Olemme molemmat parikymppisiä ja seurustelleet n. 2 vuotta. Mieheni käy vihdoinkin inttiään läpi ja sitä on vielä puolisen vuotta jäljellä. Seurustelumme alkuaikoina hellyyttä ja seksiä riitti yllinkyllin kuten varmaan melkein jokaisen suhteessa. Nyt intin ja sitä edeltävien parin kuukauden aikana hellyys ja seksi ovat vähentyneet huomattavasti. Tottakai ymmärrän ettei se "alkuhuuma" kestä koko elämää ja suhteet arkistuvat, mutta tämä tuntuu jo ahdistavalta.
Ensinnäkin itsetuntoani murentaa mieheni tapa kommentoida muita naisia. (tämä alkoi muutama kuukausi ennen intin alkamista). Ymmärrän että miehet katsovat muita naisia koska pistähän minäkin merkille hyvännäköiset miehet, mutta en todellakaan kommentoi siitä miehelleni. Hän saattaa kehua ystäveni takamuksia ja rintavarustuksia ja kuinka hän "panisi heitä jos siihen vain olisi mahdollisuus." Tämä koskee tosin vain osaa ystävistäni. Hänellä on myös tapana kehua Hollywood-tähtien ulkonäköä ja kuinka heidän kanssa olisi mahdotonta olla harrastamatta seksiä koko ajan. En voi katsella elokuvia hänen kanssaan koska en jaksa kuunnella sitä " uuh-aah kun toi on hyvännäkönen. Ei vittu et panisin."- juttua koko aikaa. Olen tästä hänelle muutaman kerran maininnut mutta vastaus on aina " No kyllähän säkin tykkäät siitä miltä tämä ja tämä tyyppi näyttää". Niin tykkäänkin mutta en jumaloi heitä poikaystäväni kuullen ja laita hänen ystäviensä kuvia puhelimen taustakuvaksi.
Minulla on aina ollut hieman huono itsetunto joten tämä tuntuu minusta tosi pahalta ja olen mustasukkainen useille ystävilleni koska tiedän mitä poikaystäväni heistä ajattelee. Olen mielestäni ihan nätti naisen alku, 165cm pitkä ja painoa 52kg. Vaikka olen hoikka omaan myös huomattavat suuret rinnat, mutta se onkin ainoa asia jota mieheni jaksaa minussa kehua. Pidän itsestäni huolta ja ulkonäöstä alkaa tulla minulle hiljalleen pakkomielle. Käyn suihkussa päivittäin, hoidan hiukseni ja kynteni, olen alkanut käydä enemmän salilla jotta saisin " vähän älllösti löllyvät" reiteni kuntoon ja "vähän sellasen takamuksen kun Beyoncella". Käytän paljon aikaa ja rahaa pitääkseni punaiset hiukseni kunnossa koska poikaystäväni on aina pitänyt niistä. Tuntuu että töiden jälkeen kaikki aikani menee siihen että olisin mieheni mielestä miellyttävän näköinen.
Tästä pääsemme hellyyteen ja seksiin. Ennen mieheni antoi minulle spontaaneja hellyydenosoituksia yms. ja minäkin hänelle. Itseasiassa halailen ja annan hänelle suukkoja spontaanisti vieläkin ja hän pitää siitä. Hieron häntä aina kun hän haluaa, "hipsutan" hänen selkäänsä ennen kun hän nukahtaa koska hän haluaa niin yms. Ainut vaan etten saa itse takaisin mitään. Jos pyydän häntä halaamaan minua vastaus on aina sama " Joo ei nyt pysty oikee." tai sitten halataan tosi nopeasti ja pakolla. Tämän takia en enää viitsi edes pyytää häneltä hellyyttä koska en halua vongata. Seksiä harrastamme intin takia max. kaksi kertaa viikossa jos oikein hyvä tuuri käy. Yleensä seksi jää yhteen yhdyntään/siihen että otan mieheltäni suihin/ hoidan hänet käsineen ja en saa itse mitään. En edes kiitosta. Olen aina ennen nauttinut suuseksin antamisesta ja seksistä muutenkin ja olen ollut aktiivinen sängyssä, mutta nyt seksi tuntuu pakkopullalta. En saa sitä silloin kun itse haluan vaan vain silloin kun mieheni sitä haluaa. Silloinkin lämmittelen hänet suulla/käsillä ja saan itse "räplätä itseni märäksi." Jos kysyn että voisiko hän tehdä minulle jotain on vastaus vitsikäs " en mä jaksa". Musta tuntuu aina silloin siltä että pakahdun häpeään ja huonoon oloon. Tekisi mieli tiuskaista takaisin että en minäkään jaksa aina häntä hoitaa. Ja jos mieheni "lämmittelee" minua niin se menee turhaksi räpläämiseksi jonka aikana en edes kostu. Tiedän että mieheni osaa hoitaa hommansa hyvin koska hän on ennenkin ollut loistava käsistään ja suustaan. Nyt siitä paistaa se ettei sitä edes huvita yrittää, jonka takia en kostu ja yhdyntä on tuskallista ja kivuliasta.
Kaikista oudointa on minusta se ettei miestäni edes kiinnosta. Emme ole nähneet nyt kahteen viikkoon koska hän on ollut viikonloput kiinni. Ensi viikonloppuna lähden tapaamaan ystävääni toiseen kaupunkiin enkä näe miestäni edes silloin. Kun hänelle tästä mainitsin hän totesi vain ettei se häntä haittaa. Se sattui. Itse kun yleensä sovin menoni niin että näen miestäni ja saan olla hänen kanssaan kun hän haluaa, annan anteeksi kun hän lähes aina peruu suunnitelmamme leffaillasta tms. jutusta ja päättää sen sijaan pelailla koneella yms. Ymmärrän että hän haluaa intin takia pitää hauskaa ja tehdä asioita joita hän haluaa ja se on musta ihan ok. Haluaisin vain että minunkin olemassaololla olisi hänelle jotain merkitystä.
Olen niin kyllästynyt tähän vääntämiseen ja tuntemaan itseni huonoksi tyttöystäväksi, rumaksi ja arvottomaksi. Ja kaiken lisäksi rakastan häntä silti kuollakseni.
Olen maininnut tästä hänelle (eli itkenyt) mutta kaikki se meni kuuroille korville. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Ensinnäkin itsetuntoani murentaa mieheni tapa kommentoida muita naisia. (tämä alkoi muutama kuukausi ennen intin alkamista). Ymmärrän että miehet katsovat muita naisia koska pistähän minäkin merkille hyvännäköiset miehet, mutta en todellakaan kommentoi siitä miehelleni. Hän saattaa kehua ystäveni takamuksia ja rintavarustuksia ja kuinka hän "panisi heitä jos siihen vain olisi mahdollisuus." Tämä koskee tosin vain osaa ystävistäni. Hänellä on myös tapana kehua Hollywood-tähtien ulkonäköä ja kuinka heidän kanssa olisi mahdotonta olla harrastamatta seksiä koko ajan. En voi katsella elokuvia hänen kanssaan koska en jaksa kuunnella sitä " uuh-aah kun toi on hyvännäkönen. Ei vittu et panisin."- juttua koko aikaa. Olen tästä hänelle muutaman kerran maininnut mutta vastaus on aina " No kyllähän säkin tykkäät siitä miltä tämä ja tämä tyyppi näyttää". Niin tykkäänkin mutta en jumaloi heitä poikaystäväni kuullen ja laita hänen ystäviensä kuvia puhelimen taustakuvaksi.
Minulla on aina ollut hieman huono itsetunto joten tämä tuntuu minusta tosi pahalta ja olen mustasukkainen useille ystävilleni koska tiedän mitä poikaystäväni heistä ajattelee. Olen mielestäni ihan nätti naisen alku, 165cm pitkä ja painoa 52kg. Vaikka olen hoikka omaan myös huomattavat suuret rinnat, mutta se onkin ainoa asia jota mieheni jaksaa minussa kehua. Pidän itsestäni huolta ja ulkonäöstä alkaa tulla minulle hiljalleen pakkomielle. Käyn suihkussa päivittäin, hoidan hiukseni ja kynteni, olen alkanut käydä enemmän salilla jotta saisin " vähän älllösti löllyvät" reiteni kuntoon ja "vähän sellasen takamuksen kun Beyoncella". Käytän paljon aikaa ja rahaa pitääkseni punaiset hiukseni kunnossa koska poikaystäväni on aina pitänyt niistä. Tuntuu että töiden jälkeen kaikki aikani menee siihen että olisin mieheni mielestä miellyttävän näköinen.
Tästä pääsemme hellyyteen ja seksiin. Ennen mieheni antoi minulle spontaaneja hellyydenosoituksia yms. ja minäkin hänelle. Itseasiassa halailen ja annan hänelle suukkoja spontaanisti vieläkin ja hän pitää siitä. Hieron häntä aina kun hän haluaa, "hipsutan" hänen selkäänsä ennen kun hän nukahtaa koska hän haluaa niin yms. Ainut vaan etten saa itse takaisin mitään. Jos pyydän häntä halaamaan minua vastaus on aina sama " Joo ei nyt pysty oikee." tai sitten halataan tosi nopeasti ja pakolla. Tämän takia en enää viitsi edes pyytää häneltä hellyyttä koska en halua vongata. Seksiä harrastamme intin takia max. kaksi kertaa viikossa jos oikein hyvä tuuri käy. Yleensä seksi jää yhteen yhdyntään/siihen että otan mieheltäni suihin/ hoidan hänet käsineen ja en saa itse mitään. En edes kiitosta. Olen aina ennen nauttinut suuseksin antamisesta ja seksistä muutenkin ja olen ollut aktiivinen sängyssä, mutta nyt seksi tuntuu pakkopullalta. En saa sitä silloin kun itse haluan vaan vain silloin kun mieheni sitä haluaa. Silloinkin lämmittelen hänet suulla/käsillä ja saan itse "räplätä itseni märäksi." Jos kysyn että voisiko hän tehdä minulle jotain on vastaus vitsikäs " en mä jaksa". Musta tuntuu aina silloin siltä että pakahdun häpeään ja huonoon oloon. Tekisi mieli tiuskaista takaisin että en minäkään jaksa aina häntä hoitaa. Ja jos mieheni "lämmittelee" minua niin se menee turhaksi räpläämiseksi jonka aikana en edes kostu. Tiedän että mieheni osaa hoitaa hommansa hyvin koska hän on ennenkin ollut loistava käsistään ja suustaan. Nyt siitä paistaa se ettei sitä edes huvita yrittää, jonka takia en kostu ja yhdyntä on tuskallista ja kivuliasta.
Kaikista oudointa on minusta se ettei miestäni edes kiinnosta. Emme ole nähneet nyt kahteen viikkoon koska hän on ollut viikonloput kiinni. Ensi viikonloppuna lähden tapaamaan ystävääni toiseen kaupunkiin enkä näe miestäni edes silloin. Kun hänelle tästä mainitsin hän totesi vain ettei se häntä haittaa. Se sattui. Itse kun yleensä sovin menoni niin että näen miestäni ja saan olla hänen kanssaan kun hän haluaa, annan anteeksi kun hän lähes aina peruu suunnitelmamme leffaillasta tms. jutusta ja päättää sen sijaan pelailla koneella yms. Ymmärrän että hän haluaa intin takia pitää hauskaa ja tehdä asioita joita hän haluaa ja se on musta ihan ok. Haluaisin vain että minunkin olemassaololla olisi hänelle jotain merkitystä.
Olen niin kyllästynyt tähän vääntämiseen ja tuntemaan itseni huonoksi tyttöystäväksi, rumaksi ja arvottomaksi. Ja kaiken lisäksi rakastan häntä silti kuollakseni.
Olen maininnut tästä hänelle (eli itkenyt) mutta kaikki se meni kuuroille korville. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja tosiaan en haluaisi jättää miestäni vaan uusia apukeinoja joilla tätä tilannetta voisi korjata..
voi olipas sydäntäsärkevää luettavaa :`( . Halaus sinulle, en tiedä vastausta kysymykseesi, mutta ei kyllä hyvältä kuulosta,toivottavasti löydät onnen!
Ehkäpä tämä tästä.. tärkeintä oli päästä avautumaan johonkin jotten ihan hulluksi tule. :/
Ei tuo nyt kyllä kovin sitoutuneelta poikaystävältä kuulosta. Taitaa vaan olla niin, että kun ei tässä nyt muutakaan ole ja välillä saa seksiäkin. Uskaltaisitko ottaa asian kunnolla puheeksi ja kysyä, että mikä on? Onko kiinnostus lopahtanut vai mistä kysymys. Ei se niin toimi, että toinen vaan antaa ja toinen ottaa - vastavuoroisuus ja tasapuolisuus ennen kaikkea. Voisit selittää, kuinka pahalta sinusta tuntuu kuunnella noita "uuh, vittu panisin tota jos mahollista" juttuja koko ajan muut asiat, jotka sinua harmittaa.
Omassa suhteessa avomies katsoi pornoa aina kun oli tylsää eli ts. joka päivä jossain välissä. Huomautin siitä useaan kertaan, että ei ole kivaa kun pornot pyöri telkussa taustalla ja sitä ei edes katsottu. Noh otti opikseen ja nyt sentään tekee muuta pornon "katsomisen" sijaan. :D Eli siis kannattaa puhua asioista.
jees. Täytyy tuohon sun viestiis nyt kyllä kommentoida! Ootko nyt aivan varma, että teillä ei oo pelkkää seksisuhdetta miehesi mielestä. Hän ei vaikuta vielä kovinkaan kypsältä ymmärtääkseen, että moiset kommentit satuttavat! Itse varmaankin sanoisin jo, että mä en tuollasta rupee kuunteleen. Siis tyttö! Sä oot upee, vaikka sun poikaystäväs ajattelis mitä! Kauneus on katsojan silmässä ja jos sinusta tuntuu, ettet ole tyytyväinen tähän suhteeseen: ÄLÄ JÄÄ SIIHEN vaan etsi joku jonka silmissä olet vaimoainesta! :)
Kiitos paljon kommenteista.
Tuli tuosta seksisuhdejutusta mieleen se että hän usein sanoo oma-aloitteisesti rakastavansa ja uskonkin että hän rakastaa. Se ei vain välity hänen teoistaan. Mietin myös sitä että hän ei viettänyt paljoakaan aikaa edellisen tyttöystävänsä kanssa vaan he näkivät yhtä vähän kuin me nyt vaikka he kävivät jopa samaa koulua. Ehkä hän on jotenkin tottunut siihen ettei hänen tarvitse tehdä nyt mitään kun ei hänen tarvinnut silloinkaan. Nämä jäi tuossa alussa sanomatta.
Ja tosiaan, täytyisi istuttaa mies alas ja puhua vakavasti tästä asiasta. Ehkä en ole vakuuttanut häntä siitä että tämä on minulle vaikea ja samalla tosi tärkeä asia. Vaikeaahan tämän puheeksiottaminen on mutta pakkohan se vaan on tehdä. Pornosta ei ole onneksi ollut ongelmaa: kyllähän mies sitä katsoo mutta se on minulle ok niin kauan kunnes hän ei sitä tollalailla kokoaikaa tuijottele :D
Pakkohan tässä on alkaa ihan kunnolla toimimaan. En halua luovuttaa liian nopeasti koska hänessä on paljon hyvääkin..
Mun piti aloittaa täällä uusi keskustelu Miksi naiset katsovat pornoa?, mutta luinkin tämän keskustelun. Avaudun siis täällä. Tilanne on tämä: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä monta vuotta. Suhteen alkuhuumasta on toivuttu, jolloin seksiä oli monta kertaa viikossa jne. Pidän miestäni edelleen seksikkäänä, hänellä on aika hyvä ja sopusuhtainene vartalo ja ne alakerran mitatkin ovat ok. Minusta vaan nyt tuntuu, että en oikein saa sellaista seksiä kun haluaisin. Katselen viikoittain pornoa netistä ja harrastan itsetyydystä. Saan sormettamalla helposti orgasmin. Yhdynnässä ja mieheni kanssa en saa koskaan orkkua. Tämä ei oikeastaan ole ongelma vaan se, että mieheni ei juuri koske minua sinne.. Suhteen alussa oli suuseksiä, mutta se loppui noin vuoden seurustelun jälkeen. Välillä otan mieheltäni suihin, joten olisi kiva jos hänellä olisi jotain mielenkiintoa antaa minulle vuorostaan. En oikein syty seksistä hänen kanssaan, mutta en halua pettää häntä kenenkään kanssa. Haluaisin saada miestä, joka antaisí mielellään suuseksiä ja ehkä harrastaisi kanssani anaaliakin (ehkä). Jotenkin olemme jämähtäneet mieheni kanssa samoihin eli kolmeen eri seksiasentoon. Kaipaisin vaihtelua ja enemmän intohimoa.. Muuten kuin makuuhuoneen puolella suhteemme voi hyvin. Välillä tuntuu, että olen jotenkin yliseksuaalinen. Masturboidessani ajattelen rajua seksiä, suuseksiä, anaalia, seksileluja, ryhmäseksiä ym. Siis sellaisia asioita, joita en tule mieheni kanssa saamaan. Tiedän että mieheni rakastaa minua paljon ja minä rakastan häntä. Seksielämäni turhauttaa minua, haluisin jotain muutosta. Uskon, että mieheni häkeltyisi jos alkaisin ehdottelemaan hänelle jotain yllämainituista asioista. Hän on jotenkin häveliäs. Olemme alle 30v pariskunta ja en haluais elää koko elämääni seksuaalisesti turhautuneena.
Ota tällänen tavis kuten minä joka arvostais sua sellaisena kuin olet. En kommentoi toisten naisten ulkonäköö ja perseitä enkä ajattele muista naisista mitään panemisia. miehes ajattelee vaan itseään. Miksi ylipäätänsä olet sen kanssa. Miehes on ääliö joka ei tiedä parisuhteesta mitään.
Mikä sinussa on vikana, aloittaja? Miksi et arvosta itseäsi enempää? Kenenkään EI tarvitse kuulla kumppaninsa puhuvan panohaaveistaan tai jäädä ilman tyydytystä!
Mistä olet saanut sellaisen mallin, että parisuhteessa toinen voi kohdella toista tuolla tavalla? Ei todellakaan voi, yhdenkään ihmisen ei tarvitse sietää tuollaista!
Ellet ymmärrä lähteä ajoissa itsetuntosi on kohta riekaleina ja sen korjaaminen vie paljon kauemmin kuin tuolta idioottipojalta sen rikkominen.
Rakastamispuheilla ei ole yhtään mitään merkitystä, vain teoilla on. Poika osoittaa kaikin tavoin pitävänsä sinua vain lelunaan, ja mitä enemmän yrität häntä miellyttää, sitä pitemmälle hän kokeilee rajojaan. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, päinvastoin, ennemmin tai myöhemmin hän todennäköisesti rakastuu naiseen, joka ei anna kohdella itseään kynnysmattona vaan tarjoaa hieman haastetta.
Simasuuneiti puhui asiaa.
Ap, tuo ei ole normaalia tai hyväksyttävää käytöstä mieheltä, ollenkaan! Omaa itsetuntoa ei voi rakentaa kenenkään varaan, mutta hyvän kumppanin tunnistaa esim siitä, että sulla on _hyvä olla_ hänen kanssaan, rakkaus joskus jopa saa meidän ajattelemaan että olemme ihanampia kuin muutoin kokisimmekaan olevamme.
Kolmenkymmen vuoden ikäisenä naisena voin kertoa sinulle, että mitään hyvää ei seuraa siitä että on miehen kanssa joka kohtelee sekä tyttöystäväänsä että muita naisia objekteina. Seksinnekin kuulostaa enemmän hyväksikäytökltä, kuin tyydyttävältä rakkauselämältä.
Ymmärrän, ettet halua luopua miehestä, koska olet ihastunut ja näet hänessä jotakin, mitä ihailet. Mutta kumpi on tärkeämpää, se miten sinä voit, vai se että suostut olemaan hämnen lelunsa ja siten pidät hänet?
Aina kannattaa kuitenkin ensin puhua mitä ajattelee, ennenkuin lähtee suhteesta. Kerro hänelle, mitä koet, ja miten toivoisin asian muuttuvan. Asiallisesti ja rakentavasti. Jos hän ei silti ota asiaa kuuleviin korviinsa, voit joko jättää hänet tai ottaa sen riskin, että suhdetta jatkamalla menetät itsesi ja itsetuntosi.
Muista että meidän pitää elää ensisijaisesti itsemme kanssa. On huolestuttava merkki, jos koet ettet riitä miehellesi itsenäsi (naisena).