Näinkin:
Olimme puolitoista vuotta naimisissa, menimme aika nopeasti kihloihin tutustuttuamme ja siitä vajaa vuosi naimisiin. Liian nopeasti, jälkeen päin ajateltuna. Onnea kesti kaksi vuotta, vähän yli. Teimme virheitä, sidoimme toisiamme, elimme vain toisillemme. Elämä alkoi ahdistaa.
Rakkaus katosi jonnekin arkeen, vaikka olimme alussa ja tutustuttuamme mielettömän ihastuneita ja rakastuneita.
Riitoja kiukuttelua lopulta pistimme eron ykkösen vireille.
Molemmet kokeilivat tahoillaan etsiä uutta.. Kumpikin pettyi.
Ikävä vanhaa puolisoa kohtaan oli olemassa.
Päätettiin tavata. Mieletön tunne kun nähtiin. Ihan kuin ensi tapaamisella:)
Aloitamme uudelta pohjalta, tapailemme viikonloppuisin ensin, päivittäin yhdessä. Puhelimella, skypellä.
Sovimme uudet säännöt, molemmille vapaus harrastuksiin ja omiin ystäviin ja menoihin. Vain vieraat suhteet kumpikin jättää. Eli seksiä vain keskenämme.
Teimme hirveän virheen, kun yritimme kumpikin muuttua toisen mieleiseksi. Molemmat alkoivat oireilla.
Nyt sitten teemme kaikkemme pelastaaksemme avioliittomme. Niin paljon hyvää, suuria tunteita, rakkautta. Liian paljon hukattavaksi. Ehkä nyt olemme viisaampia.
Onnea meille.
Olimme puolitoista vuotta naimisissa, menimme aika nopeasti kihloihin tutustuttuamme ja siitä vajaa vuosi naimisiin. Liian nopeasti, jälkeen päin ajateltuna. Onnea kesti kaksi vuotta, vähän yli. Teimme virheitä, sidoimme toisiamme, elimme vain toisillemme. Elämä alkoi ahdistaa.
Rakkaus katosi jonnekin arkeen, vaikka olimme alussa ja tutustuttuamme mielettömän ihastuneita ja rakastuneita.
Riitoja kiukuttelua lopulta pistimme eron ykkösen vireille.
Molemmet kokeilivat tahoillaan etsiä uutta.. Kumpikin pettyi.
Ikävä vanhaa puolisoa kohtaan oli olemassa.
Päätettiin tavata. Mieletön tunne kun nähtiin. Ihan kuin ensi tapaamisella:)
Aloitamme uudelta pohjalta, tapailemme viikonloppuisin ensin, päivittäin yhdessä. Puhelimella, skypellä.
Sovimme uudet säännöt, molemmille vapaus harrastuksiin ja omiin ystäviin ja menoihin. Vain vieraat suhteet kumpikin jättää. Eli seksiä vain keskenämme.
Teimme hirveän virheen, kun yritimme kumpikin muuttua toisen mieleiseksi. Molemmat alkoivat oireilla.
Nyt sitten teemme kaikkemme pelastaaksemme avioliittomme. Niin paljon hyvää, suuria tunteita, rakkautta. Liian paljon hukattavaksi. Ehkä nyt olemme viisaampia.
Onnea meille.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hienoa, että kirjoitat kokemuksestanne tänne. Aina kannattaa yrittää ja josksu se kipinä löytyykin. Hienoa, että osasitte eritellä mitä asioita tulee kehittää ja miksi alku meni mönkään suurista tunteista huolimatta.
Onnea elämänne polulle.
Kiitos vaan. Kiva palaute:)
Ihminen ei kai tule koskaan liian vanhaksi oppiakseen?
Toivon, rukoilen, että kaikki menee hyvin.
Meillä molemmilla pitkät liitot historiassa, välissä harhailuja.. sitten tapasimme ja napsahti.
Rakastuimme niin, että se oli uskomatonta. Liikaakin ja putosimme kuoppaan.
Temperamenttia kun molemmilla on, sitten erottiin. Mutta nyt sitten toivottavasti viisaampina osaamme elää ja olla antaen toisillemme tilaa.
Me kun niin sovitaan tosillemme.. kaikessa.
Voi kuinka ihana asia
Voikun ihanaa!!!
Minun käy sinua sääliksi. Vaikka olen ikisinkku. Toivottavasti et kuitenkaan ole pitkään yksin.
Onnistuiko?
kuukaudessako kuvittelet "valmista syntyvän". hätiköimällä ja hosumalla ei saa muuta kuin vesipäitä .........
Olette harvinainen poikkeus - mutta...
Suhteenne ei kaiken kaikkiaankaan ole pitkä - joten aikalailla "eri viivoilla" olette esim 20 v "puuduttavasti" naimisissa olleiden kanssa. Ihmisestä, jota ei ole ehtinyt vielä edes tuntemaan kunnolla on helpompi löytää uusia ihania puolia kuin ihmisestä, jonka tuntee läpikotaisin ja tietää, ettei tämä muutu. Ja tietää, että kun on itse elänyt 20 v "samaa elämää", ei itsekään juuri muutu enää mihinkään, ei ainakaan tämän saman ihmisen kanssa.
Teillä on ollut ilmeisesti lähinnä kyse nuoren iän tuomasta "yliviisaudesta": kuvittelitte tietävänne, mikä toimii ja mikä ei... Nyt olette heränneet huomaamaan virheenne - sitä kutsutaan elämän tuomaksi kokemukseksi - ja epäilemättä olette liikkeellä huomattavasti paremmin eväin kuin aluksi. Onnea teille.
Muuten oikein, mutta nuoria ei olla. Molemilla takana liki 30 vuoden 1. avioliitto, jotka solmittiin nuorina ja kokemattomina.
Nyt ikää 50 molemmilla.
Joku kysyi onnistuiko. Hyvältä tuntuu edelleen ja yhdessä on asuttu taas kaksi kuukautta, yhteinen uusi asuntokin ostetaan kesällä.
Meille harkinta-aika ja erillään asuminen teki hyvää.
No ikäänne ja elämänkokemukseenne nähden ei voi kuin ihmetellä, miten liittonne olitte rakentaneet. Toki on ymmärrettävää, että vauhtisokeus voi iskeä, kun rakkaus iskee metrisellä halolla, mutta...
Haloo, olette yli 5-kymppisiä ihmisiä, joille järjenkin pitäisi jo sanoa, ettei parisuhde ole muut ihmiset ulos sulkeva vankila. Ja vastaavasti... Kun mainitset, ettei uusiin sääntöihin kuulu seksi muiden kuin toistenne kanssa - niin kyllä tuo "soppari" on useimmille meistä päivänselvä ilman sopimistakin.
"Toki on ymmärrettävää, että vauhtisokeus voi iskeä, kun rakkaus iskee metrisellä halolla"
Niin iski. 30 vuotta naimisissa 'väärän' ihmisen kanssa. Molemmat näin tunsimme.
Vanhanakin voi tehdä virheitä, mutta vanha voi myös oppia virheistään.
Omistushalu ja mustasukkaisuus... Kyllä niitä tiettävästi esiintyy myös iäkkäämmäälläkin ihmisillä.
Kaikesta on hyvä sopia uudessa alusssa, ihan päivänselvyyksistäkin.
Ei pidä koskaan yleistää - puuduttavasti 20 v avioliitossa ja ei opita tai muututa???? Juurikin niin, että kun toisen tuntee aika läpikotaisin ja toisessa näkee halun ja tahdon oppia uutta, niin voi vasta saavuttaa jotain ihanaa, jota ei siitä lyhyestä huumasuhteesta vain löydä. Ei sitä osaa edes selittää, mutta tuntuu, että olisimme menettäneet paljon jotain syvällistä väliltämme, jos olisimme hanskat tiskiin lyöneet. Siis ei se 20 v ole samaa elämää....
Ei ihmistä aina tunne 20v jälkeenkään, kuten minun jo nyt ex.ä. Hän piti vuosia toista, ja luulin et olen onnellisessa parisuhteessa?
En minäkään tuntenut omaa miestäni. Aviossa on oltu 25 v. ja yhdessä 30 vuotta. Eletty monenlaista aikaa, luullut olevani onnellinen ja hänelle ainoa. Nyt selvisi että hän on pitänyt toista naista vuosia.. tarkkaa aikaa ei tiedossa, olivat ensin samassa työ yhteisössä ja sieltä tuo kaikki alkanut. Nykyisin tuo hutsukka minun työkaverina.
Todella sairasta tässä on se että nainen hakeutui kanssani samaan työpaikkaan vaikka heidän suhde oli jo ns.seksisuhde.
Todella kaksinaamaista käytöstä ensinnäkin hutsukalta, on valrehdellut elämässään 24/7 monta vuotta : päivät minulle, illat lapsilleen ja yöt miehelleen.
Minulle tämä heidän suhde tuli täytenä yllätyksenä.. siis ihan puskasta. Mies on ollut normaali aviomies, ei mitään moitetta, toki normaalit avioliiton arjen riidat ja erimielisyydet on meilläkin läpi käyty. Olen nyt tässä yrittänyt selvitellä mitä tässä oikein on tapahtunut ja milloin... kaikki vain vaikuttaa olevan niin järjetöntä ja minua loukkaavaa tekemistä että ei tahdo eteenpäin päästä. Mies ei ole minnekkään lähdössä, haluaa vain jatkaa kanssani.
Koko elämä pitää laittaa uusiksi.. Ihan koko elämä..
Suuri myötätuntoni sinulle. Miehesi on pettänyt ja valehdellut sinulle anteeksiantamattomalla tavalla. Tottakai nämä miehet haluavat jatkaa avioliittoa, ja valehtelevaty erossakin, kun luulevat niin voivansa pitää vaimon. Elämä ei mene niin, menetettyä luottamusta ei saa uusin valhein takaisin. Suuren surusi keskellä jaksat, sinulla on voimaa irrottautua ja erota tuosta miehestä. Lohdutukseksesi kerron, että vuoden kulutta erosta näet vasta todellista katumusta miehellä. Niin kauan kun häne valehtelee itselleen, että ei olisi menettänyt sinua, niin kauan hän ei oikeasti kadu, eikä osaa muuttaa vuosia sinulle valehdelleena näitä tapojaankaan, vaan jatkaa valheitaan aina siihen päivään asti kun myöntää itselleen totuuden, siis avioeron.
Tuosta toisesta naisesta sanoisin, että harvoin kuulee noin häikäilemättömän väärää ja julmaa käytöstä. Sinun työpaikkaasi tuleminen on mitä ilkein teko. Jos sinussa on voimaa, kerro ihmeessä totuus kaikille muille työkavereillesi ja naisen aviomiehelle. Jos et halua tätä, sekin on ok. Jaksamisia, elämä kantaa vielä sinut hyvään elämään, johon ei kuulu epärehelliset, julmat ihmiset.
Kiitoksia vain tuesta... kyllä työpaikalla tästä jo tiedetään,, sielläheille käry kävi kun mies oli mennyt sinne. He on tuota touhua pyörittäneet juuri minun työpaikalla siitä lähteien kun hutsukka sinne hakeutui (n. 2 v sitten!). Olemme illalla yksin töissä, joten seksitouhut on ollut helppo siellä hoidella..
Tämä hutsukka oli palaverissa sitten martyyrimaisesti kertonut että hänellä on YSTÄVYYSSUHDE minun mieheen ja sen vuoksi meidän välit olleet kireät. En itse ole asiaa siellä kovin kommentoinut kun tämä on kitenkin siviiliasia enkä halua todella hyvien työkaverieni joutuvan pomon hampaisiin kun kuitenki tämä tunteita heissäkin herättää. Lisäksi koko totuuden kertomista heille on viivyttänyt yksi asia jota en nyt tässä voi sanoa. Mutta nyt kevään lopulla asian tulen kertomaan koko älyttömyyttä myöten.
No, tässä on jo oltu työterveydessä keskustelemassa pomon toiveesta tästä asiasta. Ja olen yrittänyt ajatella työpaikan vaihtoa, mutta se tuntuu tosi pahalle. Minulla on ihanat kaverit töissä, joita ilman en tätä talvea olisi jaksanut, ja työ on sitä mitä haluan tehdä. Vaikeaa on....
Mies käyttäytyy tosi oudosti.. haluaa vain jatkaa ja sanoo että yhdessä päästän tämän yli ja hän ei ole minnekkään lähdössä. Ei tajua että siitä ei nyt minun itkussa ja valvomisissa ole kyse, vaan siitä mitä hän on tehnyt vuosien aikana. Heidän yhteydenpito on ollut paivittäistä vuosia ja pano hommat on alkaneet jo 3-4 v. sitten.
Miehen puheet on välillä sitä ja sitten tätä. Kieltää kaiken aina viimeiseen asti, ja kun asioita on tullut esille niin sitten vasta myuöntää. ja kun lisää selviää niin sitten taas kertomus muuttuu.. E i voi tajuta että miksi enää valhdella kun kaikki on levällään. Nykyään kun kaikesta jää sähköinen merkintä, puhelin pankkikortti,plussat ja bonukset..... :) tämä on välillä ihan surkuhupaisaa touhua ollut. Mutta jos tätä njärjellä vain voisi ajatella niin olisikin helppoa, mutta kun on tällainen tunnepuolen asia niin sitten lyö välillä yli. Tapeltu ja huudettu meillä ei ole, oon varmaan ollu niin shokissa ja järkyttyny tästä kaikesta. Olen vain esittänyt kysymyksiä. Tiedän että miestä ottaa päähän se että hän sai pidettyä tuon suhteen niin salassa minulta ja nyt on kaikki minun tiedossa.
Enää ei väliä näillä selvittelyillä, olen välillä jatkamassa ja välillä eroamassa.. Sekavaa on....
Ennen kuin itse päätät erosta/jatkamisesta, aja tuo mies ulkoruokintaa. Hän etsiköön itselleen väliaikaisen vuokrakämpän ja muuttakoon pois mahdollisimman pian sinua kiusaamasta. Voit ottaa takaisin kotiin myöhemmin, jos haluaisitkin jatkaa. Ulkoruokinta, väliaikainenkin on kuitenkin rangaistus. Ilman kunnon rangistusta noin pitkästä ja katalasta valhesta et saa päästää miestä, tai ei hän mitään opi.
Moi.
Avauksestani on puolitoista vuotta. Hyvin meni, piti tehdä kuten uudelleen yhteen palatessa sovittiin. Löydettiin kiva asunto ja suunnieltiin tulevaa jo vuosien päähän.
Kesän alussa kaikki alkoi muuttua. Vaimo muuttui totiseksi, ei juuri sietänyt kosketustani. Teki pikkuasioista riitoja, joihin en kuitenkaan lähtenyt mukaan.
Heinäkuussa sitten kun sai oman tulevaisuutensa taas raiteilleen, toiveen uudesta työpaikasta alkoi jälleen sama, mitä kaksi vuotta sittenkin.
"Olemme liian erilaisia" "Olen ilkeä"? Meidän pitää muuttaa eri osoitteisiin.
En tiedä, kun olen kaikki ne ensimmäisen yrityksen virheet yrittänyt välttää, enkä ole provosoitunut. Kai sitten olemme liian erilaisia.
Huippu on, että kun vaimo uskoo vähän kakenlaiseen 'hömppään', on unissaan nähnyt norsun.
Niin! Norsun, jumalauta. Ja se kuulemma tarkoittaa, että petän häntä.
Hänellä on intuiitio, että minulla kaksi naista! Missähän välissä sellaiset olisivat putkahtaneet kuvioihin, kun olemme olleet 24/7 yhdessä puolitoista vuotta.
Nyt sitten taas ero vireillä. Ei siinä mitään. Ehdin vain tätä kivaa kotia ja laittaa ja omananikin pitää. Nyt sitten ensi kuussa taas lähden.
Paha aavistus, että taas kolmen kuukauden päästä kuuluu: "Gabriel, tule takaisin" :)
Eihän tätä kukaan jaksa. Välitän vaimostani ja pelkään, että taas palaan, kun hän oikeista naruista vetelee. Kovasti olen yrittänyt itselleni päähän takoa, että tämä nyt sitten on tässä. Kun piti tehdä kaikkemme suhteen eteen, hakea apua terapeuteilta ja vaikka mistä. Mutta vaimo ei halua.
Eli taas harkitaan, jumakekka!
Kiitos kirjoituksestasi "Harkinnut". Oli hienoa lukea aloitusteksti ja hienoa että kerroit suhteenne etenemisestä.
On upeaa että ihmiset uskaltaa yrittää uudelleen ja harkinta-aika oikeasti on sitä mitä sillä tarkoitetaan. On myös rohkeaa palata yhteen, tavallaan myös turvallista. Mutta kaikenkaikkiaan kokonaisuudesta kumpusi mieleen se, että voisiko pitkän parisuhteen jälkeen jokin muu kuin perinteinen parisuhdemalli toimia kuitenkin paremmin kuin esim. yhdessä asuminen?
Omalla kohdalla olen huomannut että aikuisessa suhteessa meille (minulle) sopii parhaiten tämä kahden kodin malli. Seurustelimme vuosia ennen avioitumista ja muutimme yhteen, mutta palasimme nopeasti kahden kodin järjestelmään.
Ehkä tämä kahden talouden koti helpottaa sitä, ettei tuo niin paljoa entisen elämän kokemuksia kiviriipaksi arjen tulkintoihin. Kukin tavallaan.Suhde on pysynyt myös tuoreempana ja toisen arkiset tavat ei ärsytä kun voi olla välillä erikseenkin.
Kiitos itsellesi.
Sen verran olemme ehtineet sopia, että nyt ero-kakkonenkin laitetaan vireille. Eli emme avioliitossa tule elämään koskaan.
Mutta se ei sulje pois sitä, ettemmekö voisi ola ystäviä, kenties enemmänkin.
Mutta molemmille parempi, että jatkossa elämme omissa asunnoissa.
Voihan parisuhde, varsinkin näillä vuosilla, toimia siten, että olemme ystäviä ja tapailemme. Molempien tuntemuksien ja tunteiden mukaan.
Mutta saman katon alla asuminen koko ajan ei ainakaan meillä tunnu onnistuvan. Ikävää, mutta totta.
Tunteita on puolin ja toisin. Emme kuitenkaan kykene tekemään onnellista parisuhdetta yhdessä asuen.
Hyvä homma! Suhteen eteen pitää käydä vaiheita läpi ja siitä kuoriutuu aina jotain parempaa kun vain hetken jaksaa yrittää ja porskuttaa. Yrittää tosissaan ja antaa toiselle vapaus ja tila olla oma itsensä ja tehdä omanlaisensa virheet ja ratkaisut ja nähdä ne hyvät asiat (niitä on yllättävän paljon kun niille antaa arvoa). Tätä mieltä.