Näin syntyivät VIIKINKI-legendat!

Jan Guillou selittää kuinka viikinkilegenda syntyi romantisoivana tempauksena 1800-luvulla. Kun Ruotsi oletettavasti viimeisessä sodassaan Venäjää vastaan menetti koko Suomen 1809, oli tarkoitus, runoilijan sanoin, ”voittaa Suomi takaisin Ruotsin rajojen sisällä”. Se tarkoittaa, että keksitään toinen toistaan rajumpia tarinoita meidän uljaasta kansastamme ja historiastamme, vanha temppu kriisiaikoina. Siihen aikaan kun Ruotsi menetti Suomen ei ollut mitään ”viikinkiaikaa” meidän historiankirjoituksessamme. Se aika jota tarkoitetaan oli vain nuorempi rautakausi. Ja sana ”viikinki” oli tuskin tunnettu ja jota Erik Gustaf Geijer oli käyttänyt ainoastaan kerran runossa, Lordi Nelsonia kuvaavassa pilarunossa josta hän kuvasi ”viikingiksi”. Sana tarkoitti nimittäin roistoa, merirosvoa, tihutyöntekijää ja ryöväriä.


Mutta revanssinhaluinen sivistyneistö liittyi yhteen vuonna 1811 yhteiseen yhdistykseen jota kutsuttiin Gööttiläinen liitto palvomaan suuremmoista menneisyyttään. Ja yhdistyksen ensimmäisessä lehtinumerossa julkaisi Geijer runon josta olisi tuleva erittäin kuuluisa. Se on nimeltään ”Viikinki” ja esittää muinaispohjoismaista sankarityyppiä suurin piirtein sellaisena kuin me sen koemme tänään. Esaias Tegneristä tuli gööttiläinen ja kirjoitti siinä sivussa ”Fritjofsin sadun” joka vieläkin kiusaa ruotsalaisia koululaisia.
Taiteilijoita kutsuttiin kokoon lippujen liehuessa ja alettiin maalaamaan kuvia näistä ”viikingeistä”, sillä nyt muuttui myöskin sana tarkoittamaan sankaria, suurta taistelijaa ja nian edelleen.
Taiteilijoiden mielikuvissa syntyi näitten ”viikinkien” ulkonäkö ja pian oli legendojen keksiminen täyttä teollisuutta.
1800-luvun loppuvaiheilla päädyttiin siihen, että nuorempi rautakausi oli niin tärkeä aikakausi jotta sen täytyy saada oma nimensä - viikinkiaika.

http://finnpro2000.tripod.com/vikbirk.htm