Olen niin väsynyt ystävien "etsimiseen" , toiset niitä saa ja minä yleensä saan hetkeksi ja kaikki on pilalla vähän ajanpäästä.
Ja syy tähän on se etten enään luota siihen että kaveri pysyy vaan alan itse käyttäytymään niin että ystävyyssuhde hajoaa, koettu useamman kerran.
Olen kateellinen niille ihmisille jotka keräävät ystäviä ympärilleen ja pystyvät elinikäiseen ystävyyteen joidenkin kanssa, onnekkaita ovat!
Ja mulla menee hermot kun yleensä olen ihmisten kanssa tekemisissä ja joku haluaisi ystävystyä niin nyt pidän suojamuurit yllä ja käyttäydyn jo valmiiksi välttelevästi koska oikeasti pelkään että jos kiinnyn uusiin ihmisiin ja luotan että tämä nyt saattaa olla ystäväni niin se loppuu. Ja jos yritän olla rennosti, asia kuitenkin vaivaa minua ja saan paniikkikohtauksia.
Muuten olen tosi yksinäinen, minulla on kyllä mies, mutta hänellä on omat kaverinsa eikä hän oikein ymmärrä ongelmaani, koska hän on normaalisti kasvanut ihminen, minä taas persoonallisuushäiriöstä kärsivä ongelmakimppu.
Mitä läheisemmän oloisesta ihmisestä on kyse, sitä pahemmat ovat oireeni. Hyvänpäiväntuttujen tasoisten ihmisten kanssa ei tule mitään ongelmia, mutta ei kyllä tule yhteydenpitoakaan. Pelkään että tällä ajan ne harvassa olevat "helmet" myös pois ympäriltäni.
Ja syy tähän on se etten enään luota siihen että kaveri pysyy vaan alan itse käyttäytymään niin että ystävyyssuhde hajoaa, koettu useamman kerran.
Olen kateellinen niille ihmisille jotka keräävät ystäviä ympärilleen ja pystyvät elinikäiseen ystävyyteen joidenkin kanssa, onnekkaita ovat!
Ja mulla menee hermot kun yleensä olen ihmisten kanssa tekemisissä ja joku haluaisi ystävystyä niin nyt pidän suojamuurit yllä ja käyttäydyn jo valmiiksi välttelevästi koska oikeasti pelkään että jos kiinnyn uusiin ihmisiin ja luotan että tämä nyt saattaa olla ystäväni niin se loppuu. Ja jos yritän olla rennosti, asia kuitenkin vaivaa minua ja saan paniikkikohtauksia.
Muuten olen tosi yksinäinen, minulla on kyllä mies, mutta hänellä on omat kaverinsa eikä hän oikein ymmärrä ongelmaani, koska hän on normaalisti kasvanut ihminen, minä taas persoonallisuushäiriöstä kärsivä ongelmakimppu.
Mitä läheisemmän oloisesta ihmisestä on kyse, sitä pahemmat ovat oireeni. Hyvänpäiväntuttujen tasoisten ihmisten kanssa ei tule mitään ongelmia, mutta ei kyllä tule yhteydenpitoakaan. Pelkään että tällä ajan ne harvassa olevat "helmet" myös pois ympäriltäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostat vähän samalta kun mä! Paitsi että en menetä hermojani ihmisten kanssa, vaan yritän liikaa kontrolloida itseäni ja ihmiset saattaa saada minusta kylmän tai välttelevän kuvan. En tiedä mitä tarkoitit sillä että menetät hermot ihmisten kanssa ollessasi, mutta minulla menee sisäisesti hermot itseeni jos mokaan jotenkin sosiaalisissa tilanteissa. Olen myös kateellinen niille, jotka pystyvät tosta vain tutustumaan muihin ja ystävystymään.
Entä mitä tarkoitat sillä että alat käyttäytymään niin että ystävyyssuhteesi hajoaa? Ilmeisesti olet siis kuitenkin yrittänyt hankkia ystäviä?
Minä en varmaan edes yritä kunnolla, on niin paljon estoja. Odotan vain että joku olisi oikeasti kiinnostunut tutustumaan minuun ja siitä voisin sitten hakea rohkeutta ja antaa samanlailla vastakaikua. Pystyn olemaan oma itseni vasta kun oikeasti tiedän että tyyppi on vilpitön minua kohtaan..
Ja mulla on myös mies, mutta eihän se sosiaalisena ihmisenä täysin mua ymmärrä.. Yrittää kyllä, mutta silti saan välillä kuulla tyyliin "mitä sää nyt taas eristäydyt sinne piiloon"
Pidä huolta itsestäsi!
Toivomme myötätuulta purjeisiisi.
Minkä ikäinen oot? Musta saisit kyllä sellasseen riippakiven et mä en lähe ees kulumalla, ei tarvis pelätä:D..