Tilanne on seuraavanlainenlen; olen seurustellut nyt 3 ja puoli vuotta, ainakin suhteen alkuaikoina mies petti minua useaan otteeseen (Selvisi minulle myöhemmin), myös minä petin häntä muutamaan otteeseen suhteen alussa, ja tunnen siitä tänäkin päivänä syyllisyyttä. Suhdetta on alusta alkaen varjostanut mun mustasukkaisuuteni, ja luottamus ei pelannut niinkuin suhteessa kuuluisi, nykyisin luottamus on tosin alkanut palaamaan. En tiedä rakastanko häntä kuinka paljon, mutta hänen kanssaan voin olla aito oma itseni, mikä minulle on jostakin syystä useimpien ihmisten kanssa vaikeaa. Viihdyn hänen kanssaan ja hän on ihana. Välitän hänestä enkä halua satuttaa, enkä toisaalta osaa kuvitella elämää ilman häntä. Mutta jollakin tapaa olen pitkään jo toivonut että hän haluaisi lähteä suhteesta, itse en jostakin syystä kykene. Olen yrittänyt, mutta aina palannut takaisin. Mieheni on usein ahdistunut, ja saa jonkinlaisia raivokohtauksia jolloin tavarat lentää, minua hän ei ole satuttanut, mutta pieni pelko siitäkin välillä on. Tuntuu että meillä ei ole myöskään mitään yhteistä, ei mitään yhteistä ajanvietettä. Hän tekee myös tyhjiä lupauksia.
Tuntuu, etten saa tehtyä asioita joita haluaisin, kun seurustelen.
Tässä ei ole aivan kaikki, mutta haluan pitää viestin lyhyenä ja tässä tärkeimmät.
Luulen että jatkuva syyllisyyden tunteminen, pelko väkivallasta, luottamuksen puute, ja tunne ettei saa tehtyä omalla elämällään niitä asioita joita haluaisi on syyt miksi toivon että hän jättäisi minut. Silti rakastan häntä, pitäisikö minun vaan jättää itse hänet, kun se tuntuu mahdottomalta, miten siihen pystyy? Voisko suhteella olla edes mitään toivoa enää.
Olisi kiva jos saisin jonkinlaisia vinkkejä. Tiedän että saatan vaikuttaa typerältä, mutta rakkauden tunne on sen verran voimakas että se on yllättävän vaikeaa edes yrittää lähteä suhteesta.
Tuntuu, etten saa tehtyä asioita joita haluaisin, kun seurustelen.
Tässä ei ole aivan kaikki, mutta haluan pitää viestin lyhyenä ja tässä tärkeimmät.
Luulen että jatkuva syyllisyyden tunteminen, pelko väkivallasta, luottamuksen puute, ja tunne ettei saa tehtyä omalla elämällään niitä asioita joita haluaisi on syyt miksi toivon että hän jättäisi minut. Silti rakastan häntä, pitäisikö minun vaan jättää itse hänet, kun se tuntuu mahdottomalta, miten siihen pystyy? Voisko suhteella olla edes mitään toivoa enää.
Olisi kiva jos saisin jonkinlaisia vinkkejä. Tiedän että saatan vaikuttaa typerältä, mutta rakkauden tunne on sen verran voimakas että se on yllättävän vaikeaa edes yrittää lähteä suhteesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatkan viel hiukan, eli petin häntä kaksi kertaa suhteen aikana joka tapahtui siis aivan suhteen alussa, kun en vielä tajunnut rakkaudesta mitään, en pääse syyllisyydestä eroon. Jos hän teki mitä vain , aina annoin kaiken anteeksi, ja luultavasti antaisin vieläkin. Ei tällainen taida ihan terve suhde olla, miksi en osaa lähteä suhteesta pois. En tiedä mitä pelkään etten osaa päästää irti.
On se pelottavaa kohdata todellisuus.
Minä tekisin itse niin että asuisin erillään (asu ainakin erillään!) tai eroaisin. Joku asiantuntija osaisi kertoa mistä on miehen raivokohtauksissa kyse, kysy siis pariterapeutilta tai joltakin apua siihen kysymykseen PIAN.
Mutta minusta tuntuu että jos on väkivallan pelkoa... ehkä pitäisi olla jotenkin muualla. En usko että miehetkään katsoisivat naisen raivokohtauksia tai tavaranpaiskomista hetkeäkään. Joku raja pitää olla.
Jos myöhemmin selviää onko väkivallan uhka paha vai väheisempi vaiko olematon, niin hyvä. Sinun pitää suojata naisena itseäsi, eikä se ole liioittelua yhtään. Kokemusta on monenlaisista tyypeistä.