Ihannenaiseni on perheen perustamisessa suunnitelmallinen ja "tiimipelaaja". Nykymaailmassa lasten kasvattaminen aikuisiksi on vaikeaa, kun medioissa pyörivät ihanteet ovat todella ääripäisiä ja elämään tarvitaan hyvää itsetuntemusta.
Juuri hyvää itsetuntemusta haen tulevalta kumppanilta ja jonkin asteista liikunnallisuutta.
Varsinaista kauneusihannetta ei ole, mutta kuvankaltaisissa naisissa olen huomannut jotain mikä saa sydämen pehmenemään.
http://halloftheblackdragon.com/reel/wp-content/uploads/2012/08/woman-in-gym.jpg
Juuri hyvää itsetuntemusta haen tulevalta kumppanilta ja jonkin asteista liikunnallisuutta.
Varsinaista kauneusihannetta ei ole, mutta kuvankaltaisissa naisissa olen huomannut jotain mikä saa sydämen pehmenemään.
http://halloftheblackdragon.com/reel/wp-content/uploads/2012/08/woman-in-gym.jpg
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Ihannenaiseni on perheen perustamisessa suunnitelmallinen ja "tiimipelaaja". Nykymaailmassa lasten kasvattaminen aikuisiksi on vaikeaa, kun medioissa pyörivät ihanteet ovat todella ääripäisiä ja elämään tarvitaan hyvää itsetuntemusta."
Hyvä ratkaisu mikä auttaa tuohon noin on, että hankit itsellesi mahdollisimman paljon yleissivistystä just esimerkiksi historiasta, psykologiasta, filosofiasta jne. Käyt läpi myös erillaisia kasvatusoppaita.
Niin ja rakastavista perheistähän usein ovatkin tulleet nämä omilla aivoilla ajattelevat yksilöt, tsekkaa muuten tämä: https://www.youtube.com/watch?v=14poFoCFVB4
Menee ohi alkuperäisestä, mutta vastaan, koska tsekkasin.
Väitän, että valtioiden poistaminen ei poista maailmasta väkivaltaa. Todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti alkoi pienentyä ensimmäisten valtioiden kehityttyä. Todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti on tänään pienempi kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.
Väitän myös, että suurten valtioiden poistaminen synnyttäisi nopeasti perinteisiä eurooppalaisia kaupunkivaltioita, erityisesti pohjoiseen, joka on henkisesti turvallisuushakuista ja epävarmuudensietokyvyltään heikkoa aluetta.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on aina sääntöjä ja niiden noudattamisen valvominen on edellytys niiden kunnioittamiselle. Kännykän käyttö autoa ajaessa on hyvä esimerkki: kun ei valvota kauheasti, niin ei kauheasti noudatetakaan. Kypäräpakko polkupyörää ajaessa on toinen hyvä esimerkki: ei seuraamuksia - ei mitään väliä.
Yksi niitä harvoja avauksia palstalla, joka ei keskity ulkonäköön.
Tulee mieleen, että onko palstan vakiokeskustelijoilla mitään kokemusta ihmissuhteista tai parisuhteesta?
Miesten parinvalinta nyt sattuu olemaan aika ulkonäkökeskeistä. Mutta voin kyllä yhtyä ap:n ajatuksiin. Lisäisin vielä, että ihannenaiseni on perhekeskeisyyden lisäksi jossain määrin perinteisten sukupuoliroolien kannalla. Sellainen (mielikuvien) 50-luvun parisuhde siis olisi hakusessa. Alkaa pikkuhiljaa kyllä tuntua, että sellaista ei enää suomalaisen naisen kanssa voi saada.
Väittäisin, että tiimipelaaminen onnistuu paljon paremmin silloin, kun molemmat ovat parisuhteessa tasa-arvoisessa asemassa, mutta molemmilla on yhteiset päämäärät.
En voi kuvitella tilannetta, jossa minä olen viikon tai kaksi työmatkalla ja lapset eivät kunnioita äitiään, koska minä olen viimeinen sana talossa. Nimim. "Nähty ja koettu"
Mielelläni opettaisin lapseni pärjäämään elämässä ja toimimaan tasa-arvoisessa parisuhteessa, joka on pohjoismaissa melko tyypillinen ratkaisu.
Tasa-arvoisuus ei tarkoita samanlaisuutta. Ennen vanhaan äideillä oli taatusti vähintään yhtä paljon sanottavaa lasten kasvatuksen ja kurinpitämisen suhteen kuin nykyään. Perheyksiköt olivat vahvempia, liitot pysyvämpiä ja lapset paremmin käyttäytyviä kuin tänä päivänä.
Perheliittojen pysyvyyteen vaikutti ennen kaikkea naisten taloudellinen asema. Omillaan toimeentuleva nainen ei ole pakotettu jäämään parisuhteeseen taloudellisista syistä.
Tämä on kyllä muuttanut miehen roolia eräänlaiseksi viihdyttäjäksi. Tuollaisessa roolissa en askeettisena toiminnan miehenä koe pärjääväni kovinkaan hyvin.