Ensin kerron, että olen todella huono kirjoittamaan asioista joten pyydän jo etukäteen sitä anteeksi.
Aloitan nyt niin, että kerron omia kokemuksiani siitä millaista on elää perheessä jossa on väkivaltaa ja alkoholiongelmaa. Päädyin kirjoittamaan tästä sen takia, että ehkä se voisi auttaa toisia jotka ovat samanlaisessa tilanteessa ja saada muiden näkemyksiä asiaan.
Meillä oli ihana perhe. Minulla on isosisko ja pikkuveli, äiti kotiäitinä ja isä työssä missä matkustettii paljon ja hän oli usein poissa kotoa. Kaikki alkoi näin kun isi ja äiti alkoivat yhdessä käymään viikonloppusein baareissa kun isi oli "lomilla". Olin silloin noin 6-7 vuotias.Isosiskoni vahti aina minua ja pikkuveljeä, He nukkuivat aina mutta minä valvoin siihen asti kunnes isi ja äiti tulisi kotiin, pelkäsin että heille käy jotain kun he ovat humalassa. Juominen lisääntyi ja enää he eivät menneet baareihin. Kun isi oli työmatkalla äiti oli pettänyt isiä. Kuulin siitä kun isi tuli kotiin takaisin ja äiti myönsi kaiken. Olin varmaan noin 8-vuotias silloin.. Sen jälkeen mikään ei enään palannut ennalleen. Isi antoi äitille anteeksi ja heidän juonti jatkui ja alkoi riitely humalassa äitin pettämisestä. Isi oli todella mustasukkainen kaikesta äitin tekemisistä isi alkoi lyödä äitiä, me lapset olimme aina siinä välissä ja yritimme ettei isi pystyisi lyömään äitiä. Välillä isi lukitsi äitin ulos ja me pyysimme isiä avaamaan oven mutta hän ei avannu. Myöhemmin kun olin ala-asteikäinen riidat menivät vaan pahemmaksi ja äiti sai moneen otteeseen mustan silmän. Me lapset tiesimme jo mitä piti tehdä ku riitely alkoi, soitimme aina poliisit ja niin tilanne rauhottui ja poliisi vei meidät lapset ja äitin sukulaisten luo. Tätä samaa kesti siihen asti kuin olin 16-vuotias, sisko muuttanut jo pois kotoa aikoja sitten. Vasta silloin minun pikkuveljeni otettii lastenkotiin ja minut ja äiti vietiin turvakotiin. Äiti erosi isistä äiti muutti omaan asuntoon ja sai veljeni takaisin itselleen, veljeni oli silloin noin 13-vuotias. Minä minä muutin silloin omaan asuntoon ja aloitin opiskelut, äiti ja veli asui toisella paikkakunnalla. Isi jäi yksin ja päätyi huonoon porukkaan ja jatkoi juomista, kerran hän tuli kaupungilla vastaan ja ei tunnistanut minua, sanoin moi ja hän kysyin olenko se minä. Siitä lähtien kun näin hänet ihan muuttuneen (laihtuneena ja kaljuksi ajeltuna) on nämä asiat vaivannut minua. Nyt isi on ollut aika kauan viereoituksessa mutta mitään yhteyttä hän ei ole minuun ottanu sen jälkeen kun äiti ja isi erosivat. Monet kerrat kuulemma isi on retkahtanut (kuullut isoisältäni) mutta enempää en hänestä tiedä. Nyt yritän itse käydä näitä asioita läpi ja miettiä että kaikella mitä on tapahtunut on tarkoitus. Ainiin ja unohdin kertoa että tällä hetkellä olen nuori 21-vuotias työssä käyvä nainen.
Aloitan nyt niin, että kerron omia kokemuksiani siitä millaista on elää perheessä jossa on väkivaltaa ja alkoholiongelmaa. Päädyin kirjoittamaan tästä sen takia, että ehkä se voisi auttaa toisia jotka ovat samanlaisessa tilanteessa ja saada muiden näkemyksiä asiaan.
Meillä oli ihana perhe. Minulla on isosisko ja pikkuveli, äiti kotiäitinä ja isä työssä missä matkustettii paljon ja hän oli usein poissa kotoa. Kaikki alkoi näin kun isi ja äiti alkoivat yhdessä käymään viikonloppusein baareissa kun isi oli "lomilla". Olin silloin noin 6-7 vuotias.Isosiskoni vahti aina minua ja pikkuveljeä, He nukkuivat aina mutta minä valvoin siihen asti kunnes isi ja äiti tulisi kotiin, pelkäsin että heille käy jotain kun he ovat humalassa. Juominen lisääntyi ja enää he eivät menneet baareihin. Kun isi oli työmatkalla äiti oli pettänyt isiä. Kuulin siitä kun isi tuli kotiin takaisin ja äiti myönsi kaiken. Olin varmaan noin 8-vuotias silloin.. Sen jälkeen mikään ei enään palannut ennalleen. Isi antoi äitille anteeksi ja heidän juonti jatkui ja alkoi riitely humalassa äitin pettämisestä. Isi oli todella mustasukkainen kaikesta äitin tekemisistä isi alkoi lyödä äitiä, me lapset olimme aina siinä välissä ja yritimme ettei isi pystyisi lyömään äitiä. Välillä isi lukitsi äitin ulos ja me pyysimme isiä avaamaan oven mutta hän ei avannu. Myöhemmin kun olin ala-asteikäinen riidat menivät vaan pahemmaksi ja äiti sai moneen otteeseen mustan silmän. Me lapset tiesimme jo mitä piti tehdä ku riitely alkoi, soitimme aina poliisit ja niin tilanne rauhottui ja poliisi vei meidät lapset ja äitin sukulaisten luo. Tätä samaa kesti siihen asti kuin olin 16-vuotias, sisko muuttanut jo pois kotoa aikoja sitten. Vasta silloin minun pikkuveljeni otettii lastenkotiin ja minut ja äiti vietiin turvakotiin. Äiti erosi isistä äiti muutti omaan asuntoon ja sai veljeni takaisin itselleen, veljeni oli silloin noin 13-vuotias. Minä minä muutin silloin omaan asuntoon ja aloitin opiskelut, äiti ja veli asui toisella paikkakunnalla. Isi jäi yksin ja päätyi huonoon porukkaan ja jatkoi juomista, kerran hän tuli kaupungilla vastaan ja ei tunnistanut minua, sanoin moi ja hän kysyin olenko se minä. Siitä lähtien kun näin hänet ihan muuttuneen (laihtuneena ja kaljuksi ajeltuna) on nämä asiat vaivannut minua. Nyt isi on ollut aika kauan viereoituksessa mutta mitään yhteyttä hän ei ole minuun ottanu sen jälkeen kun äiti ja isi erosivat. Monet kerrat kuulemma isi on retkahtanut (kuullut isoisältäni) mutta enempää en hänestä tiedä. Nyt yritän itse käydä näitä asioita läpi ja miettiä että kaikella mitä on tapahtunut on tarkoitus. Ainiin ja unohdin kertoa että tällä hetkellä olen nuori 21-vuotias työssä käyvä nainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lue tarina lapsen silmin(minun) se on tuolla riidat ja sopiminen...Isä ei edes juonut...Vikaa oli sun vanhemmissa molemmissa ja aina kärsivät lapset.Toki ihminen voi lopettaakin viinalla läträilyn,mutta luulisi sitten isäsi tulevan hyvittää tekojaan,koska se kuuluu AA:n ohjelmaan,mutta vie aikaa....Tsemppiä sinne!
Lapsihan kärsii pahiten, mutta sinä voit ottaa opiksi vanhempiesi hölmöilyistä. Älä toista samoja virheitä, kuten äitisi uskottomuutta.
Meidän perheessä vanhempien juominen alkoi kun itse olin suunnilleen saman ikäinen kuin sinä vanhempiesi aloittaessa juomisen. Se alkoi " rentoutumisena", kuulemma aikuiset tekee niin. Meitä lapsia ahdisti, sillä vanhemmat riitelivät rajusti joka viikonloppu, milloin mistäkin.
Juomista jatkui vuosikaudet, hiljalleen koko ajan lisääntyen... Riidat jatkuivat, kuvioihin tuli mukaan väkivalta, pelkäsin nukahtaa, pelkäsin olla hereillä. Emme soittaneet poliisille kertaakaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt mutta toisaalta pelkäsimme siskojeni kanssa lastenkotiin päätymistä tms joten naiiveina toivoimme vain tilanteen muuttuvan.
Tilanne ei koskaan kuitenkaan muuttunut. Olen nyt päälle kolmekymppinen nainen, ja tähän päivään asti vanhempani ovat juoneet. Pidämme jonkinlaista yhteyttä vanhempieni kanssa, mutta suhteemme on hyvin etäinen.
Sydämeeni sattui lukea tarinasi... Miten paljon lapsia kärsiikään alkoholin ja väkivallan takia... :(
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässä, älä anna vanhempiesi käyttäytymisen tuhota sinuakin vaan pidä huolta itsestäsi niin, että voit lapsuudestasi huolimatta elää onnellista elämää nyt aikuisena.