Vihaan rahaa!

Otan mielelläni vastaan kaiken mitä voit antaa pois. Olen opiskelija joka tekee pakollista työharjoittelua ilman palkkaa. Saan opintotuen mutta se ei riitä edes asumiseen saati sitten laskuihin ym. elämiseen.

Jos et pidä materiasta, osta palveluja/elämyksiä. Raha on vain kaupankäynnin väline, millä ihmiset vaihtavat resursseja keskenään. Mitä pahaa siinä on, että joku vauhtaa tekemänsä työn ruokaan, näin kaikkien ei tarvitse olla viljelemässä, vaan joku voi esimerkiksi kyhätä nettipalvelun, minne sinä voit avautua asioista.

Samoilla mennään mutta se, että jonkun maailma pyörii rahan
ympärillä ei tarkoita että minun tai sinun maailma pistäisi olla markkinavoimien omistama.

Itse en tee töitä yli tuon, eli teen kuussa noi 50 tuntia
loput ajat löffään eli makaan himassa. Tuolla 50 tunnilla
saan tuon 2500 € lapaan, ja sekin on liikaa. Elämiseen tarvitsen noin 800 €,
joten loput rahat valuvat pankkitilille makaamaan,
mutta sellaista se on nykyaika.

Köyhiä voitaisiin auttaa, jos opettajien ja sosiaalivirkailijoiden palkkoja laskettaisiin 50% ja nämä rahat annettaisiin työttömille, köyhille ja nälkäänäkeville. Mutta näin tuskin tapahtuu koska näissä ammateissa olevat ihmiset ovat erittäin ahneita ja rahanhimoisia. Naapurissamme asuu ahne sosiologi-perhe ja he heille luxus-lomat ja hyvä palkka ovat tärkeämpiä kuin vierressa nälkäänäkevän pikkulapsen terveys, hyvinvointi ja elämä. Egyptissä matkallaollessaan tämä sosiologi oli nauranut nälkäänäkevälle lapselle, joka sairasti koleraa.

Surullista, että muutosta parempaan ei saada, sosionomien/opettajien ahneuden takia,

Itse haluaisin antaa esim. lasteni pieneksi jääneitä vaatteita niille, jotka oikeasti tarvitsevat niitä, mutta tietoa ei saa mistään. Tämän kaikki on kuin uutta ja ihan merkkituotetta, mutta menee nyt sitten minne meneekin....harmittaa. Ei sen takia, että menisi kalliit vaatteet vaan se, että tiedän niiden menevän vain rahantekoon vastaanottajalle itselleen, joka on hyväosainen.

Itse arvostan niitä, jotka lahjoittavat avun tarpeessa oleville. Oma tilanne on kuitenkin tällä hetkellä huono. Raha on kiinni materiassa ja aina kaikkea ei voi realisoida...

kapitalismi on ihan kivaa palveluineen mutta aiheuttaa sen että raha kasautuu muutamalle ökyrikkaalle, muiden tehtävä on olla tyhmiä työjuhtia

Sinun kaltaisia ihmisiä saisi olla enemmän. Itse olen samoilla linjoilla. Ahdistaa miten mammona hallitsee ihmisiä. Minulla on vielä lapsi elätettävänä. Mutta kymmenen vuoden päästä toivottavasti pääsen irtautumaan pakollisesta oravanpyörästä, tai ainakin vähentämään siinä oloa. Lastani kuitenkin aion auttaa vielä kun hän on aikuinen.

En vihaa rahaa vaan tarvitsen sitä päivittäiseen elämäämme ja tulevaisuuden suunnitelmien vaihtoehtojen valintaan.
Työ sisällön suhteen olen samoilla linjoilla kanssasi. Pakkopuuhastelu pelkän rahan vuoksi on vastenmielistä josta on päästävä pois mahdollisimman nopeasti.
Kokemusteni mukaan on jalkapohjiani alkanut syyhyttää noin 3:n vuoden rupeaman jälkeen samassa tehtävässä. En enää saa mitään uutta irti joten uutta etsimään.
Pisimmillään olin samassa tehtävässä 6 vuotta.
Parhaita olivat konsulttivuoteni. Rajallinen tehtävä. Selkeä laadullinen ja ajallinen tavoite. Päiväpalkka johon sisältyi kaikki muu paitsi työnantajan sotumaksut.
Erilaiset tehtävät sekä sisällöllisesti, kestoltaan, että sijainniltaan.
Helppo lopettaa koko touhu. Ei tarvinnut montaakaan kertaa kieltäytyä tarjotusta toimeksiannosta.