olemme seurustelleet 6 vuotta ja meillä on kolme lasta,meillä ei ole yhtään mitään muuta kun nämä lapset,oon niin kyllästynyt tähän kaikkeen.läheisyyttä ei tosiaan ole ollu kolmeen vuoteen järin ollenkaan,kolmatta lasta kun odotin mies ei ees halannut koko odotuksen aikana paitsi synnytyssalissa.nykyään läheisyyttä on vain silloin kun on alkoholin vaikutuksen alaisena ja sekin on vaan surkeaa humalais seksiä mutta ei muuta,viikolla nukkuu aina sohvalla ja viikonloppuisinkin paitsi sillon kun on juonut tulee sänkyyn ja on sitä humala seksiä,ja viikot on vaan sitä että kun hän tulee töistä istuu joko koneella tai sit kattoo vaan telkkaa kunnens painuu sohvalle maate yö unille,ei tää ole enään mikään parisuhde ja syyttää ongelmasta mua ja oon sanonu tosta sohvalla nukkumisesta ni hän sanoo vaan että ei viitti tulla huoneeseen ettei 6kk vauva herää herätys kelloon mutta tämä on vain tekosyy aina oon nukkunut huoneessa yksin ihan raskausaikanakin ja sitä ennen,mitä tässä pitäisi oikeen tehdä ei lastenkaan takia voi tässä olla ja niin sitten vielä meillä on joka päivä jonkin näköstä riitää millon mistäkin.
parisuhde mutta yksin
pää hajoo
12558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuttavani oli melkein samanlaisessa tilanteessa, parisuhde oli muuttunut enemmän kämppissuhteeksi ja seksiä ei ollut ollut yli puoleen vuoteen..
hän otti eron ja muutti asumaan itsekseen.
melko pian löysi uuden suhteen jossa on edelleen, ja ovat hyvin onnellisia yhdessä.
edellisensä kanssa oli ollut yhdessä pidemmän aikaa, mutta kun suhde ei toimi, niin se ei toimi.
suosittelen eroa.
mitä sä saat tuosta suhteesta enää?
oletko edes onnellinen tuon miehen kanssa?
roikutteko vain yhdessä tottumuksesta?
en saa kyllä tästä enään mitään paitsi nyt että lasten kaa auttaa,en ole ollut onnellinen pitkään aikaan,aika tottumustahan tämä on ja raha asiatkin on sillä mallilla että on vaikea niin vaan lähteä. tää on ihan kamalaa tuntuu että sekoan.
Ennen sekoamista mene juttelemaan neuvolaan tai terveyskeskukseen. En osaa sanoa oletko masentunut muutenkin, mutta ihan hormonaalisesti on mahdollista että juuri nyt on mieli maassa. Keskity oman olosi parantamiseen, tarvittaessa hyvinkin "itsekkäästi", ja lasten hyvästä olosta huolehtimiseen. Raha-asiasi ovat aina huonolla mallilla niin kauan kuin juopon kanssa asut. Pura mieltäsi kavereille ja suvulle, jaettu suru on vain puolet yksinäisestä surusta. Tulet hienosti pärjäämään, kunhan rohkenet jättää sen mielenpahoittajan. Ja huolehdi nyt todella hyvin ehkäisystä!
Olispa mulla nainen jota sais halata. Ihan sama vaikka sil olis tusina lapsia. Oon kans niin yksin..
Oma 14-vuotinen avoliitto päättyi pari vuotta myös tällaiseen kämppäkaveriasetelmaan. Erona vaan oli se, että mieheni olisi halunnut kovastikin seksiä ja läheisyyttä, mutta minä en voinut sietää häneltä minkäänlaista kosketusta, kun koko muu osa yhdessäoloa oli ihan peestä... Ei siis ollut mitään väkivaltaa, tms vakavaa, mutta kun on riittävän monta vuotta ollut yhdessä väärän ihmisen kanssa, niin ei sitä loputtomiin kestä. Ero tuntui vaikealta, mutta päätös oli meidän molempien yhteinen. Nyt ollaan "kavereita", eli hoidetaan lapsen asiat sovussa. Minulla on ollut ihana suhde ihanaan mieheen kohta kaksi vuotta. Exäni elelee sinkkuelämää ja näkyy keskittyvän työhön ja harrastuksiin. Molemmat ollaan tyytyväisiä tilanteeseen. Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että eroratkaisu olisi pitänyt tulla jo pari vuotta aikaisemmin. Raha-asioiden vuoksi meidän piti teeskennellä perhettä viimeiset kaksi "kämppäkaverivuotta".
Edellisen kirjoittajan tarina on kuin omasta elämästäni... 13v liittoa takana. Ei kovia riitoja tms. mutta ei mitään yhteistäkään. Jaamme lasten huoltajuuden ja asuntolainan. Ei seksiä noin 3 vuoteen, ei syvällisiä keskusteluja, vain arjen pyöritystä päivästä toiseen. Enää en jaksa tätä... Elämässä täytyy olla jotain muutakin kuin tämä. En ole vielä ikäloppu joten henkisesti pystyyn kuolemaan en vielä suostu. Miksi en eroa? Pelottaa... Pelottaa jäädä yksin, mitä jos en löydäkään ketään uutta ja ihanaa. Miten ero vaikuttaisi kouluikäisiin lapsiin huolestuttaa myös. Ei ole helppoa mutta tätä mietin ihan jatkuvasti.
Kyl asia on nii et ero on paras niin itsen,kuin lasten kannalta ja pelätä Suomes ei tarvi,et pärjää!Tästä todistuksena minä voin sanoa sen,et olen kuullut lapsiltani,et oli ihan normaalia erota,jos ei onnellisia..Välinpitämättömyys oli mun syy ja jumankeka,asuin melkein kadulla...pääasia et lapsista tuli hienoja,vaik olin yksin vastuussa kolmesta alle kuusi vuotiaasta...
tässä se nähdää, et ei parisuhde takaa sitä, etteikö olis yksinäinen..
Miehes ei rakasta sua. Vain lapset pitää teitä yhdessä mut tuskin enään kauaa.
No, eipä mua ole rakastanut ketään ikinä...
Hei nyt KAHDESTAAN viikonlopun viettoon ja lapset vaikka mummulle hoitoon! Suhteenne on mennyt jo liian kauan lasten ehdoilla ja ainoa keino piristää ja pelastaa suhteenne on yhteinen laatuaika. Ja sen on tapahduttava useammin kuin kerran vuodessa.
Hei!
Tunnistan tunteesi omaan kokemukseen verraten. Mutta olen vastaavissa tunnetiloissa elänyt n. 25-vuotta. Alkuun odotin yhteisen lapsemme pääsyä omaan elämään, näin tapahduttua, en tiedä enää pakoreittiä kuinka pääsen puolisostani eroon? Sillä mielestäni meillä ei ole ollut/ei ole mitään yhteensitovaa, kuin lapsemme, joka on jo omassa elämässä.
Nuorena vitsa kannattaa vääntää.
sellasta se miesten kaa on