Mistä voimia yrittää?

Olen kolmen lapsen äiti. Asumme omakotitalossa maalla, kuluja on paljon. Mm.autoa on pakko pitää ja taloakin on pakko lämmittää. Mies lähti kesällä, talo on edelleen meidän molempien nimissä. Hän lupasi auttaa remontoinnissa ja arjen asioissa, että selviän lasten kanssa, mutta nyt hänellä onkin sitten uusi perhe ja olen jäänyt yksin kaiken kanssa.

Lapset on ainoa syy koittaa jaksaa ja yrittää. En halua repiä heitä pois kesken kouluvuoden. Toisekseen talo kannattaisi remontoida loppuun ennen sen myymistä, että siitä saa omansa takaisin.

Toisina päivinä kaikki on hyvin, mutta sitten iskee epätoivo. Esim. nyt kun sähkölasku oli lähempänä 400 sataa (kiitos kovien pakkasten). Miten tästä kaikesta selviää ilman apua? Tarvitsisin niin kovasti jonkun jakamaan tämän arjen kanssani. Nyt toivoisin , että en saa mitään ilkeitä vastauksia, mutta niitähän tulee täällä aina.

Haluan vaan sanoa, että olen tosi huolissani omasta jaksamisesta ja ylpeys ei anna periksi pyytää petturi sialta apua. En voi katsoa lasten isää edes silmiin.
5188
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

En näe muuta vaihtoehtoa kuin pyytää apua lasten isältä. Tee se lasten vuoksi.

Äänestä

Tosi ikävässä pulassa olet. Sinun pitäisi ottaa minut mieheksi.

Äänestä

Nyt en kyll ymmärtäny miten sähkölasku voi olla noin paljon.Onko teillä iso talo ja sauna sähköllä ja joka huoneen patterit kuumalla???Tämä ei ole pahalla kysytty...

Äänestä
  • Lattialämmitys, jouluvalot, jouluiset ruoanlaitot, sukulaisia yökylässä jne. Talo on aika iso kyllä, mutta takka ja puusauna. Pienimmillään ollut noin 70€. Sähkölasku maksettu, se ei ole ongelmista nyt se suurin. Ei haittaa, että kysyit. Itsekin ihmettelin, kun sain sen käsiini. Tietokone, tv, pesukone ja kuivausrumpukin ollut tavallista enemmän käytössä.

    Tuli vaan sellainen itsesääli, suututti kaikki niin kamalasti. On sellaisia järkyttäviä vihantunteita ex:ää kohtaan, mutta pidän ne sisälläni, että yhteishuoltajuus sujuu mutkattomasti jatkossakin. Ystäviä on kyllä kenelle olen purkanut tilannetta liiankin kanssa. Lisäksi olen saanut paljon talkooapua, mutta silti kyllähän tämä elämä saisi joskus helpottaa.

    Ihmettelen, kuinka joku pystyy niin pian eron jälkeen siirtymään heti suin päin täysillä uuteen suhteeseen. Itse haluan ainakin katsoa rauhassa, ennen kuin vakavaa suhdetta aloitan. Lisäksi olenhan minä oikea unelmasaalis. Kolme lasta, keskeneräinen talo ja asun jumalan selän takana. Harva mies tähän mukaan lähtisi. Sellainen tosimies kun löytyisikin, kuka hyväksyisi kaiken tämän, auttaisi ja rakastaisi täysin varauksetta.

    No se jää nähtäväksi. Suomeen tarvittaisiin sellainen tosi-tv ohjelma jossa autetaan pulaan joutuneita neitoja (miksipä ei miehiäkin) hädässä.

    Käyn siis töissä ja koitan myös jotain täällä kotona tehdäkin, että en ole mikään ihan kaikista avuttomin tumpelo.

    Äänestä

No minä olen ollut itse yksinhuoltaja yhteensä noin 20v...lapset nyt isoja ja pärjää paremin kuin hyvin (mistä kiitollinen)..Kun läksin liitosta tein aika uhkarohkean teon...ei asuntoa vain kesätyöpaikka...asuin maalla..sain yhden väliaikas asunnon muutamaksi viikoksi..sitten siskojen nurkkiin ja mul ois ollu rahaa,mut ei annettu töitä,kun ei asuntoa ja ei asuntoa kun ei töitä..sossu syytti et haen rahaa...ei uskonu ku sanoin et asuntoa...elelin lopuksi helsingissä hostelleissa,käyden töissä ja odotin nuorintani viimeisiin kuukausiin asti,kunnes sossu anto väliaika kämpän...Olinkin päättänyt mennä kadulle pieni lapsi sylissä ja kaksi pientä vieres,ja laittaa lapun MEILLE EI ANNETA KOTIA...Huh hui..ne on multa ne huolet ohi..Toivon että saat tukea ja apua,mutta joskus vaan on pakko muuttaa pois kotoaan,vaik mikä ois...Haluaisin auttaa minäkin sua,mutta voin vain lohduttaa ja antaa jotain neuvoja tai vinkkejä...mutta eiköhän kaikki viel järjesty..Toivon mukaan

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sikapetturin ex kirjoitti:

Olen kolmen lapsen äiti. Asumme omakotitalossa maalla, kuluja on paljon. Mm.autoa on pakko pitää ja taloakin on pakko lämmittää. Mies lähti kesällä, talo on edelleen meidän molempien nimissä. Hän lupasi auttaa remontoinnissa ja arjen asioissa, että selviän lasten kanssa, mutta nyt hänellä onkin sitten uusi perhe ja olen jäänyt yksin kaiken kanssa.

Lapset on ainoa syy koittaa jaksaa ja yrittää. En halua repiä heitä pois kesken kouluvuoden. Toisekseen talo kannattaisi remontoida loppuun ennen sen myymistä, että siitä saa omansa takaisin.

Toisina päivinä kaikki on hyvin, mutta sitten iskee epätoivo. Esim. nyt kun sähkölasku oli lähempänä 400 sataa (kiitos kovien pakkasten). Miten tästä kaikesta selviää ilman apua? Tarvitsisin niin kovasti jonkun jakamaan tämän arjen kanssani. Nyt toivoisin , että en saa mitään ilkeitä vastauksia, mutta niitähän tulee täällä aina.

Haluan vaan sanoa, että olen tosi huolissani omasta jaksamisesta ja ylpeys ei anna periksi pyytää petturi sialta apua. En voi katsoa lasten isää edes silmiin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu