Perustiedot: Nainen 22v, 172cm, 68kg, lähtöpaino 78kg (elokuu 2012). Tavoitepaino 60-65kg.
Joulu oli tietysti ihan hirveää aikaa, mässäiltyä kun tuli ja lahjaksikin sain monta pakettia suklaata yms herkkuja. Kinkun ja laatiokoiden tuhouduttua uuteen vuoteen mennessä paino oli noussut 67kg:sta 70 kiloon.
1.1.2013 elämä taas palasi raiteilleen, eli liikunta sekä ruokavalio normalisoitui ja nyt paino on taas 68 kilossa. Kaikki siis vaikuttaa hyvältä.
Olen aina ollu perso makealle enkä siis ole siitä koskaan halunnut kokonaan luopua. Olen toki vähentänyt turhaa sokeria ihan reippaasti puolen vuoden aikana, eli pidän yhden karkkipäivän viikossa (ja silloinkin ostan vain 100-150g irtokarkkeja ja 0,5l Zero-Cokiksen kyytipojaksi). Samoin alkoholin olen jättänyt kertaan-pariin kuussa ja silloinkaan en humalahakuisesti juo vaan valitsen pitäväni JOKO karkkipäivän TAI vaihtoehtoisesti juon pari-kolme huurteista.
Arkisin olen kiireinen, eli opiskelen ja teen iltatöitä päälle. Aamulla herään klo 5, käyn kevyellä aamulenkillä (30-45min reipasta kävelyä hölkkää), käyn suihkussa, syön aamiaisen ja lähden liikenteeseen. Illalla tulen kotiin n. klo 20 jonka jälkeen käyn vielä kevyellä iltalenkillä, syön kevyen iltapalan ja käyn nukkumaan. Viikonloput on sitä vaikeaa aikaa, kun sinkkuna ei kotona ole "perseellepotkijaa" ja muutenkin päivät tuppaa käymään pitkiksi. Pyhitän viikonloput siis lepopäiviksi liikunnankin osalta, korkeintaan kävelyllä saatan pari kertaa päivässä käydä. Tänäviikonloppuna karkkipäivä venyi, tein sen klassisen virheen eli ostin paljon karkkia kun "halvalla" sai (Fazerin Jumbo-pusseja kaksi kappaletta) ja olen jo puolet niistä syönyt. Lisäksi leivoin aikani kuluksi pullaa pakkaseen joten tuli myös niitä herkuteltua kahvin kera.
ONGELMA:
Tiedän että tämä on vain nyt tällainen hieman perseelleen mennyt viikonloppu syömisen suhteen ja maanantaina elämä jatkuu ennallaan. Tämmöinen kertaluontoinen herkuttelu ei lihota. Silti omatunto kolkuttaa ja melkein jopa näen turvonneen olemukseni ja takaisin tulleet kilot peilistä. Vaakaa en uskalla edes vilkaista raastavan pettymyksen pelossa: paino olisi noussut taas.
Vaikka olen sosiaalinen tyyppi, mulla on aivan törkeän huono itsetunto ja itsevarmuus liikkuu nollan tietämissä. Moni on noteerannu uuden, pienemmän, olemukseni ja varsinkin vanhoja tuttuja nähdessäni sanotaan mulle ekana: "Ootpas sä laihtunu! Vau!". Silti itsevarmuus ei vaan nouse. Tiedän olevani suht nätti, ainakin saan seuraa helposti vastakkaisen sukupuolen edustajistolta, mutta silti mun itsevarmuus on ja pysyy heikkona. Ja tällainen takapakki syömisen suhteen tuntuu vaan ruokkivan sitä. Hetken jo luulin muuttuneeni "normaaliksi" laihduttuani normaalipainoiseksi, mutta nyt musta tuntuu entistäkin kurjemmalta. Missä vika?? Mitä teen et saisin mun itsevarmuuden kuntoon!?
Joulu oli tietysti ihan hirveää aikaa, mässäiltyä kun tuli ja lahjaksikin sain monta pakettia suklaata yms herkkuja. Kinkun ja laatiokoiden tuhouduttua uuteen vuoteen mennessä paino oli noussut 67kg:sta 70 kiloon.
1.1.2013 elämä taas palasi raiteilleen, eli liikunta sekä ruokavalio normalisoitui ja nyt paino on taas 68 kilossa. Kaikki siis vaikuttaa hyvältä.
Olen aina ollu perso makealle enkä siis ole siitä koskaan halunnut kokonaan luopua. Olen toki vähentänyt turhaa sokeria ihan reippaasti puolen vuoden aikana, eli pidän yhden karkkipäivän viikossa (ja silloinkin ostan vain 100-150g irtokarkkeja ja 0,5l Zero-Cokiksen kyytipojaksi). Samoin alkoholin olen jättänyt kertaan-pariin kuussa ja silloinkaan en humalahakuisesti juo vaan valitsen pitäväni JOKO karkkipäivän TAI vaihtoehtoisesti juon pari-kolme huurteista.
Arkisin olen kiireinen, eli opiskelen ja teen iltatöitä päälle. Aamulla herään klo 5, käyn kevyellä aamulenkillä (30-45min reipasta kävelyä hölkkää), käyn suihkussa, syön aamiaisen ja lähden liikenteeseen. Illalla tulen kotiin n. klo 20 jonka jälkeen käyn vielä kevyellä iltalenkillä, syön kevyen iltapalan ja käyn nukkumaan. Viikonloput on sitä vaikeaa aikaa, kun sinkkuna ei kotona ole "perseellepotkijaa" ja muutenkin päivät tuppaa käymään pitkiksi. Pyhitän viikonloput siis lepopäiviksi liikunnankin osalta, korkeintaan kävelyllä saatan pari kertaa päivässä käydä. Tänäviikonloppuna karkkipäivä venyi, tein sen klassisen virheen eli ostin paljon karkkia kun "halvalla" sai (Fazerin Jumbo-pusseja kaksi kappaletta) ja olen jo puolet niistä syönyt. Lisäksi leivoin aikani kuluksi pullaa pakkaseen joten tuli myös niitä herkuteltua kahvin kera.
ONGELMA:
Tiedän että tämä on vain nyt tällainen hieman perseelleen mennyt viikonloppu syömisen suhteen ja maanantaina elämä jatkuu ennallaan. Tämmöinen kertaluontoinen herkuttelu ei lihota. Silti omatunto kolkuttaa ja melkein jopa näen turvonneen olemukseni ja takaisin tulleet kilot peilistä. Vaakaa en uskalla edes vilkaista raastavan pettymyksen pelossa: paino olisi noussut taas.
Vaikka olen sosiaalinen tyyppi, mulla on aivan törkeän huono itsetunto ja itsevarmuus liikkuu nollan tietämissä. Moni on noteerannu uuden, pienemmän, olemukseni ja varsinkin vanhoja tuttuja nähdessäni sanotaan mulle ekana: "Ootpas sä laihtunu! Vau!". Silti itsevarmuus ei vaan nouse. Tiedän olevani suht nätti, ainakin saan seuraa helposti vastakkaisen sukupuolen edustajistolta, mutta silti mun itsevarmuus on ja pysyy heikkona. Ja tällainen takapakki syömisen suhteen tuntuu vaan ruokkivan sitä. Hetken jo luulin muuttuneeni "normaaliksi" laihduttuani normaalipainoiseksi, mutta nyt musta tuntuu entistäkin kurjemmalta. Missä vika?? Mitä teen et saisin mun itsevarmuuden kuntoon!?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.