Olen nyt useampien päivien ajan tekstannut ja jutellut netissä yhden samassa koulussa olevan pojan kanssa, ja hän vaikuttaa aivan ihanalta. Hän linkkailee minulle paljon erilaisia kappaleita, sillä kuuntelemme samoja artisteja, ja viimeisin alkoi näin;
"Mut pelasti muinoin enkeli, ei taivaast vaan täält maanpäällisest helvetist. Toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka, tavallisten joukos tää kummallisten kukka"
Itselläni on tummat hiukset ja olen muutenkin erinäköinen kuin muut, joten sanat sulattivat minut täysin.
Koulussa minulla on kaksi hyvää kaveria, tai niin ainakin luulin. Jos olen kaksin jomman kumman kanssa, meillä on aina hauskaa, mutta heti kun siihen tulee toinenkin kavereistani, he syrjäyttävät minut, arvostelevat ulkonäköäni ja huomauttelevat kaikesta.
Atte, poika josta puhuin, on myös koko koulun syrjimä, ja tiedän mitä siitä tulee jos alamme seurustella ja koko koulu saa tietää.
Kerroin tänään Atesta toiselle kavereistani, koska tämä oli arvannut sen.
Viimeisellä koulutunnilla istuin vanhan kaverini Jannen vieressä. Hän oli ennen mukava, mutta alettuaan liikkua suosittujen ihmisten kanssa hänestä on tullut hyvin outo, epäluotettava ja ilkkuva. Kaveri jolle kerroin Atesta kertoi vieressäni istuvalle pojalle, ja nyt pelkään että tämä kertoo sen eteenpäin niin kuin lupaili. Olen pitkään tahtonut muuttaa takaisin isälleni naapurikaupunkiin, jossa minulla on oikeita ystäviä, mutta joutuisin kuulemma jatkamaan samassa koulussa kuitenkin, enkä saisi ottaa koiraani mukaan, ja ilman sitä en kestäisi enää mitään.
Kolme kertaa olen ollut hyvin lähellä itsemurhaa, kerran oli jo lääkkeet kädessäni istuessani vessan lattialla, kun koirani tuli luokseni ja laski päänsä vinkuen syliini, kuin aavistaen mitä aioin tehdä. Se sai minut laittamaan lääkkeet takaisin purkkiin, jonka jälkeen istuin pitkään lattilla itkien itseni kokoisen koirani turkkiin.
En tahdo ajautua tuohon tilanteeseen enää, mitä teen?
"Mut pelasti muinoin enkeli, ei taivaast vaan täält maanpäällisest helvetist. Toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka, tavallisten joukos tää kummallisten kukka"
Itselläni on tummat hiukset ja olen muutenkin erinäköinen kuin muut, joten sanat sulattivat minut täysin.
Koulussa minulla on kaksi hyvää kaveria, tai niin ainakin luulin. Jos olen kaksin jomman kumman kanssa, meillä on aina hauskaa, mutta heti kun siihen tulee toinenkin kavereistani, he syrjäyttävät minut, arvostelevat ulkonäköäni ja huomauttelevat kaikesta.
Atte, poika josta puhuin, on myös koko koulun syrjimä, ja tiedän mitä siitä tulee jos alamme seurustella ja koko koulu saa tietää.
Kerroin tänään Atesta toiselle kavereistani, koska tämä oli arvannut sen.
Viimeisellä koulutunnilla istuin vanhan kaverini Jannen vieressä. Hän oli ennen mukava, mutta alettuaan liikkua suosittujen ihmisten kanssa hänestä on tullut hyvin outo, epäluotettava ja ilkkuva. Kaveri jolle kerroin Atesta kertoi vieressäni istuvalle pojalle, ja nyt pelkään että tämä kertoo sen eteenpäin niin kuin lupaili. Olen pitkään tahtonut muuttaa takaisin isälleni naapurikaupunkiin, jossa minulla on oikeita ystäviä, mutta joutuisin kuulemma jatkamaan samassa koulussa kuitenkin, enkä saisi ottaa koiraani mukaan, ja ilman sitä en kestäisi enää mitään.
Kolme kertaa olen ollut hyvin lähellä itsemurhaa, kerran oli jo lääkkeet kädessäni istuessani vessan lattialla, kun koirani tuli luokseni ja laski päänsä vinkuen syliini, kuin aavistaen mitä aioin tehdä. Se sai minut laittamaan lääkkeet takaisin purkkiin, jonka jälkeen istuin pitkään lattilla itkien itseni kokoisen koirani turkkiin.
En tahdo ajautua tuohon tilanteeseen enää, mitä teen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kasva jokunen vuosi ja yritä nautia elämästäsi
LOPETA SINÄ JO SE ALAIKÄISTEN AHDISTELU!
enhän mä oo vielä ennättäny sitä alottaakkaan ;)
Äläkä aloita. oletko oikeasti pedofiili?
siinäpä sulle mietittävää yön pimeiksi tunneiksi! ;)
hyi helvetti..