loksahtaako hampailleen

... ensimmäinen asia on avioliittosi ja sen tila, selvästikin se on kriisissä ... ollut sitä jo pitkään. Kummallakaan teistä ei ole ollut taitoja, halua, tai/ja voimia tehdä niitä korjausliikkeitä mitä liittonne olisi tarvinnut... olettaen että olette aidosti toisianne aikanaan rakastaneet ja tahtoneet elää yhdessä.

... toinen asia on sivusuhde joka sinulla on, mikä syntynyt oirehtimisen tulemana sietämättömässä parisuhteessasi. Väitän, että on epätodennäköistä sen kestävän pitkässä juoksussa, koska se syntynyt väristä lähtökohdista ... ns. parantavasuhde.

Mieti mitä todella tahdot elämältäsi, mitä erossa menetät ja mitä voit saavuttaa. Onko avioliittosi korjattavissa, millainen se silloin olisi ... haluaako puolisosi muutosta nykyiseen kulissiavioliittoon? Jos päätätte yrittää nostettuanne "kissan pöydälle", niin kova urakka edessä ... mutta tulemana voi olla entistä vahvempi ja parempi avioliitto.

Jos taas ero on mihin päädyt, niin tehkää se niin tyylikkäästi kuin mahdollista (edes omalta osaltasi, toisesta ei tietenkään tiedä ... tuskin tätä yhdessä olette tänne kirjoittaneet), koska silloin siitä toipuminen hieman helpompaa. Toivuttuasi uusi suhde alkaa aikanaan, ja miksi ei ystäväsi kanssa ... mutta häntä ei kannata eron syyksi valjastaa, ne syyt muualla (kuin myös syyt jatkaa avioliittoasi)

Vaikka oletkin miettinyt asioita jopa arkea, niin paljon muutakin on pelissä. Käy tuolla äidit&isät palstalla katsomassa uusioperheiden ongelmia, vaikka ovat nuorempia sama on vastassa sinullakin. Ihan käytännössä, miten liitto toimisi, jos molemmat säilyttävät työpaikkansa ja lähtijä olisit kai sinä, nimittäin lapsilla on jo siellä oma tuttavuuspiirinsä. Miten sinun sosiaaliset suhteesi muuttuisivat, ottaisivatko sinun sukulaisesi avosylin vastaan uuden vaimosi, voivat olla rassaavia tilanteita. Mieti myös rahaa, niin kamalalta kuin se tuntuukin, vaimosi kai saa puolet ja myös sitä onko tällä uudella rahan tarvetta. Nämä ovat raadollisia asioita, mietittävä kuitenkin. Minusta sinun kannattaisi satsata nykyiseen liittoosi, katsoa onko se niin tyhjä kuin luulet, usein on niin, ettei se vaihtamalla parane.

Itse olet petis pedannut. Toiset ei voi auttaa.

Heips, "ajanratas"!
Olipahan suorastaan pakko kommentoida kirjoitukseesi...yleensä en juuri katsele näitä keskusteluja.
Sinähän olet todella paikoillesi jämähtänyt, mies! Mietipä nyt, onko elämäsi tarkoitus tosiaan elää "entinen elämä" suhteessa, sinun tapauksessasi avioliitossa, jossa ei ole enää rakkautta - vai- haluatko vielä ELÄÄ?
Minulla on tunne, että sinun ehdottomasti pitäisi CARPE DIEM viimeistään nyt! Ja uskaltaa elää ja olla onnellinen! Jos sinulla on jo n. 2 vuotta ollut Nainen elämässäsi ja rakkautta ja actiona, niin MIKÄ ihme sinua pitelee??? Kadut ehkä myöhemmin, miksi et uskaltanut/voinut/halunnut muuttaa elämäsi suuntaa...?
Ihmettelen tätä "uutta" Naista elämässäsi, että on jaksanut kanssasi näinkin kauan ns. kaksoiselämääsi. Tuskin tämä Nainen on pelkkä seksisuhde - itse koen teidän tuntevan toisenne mahdollisesti jopa PAREMMIN, kuin konsanaan ent.elämäsi =aviovaimosi! Jos olette jo 2 vuotta olleet yhteydessä jatkuvasti, tavanneetkin melko paljon pitkästä välimatkasta huolimatta - jo yhteydenpito kertoo, ainakin minulle, että kysymyksessä on aivan varmasti vakavampi, kaunis suhde menossa. Uskon teidän keskustelevan/kirjoittelevan MUISTAKIN asioista kuin seksistä, eikö? Eli enpä jaksa uskoa, että välillänne on "vain" seksisuhde.
Itse olen tavallaan "kaukosuhteessa" ja koen, että kirjeet/puhelinkeskustelut opettavat meitä kahta ihan eri tavalla tuntemaan toisiamme, jopa paremmin, ja syvemmältä kuin jos eläisimme yhdessä! Kaikki tuo antaa ehdottomasti erilaista vakavuutta ja syvyyttä, ainakin meidän suhteeseemme. Olemme hyviä ystäviä - ja myös rakastavaisia. Tapaamme toisiamme uskoakseni paljon vähemmän kuin te...!
Itse olen avioeron läpikäynyt nainen, ja kaikki sen aiheuttamat vaikeudet ja tuskan, mutta olen onnellinen TÄNÄ PÄIVÄNÄ, enkä katso taakseni jäänyttä elämää. Helppo asia avioero tuskin on koskaan. Mutta - meillä on vain yksi elämä - miksi emme tekisi siitä elämisen arvoisen. Kaikki mitä meillä on NYT ja EDESSÄ, on jokaisen OMIEN valintojen seurausta ja vaikutusta. Elämähän on joka päivä pienten tai isojen valintojen tekemistä! Itse näen, että olen aloittamassa kokonaan UUDEN elämän, johon sisältyy todella paljon AIVAN erilaista ja UUTTA.
Toivon, että sinäkin pystyisit näkemään tilanteesi niin, koska tosiaankin uskon, että on aika TEHDÄ ratkaisuja, JA mikään ei valitettavasti tapahdu ITSESTÄÄN, sitä jos jäät odottamaan niin saat varmaan odottaa "hautaan" asti. Sitä paitsi tämä sinun Nainen ei välttämättä pysty ymmärtämään, miksi asianne ei etene! Älä odota liian kauan, vaan vilpittömästi - CARPE DIEM! Kaikki muut käytännön asiat hoituvat aivan varmasti jollakin tavalla (=, positiivinen asenne kaikkeen auttaa ja myös OTA VASTAAN kivat, hyvät ja uudet asiat avoimin mielin! Uskon elämässäsi olevan ja tulevan vielä kaikin tavoin mielenkiintoisen, onnellisen ja hyvän - kunhan et jää paikalleen odottamaan, vaan uskallat tehdä ratkaisuja!
Kaikkea hyvää elämääsi, ajanratas!
ystävällisin terveisin "uusielämä"

Moi!
Et ole ainut, joka on sivuraiteelle hairahtanut. Odota rauhassa, kyllä oikea raide vielä löytyy!
Minäkin luulin jo päätepuskuriin törmääväni, mutta niin vain sain uuden junan ja pitkät raiteet.;-)

Eikös sitä jo lapsena opeteta, että parasta leikkiä omalla hiekkalaatikolla? Olis tutut lelutkin.