Saan vierestä kuulla kaverini suhteista, jotka ovat suoraan sanottuna outoja. Eka mies oli 20v vanhempi mutta kohteli häntä väkivalloin niin fyysisesti kuin henkisesti. Alussa esitti muuta ja tietty ulospäin. Antoi kaverin ymmärtää hänen olleen mielenvikainen. Suhdetta kesti 2v enne ku kaveri sai voimaa lähteä.
Seuraavaan mieheen hän tutustui n.1kk päästä ja hän oli 5v vanhempi. Mies oli kuitenkin vähä outo, joten se juttu loppui 1kk päästä. Tämän jälkeen suhteita ollut vuoden sisällä tyyliin 5, joissa kaikissa on mies yleensä ollut kaveriani 10v-20v vanhempi. On ollut mm. varattu mieshenkilö, jossa kumpikin olivat kiinnostuneita toisistaan mutta mies ei pystynyt jättää nykyistä suhdettaan eikä heidän välillään mitään - kaveri vain itki ettei voi olla sen kaa eikä ala salasuhteeseen. Muut suhteet ovat olleet sellaisia, joissa mies on naisen alistaja, narsistin tapainen tai kohdellut loukkaavasti... Aina kun hän kun kertoi tapaavansa jotakuta, niin arvelin et taas tietysti mies on jotenkin pettäjä, tapailee entistä, tai on naisen alistaja tms. Oikeassa olin, niin hän kertoikin.
nykyisen kaa elää onnettomassa suhteessa, meni kihloihin ku mies kosi mut sormus ei tunnu oikealta sormessa.. sit sama juttu taas; mies loukkaa käytöksellään, valehtelee ja on katellut muita naisia. Kaveri itkee joka ilta mulle sen elämästä...
Nopeasti uusia suhteita ja kaikki samantapaisia. En voi uskoa että ne kaikki miehet olis pahoja jollain tapaa. Tuntuu ku kaveri menis huvikseen suhteeseen eikä tiedä mitä haluaa. on sanonut voivansa hyvin elää yksin mutta miehet tulee vaan aloittaa juttuja. Oon nähnyt osan sen miehistä. En ymmärrä yhtään kaverini selityksiä. Miten kaikki voivat olla pahoja? Hän on kiltti, ei juo, käy töissä ja koulua, eikä tod ole miestennielijä!... siis mistä on kyse? Jokin aukko näissä jutuissa on.
Seuraavaan mieheen hän tutustui n.1kk päästä ja hän oli 5v vanhempi. Mies oli kuitenkin vähä outo, joten se juttu loppui 1kk päästä. Tämän jälkeen suhteita ollut vuoden sisällä tyyliin 5, joissa kaikissa on mies yleensä ollut kaveriani 10v-20v vanhempi. On ollut mm. varattu mieshenkilö, jossa kumpikin olivat kiinnostuneita toisistaan mutta mies ei pystynyt jättää nykyistä suhdettaan eikä heidän välillään mitään - kaveri vain itki ettei voi olla sen kaa eikä ala salasuhteeseen. Muut suhteet ovat olleet sellaisia, joissa mies on naisen alistaja, narsistin tapainen tai kohdellut loukkaavasti... Aina kun hän kun kertoi tapaavansa jotakuta, niin arvelin et taas tietysti mies on jotenkin pettäjä, tapailee entistä, tai on naisen alistaja tms. Oikeassa olin, niin hän kertoikin.
nykyisen kaa elää onnettomassa suhteessa, meni kihloihin ku mies kosi mut sormus ei tunnu oikealta sormessa.. sit sama juttu taas; mies loukkaa käytöksellään, valehtelee ja on katellut muita naisia. Kaveri itkee joka ilta mulle sen elämästä...
Nopeasti uusia suhteita ja kaikki samantapaisia. En voi uskoa että ne kaikki miehet olis pahoja jollain tapaa. Tuntuu ku kaveri menis huvikseen suhteeseen eikä tiedä mitä haluaa. on sanonut voivansa hyvin elää yksin mutta miehet tulee vaan aloittaa juttuja. Oon nähnyt osan sen miehistä. En ymmärrä yhtään kaverini selityksiä. Miten kaikki voivat olla pahoja? Hän on kiltti, ei juo, käy töissä ja koulua, eikä tod ole miestennielijä!... siis mistä on kyse? Jokin aukko näissä jutuissa on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikäerot ovat normaaleita aikuisten parisuhteissa, siis sillä ei ole mitään merkitystä. 10-20 vuotta ikäeroa on yleisempää kun mitä ilmeisesti nykyään halutaan myöntää.
Usein ihmiset myös toistavat parisuhdekuvioitaan, myös ne, jotka keskittyvät ihmettelemään kavereidensa parisuhteita. He löytäisivät vastaukset miksi ihmiset toistavat kuvioitaan, jos keskittyisivät katsomaan kriittisesti peiliin, omia kuvioitaan, toistojaan, syitään ja käsittelemättömiä asioitaan.
Kaikki toiset yleensä näyttävät oudommilta kun itse, eikö totta? Huomaatko kysyä itseltäsi kuinka outoa on tuo sinun aloituksesi?
Niin, ei voi tietää, jotkut valitsevat heitä huonosti kohtelevia puolisoita toistaakseen jotain traumaansa, ja tasan kunnes he ovat asian käsitelleet, he toistavat sitä. Usein ongelma on jo siinä, ettei se kuvio ole niin selkä myöntää itselleenkään ja sitä jo kuvittelee valitsevansa toisin tms. ja sitten alitajunnassa jyllää samat asiat. On myös asioita ja kuvioita, mistä ilmeisesti ei pysty paranemaan. Jotkut toistavat samoja kuvioitaan kuolemaansa saakka. Sad but true.
Joillain on huonoa tuuriakin paljon. Väkivaltaa yli 15-vuotiaista parisuhteissaan on kokenut vähintään 25% ja muistaakseni jossain esitettiin luvuksi aikuisilla 50%. Eli joka toinen suhde olisi jollain lailla väkivaltainen, se on niin iso luku että se ei ole enää mitenkään harvinaista. Jos siis ikäerot ovat normaaleja ja suht'yleisiä (10-15 vuotta ainakin), väkivalta ja huonosti vointi melko yleistä (ikävä kyllä) niin oikeastaan se mikä on outoa, on löytää suht' samanikäinen kumppani, ja hyvä sekä onnellinen suhde, joka pohjautuu rakkaudelle, hyvinvoinnille, eikä siinä esiinny mitään hyväksikäyttöä tai väkivaltaa: se on lottovoitto.
Usein ihmiset aloittavat nopeasti suhteita. Niistä vaan ei puhuta jos ei saa juorun aiheita. Isoin osa ihmisistä löytää 1-12kk uuden kumppanin, miettimättä pätkääkään miksi, ta kenet edes huollii: ja suurin osa suomalaisista pariutuu baarin kautta. Kännissä lähdetään jonkun matkaan. Koko suhteen alku pohjautuu 80% känniin, ulkonäöön (mahd. panoon) ja omaan mielikuvaan = mielikuvitukseen suhteesta.
Selitettiin nyt mitä vaan. Toinen tapa aloittaa suhde on yleensä nettiseitit, missä jo hakuna on selvää mitä haetaan. Sänkyyn mennään heti ja suhde on suhde heti. Joten mitä uutta siinä on? Tunnetko laajalti siis ihmisiä, jotka tapailevat ilman seksiä 4-6 kk ja jotka tosiaan vaan tapailevat, käyvät syvällisesti läpi erojensa syitä, ovat sinkkuina 2-6 vuoteen ennen seuraavaa suhdetta? tutustuvat kenties kirjastossa, ja menevät seksin puolelle suhteen jatkuessa yli puoli vuotta? Minä en.
Miksi sinua kiinnostaa kaverisi intiimielämä ja parisuhteet noin paljon? Mitä yrität itsessäsi parantaa analysoimalla toista, vai onko asia kenties sinulle jotenkin itsellesi tärkeä (toivot ehkä itse suhdetta hänen kanssaan)? Etkö tosiaan osaa mihinkään omiin piirteisiisi, taipumuksiisi, toistoihisi ja virheisiisi suhteuttaa, verrata jne. vai etsitkö kenties ystäväsi elämästä pilloa omille ongelmillesi?
Onko sinulle kovinkin tärkeää olla oikeassa kaverisi suhteista? Saatko tyydytystä ollessasi vahvempi, luottamushenkilö vai mikä on, ja miksi koet tärkeäksi juoruta asioista nyt muille: jos et jaksa enää kuunnella jooka iltaista itkua, voisit myös sanoa sen ystävällesi ja puhua HÄNEN kanssaan suoraan noista mietinnöistäsi. Voit myös sanoa, että et halua ihan noin paljon olla enää psykologi, vaan sinä olet vain ja ainoastaan tavallinen ihminen, joka ei pysty tuommoisia ongelmia ratkomaan. Että hänen täytyisi ehkä hakea oikeasti sitten apua.
Onko sinulle tärkeää hallita tuota tilannetta? Vai oletko se kaveri sinä?
Nämä ovat minun mielestäni mielenkiintoisia kysymyksiä. Analysoinnin tarve ja toisaalta tuommoinen tietynlainen "en ymmärrä, sillä en minä vaan koskaan" tyyppinen itsensä ylentäminen jopa. Ja "olin oikeassa" tottakai, olit, etkä yhtään ymmärrä miten ne miehet muka olisivat pahoja. Haet oikein vastausta, että kaverillasi on ongelma, olet tehnyt jo päätelmät, ja johdattelet vastaamaan tietyllä tapaa. Saisit taas todeta että olet oikeassa.
Mitä haet tuolla?
joku kilahti ja kunnolla.
Naiset rakastuu aina pettäjiin a väkivaltaisiin miehiin mielummin kuin tälläseen kilttiin joka ei hakkaa naisia. On se ollut selvillä jo niin kauan kuin minä olen elänyt.