Mikä ihme siinä on, että aikuinen mies voi olla niin keskenkasvuinen ja selkärangaton? Tiedostan sanovani näin miehestä, jota rakastan, joten hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, mutta ihmetyttää vaan todella.
Ukkomies, kamppaillut eroprosessiin ryhtymisen kanssa jo ennen minua, ja nyt mun kanssani vuoden verran. Ei uskalla, ei pysty, ei jaksa... Meillä on intensiivinen suhde. Tapaamme usein, eikä mies tunnu tuntevan huonoa omaatuntoa siitä, että on pois vaimonsa luota. Lapsiinsa suhteessa kyllä tuntee niin, mutta haluaa antaa meille paljon aikaa. Olen sanonut hänelle, että haluan hänet joko kokonaan tai sitten en ollenkaan. Sietokykyni raja on tullut vastaan.
Olin kaksi viikkoa siskoni kanssa etelässä ja mies oli aivan rikki. Lähetti kaipaavia viestejä, oli kertakaikkisen onneton. Sepitti ties mitä vaimolleen, että pääsi viettämään palattuani kaksi päivää ja yötä kanssani. Luulin ja toivoin hänen ajattelunsa vihdoin muuttuneen puheista tekoihin, että hän on valmis eroon. Ensimmäisen vuorokauden palattuani reissusta sain tukea häntä ylös siitä ahdistuksesta, kun hän oli tajunnut olevansa niin onneton ilman minua. Toinen vuorokausi oli todella upea, sellainen kuin suhteemme on.
Mutta nyt kun on palattu arkeen, mikään ei tunnu muuttuneen. Hän on taas helpottunut kun olen takaisin, mutta avioliitto jatkuu kulissina, hänen viettäessään päivät töissä ja illat joko luonani tai lastensa harrastuksissa.
Hitto, mikä siinä on, että aikuinen mies menee noin rikki kun toinen on hetken poissa, mutta ei olla valmiita silti eroamaan. Ja silti ei ole pienintäkään halua omaan liittoonsa panostaa.
Ukkomies, kamppaillut eroprosessiin ryhtymisen kanssa jo ennen minua, ja nyt mun kanssani vuoden verran. Ei uskalla, ei pysty, ei jaksa... Meillä on intensiivinen suhde. Tapaamme usein, eikä mies tunnu tuntevan huonoa omaatuntoa siitä, että on pois vaimonsa luota. Lapsiinsa suhteessa kyllä tuntee niin, mutta haluaa antaa meille paljon aikaa. Olen sanonut hänelle, että haluan hänet joko kokonaan tai sitten en ollenkaan. Sietokykyni raja on tullut vastaan.
Olin kaksi viikkoa siskoni kanssa etelässä ja mies oli aivan rikki. Lähetti kaipaavia viestejä, oli kertakaikkisen onneton. Sepitti ties mitä vaimolleen, että pääsi viettämään palattuani kaksi päivää ja yötä kanssani. Luulin ja toivoin hänen ajattelunsa vihdoin muuttuneen puheista tekoihin, että hän on valmis eroon. Ensimmäisen vuorokauden palattuani reissusta sain tukea häntä ylös siitä ahdistuksesta, kun hän oli tajunnut olevansa niin onneton ilman minua. Toinen vuorokausi oli todella upea, sellainen kuin suhteemme on.
Mutta nyt kun on palattu arkeen, mikään ei tunnu muuttuneen. Hän on taas helpottunut kun olen takaisin, mutta avioliitto jatkuu kulissina, hänen viettäessään päivät töissä ja illat joko luonani tai lastensa harrastuksissa.
Hitto, mikä siinä on, että aikuinen mies menee noin rikki kun toinen on hetken poissa, mutta ei olla valmiita silti eroamaan. Ja silti ei ole pienintäkään halua omaan liittoonsa panostaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja siinä taas yksi naiivi sinisilmäinen kakkonen, joka uskoo kaikki ukkomiehen jutut. Mistä noin varmasti tiedät, onko hänellä koskaan ollut aikomustakaan erota, vaikka sinulle muuta väittääkin. Jos vähänkin tätä palstaa olet seurannut, niin nuo ovat niitä pettävien ukkomiesten tyypillisiä valheita. Mies tahtoo sekä syödä että säästää kakun ja tehdä elämänsä mukavaksi pitämällä sekä sinut että vaimonsa. Ja taitavana miehenä hän osaa itkeä krokotiilinkyyneliä ja sanoa sekä vaimolleen että sinulle juuri ne sanat, mitä haluatte kuulla. En toki väitä, ettei hän ole kovasti rakastunut sinuun ja kaipaa sinua. Varmasti. Tällä hetkellä. Mutta viisaana miehenä hän ymmärtää, että vaihtamalla vaimonsa sinuun hän luultavasti menee ojasta allikkoon ja kun uutudenviehätys sinun kanssasi vuosien mittaan hiipuu, hän tarvitsee taas uuden ymmärtäväisen kakkosen, joka kuuntelee kun vaimo ei ymmärrä.
Sinuna en kyllä painostaisi miestä eroamaan. Jos hän eroaa vaimostaan ja teidän suhteenne ei sitten arjessa olekaan toimiva, hän tulee vielä syyttelemään sinua avioerostaan. Ikävä kyllä.
Voin itse kakkosena sanoa, ettei pettävä mies useinkaan nauti siitä tilanteesta tai "tee oloaan mukavaksi". Kylä mies on usein hyvinkin ahdistunut, joka lopulta johtaa siihen, että hän on todella lukossa.
Harva kakkonen myöskään painostaa miestä eroamaan, koska varmasti ymmärtää, ettei siinä ole mitään järkeä. Aikuinen ihminen tekee ratkaisunsa itse.
Siinä on se, että siedät mitä vaan. Ei ole totta, että sietokykysi raja on ylitetty. Jatka vaan ahdistuneen miehen terapeuttina vaikka loppuelämä.
Te kakkoset jotka siedätte vuositolkulla ahdistunutta miestä. Onko tullut mieleen, että ahdistus ei olekaan vaimon, perheen tai ulkoisten olosuhteiden syytä vaan osoitus pettäjän omasta sielunrauhattomuudesta, hänen mielensä epätasapainosta tai jopa sairaudesta kuten persoonallisuushäiriö, masennus, neuroosi, tms. Tai jostain näiden yhdistelmästä, joka on lievä niin että ei ole saanut diagnosia tai hoitoa. Kandeis lukea vähän psykologian kirjoja.
Pettäminen palautuu siis mielenterveyden ongelmiin... Uskottomuuden lisääntyminen johtuu persoonallisuushäiriöiden räjähdysmäisestä kasvusta ;)
Aivan niin, nämä muniinsa uskovat yönTimot kun ajattelevat alapäällä.
Syitä on varmasti yhtä paljon kuin ihmisiäkin, mutta itse uskon kahteen "perusperiaatteeseen": pettäjä kokee olevansa onneton liitossaan ja myös hyvin yksinäinen. Lisäksi pettäjällä tuntuu usein olevan valtava tarve kuulla olevansa rakastettu ja hyväksytty.
Kun minun suhde nykyisen avomieheni kanssa alkoi, olimme molemmat naimisissa. Minä erosin nopeasti, ja jälkeenpäin olen tajunnut, että olisin eronnut joka tapauksessa, tämän miehen tapaaminen vain nopeutti prosessia. Mies pyristeli yli kaksi vuotta. Monesti oltiin minunkin sietokykyni rajoilla, mutta jokin sai jaksamaan. Ainahan meidän oli hyvä yhdessä, mutta silti oli todella vaikeaa, kun ei voinut olla ja elää rakastamansa ihmisen kanssa. Uskoin monesti, että nyt en enää jaksa, mutta jaksoin kuitenkin. Lopulta mies erosi. En tiedä mikä oli se ratkaiseva asia tai tunne, mutta kauan päätöksen prosessoiminen kesti ennen kuin mies sai kerättyä rohkeuden tehdä päätös erosta. Hän muutti omilleen, mutta puhuimme toki jo silloin yhteenmuutosta. Eronsa jälkeen miehellä oli kausi, jolloin hän haki minulta ihan hirveästi vahvistusta, että rakastan häntä edelleen. Sekin oli rankkaa aikaa. Vähitellen hän on alkanut pystyä luottamaan siihen, että rakastan häntä oikeasti. Rikki hän on kai edelleen sisältä ja pelokas, mutta positiivisin mielin täällä mennään nyt yhdessä eteenpäin.
Voimia!
Niin, juuri tuollainen oli eronnut ja petetty mieheni, kun hänet tapasin. Rikki ja sisältä pelokas, todella huono itsetunto ja hän oli sentään ollut jo eronsa jälkeen yksin ja oli ollut jo pari lyhyttä eroon päättynyttä suhdettakin. Mikä onnenkantamoinen olin siis miehelleni tuohon tilanteeseen, varsinkin kun ammattini puolesta osasin tuon heikon itsetunnon pönkittämisen. Ihmettelin myös, miten jo kerran eronnut voi olla niin riippuvainen ja kiinnioleva äidissään, mutta myöhemmin sekin selvisi, että äiti ei ollut vieläkään irroittanut otettaan pojastaan. Pohdinkin, että kunhan saamme ensimmäisen lapsen niin irroittautuminen tapahtuu luonnostaan, mutta siitä alkoivat uudet vaikeudet. Luojan kiitos, en ole aiheuttanut kenellekään erokriisiä, enkä ole tukenut ketään eroamaan toisen selän takana, vaan olen ollut tilanteessa vasta selvän eron jälkeen, enkä edes eron jälkeisenä laastarisuhteena ja tämänkin olen tehnyt kokemattomana idealistina.
Paljon kokenut kirjoitti oman kokemuksensa, jonka luettuani pohdin, mikä on toisten motiivi parisuhteissa. Itseni kohdalla se on vain rakkaus, eikä se koettele sietokykyäni, vaan suorastaan lisää sitä vaikeuksien edessä. Pyyteetön rakkaus antaa rakkautta ja saada takaisin vain samanlaista pyyteetöntä rakkautta, jota ei tarvitse keinotekoisesti vahvistaa. Rakkaus on myös sitä, että pitää toisesta juuri sellaisena kuin on yrittämättä muuttaa toista mieleisekseen ja hyväksyy toisen tukien häntä elämän vaikeuksissa.
Pitäisi yrittää elää parisuhteessa niin, ettei tarvitsisi hävetä ja osaisi olla mallina lapsilleen, jotka kuitenkin ammentavat parisuhdeoppinsa vanhemmiltaan. Siinä on meillä kaikilla kylliksi tehtävää, jotta lasten pahoinvointi edes vähän vähenee.
Olisi tietysti helppoa sanoa, että laitapa miehelle jokin death line eron suhteen, niin näet, miten tosissaan hän on kanssasi... Noinhan sen pitäisi mennä, mutta kun ei vaan mene. Se, että toinen on ahdistunut nykyisessä tilanteessaan ei tarkoita, että hän pystyisi tekemään ratkaisun tuosta vain, kun joku siihen suuntaan tuuppaa.
Kuten erossa, johon ei liity edes kolmansia osapuolia, tällaisessakin tilanteessa kaikki vie aikansa. Vaikka olet kuvioissa kiinteästi mukana eikä mies panosta liittoonsa, vaan on ikään kuin "luovuttanut" ei tarkoita sitä, että hän olisi siitä irti... Heillä on kuitenkin yhteinen historiansa ja tuskinpa vain liitto on alun alkaen onneton ollut... Ilmeisesti vaimossa ei ole mitään erityisen suurta "vikaa" eli vaikka rakkaus on jäähtynyt, olo hänen kanssaan ei ole äärettömä repivää? Miten erota, kun ei voi varsinaisesti sanoa siihen mitään syytä..? Sinä et ole syy, vaan olet seuraus... Kun mies tuntee olavensa aivan hukassa päättämättömyytensä kanssa, hän takertuu sinuun kuin pikkupoika hakien hyväksyntää ja merkkejä siitä, että sinä oikeasti välität hänestä. Keskenkasvuista ja selkärangatontako? Ehkä, mutta harvempi meistä kykenee olemaan "aikuinen", kun tunne-elämä oikein myrskyää. Hän haluaisi sinut, mutta ei uskalla irrottaa vanhasta... Entä, jos hän kuitenkin jotenkin "tippuu" teidän väliinne...
Olen itse eronnut jokin aika sitten "tavalliseen tapaan" eli ilman, että tilanteeseen liittyi kolmansia osapuolia. Hyvä ystäväni sen sijaan erosi, kun mies oli löytänyt kuivahtaneen parisuhteen aikana uuden naisen. Olen sikäli ollut hivenen haasteellisessa tilanteessa, että olen myös ystäväni exän kanssa suht hyvä kaveri ja tämä ex halusi jutella kanssani omista tunnoistaan yhdessä vaiheessa. Yritin kuunnella mahd puolueettomalla korvalla, vaikken hänen tekemisiään hyväksynytkään... Toisaalta, eipä se ole minun asiani hyväksyä muiden ihmisten tekemisiä, aina voi kuitenkin yrittää ymmärtää, että asioilla on enemmänkin kuin kaksi puolta.
Noh,hä haluaa teidät molemmat! Sinusta kiinni,mitä siedät?!