Toisella kierroksella olevat, miten jatkaa elämää eron jälkeen?
Olen opiskelija, kahden lapsen äiti. Lapset asuvat isällään, mutta hoidan heitä joka päivä. Eroon oli monta syytä. Erosta on yli vuosi ja ex on jo löytänyt uuden naisen. Olen iloinen hänen puolestaan! Oikeasti, sillä en kyennyt kuvittelemaan avioliittoa hänen kanssaan. Nyt ensimmäistä kertaa elämässä kykenen kuvittelemaan itseni hääpuvussa.
Olen urheilullinen, kaunis ja opiskeleva äiti. Opiskelen haasteellista alaa ja olen pitkäjänteinen.
Ongelma: Olen liian nuori eroaja. olen vasta 25, kahden lapsen opiskelijaäiti. Ikäiseni muut opiskelijat vasta valmistuvat ja saattavat sivuta ajatuksissaan perhettä. Monet toverini ovat innostuneet sinkkuudestani. Mutta miehet, jotka ovat ikäisiäni kiinnostuvat ulkonäöstäni, mutta pelkäävät kokemustani. Pelkäävät äitiyttäni, aikuisuuttani ja kunnianhimoani alaani kohtaan.
Voiko 25-vuotias löytää sielunkumppanin joka on tasa-arvoinen, kykenee ymmärtämään menneisyyttä ja on itsekkin kunnianhimoinen mutta kuitenkin inhimillinen persoona?
Ongelma 2: ovella on jonossa 20-vuotiaita kotoa pois muuttaneita, äidinkorviketta kaipaavia nuoria, maailmaa musta-valkoisesti näkeviä miehiä TAI juuri eronneita 35-40vuotiaitai lähes aikuisten lasten isiä.
Olenko pilannut elämäni hankkimalla lapset nuorina ja samalla panostamalla uraani?
Olen opiskelija, kahden lapsen äiti. Lapset asuvat isällään, mutta hoidan heitä joka päivä. Eroon oli monta syytä. Erosta on yli vuosi ja ex on jo löytänyt uuden naisen. Olen iloinen hänen puolestaan! Oikeasti, sillä en kyennyt kuvittelemaan avioliittoa hänen kanssaan. Nyt ensimmäistä kertaa elämässä kykenen kuvittelemaan itseni hääpuvussa.
Olen urheilullinen, kaunis ja opiskeleva äiti. Opiskelen haasteellista alaa ja olen pitkäjänteinen.
Ongelma: Olen liian nuori eroaja. olen vasta 25, kahden lapsen opiskelijaäiti. Ikäiseni muut opiskelijat vasta valmistuvat ja saattavat sivuta ajatuksissaan perhettä. Monet toverini ovat innostuneet sinkkuudestani. Mutta miehet, jotka ovat ikäisiäni kiinnostuvat ulkonäöstäni, mutta pelkäävät kokemustani. Pelkäävät äitiyttäni, aikuisuuttani ja kunnianhimoani alaani kohtaan.
Voiko 25-vuotias löytää sielunkumppanin joka on tasa-arvoinen, kykenee ymmärtämään menneisyyttä ja on itsekkin kunnianhimoinen mutta kuitenkin inhimillinen persoona?
Ongelma 2: ovella on jonossa 20-vuotiaita kotoa pois muuttaneita, äidinkorviketta kaipaavia nuoria, maailmaa musta-valkoisesti näkeviä miehiä TAI juuri eronneita 35-40vuotiaitai lähes aikuisten lasten isiä.
Olenko pilannut elämäni hankkimalla lapset nuorina ja samalla panostamalla uraani?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on asenteestas kiinni miten suhtaudut asiaan. Tosin itse en koskaan ajattele, että olisin pilannut elämäni hankkimalla lapset.
Jos joudut tuollaisia miettimään niin, et ole vielä tarpeeksi kypsä aikuinen.
Et ole aikuinen, jos mietit, että lapset ovat pilanneet elämäsi. Kun lapsia onnistuu saamaan, niin yleensä aikuinen ihminen panostaa jonkun aikaa pelkästään lapsiin ja perheeseen, uralla eteneminen jää sivuun. Eikä edes mieti, pilasiko lapsi uralla etenemisen.
Mikä kiire sulla on uusi mies löytää itsellesi? Keskittyisit lapsiin, parhaisiin asioihin elämässäsi. Uraa ehdit luomaan hautaan saakka. Eläkeikä nousee ja sun ikäluokkaasi se varmasti kohdistuu.
Vaatimustesi mukainen mies on varmasti olemassa jossain, mutta etsimällä et häntä löydä. Pitäisiköhän sun olla vähän inhimillisempi ja empaattisempi muita kohtaan? Monet ihmiset pelkäävät sun kaltaistasi, jolla ura menee kaiken edelle, sori vaan.
HÖPÖGÖPÖ
Ainoa virheesi taisi olla se että hankit lapsia ehkä väärään miehen kanssa... Vai sittenkin oikean, mieshän kantaa vastuun lapsista. Voihan olla niinkin että mies olisi lähtenyt ja jättänyt sinut lastesi kanssa pulaan.
Sullahan on nyt lapsetkin tehtynä, joten ei ole mikään kiire löytää miestä perheen perustamisen vuoksi. Ikätoverisi alkavat pikkuhiljaa tulla ikäkriisiin juuri tuon perheasian vuoksi kun pitää tehdä valintoja perheen ja uran välillä yms.
Sinun elämänkokemuksella tuskin kannattaa edes harkita kumppani niistä parikymmpisistä. Anna ajan kulua, ehkä näistä toisen kierroksen yrittäjistä aikanaan löytyy sinulle sopiva kumppani.
Ole lapsillesi hyvä äiti.
Nyt tuli ymmärrysvirhe asioihin. Ei, en kadu että hankin lapsia. Heidän ansiostaan elämäni kulkee koko ajan raidetta eteenpäin. Heidän takiaan herään aamulla ja heidän takiaan teen kaiken minkä teen. Ja vaikka se rahallisesti on sitonut minut köyhyyteen (en voi tehdä töitä, sillä olen lasten kanssa heidän valveillaoloajan opintopäiväni jälkeen) en ajattele asiaa sillä tavalla ongelmana. Ajattelen asiaa välttämättömyytenä. Köyhyys ei haittaa, sillä saan lapsiltani paljon enemmän mitä rahasta saan.
Rahaa en arvosta. Arvosta uraa, jota tekemällä koen itseni eheäksi.
Minulla on paljon ystäviä. Tämäkään ei ole ongelma.
Ongelma on elämän tuomat raskaat asiat jotka on täytynyt kantaa yksin. Yksinäisyys, henkinen taakka ja elämänkumppanin puute painaa sydäntä.
Kysymys oli olenko minä pilannut elämäni, (ei lapset). Tähän nyt on vastaus että olen tehnyt huonoja valintoja.
Elämän voi pilata huonoilla valinnoilla, mutta onko virheavioliitto perustavaalaatua oleva moka? Ei. Minun mieheni teki tuon virheen vanhemmalla iällä, kuin sinä. Hän meni naimisiin naisen kanssa jota ei sitten rakastanutkaan, siis välitti hänestä kyllä ja hän oli hyvä vaimo (käsittääkseni) mutta yhteen he eivät sopineet. Eronnut isä ei ole naismarkkinoilla kovin himottavaa kamaa kaiketi.. Mutta minulle hän sopii, eikä hänen virheensä ollut ehdoton ei minulle.
Olen miestäni 13 vuotta nuorempi, eikä eronnut isä ole turnoffi. Olen siis sinua vuoden nuorempi. Kyllä, moni mies kavahtaa sinua sinun kokemustesi takia, lastesi takia ja erosi takia. Mutta otahan huomioon, että tämä karsinta on myös sinun etusi. Haluatko tälläisiä helpon elämän tavoittelijoita lähellesi? Haluatko miehen, joka ei hyväksy sinun jo elettyä elämääsi?
Voithan suunnata katseesi vanhempaan mieheen. Voithan löytää omanikäisen, henkisesti kuitenkin kypsemmän miehen. Jos valtaosa miehistä karsastaa nuorena koettua eroa ja lapsiasi, on kuitenkin aika paljon miehiä jotka hyväksyvät sinut noin, vaikka se torjutuksituleminen varmasti pahalle tuntuukin, ennen kun löydät sen joka sinut haluaa tuonlaisena.
Voit kyllä löytää rinnallesi sielunkumppanin, joka on tasa-arvoinen, ymmärtää menneisyyttäisi ja on vieläpä inhimillinen. Tuon kunnianhimoisen kumppanin etsimisen kyllä jättäisin. Nimittäin kahden kunnianhimoisen, urasuuntautuneen ihmisen suhde on lähes mahdoton ilman lapsiakin. Itse olen nähnyt monen tällaisen liiton nousun ja tuhon. Nainen on myös ollut se, joka viime kädessä kantaa vastuun lapsista. Tästä seuraa lasten äidille pätkätöitä pitkään, kun opiskelut ovat päättyneet ja lapset ovat yhä pieniä. Olet harvinaisen onnekas, kun lapset asuvat isällään.