Eron jälkeen olen tehnyt itsestäni ihan naurettavan. Tajuan, että eromme kesällä poikaystävän kanssa oli oikea ratkaisu, jonka hän siis lopullisesti päätti. Silti jotain tapahtuu, kun näen hänet esimerkiksi viikonloppuisin, jolloin ensin voimme puhua normaalisti, mutta jossain vaiheessa hiúomaan alkavani ns. anelemaan häntä yöksi tai ottamaan minut takaisin. Oikeasti anelen. Jälkeenpäin poden järkyttävää morkkista ja lähetän exälle anteeksipyynnön, johon hän ei edes vastaa. Tämä lisää ahdistusta entisestään. Eron jälkeen tarkoituksena oli jatkaa kavereina ja olemmekin kesän jälkeen kahvitelleet ja käyneet syömässä. Pari kertaa on ollut lähempääkin kontaktia. Olen sekaisin, koska ex tulee välillä myös puhumaan kanssani ja tällöin kertoo, että häntä harmittaa että olen häntä nuorempi ja olen vielä hänen mukaansa lapsellinen. Loppuun sanoo toivovansa, että olisimme tavanneet vasta muutaman vuoden päästä. Tämä tunuu uskomattoman pahalta. Yrittäessäni jatkaa keskustelua hän aina lähtee. Tästä johtuen hätäännyn ja alan anelemaan. Minua siis aina pelottaa puhua hänen kanssaan, koska hän aina yhtäkkiä häipyy ja alan hätääntyä, mikä selittää anelukohtaukset.
Enää en edes halua oikeastaan palata yhteen. Hänestä on pikemminkin tullut jonkinlainen pakkomielle ja kaipaan hänen hyväksyntää. Haluaisin siirtyä tilanteen yläpuolelle mutta kaivan vain syvempää kuoppaa. Monet varteenotettavat treffipyynnöt olen suoralta kädeltä tyrmännyt, koska kukaan ei ole niin kuin ex. Ex joka ei edes ollut mikään kultainen poikaystävä.
Enää en edes halua oikeastaan palata yhteen. Hänestä on pikemminkin tullut jonkinlainen pakkomielle ja kaipaan hänen hyväksyntää. Haluaisin siirtyä tilanteen yläpuolelle mutta kaivan vain syvempää kuoppaa. Monet varteenotettavat treffipyynnöt olen suoralta kädeltä tyrmännyt, koska kukaan ei ole niin kuin ex. Ex joka ei edes ollut mikään kultainen poikaystävä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet erittäin tietoinen kaikesta, siksi ihmetyttääkin, miksi sinä haluat yhä kiusata itseäsi roikkumalla tietoisesti tuollaisessa ihmisessä joka ei anna sinulle enää mitään muuta kuin huonon olon?!?
Riittäisi kun torjuisit hänen "kaveruutensa" yhden kerran ja olisit itse se, joka lähtee litomaan hänen seurastaan kesken kaiken, niin asiat alkavat heti muuttua.
Hänkin on riippuvainen sinun anelustasi. Se arvatenkin nostaa hänen häntäänsä. No, haluatko sinä olla nostamassa noin itsekkään ihmisen häntää?! Tuskin.
Ensikerralla kun joku ehdottaa treffejä, suostu siihen, äläkä enää vertaa uusia ihmisiä exääsi, sillä se on todella epäreilua. Uudessa seurassa saat uutta ajateltavaakin, joten tarve nähdä exää "kaverina" loppuu pian kokonaan ja silloin sinä olet vihdoin vapaa hänestä.
Ohjat omiin käpäliin nyt! Ei noin tietoisen ihmisen saa antaa itsensä ajelehtia, sillä sellainen nakertaa itsetuntoa.
Mistä tietää, että mies ruokkii anelua? Tosiaan päätin nyt pysyä kaukana paikoista, joissa hänet voin nähdä. Mikäli näemme, pyrin olemaan huomaamatta häntä. En enää jaksa olla koko ajan ihan lopussa exän takia. Pakko päästä eteenpäin ja irrottautua. Muut miehet saavat minussa aikaan ahdistuksen, jopa yökötyksen tunteita. Toivottavasti joskus pystyn näkemään jonkun muun ihmisen kiinnostavana ja haluttavana.
Aivan varmasti pystyt, mutta niin kauna kun "pakotat" itsesi olemaan eksästä yli ja stressaat asialla, sidot vain itseäsi enemmän ja enemmän häneen. Suo itsellesi että kaipaat vielä hänen hyväksyntäänsä ja huomiotansa, eli et ole yli hänestä, mutta älä suo itsellesi käyttäytyä sne mukaisesti.
Yritä muutaman viikon ajan täysin vältellä häneen törmäämistänsä. Sillä olethan huomannut ettei se sun ikävää, tai tilannetta parempaan edes muuta. Jos siitä huolimatta törmäät häneen ns pakosta, ole jo päättänyt etukäteen että ignoroit hänet täysin. Sanot vain moi, ETKÄ mene edes juttelemaan, ei SANAAKAAN. Vain tervehdys. Koska tulet aina vain pettymään ettei hän reagoi kuten haluat, joten sun tulee NYT itse reagoida kuten hän, eli välinpitämättömästi.
Vältä häntä, ja eritoten vältä minkäänlaista keskustelua hänen kanssaan.
Mitä enemmän häntä näet, sitä enemmän hän on mielessäsi ja sitä vaikeampi hänestä on yli päästä.
Ajalla ja etäisyydellä kaikki selkenee.