Millainen ammatti vie mielestänne niin suuren osan elämästä, ettei siihen enää mahdu parisuhdetta?
Ammatin vaikutus parisuhteeseen
ammatti etusijalla
6417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan mikä ammatti tahansa, riippuu ihmisestä ja siitä miten paljon hän panostaa mielummin työhönsä, kuin parisuhteeseen.
Ei minkäänlainen. Tutustumisvaiheessa on toki haastavaa löytää yhteistä aikaa, jos toisella tai molemmilla on paljon menoja, mutta sen jälkeen kun seurustelu vakiintuu (tai jopa muutetaan saman katon alle) ja molemmilla on samanlainen näkemys siitä, mihin ollaan menossa, aikaa on ihan hyvin myös uralle.
Vaikka ei tavattaisi päivittäin tai edes viikoittain niin se toinen on kuitenkin tunnetasolla elämässä mukana ja hyvin harvoin on niin tiukkaa, etteikö ehtisi edes puhelimitse pitää yhteyttä ja jakaa asioita.
Moni reissutyö on sellaista, että kumppanin pitäisi olla hyvin yksinäisyyttä sietävä, jotta suhde voisi toimia. Jos esimerkiksi reissutyötä tehdään tien päällä100 päivää vuodessa ja kotiin päästyä lähinnä nukutaan matkaväsymystä tai aikaeroja, niin silloin kodin merkitys voi olla kummallekin erilainen. On myös riskinä, että reissutyötä tekevä haluaa vain levätä kodissa, jotta jaksaa taas vaativaa työtänsä, kun taas ei-reissaava haluaisi vapaa-aikana sitten puolisonsa kanssa yhdessä reissata, sukuloida ja tehdä kaikkea kivaa.
Jos tuollaisessa tilanteessa tehdään lapsia, niin se on selvää, että reissaaja on lähinnä se satunnainen vierailija kotona. Ei-reissaava on kuin yksinhuoltaja. Ero korostuu, jos reissutyötä tekevä ansaitsee niin hyvin, että se mahdollistaa puolison kotiinjäämisen. Jos reissuhomma loppuu, niin se voi olla kriisi parisuhteelle, vaikka kumpikin olisi haaveillut reissutyön loppumisesta.
Reissuhomma vaatii myös hirveästi luottamusta. Siinä on isommat riskit esim. pettämiseen, jos reissun päällä ollaan parikin viikkoa putkeen.
En usko, että itse jaksaisin juuri noiden syiden takia puolisoa, joka matkustaisi paljon työnsä vuoksi. Sinänsä se on ihan sama, mikä puolison ammatti olisi (kaupparatsu, kansainvälisen yrityksen päällikkö, ammattiurheilija, muusikko jne).
Ei reissulaisen puolison välttämättä tarvitse olla erakkotyyppi!
Vaimoni on hyvin vilkas ja sosiaalinen.
Ensimmäisten kahden aviovuoden aikana olin muualla koulutuksessa viikon jaksoissa yhteensä noin puoli vuotta.
Se kuului tehtäviini eikä aiheuttanut mitään ilmehtimistäkään.
Sen jälkeen oli vuosittain useita viikon poissaolojaksoja.
Nyt olivat jo penskat kuvassa mukana.
Heti kun tenavat olivat yläaste- / lukioiässä ja talovelat maksettu, lähdin etsimään muhevampia särpimiä leivälle ja itselleni mielenkiintoisempia tehtäviä muualta.
7-vuotta rytmi oli se, että kotiuduin perjantaisin alkuillasta ja lähdin tien päälle maanataisin aamuyöstä.
Tuon jälkeen, työttömyyskausien väleissä, 5-vuotta vaihtelevia, 2pv - 7kk jaksoja milloin missäkin.
Tämä aika oli yhdessä sovittua varhaisen eläköitymisen valmistelua.
Poissaoloni eivät aiheuttaneet mitään rutinaa.
Vaimollani oli oma tuttavapiiri ja harrastukset.
Tein viimeisen pätkän 57-vuotisena eikä kotiutumiseni aiheuttanut muuta kuin vaimon kommentin ruuan kantamisesta ja paikkojen sotkeentumisesta.
Nuohan olivat helppoja hoidettavia.
Otin vastuulleni ruokahuollon kokonaisuudessaan ja ryhdyin tekemään siivouksessa raskaimman ja aikaa vievimmän osan.
Ei ollut mitään kriisiä!
Jo tenavien ollessa alle kouluikäisiä, vaimoni oli vuosittain useita viikkoja / kuukausia todella kuin yksinhuoltaja.
Se vain kuuluin elämäämme.
Ehdoton luottamus on ollut luonnollinen osa suhdettamme.
Jo alusta alkaen arvostin vaimoni järkevyyttä ja joustavuutta.
Kummankaan ei ole tarvinnut katua menneitä vuosia eikä nykyisyyttäkään.
Ps. Nuo 7-vuotta elämän rytmi oli todella se, etten tehnyt kotona mitään.
Joka lauantaisesta tissuttelusta huolimatta hoidin sentään aviolliset velvollisuuteni.
Jos osapuolilla sattuu olemaan eri vuorokausirytmi töiden takia niin tapailu saattaa muodostua melkoisen haastavaksi ammatista riippumatta. Teen yötöitä ja onnekseni tapasin miehen, joka myös tekee enimmäkseen öisin töitä vaikka ala onkin eri. Yhteistä aikaa on siis näin helpompi järjestää, kuin aivan eri rytmissä elävän kanssa.
Tämä on vain mielipiteeni, mutta olen käisttänyt, että ne korkeasti koulutetut jotka ovat hyvin vastuullisessa asemassa, kehittävät itseään ja tämä vie myös aikaa. Usein nämä ovatkin sinkkuja.
Taannoin minulla oli eräs romanssi, jonka päätteeksi toinen tokaisi, että hän panostaa nyt uraansa eikä pysty/jaksa keskittyä parisuhteeseen. Noh, pian siellä olikin kuulemma uusi sutina menossa, joten se siitä urasta.