku tuo mikä sulla nyt on. Itse olen muuttanut omilleni 16 vuotiaana ja mulla on kämppä aina siisti. imuroin ja moppaan lattiat kerran viikos. Tiskaan aina heti ruokailun jälkeen ja olen aina pessyt omat vaatteeni. minä en tarvii naista tuollaisin hommiin. En minä antais naisen pestä mun vaatteita. Tuskin sinä olet narsisti vaan miehes on laiska pas.ka jota sinä palvelet. Ehtä sen vaatteet jonnekkin säkkiin ja ulos. Äläkä tee sille ruokaa vaan sen pitää alkaa tehdä sitä itse jos on nälkä.
Vaikka se käy töissä niin siltin pitää auttaa kotitöissä ja lapsen hoidossa. En kyllä nä kertomas perusteella kovin ruusuista tulevaisuutta teille. Sun ptiää alkaa vaatimaan mieheltäs enemmän panostusta kotitöihin ja omien jälkien siivoukseen.
Onneksi olkoon viisastumisestasi viinan ja huoraamisen suhteen. Noita sinä et todellakaan tarvitse itsellesi tai lapsesi nähtäväksi. ( He ovat älykkäämpiä kuin osaamme uskoakkaan!)
Aivan ensiksi: koirat pois kodista.Vie ne minne tahaansa mutta pois teidän katon alta. Vaikka ne olisi kuinka mutkun mutkun mutkun ihania.
Toiseksi: Mies pesee omat vaatteensa. Sinä keräät ne ympäri taloa yhteen kasaan ja jätät siihen. Kyllä hän oppii pyykkäriksi viimeistään kun puhtat vaatteet loppuvat.
Kolmanneksi: Voit täysin unohtaa nuo huuto matsit. Niistä ei hyody kukaan, opetatte vain lapsenne kunnon molyapinaksi. Rauhallisella äänellä sanoen vain ilmoitat että sinulla on tarpeeksi tekemistä lapsenne ja kotinne kanssa, mies voi aivan hyvin hoitaa ainakin pikkuisen osaansa. Ei muuta. EI huutoa, kiljuntaa, mokotystä, selittelyä. Ei mitään muuta.
Neljänneksi: aika radikalinen teko muuta ehkä se saa miehesi siivoamaan jälkensä aterian jälkeen: Teet ruokaa vain sinulle ja lapselleesi. Mies saa hotkia pikaruokaa josta ei tule astioita tiskattavaksi.
Taas sama: jos hän purnaa, vain rauhallisella äänellä ilmoitat että sinulla on tarpeeksi tekemistä lapsenne ja kotinne kanssa, mies voi aivan hyvin hoitaa ainakin pikkuisen osaansa. Ei muuta. EI huutoa, kiljuntaa, mokotystä, selittelyä. Ei mitään muuta.
Joskus ihmisten treenaminen kestää kauemmin kuin koirien, mutta usko pois mies kyllä oppii kun AINA toimit samalla tavalla. Sinä ET saa lipsua! Jos muutat sääntoä, tuo treenaus on yhtä tyhjän kanssa ja te olette taas lähtoviivalla.
Kerro kuinka onnistuit!
Sinulle oppeliini, Koiristani en luovu, pidän ne vaikka mikä tulisi. Ne auttaa minua selviämään kaikesta tästä ja muutenkin. Eikä se ole niitten vika jos miehelläni ja minulla olisikin riitaa. Noista muista vinkeistä voisin vaikka kokeillakin :)
Kiitos teille muillekkin ihanille ihmisille jotka olette jaksaneet vastata minulle
Miksi olette ottaneet lisää lemmikkejä? Tuo ongelma on varmasti ollut jo ennestään. Eli olet ihan turhaa ottanut lisää siivottavaa ja nyt et sitten enää jaksa?
Antakaa koirat hyviin koteihin. Jos et käy töissä, niin se on ihan normaalia, että sinulle kuuluu suurimmat osat kodin askareista, koska mies tuo leivän pöytään.
Olet itse päättäny koirat ottaa ja lapsen synnyttää, nyt ne pitää kasvattaa ja koti niiden jäljiltä siivota, ei sille muuta voi.
Tottakai voit aina lopettaa miehesi vaatteiden noukkimisen ynnämuut. Katsoa josko hän sitten itse alkaa siivoamaan.
Olen aina pitänyt huolen koirista ja lapsestani. Koirat ovat minun hoidettavana, ja ne on hoidettu hyvin eikä huonosti, siitä en valitakkaan.Koska on näin mieheni kanssa sovittu, silloin kun koirat hommattiin. En ole luopumassa koiristani ja ne omassa kodissa hyvässä hoidossa. Tämä minun ja mieheni riita ei johdu koirista eikä se tuo minulle lisää työtä. Valitsen mielummin koirat kun alkoholin. Koirat on mun juttu ja niistä en luovu vaikka mies välillä typerästi käyttyykin ! En ole sellainen ihminen joka luopuu koirasta sen takia jos ongelmia lisää tulee. Huolehdin aina koiristani ja lapsestani hyvin vaikka tilanne olisi kuinka vaikea tahansa !
Ajattele kaikkea hyvää mitä on elämässäsi, lapset , koirat ja ehkä mieskin. Ja iloitse näistä kivoista asioista, ainakin vähän. Ei elämää ole tarkoitettukaan helpoksi tai edes sellaiseksi , että se olisi aina oman mielen mukaista. Elämä on mitä on. Aika kuluu kuitenkin, joten kannattaa vain niissä olosuhteissa missä on , tehdä parhaansa, se riittää.
Yksi asia on tärkeä. Kaiken hullunmyllyn keskellä voi itse päättää onko elämään ylipäätään tyytyväinen tai tyytymätön. Jos pystyy kaiken riitojen, onnettomuuksien , vastoinkäymistenkin keskellä olemaan onnellinen siihen mitä on, siihen että elää, niin se tekee ihmisestä onnellisen. Olosuhteille kun ei aina voi mitään mutta omaan suhtautumiseensa elämään ja sen tapahtumiin ,voi vaikuttaa.
Myrskyävällä merellä voi joko itkeä tai nauraa...siinä se juju on...korvien välissä.
Olipas nätisti vastattu :)
Miehet usein syyttää naistaan nalkuttamisesta, mutta minkäs teet jos normaali puhe ei mene jakeluun. Vapaamatkustajalle pitääkin sanoa selvät sävelet.
Eri asia sitten on, jos perheen yhdessäolo muuttuu jatkuvaksi riitelyksi tekemättömistä töistä. Lapset kärsii siitä ja saavat kummallisen mallin perhe-elämästä. Suosittelen pariterapiaa.