On se jotain niin järkyttävää, en toivoisi tätä kenellekään. Ja pelottaa nähdä, kun vaikutukset näkyvät lapsessa.
Ruoka ei mene alas, ei saa nukuttua,lähinnä vaan oksettaa.
On niin pettynyt, ettei toinen voi antaa mahdollisuutta. Siinä sitten selittää lapselle valintansa, kun lapsi kasvaa. Kaikki olisi korjattavissa, mutta toinen ei tahdo. Myöntäisi vaan, ettei rakkaus riitä. No, ajan kans tästä selviää. Toivottavasti ei kadu päätöstään jälkikäteen, kun täytyy vain päästä sinkkuna viilettämään.
Ruoka ei mene alas, ei saa nukuttua,lähinnä vaan oksettaa.
On niin pettynyt, ettei toinen voi antaa mahdollisuutta. Siinä sitten selittää lapselle valintansa, kun lapsi kasvaa. Kaikki olisi korjattavissa, mutta toinen ei tahdo. Myöntäisi vaan, ettei rakkaus riitä. No, ajan kans tästä selviää. Toivottavasti ei kadu päätöstään jälkikäteen, kun täytyy vain päästä sinkkuna viilettämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
adalminea kyllä se tuota on ruoka ei maista, oksettaa, ajatus velloo. Mutta sitä samaa se on lapsellasi jo pienlläkin, näin miten alle kouluikäinen lapsi oli kovin peloissaan, hänkin oksensi. En silloin tiennyt kuinka pahasti asiat olivat, mutta lapsi aisti kaiken ja se pelko mitä hänessä näin oli sanoinkuvaamaton.
No olen joutunut tuohon samaan soppaan mukaan , tahtomattani. Olen joutunut käymään elämääni läpi ihan alusta saakka, muistelemaan kaikkia omia tekemisiä, ruotimaan ja ruotimaan, miksi, miksi. Miksi tuon lapsen täytyy joutua kokemaan näin kamalia asioita.
Niin on käynyt minullekin, että aluksi ruokahalu hävisi, oksennus tuli pelkästä asian ajattelemisesta ja ikävä vain en pysytynyt sulkemaan asiaa pois ajatuksistani.
Ne kauheudet, jotka olen kohdannut asian johdosta ovat aivan hirvittäviä, en koskaan tule elämään enää sitä elämää, mitä ennen oli, jossa uskoin olevan onnea.
Jos jotain hyvää tapahtuu, niin en uskalla edes ajatella omalle kohdalle, aina tuntuu, että jokin paha tullee hetken onnesta.
Kun ajattelen niitä monia samanlaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä ja etenkin lapsia, jotka joutuvat asioihin mukaan aivan ilman omaa syytään.
Suomi on nykyään oikea ihmisten murskaamo. Kukaan ei enää välitä, millään arvoilla ei enää ole mitään merkitystä
Pilkataan ja ivataan kaikkea entistä, silloin sentään arvostettiin asioita enemmän ja lapsista pidettiin paljon enemmään huolta, nyt lapset ovat ihan pienestä saakka vain heittokapuloita eroavien ihmisten elämässä.
Kyllä siinä perheen yhdeydesssä ennen oli voimaa myös pajoille asioille, kukaan ei jäänyt yksin pahassakaan tilanteessa. Nyt ikäänkuin perheyhteys esimerkiksi vanhempiin on kuin suurin häpeän aihe ja vanhemmat manataan maan rakoon, pahan paikan tullen ei sitten olekaan sitä turvasatamaa.
Eihän kukaan nyt voi kotiinsa mennä ja vanhammilleen mitään kertoa on tämän hetken motto. Olette nousseet itseänne vastaan.
Apn viimein lauseke, että rakkaus ei muka riittänyt. Mihinkä katosi ja mitä hän hakee erolla. Mitä se rakkaus on kenenkin ajatuksen mukaan, minulle on nousuut jotenkin mieleen, että meillä on hyvin erilainen käsitys sanasta rakkaus, kuten monesta muustakin.
Kuinka monelle miehelle sana rakkaus=seksi, eli täysin harhainen kuva.
Nämä kaksi kaksi eivät ole eivätkä tule milloinkaan olemaan samalla merkityksellä.
Ihminen joka elää vain seksille ei koskaan osaa rakastaa toista ihmistä, hän on himojensa orja, ennenpitkää voi olla hyvin onneton elämä edessä. Sensijaan rakkauden kanssa eläjä saa enemmään kuin antaa, aito rakkaus on sitä suurta välittämistä, jota elämän pitäisikin olla.
ei jäänyt yksin pahassakaan tilanteessa.
Milloin oli ennen, jolloin asiat vielä olivat hyvin?
Esimerkki Wikipediasta:
" Huutolainen oli Suomessa etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elatusta vailla ollut lapsi, vanhus tai vammainen, jonka kunta luovutti tämän ylläpidosta vähiten vaatineelle talolle huutokaupanomaisessa tilaisuudessa.
Huutolaistapahtuma järjestettiin viattomien lasten päivänä. Viranomaiset järjestivät huutolaistilaisuuksia vielä 1920-luvulla. Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä."
Näitä huudettuja lapsia on vieläkin elossa.
Kysyisin Teidän mielipidettänne, miksi hän ei
inahdakaan kommentiinne?
t, "Selviytymisestä kysymys, niin kuin on aina ollut."
jk. Arpakuutiossa on monta sivua, kolikossa kaksi
ja onnen etsintä syö ihmistä.
"Kaikki olisi korjattavissa, mutta toinen ei tahdo"
Silloin ei ole mitään korjattavissa, kun toinen ei tahdo. Tämä asia pitää hyväksyä.
Hae omaan selvitymiseesi apua ja tukea. Tarvitset sitä oman itsesi takia, mutta myös lapsesi vuoksi.