Olen eronnut kahdesti molempien lapsieni isistä. Ekassa liitossa mies joi liikaa ja toisessa oli väkivaltainen. Nykyään olen hyvässä parisuhteessa jossa lapsenikin voivat hyvin. Muutenkin elämämme puitteet kuten työ ja harrastukset ja ystävät ovat kunnossa.
Mutta vanha elämä palautuu mieleen usein. Itsetuntoni on hajalla ja syytän itseäni vääristä mies valinnoista. On vaikea uskoa että nykyinen ihana aviomieheni voisi minua rakastaa. Sanoihan entinen mieheni kuinka minussa ei ole mitään hyvää.
Kuinka voisi päästä eteenpäin jotta entinen elämä ei enää kummittelisi? Miten voin uskoa enää itseeni? Kuinka suuri ahdistus menneistä virheistä on normaalia?
Mutta vanha elämä palautuu mieleen usein. Itsetuntoni on hajalla ja syytän itseäni vääristä mies valinnoista. On vaikea uskoa että nykyinen ihana aviomieheni voisi minua rakastaa. Sanoihan entinen mieheni kuinka minussa ei ole mitään hyvää.
Kuinka voisi päästä eteenpäin jotta entinen elämä ei enää kummittelisi? Miten voin uskoa enää itseeni? Kuinka suuri ahdistus menneistä virheistä on normaalia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
täältä löytyy oma tarinani joka sisältää myös väki valtaa monessa muodossa http://keskustelu.suomi24.fi/node/11208902 jos tuosta olis apua