Naiset, miten reagoitte miehen lähestymisyritykseen?

Kihloissa kun olen, niin asiallisesti sanon, että sori mut olen kihloissa. Mitäs siitä turhaan suuttumaan :D

Yritän olla mahdollisimman kohtelias ja hienotunteinen. Jos aavistelen että joku "ei kiinnostava" mies suunnittelee lähestymistä yritän jo elekielelläni osoittaa ettei kannata. Esim: välttelen katsetta, käännyn poispäin, poistun lähettyviltä nopeaa ja en takuulla hymyile. Jos nämä eivät kuitenkaan toimi vaan mies lähestyy asiallisesti olen ystävällinen ja yritän säästää hänen tunteitaan. En kuitenkaan valehtele vaan ilmoitan etten ole hänestä kiinnostunut/väärää tyyppiä.

Mua saavat lähestyä kohteliaat ja selvät miehet missä vaan, juttelen mielelläni tuntemattomienkin kanssa. Koska ilmaisen jo ekassa kappaleessa eläväni parisuhteessa, jää paikalle yleensä vain sellainen mies, joka nauttii juttelusta ja läsnäolosta, tai sitten sellainen, jolla on paljon purettavaa hampaan kolossa.
Koska en halua kuunnella pelkkää syyllistävää murinaa, lähden itse pois tilanteesta.

Moni mies on sanonut minulle, että olen eka nainen jonka kanssa he ovat voineet puhua kuin ihmiset, tuntematta olevansa vastenmielinen tai häiritsevä tunkeilija. Perään sitten harmittelevat miksei kaltaisiani ole enemmän, sillä jo naisen kanssa jutteleminenkin on mukavaa vaihtelua yksin elävälle miehelle.

Ihan mielelläni juttelen asiallisten miesten kanssa, vaikkeivat he parisuhde-/seksimielessä kiinnostaisikaan, siitä voi syntyä vaikka kuinka mielenkiintoinen keskustelu. Toki teen selväksi, ettei kyseinen henkilö kiinnosta siinä mielessä, varsinkin baarissa ollessa pitää tehdä erityisen selväksi. Jotkut jäävät juttelemaan ja jotkut lähtevät etsimään uutta, koskaan ei ole kukaan alkanut haukkua, korkeintaan kysynyt vähän loukkaantuneen oloisena että miksei kiinnosta.
Jos se joka jää juttelemaan on erityisen mielenkiintoinen persoona ja juttelu sujuu, niin saatanpa muuttaa mielenikin ja lähteä treffeille pyydettäessä.

Eli kysymyksiin vastatakseni: ei, en suutu, mutta enkä ole yhtään sen enempää tai vähempää imarreltu kuin muutenkaan. Mielestäni se on aina mukavaa, jos mies (tai miksei nainenkin) lähestyy sen takia, että on pitänyt minua mielenkiintoisen oloisena. Jos taas lähestyjän ensimmäinen lause on tyyliä "Tosi kivat tissit", niin kiitän vain tai sanon jotain hauskahkoa takaisin ja jätän jutun siihen.

Riippuu täysin lähestymistavasta.
Humalainen öykkäri inhottaa, ja jos en ole kiinnostunut suhtaudun neutraalisti mutta suoraan; olen pahoillani mutta nyt juuri ei sovi. Tai tilanteeseen sopivaa.
Miksi imarreltu pitäisi olla?! En usko olevani niin paha, että jonkun ottaessa kontaktia pitäisin sitä jonain suurenakin ihmeenä!