Narsisti miehen kanssa 3,5 vuotta

3,5v seurustelu narsistin kanssa aluksi minä olin nii ihana ja hämmästyttävä ja ihmeellinen olin tuolloin vasta 15v just alottanu maataloua alan opinnot yläasteen jälkeen intoa täynnä. noo tapasin siis tosiaa ton miehen ja toki olin polvillaa et oho joku kerranki rakastaa mua! olinsiihen aikaan vielä oikea rämä pää sosiaalinen mulla oli tyyliin 50ystävää sit se kieto mut pikku sormen ympärille. se ei sanonu näitä asioita suoraan vaa kiersi ja kaarto mut olemaan samaa mieltä. esim en saanu enää ratsastaa koska se oli liian provosoivaa tiukoissa housuissa ja muut pojat katteli kentän reunalla. en saanu olla enää yhdenkään poikapuoleisen kaveri semmoinen ei kuulema kuulunut "oikeaan" suhteeseen... asioita oli paljon yleensä verrattiin "normaaleihin" ihmisiin... viikonloput oltii aina sen kotona ei minun. sitte se valmistu ja ylipuhu jotenki ettei musta tuu ikinä ratsastuksen opettajaa ja hevoset ei oo oikea normaali ammatti jne. ja jätin sitte koulun kesken. ja muutettiin sen kotiin sen porukoiden ylä kertaan vasta jälkeenpäin tajusin että masennuin siellä eikä ihme ku mies ei päästäny mua yhtään minnekkää ja eri paikkakunnalle muutettii jossa en tuntenu ketään olin vaan siellä yläkerrassa yhdessä huoneessa ja se oli päivät töissä aamu9 ilta yheksään yleensä. ja aina se valitti jostain mikä minussa oli vikana. sitte muutettii sieltä vielä kauemmas mun perhettä ja ystäviä joita mulla oli yhtäkkiä jäljellä enää 1 kaikki muut oli mulle "huonoa seuraa". ja siis todella mies ei päästäny mua yhtään minnekkää yksin. se päätti kaikesta. mitä söin miten söin paljokno söin ruuat sille piti tehä aamupala kaks läämintä ruokaa. en tajua miten jaksoin 1kerta kuuklaudessa käytiin mun perheen luona oltii npuol tuntia ja lähettii sen perheen tykö taas eristyksiin kaikesta. kukaan ei kysellyt mitä mulle oikeasti kuului enkä minä varmasti olisi totuutta kertonu jos olis kysyny. Joka päivä se mies haukkui minussa ainakin kymmentä eri asiaa siivota piti kerran päivässä imuroida ym. olin pelkkä luutu jolle valitettiin vaikka yritti kaikkensa. joskus mies suuttui jostain enkä tiennyt mistä se oli vaan hiljaa suu mutrulla ja jos kysyin mikä on ei mitään vastausta tai mietippä nyt vähä! ja sitte ku riitely alko se saneli kuinka en koskaa aattele muita kuin iseäni. olin vitun kusipää ja mitä kaikkea turpajuhliakin alkoi olla pikku hiljaa ensin läimäisyä sitten muuta. monesti itkin mutta piilossa kukaan ei saanut nähdä että minuun sattui minun piti jaksaa en halunnut olla huono vaimo. sitten mummuni oli kuolemaisillaan mieheni lupasi että lähdetään katsomaan mummua ja sitten taas perui, lupasi perui ja joka kerta minusta tehtiin se paha kun jouduin sepittämään perheelleni tarinan miksi en pääse mukaan. perheeni kyydillä en saanut mennä sitten mummoni siirtyi lähemmäs sairaalaan ja käytiin katsomassa ja minä purskahdin itkuun se oli viimeinen kerta kun mummun näin... ja kun sitten mummu pääsi taivaaseen ja itkin sängyllä olin miehen mielestä itse säälinen ihminen sillon päätin että en enää itke miehelle piti laittaa ruokaa.. kävin töissä normaalisti kukaan ei tiennyt tuskasta jota kannoin sisälläni ulospäin kaikki oli todella hyvin sisällä tuntui kuin hengitin lasin sirpaleiden läpi joka henkäys sattui öisin itkin hiljaa ja kuristin kurkkua jotta itku loppuisi kynsin ihoani jotta saisin pahaa oloa pois. pian en enää osannut itkäe ollenkaan olin pelkkä kuori. sitten mies joutui vuodeksi armeijjaan se oli kauheaa minun pitikin yhtäkki osata maksaa vuokraa käydä yksin kaupassa jne. mutta kun armeija alkoi tuntui helpottavalle ettei joka päivä tarvinnut elää yli kierroksilla ja silti varpaillaan peläten loukkauksia yritin olla välittämättä loukkauksista mutta ne teki kipeää. ennen viikonloppua siistin aina kodin peläten että jonnekkin jää pölyä. tuli mummun hautajaiset olisin päässyt hyvästelemään mummuni vielä ennen hautausta mutta mieheni sai minulle päähän että elävät muistot ovat parempia niinpä en päässyt hyvästelemään. hautuumaan pihalla mies ilmoitti että sinne ei sitte mennä itkemään! niinpä minun oli pakko ajatella arkku tyhjäksi että joten kuten kestin olla itkin kuitenkin vahin gossa myöhemmin olin kuulema nolannut mieheni totaalisesti.