Olen ollut todella ihastunut työkaveriini jo pidemmän aikaa. Vietämme aika paljon aikaa yhdessä ja keskustelemme kaikenlaisista asioista. Luulisin että hän on myös ihastunut minuun, mutta mitään ei ole koskaan tapahtunut emmekä ole asiasta koskaan puhuneet. Hän katsoo ihanasti silmiin, selvästi viihtyy seurassani ja nauttii yhteisistä juttutuokioistamme.
Haluaisin jollain tavalla saada selville onko ihastus molemminpuolista. En halua pilata ystävyyttämme mutta en myöskään halua tuhlata enää aikaa teeskentelyyn jos tunne on molemminpuolista. Onko vinkkejä tilanteen selvittämiseksi? Suoraan en missään tapauksessa halua kysyä...
Haluaisin jollain tavalla saada selville onko ihastus molemminpuolista. En halua pilata ystävyyttämme mutta en myöskään halua tuhlata enää aikaa teeskentelyyn jos tunne on molemminpuolista. Onko vinkkejä tilanteen selvittämiseksi? Suoraan en missään tapauksessa halua kysyä...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tulisi mieleen että jotenkin läpällä ja samalla kiusaten voisi yrittää.
Olen myös ihastunut työpaikkani kaunottareen,kumpa vain voisin sen hänelle
ruusuin kertoa, varmaan hän kyllä aavistaa sen sillä toisinaan olemme hyvin
läheisessä työskentely oloissa.Kyllähän se helpottaisi molempia jos saisi sen
toiselle sanottua, eihän ihastumisessa vielä sinänsä ole mitään outoa, ne
jatkot sitten miten edetään seuraavaksi ja ollaanko varattuja onko lapsia ym.
Olemme kyllä molemmat varattuaja se tässä minulla ainakin on ollut hankaluutena
enkä halua että ihastukseni häneen vaikuttaa työkaveruuteen sillä hän on mitä
ihanin työkaveri ja jolle voi kertoa arjen askareista ja omista huolistakin ihan mitä
vain.Hän kuuntelee ja kertoo myös minulle omia murheitaan ja iloja, sellaista ihmistä ei halua koskaan menettää.Ihmettelin itsekkin kun tutustuimme viime vuonna paremmin etten ollut aikaisemmin hoksannut miten ihanaa elämä voi ollakkaan ja miten työpäivät menevät mukavasti työnteon siitä kärsimättä vaikka toinen ihminen on usin mielessä.Olet varmaan niin onnellinen jo nyt elämässäsi ettet täällä käy kirjoittelemassa ainakaan mutta kaikke hyvää kuitenkin sinulle.
Rakkaudella työkaverisi
J.... . Olenko tumma vai vaalea, sinua nuorempi vai vahhempi? Millä paikkakunnalla ja millä alalla työskentelemme ? Utelias koska epäilen että voisi liittyä minuun...
Olet tummatukkainen minua nuorempi
todella ihana persoona en päivääkään
vaihtaisi pois mitä olemme yhdessä saaneet
aikaan töissä sekä ystävyytemme on sitä
Oikeaa, paikkakuntaa sekä alaa en voi
kertoa voisimme hankaloittaa muuten koko
työyhteisöä niin on tämä ystävyytemme jo
tehnytkin joidenkin mielestä!
Rakkaudella työkaverisi
Ps.partyt tulossa
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tulette katumaan, jos ette tee asialla mitään ja nyt. Itse odottelin parisen vuotta ja sen jälkeen selvisi, että olimme molemmat alusta lähtien toisiimme ihastuneita ja jossain vaiheessa jopa rakastuimme. Kun asia selvisi molemmille, oli jo liian myöhäistä. Jouduin jättämään hyvän työpaikkani, sillä en pystynyt näkemään häntä enää töissä, sillä teki liian kipeää. Toisaalta, olisin jättänyt työni myös hänen takiaan. Mietin vain koko ajan, miksi en aukaissut suutani aiemmin. Eli älkää odotelko, vaan tehkää asialle jotain. Ette voi menettää mitään!
Naiselle työpaikalta: sun kannattaisi viedä tämä tilanteenne jollain keinoin työpaikan ulkopuolelle, löytyisikö jotain sellaista yhteistä, minkä yhteydessä voisitte tavata - vaikkapa ikäänkuin sattumalta:)?
Oletko selvittänyt, onko kohteesi vapaa vai varattu?
Hei ja kiitos hyvistä kommenteista. Työkaverini on hiljattain eronnut ja on sen jälkeen yhden kanssa myös seurustellut. Hän itse kommentoi joskus asiaa ettei "suhde ole kovin kummoinen" ja että riitoja on ollut. En ole koskaan kysynyt häneltä asiasta kovin suoraan, koska olen pelännyt että omat tunteeni paljastuvat siinä samassa ja että hän alkaa ihmettelemään miksi kyselen niin henkilökohtaisia.
Itsellänikään ei ole ihanteellinen tilanne. Olen varattu, mutta harkinnut ja suunnitellut eroa jo jonkin aikaa (muutamia vuosia). Ainoastaan alakouluikäisten lasteni takia olen liitossa pysynyt. Hän tietää tilanteen hyvin ja olen siitä hänelle avoimesti ja luottamuksellisesti puhunut. Hän tietää myös että sen suhteen olen isojen päätösten äärellä. Olemme keskustelleet myös siitä minkälainen ratkaisu on lapsille paras tällaisessa tilanteessa. Työkaverini on itse hiljattain joutunut tekemään samanlaisia päätöksiä joten näistä(kin) asioista on ollut hyvä hänen kanssaan puhua.
Meillä on samantyyppinen huumorintaju, nautimme samoista urheilulajeista ja tietyllä tavalla meillä on samantyyppinen tausta. Eilen meillä oli taas mahdollisuus keskustella ja nauraa yhdessä. Oli siinä hänen puoleltaan hieman vihjailevaa sävyäkin. Siitä sain taas voimaa ja vähän enemmän toivon kipinääkin...
Tiedän ettei tilanne ole yksioikoinen, mutta haluaisin todella paljon tietää mitä hänen päässään liikkuu. Ajatteleekohan hän että "jos toi ei olis edelleen varattu, niin tekisin asialle jotain..." Voi kun olis se kristallipallo!!
Onko työkaverillasikin siis lapsia edellisestä liitostaan? Oletko ajatellut asiaa realistisesti pidemmälle, millaista esim. uusioperheen arki voisi olla? Mahdoton tilannehan tuo ei ole ja tulevaisuushan voisi olla hyvinkin positiivinen. Kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kannattaa hoitaa asiat "oikein". Vaikka nyt sinusta tuntuisikin, että oma suhteesi olisi kuollut ja käsitelty sinun tunteidesi osalta), niin usko pois, ero saa aikaan sellaiset tunneryöpyt ja kriisit, että hetkeen ei ole mitään pohjaa uuden suhteen aloittamiselle. Jos siis päätät erota, suosittelen käymään tuon kriisin läpi, ennen kuin edes mietit tulevia kuvioita sen pidemmälle. Uudi suhde onnistuu aina varmemmin kun vanhat asiat ja tunteet on kunnolla käsitelty. Ja varsinkin kun mukana on lapsia, kannattaa hoitaa asiot niin, että he selviävät tilanteesta mahdollisimman vähillä vahingoilla.
Olen täysin samaa mieltä, asiat pitää hoitaa oikein ja kunnolla. Lasten hyvinvointi on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä kaikessa. Tässä kohtaa uusioperheen tms. miettiminen tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, enhän edes tiedä onko tämä mies ylipäänsä kiinnostunut minusta.
Jos/kun ero tulee niin haluan ehdottomasti oman kodin jonka jaan ainoastaan lasteni kanssa. Jos ajan mittaan näyttää siltä että kuviossa on myös jokin pysyvä ja pitkäaikainen suhde niin sitten vasta mietitään kuviot uusiksi. Tämän miehen lapsi on jo lukioikäinen ja sinut vanhempiensa eron kanssa, joten hän ei ole ihan vastaavassa tilanteessa kuin minä.
Ehkä olen epärealistinen ja haluan jotain mikä on liian vaikeaa muuttaa todeksi. Toisaalta tiedän monta tosielämän tarinaa jossa uusi onni on löytynyt vastaavista asetelmista. Ensin pitäisi kuitenkin selvittää onko tässä edes mitään mitä miettiä. Mies on herrasmies enkä usko että hyppää kimppuun oman tilanteeni takia vaikka olisikin kiinnostunut. Haluaisin vaan löytää keinon jolla viedä tämä seuraavalle tasolle ja selvittää kannattaako tätä hommaa enää edes pohtia. Kiitos taas hyvistä kommenteista!
Jos olet sama J.... from K....a joksi luulen ja ymmärrän, jätä nyt jo jo asia pois mielestäsi tai laitan kaikki txt-viestisi tai tänne kommentoimasi asiat Ca:lle copyna. Että perheellinen teini luuleekin vielä jotakin - meidän parisuhde wörkkii ja P ei sinun takiasi ota eroa. Ole varuillasi kun lataan kaiken verkkoon CA:lle, Soriii !
Taas tänään juteltiin pitkään kaikenlaisista asioista.... ei mitään vakavaa, sellaista yleistä rupattalua ja keskustelua. Viihdymme yhdessä, ei sille voi mitään. Katsoo silmiin niin ihanasti kun jutellaan, mutta mistä tiedän mitä siellä pään sisällä liikkuu? Olen yrittänyt olla varovainen henkilökohtaisten kysymysten kanssa, vaikka on niin paljon asioita joita haluaisin tietää...
Kuinka paljon uskallan kysellä ilman että täysin nolaan itseni jos hän ei ajattelekaan samalla tavalla minusta...? Toisaalta tuskin hän niin mielellään kanssani olisi jos ei yhtään kiinnostaisi... onhan työpaikallamme muitakin naisia joiden kanssa hän voisi jutella ihan yhtä lailla.
Olisi varmaan hyvä jos saisin tämän vietyä työpaikan ulkopuolelle, mutta en keksi mitään tekosyytä millä saisin hänet uskottavalla verukkeella houkuteltua esim. lasilliselle töiden jälkeen... mitään firman juhlia tms. ei ole tiedossa... :(
Täällä toinen jolla aika lailla sama tilanne. Ihastus on niin kova että en ole pystynyt sitä huomiotta jättämään. Olen yrittänyt hoitaa asiat oikein: erosin väljähtyneestä pitkästä parisuhteesta, asun nyt lasten kanssa keskenäni ja käsittelen eroani sikäli kun siinä nyt paljoa käsittelemistä oli, en nimittäin enää ollut tunnetasolla kiinni exässä juuri lainkaan. Samalla yritän töissä saada mahdollista uutta suhdetta vähän viriteltyä. Luulen näkeväni että ihastuksen kohteenikin on samoissa tunnelmissa, mutta varma en ole. Otin tietysti riskin kun erosin, mutta se oli minusta kuitenkin oikein tehty - ja se olisi ollut edessä kohta joka tapauksessa, vaikken olisikaan ihastunut toiseen. Mitään salasuhdetta en olisi aloittanut, eikä hänkään olisi taatusti sellaista halunnut, ei ole mikään peluri todellakaan. Erotessani en edes ollut varma onko hän vapaa, nyt tiedän hänen olevan.
Minä en uskalla pyytää ihastustani mihinkään, ainakaan vielä. Teemme töitä samassa huoneessa, enkä vaan voi ottaa sitä riskiä, että hän ei olekaan kiinnostunut. Eli minun on jatkettava tätä hidasta flirttiä - hän on aika ujo, joten vauhdilla tässä ei voi edetä. Ajattelin että pyydän häntä jossain vaiheessa jonnekin ihan kaveripohjalta, ja jos saan hänet harhautettua lasilliselle niin sitten luultavasti saankin hoidettua homman nopeasti kotiin. ;) Pitäisi vaan saada ensin se tekosyy tarjota hänelle lasillinen.
..lounaalle pyytäminen helpompaa jos kerran teette töitä samassa huoneessa/konttorissa? Ujo ihminen menee luultavasti hämilleen tai hiljaiseksi ihastuksen seurassa, joten maltilla on varmasti syytä edetä, mutta syömässähän kaikkien on käytävä :)
Me käydään lounaalla yhdessä harva se päivä... jutellaan kuitenkin ihan sellaisista normiasioista, eli kovin henkilökohtaiselle tasolle ei olla päästy, vaikka mieli tekisi kysellä kaikenlaista... Katsellaan siinä toisiamme silmiin ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä... haluaisin ottaa kiinni, mutta en uskalla... :)
Unohda koko juttu. Pantavaa riittää.
Helppoahan tämä oliskin jos vain pantavaa etsisi. ;)
Lounaalle pyytäminen ei mulle ole käytännön syistä oikein hyvä vaihtoehto nyt, mutta ajattelin nyt tosiaan lähteä kaverina liikkeelle ja pyytää ihastusta leffaseuraksi - kunhan vain saan virvottua aiheen luontevasti esiin rupatellessa. Koska minulla on kuitenkin niin vähän aikaa omasta erosta, en halua pitää kiirettä seurustelun kanssa. Ystävyyden kautta luulisin homman sujuvan paremmin, varsinkin kun on kyse kahdesta näinkin hidasliikkeisestä ihmisestä. :D Ja jos ei tästä koskaan seurustelua tule, niin luulen saavani ainakin hyvän ystävän, ja hienoahan se on sekin.
Ei tuosta tule tuolla asenteella mitään, usko pois. Jos haluat enemmän kuin ystävyyttä, sinulla on oltava rohkeutta tunnustaa se itsellesi ja ilmaista se ihastuksellesi.
Kyllä mä sen itselleni tunnustan. Mä vaan haluan tämän ihmisen elämääni myös työpaikan ulkopuolella tavalla tai toisella, ja jos tyypin kiinnostus ei riitä seurusteluun asti niin sit mä otan sen mitä on tarjolla, eli kaveruuden. Mutta kiitos rohkaisusta, kyllähän mä senkin tarpeessa olen... Ei ole ihan helppoa kerätä omaa rohkeuttaan. Kun ei voi kuitenkaan tietää mitä toisen päässä liikkuu, ja pitäisi jatkossakin tehdä töitä yhdessä. Toisaalta, aikuisia ihmisiähän tässä ollaan eikä siinä ole mitään pahaa tai hävettävää jos pitää toisesta. :) Pitää vaan hoitaa homma sen verran fiksusti ettei tarvi hävetä tekemisiään jos ei vastakaikua tulekaan.
Miksi luokittelet hänet tai itsesi hidasliikkeiseksi ihmiseksi?
Meitä samassa tilanteessa olevia riittää. Itse mietin, miten uskaltaisin kysyä kahville tai elokuviin toista osapuolta. Sen pitäisi olla jotenkin spontaani tilanne ja huolettomasti heitetty kommentti, että toinen osapuoli voisi halutessaan fiksusti teilata ajatuksen, eikä tarvisi tulevaisuudessa kulkea häpeänaamio päässä vastaan.
No hänet ujouden vuoksi (ja muutenkin on sellainen harkitseva ihminen) ja itseni varmaan lähinnä siksi että pitkän parisuhteen jälkeen ottaa aikansa ennen kuin tohtii mitään tehdä. En mä nuorempana näin hidas ollut... Nyt on vähän pelin säännöt hukassa.
Hei "asemalla vielä", olet oikeassa, ei pidä ladata kysymykseen kauheasti tunnetta vaan heittää vain vähän kuin ohimennen. Mut ei niin ohimennen että toinen luulee että kysymys on vaan vitsi. On tää melkoista säätöä.
Tietääkö toinen osapuoli, että olet varmasti eronnut? Silloin ei välttämättä tee mitään liikettä, jos ajattelee toisen olevan vielä parisuhteessa. Miten ujous/harkitsevaisuus ilmenee?
Tietää kyllä että olen eronnut. Mut en mä sitä ujoutta nyt ala täällä enempää analysoida. Ei se mikään ressukka ole, eipä vaan ole mikään porukan keskipiste tai aina äänessä.
Miksi sua niin kovin kiinnostaa tietää?
Koska kaverillani :) on tilannetta meneillään...
En mä oikein tajua silti että mitä apua mun vastauksista sun kaverilles on. Paitsi jos epäilet että kaveris vois olla just se mun ihastus - siinä tapauksessa käske nyt jumalauta sen pyytää mua leffaan ensi viikonloppuna. ;)
Etkö olekaan just nyt talvilomalla? Minä olen töissä.
Hah, en ole talvilomalla, kuten sun hyvin pitäisi tietää kun koko päivän istuit vieressäni! :D Eikä leffakutsua kuulunut.
Ettekä siltikään saa suutanne auki? Mun -siis ei mun kaverin :)- ihastus on taatusti talvilomalla tän viikon.
Paljonkin jutellaan. Hiljaa hyvä tulee. ;)
En tiedä kiinnostaako ketään, mutta tämä minun työpaikkaromanssini on nyt niin hyvässä vaiheessa että ihan lupaavaa seurustelua tässä kehitellään ja olen aivan mielettömän onnellinen. Kannatti pistää itsensä likoon. Kiitokset kaikille jotka täällä auttoivat pohtimaan aihetta!
Mahtavaa! Olen onnellinen puolestasi! Ehkä rohkaistun hiihtoloman jälkeen itsekin kokeilemaan onneani. :)