yhteenmuutto..??

Suosittelisin, että ensin tutustutte toisiinne kunnolla ennen kuin suin päin muutatte yhteen. Jos on seurusteltu alle vuosi, ei silloin mielestäni vielä pitäisi muuttaa yhteen. Vuosi kuitenkin on aika lyhyt aika oppia tuntemaan toinen kunnolla.

Alle vuosi on liian lyhyt aika. Monet muuttaa yhteen jo puolen vuoden päästä vaikka eivät tunne toisiaan vielä hyvin ja sitten alkavat riitelee kaikesta kun mies ei siivoo eikä hoida kotia, ei pese omia vaatteita eikä tee mitään. Koita nyt ainakin kaks vuotta asua erillään ennen yhteen muuttoa. Pitää siis tehdä säännöt selviksi ennen yhteen muuttoa. Molemmille kuuluu yhtä suuri osa kotitöistä ja tiskien tiskaamisesta.

Sitten teillä on harvinaisen hyvä suhde. Mitä juttuja olen lukenut niin yleensä mies vaan ryyppää ja nainen tekee kaikki kotityöt.

Olen tuntenut nykyisen avokkini ainakin 6v takaa. Välillä oli aika jolloin en pitänyt yhteyttä sillä en vain pystynyt. Hänellä oli tyttöystävä ja olin häneen korviani myöden rakastunut.
Kun hän oli taas vapaalla jalalla nappasin hänet itselleni.
Ehdittiin seurustella muutaman kuukauden kun muutin hänen perässään toiselle puolelle suomea. Oma asunto oli jo pelkästään lemmikkieni takia mutta ainahan minä aikaa hänen luonaan vietin ja yövyin.
Omaa asuntoa pidin max 4kk kunnes muuttettiin saman katon alle.
Yhdessä ehdittiin siinä vaiheessa olemaan 5kk.
Molemmat olemme hyvin tulisia ja puolen vuoden aikana on tullut kolme kertaa erimielisyyksiä, nekin väärinkäsityksiä ja meidän äkkipikaisuuden tuloksia.
Kun molemmat osaisi laskea kymmeneen niin olisi säästytty noiltakin erimielisyyksiltä, riidoista ei voi puhua.
Tiedä sitten vaikuttiko tuo vuosien takainen tuneminen, kun yhteiselämä rullaa näinkin hyvin. Se on miltä itsestä tuntuu. Juttu joko onnistuu tai ei, en usko että yhteenmuutto tai muuttamattomuus siihen lopulta vaikuttaa.
Vaikka seurustelisit ihmisen kanssa 5v mutta eri ositteissa niin jos suhde on tuhoon tuomittu niin se silloin on. Ei ihminen perimmiltään muutu, vaikka sitä oikeaa luonnetta odottelisi kumpikin omissa asunnoissaan ties miten pitkään.

Riippuu mitä suhteelta haluaa. Itse en jaksa kahden asunnon välillä ravaamista, kamat on aina väärässä paikassa.

Mikään tietty aikaraja tai ajan venytys ei takaa että kaikki menee hyvin. Yhdessä asuminen voi onnistua lyhyenkin tuntemisen jälkeen tai sitten epäonnistua viiden vuoden seurustelun jälkeen. Se on kuitenkin niin erilaista kuin omat kämpät.

me muutettiin yhteen alle kk ensitapaamisesta ja menimme naimisiin 1,5kk ensitapaamisesta. onnellisia ollaan, vaikken tata kaikille suosittelisi :)

Jopa oli nopeaa toimintaa, naimisiin jo 1,5kk ensitapaamisesta.

Minulla kesti aikaisempi suhde 1,5kk ja jälkeenpäin vasta minulle selvisi
etten tuntenut sitä naista ihmisenä, vaikka rakkauden huumassa luulin
tuntevani.
Nykyinen suhde on kestänyt 3,5kk, enkä vieläkään tunne toista ihmisenä
niin hyvin että pitäisi yhteen muuttaa. Olemme /- 40 vuotiaita, niin
toimii suhde näinkin vaikka välimatkaa on 60km.

Jospa vaikka sitten kun vuosi on tunnettu :)

Siinähän sitä vasta oppiikin toisen tuntemaan, kun asuu saman katon alla. Näkee nopeasti, että mikä on homman nimi ja miten kodinhoitotavat eroaa. Se sopiva aika riippuu ihan puhtaasti pariskunnasta itsestään, että milloin se tuntuu kenestäkin hyvältä. Itse aloin oleilemaan oman miesystäväni luona aika pian seurustelun alettua, mutta varsinkin n. puoli vuotta seurustelun aloittamisen jälkeen tuli oltua suurin osa ajasta siellä.

Huvittaa, kun jotkut sanoo että pitäisi odottaa yli vuosi, kaksikin. Aikamoinen järkytys, kun vuoden tutustunut ja rakastunut toiseen täyttä häkää, niin sitten kun muuttaa yhteen niin järkyttyykin arjen tullen siitä millainen toinen on oikeasti luonnoltaan. Se arki ja yhdessä eläminen se vasta opettaakin ja tuo toisen luonteen parhaiten esiin.

Itseäni ei haittaisi, että joudun kotityöt tekemään, koska olen melko tarkka siitä, miten ne tehdään. Olen yleensä joutunut tekemään perästä lattian imuroinnin/pesun kun mies on siivonnut vain keskeltä lattioita ja missä vain kuletaan (entinen siis) :D Tämä nykyinen, osaisi kyllä siivota, mutta silti teen mielluimmin kotityöt, koska talo on puulämmitteinen, niin hän saa hoitaa sen puolen :) Itse olin tuntenut nykyiseni jo puolisen vuotta, aloimme sitten "kuhertelemaan", jota kesti noin kuukausi ennen kuin aloimme virallisesti seurustelemaan. 3kk jälkeen muutimme yhteen, minä siis miehen luokse ja hyvin on asiat sujuneet siitä lähtien. Työkuva on selvä, miten kumpikin hoitaa kotiaskareet kotona, ruoan laitossa vuorottelemme aina, kumpi tekee (hän on muuten todella hyvä kokkikin). Saunan lämmitän, kunhan puut kannetaan. Muuten koko lämmitysurakka jää miehelle. Hänelle muuten kuuluu myös kylän teitten auruu, joten siitäkin syystä minä hoidan muut hommat. Olemme nyt asustelleet jo noin vuoden, ei ole ollut riitaa mistään ja edelleen elo on, kuin vasta oltaisi alettu seurustelemaan ;)

No me oltiin seurusteltu vasta kuukausi-kaksi kun jo käytännössä asuttiin 50-70% viikosta yhdessä jommankumman luona. Yhteistä kämppää alettiin etsiskellä kun oltiin seurusteltu ehkä 3kk. Oltiin seurusteltu 6kk kun mies irtisanoi oman kämppänsä ja muutti mun yksiöön, ja siinä asusteltiin vielä n. 2kk kunnes löydettiin sopiva kaksio. Nykyään ollaankin sitten jo naimisissa, että ihan hyvin tuo yhteenmuutto aikanaan sujui! ;)

Jos se kolahtaa, niin se kolahtaa. Meillä tuntui heti että on sielunpuolikas löytynyt, molemmat leppoisan luonteisia ja riitaa välttäviä, joten mikäs yhteenmuuton esteenä olisi ollut? Yhdessä asuessa vasta opitaan se arki, ja jos suhde kestää arjen ilot ja surut, rutiinit ja velvollisuudet, niin sitten sitä vasta voi alkaa miettiä yhteistä tulevaisuutta pitemmälle! :)

Mainittakoon että me oltiin yhteen muuttaessamme reilusti yli kaksikymppisiä, että en ehkä ihan parikymppisille "teineille" suosittelisi pikaista yhteenmuuttoa, ellei kyseessä ole harvinaisen kypsät yksilöt ikäisikseen.

kyllä se pari vuotta olisi hyvä tutustua toiseen ennenkuin alkaa hynttyitä hilaamaan saman katon alle. ei tule niin yllätyksiä..