Johtavat ravitsemusasuan tuntijat hellii tuota turmiollista käsitystä. Syöty rasva pysyy rasvana ja hiilihytraatin kyllä muuttuu heidän mielestää hyväksi energiaksi.
Mutta löytyipä karppilasta juttu rasvan ja hiilihytraatti molekyylien koostovan samoista atomeista,. Tässä tarjolla ysi hiilihytraatti molekyyli C12H22O11 ja rasvamolekyyli C17H35COOH. (Olkoon nuo vaikka meille esimerkkinä). Eli molemmat ovat hiiltä, vetyä ja happea.
Tarvittaessa rasvasta muodostuu elimistössä hiilareita ja hiilareista rasvaa. Lääketiede ja ravitsemus asiat on pitkälle kemiaa.
Täältä löytyypi ansiokas linkki http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=10&t=64613
Mutta löytyipä karppilasta juttu rasvan ja hiilihytraatti molekyylien koostovan samoista atomeista,. Tässä tarjolla ysi hiilihytraatti molekyyli C12H22O11 ja rasvamolekyyli C17H35COOH. (Olkoon nuo vaikka meille esimerkkinä). Eli molemmat ovat hiiltä, vetyä ja happea.
Tarvittaessa rasvasta muodostuu elimistössä hiilareita ja hiilareista rasvaa. Lääketiede ja ravitsemus asiat on pitkälle kemiaa.
Täältä löytyypi ansiokas linkki http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=10&t=64613
Vastaukset 1
Vanhimmat
No niin tekee. Sehän tiedetään että hiilihydraatti muutetaan ensin glukoosiksi ja sitä varastoidaan lihaksiin ja maksaan ja osa siitä on verenkierrossa. Liika varastoidaan sitten rasvana. Sitä rasvaa sitten käytetään enrgiana ja jos energian kulutus on pienempi kuin energian saanti, rasvaa kertyy varastoihin enemmän kun sitä kuluu.
Toistapäinkin se toimii. Jos jostain syystä glukoosin määrä elimistössä laskee liiaksi niin maksa huolehtii siitä että rasvasta tehdään glukoosia. Se on hitaahko prosessi toisin kuin glukoosin muuttaminen rasvaksi. Hitaus johtuu monimutkaisemmasta prosessista. Aivot kaipaavat koko ajan glukoosia.
Rasvavarastot eivät kuitenkaan millään hetkellä lepää. Vaikka kulutus pysyisikin vakiona niin siitä huolimatta rasvaa koko ajan "vatvotaan" edestakaisn verenkierron ja varaston välillä, sitä vapautetaan jostain kohtaa ja samaan aikaan jossain muussa kohtaa sitä varastoidaan. Tätä jatkuva "turha" toiminta on nykytietämyksen mukaan siksi että elimistö on koko ajan ikään kuin varpaillaan ja varautuu välittömästi jakamaan energiaa jos rasitustaso nousee nopeasti yli normaalin. Silloin tietysti tämä varastoiva prosessointi vähenee ja vapauttava prosessi kiihtyy ja lisääntyneseen tarpeeseen pystytään vastaamaan viiveettä.