Tämä tarina on tosi:
Kympin Nainen oli yhtenä arkisena aamupäivänä yhdessä pääkaupunkiseudun ankeassa automarketissa. Koska oli arkinen aamupäivä ja marketissa oli hiljaista, Kympin Nainen oli tuonut mukanaan tyhjiä pulloja pullonpalautukseen.
Syötettyään pullot automaattiin ja otettuaan kuitin, Kympin Nainen peruutti / käännähti automaatilta hieman turhan laajalla säteellä, niin että astui automaatille jonottavan ja Kympin takana seisoneen miehen varpaille. Kympin Nainen tokaisi ”Oi anteeksi, ei kai sattunut, en yhtään huomannut sua!”
Mies vastasi jotain ”ööh, krgh, kumphhhhhhh, siis eiiiii” josta Kympin Nainen tulkitsi ettei ollut ainakaan kovin pahasti sattunut. Mies oli tyyppiä kolmetoista tusinassa, tavallistakin tavallisempi suomalainen mies. Ainoa asia mikä erotti miehen monista muista, oli että mies lehahti naamastaan kauttaaltaan punaiseksi. Ja se, että mies hymyili. Mies vaikutti hieman hölmöltä kun ei saanut sanaa suustaan, mutta hymy valaisi kasvot ja silmät.
Kympin Nainen meni kaupan puolelle ja teki ostoksiaan. Marketissa oli rauhallista, pääasiassa vanhuksia ja naisia (hoitovapaalla?) pienten lasten kanssa. Kymppi näki ”pullonpalauttajamiehen” vielä kaupan hedelmäosastolla (mies valikoi appelsiineja hieman hämmentyneen ja päämäärättömän oloisena) ja mauste/jauhohyllyjen luona. Miehen ja Kympin katseet kohtasivat pariin otteeseen ja jotakin pientä hymyn tapaista esiintyi. Mies oli punainen kuin tomaatti.
Kassoja lähestyessään Kympin Nainen näki miehen uudelleen. Kympin nähdessään mies käveli päin käytävän reunassa ollutta lehtitelinettä. Iltasanomat levisivät käytävän lattialle. Läheltä piti, ettei mies kaatanut myös paria ämpäriä, joissa oli tulppaaneja (vai ruusuja, tätä Kymppi ei muista ihan tarkkaan). Mies oli, jos mahdollista vielä punaisempi, mutta hymyili Kympin Naiselle ja kokosi lehdet lattialta takaisin telineeseen.
Kympin Nainen oli jo maksanut ostoksensa ja pakkasi niitä hihnan päässä kun mies tuli samalle kassalle. Mies näki että Kymppi oli lähtemäisillään. Mies henkäisi syvään kassalla niin että se kuului hihnan päähän. Mies kysyi kassaneidiltä ”Lainaatko kynää?” Kassaneiti oli hämillään koska miehen ostokset olivat vielä korissa. ”Lainaa nyt vain sitä kynää, maksan nämä ihan just” mies tokaisi.
Kympin Nainen oli lähdössä, mies kirjoitti jotain lapulle kiireesti ja toi sen Kympille. Varashälytys meni päälle koska mies juoksi ”häläriporttien” läpi ostoskorinsa kanssa. Kassaneiti huusi miehen perään ja turvamies lähti kassaa kohden oven suusta. Mies antoi lapun Kympille. Se oli pullonpalautuskuitti jonka taakse oli kirjoitettu puhelinnumero. Mies henkäisi syvään, hymyili taas ja sanoi: ”soita - tai jos ei kiinnosta, niin laita lappu tonne hyväntekeväisyyteen” (pullonpalautusautomaatin luona on laatikoita joihin voi lahjoittaa pullopanttinsa eri järjestöille).
Kertokaa nyt Kympin Naiselle joka on niin tietämätön ja naiivi, että mikä on tämän superujon, kömpelön, epävarman, lähes puhumattoman miehen taso? Saiko hän Kympin ”pinnan väreilemään”? (Ihan hulvaton muuten tuo ”pintapelastajan” juttu tuossa arjen aloitteita-ketjussa, luoja suojelkoon minua moisia pintaliitäjiltä tai ainakin varustakoon minut teflonilla). Ketään tuskin kiinnostaa aloitteen lopputulema?
Kympin Nainen oli yhtenä arkisena aamupäivänä yhdessä pääkaupunkiseudun ankeassa automarketissa. Koska oli arkinen aamupäivä ja marketissa oli hiljaista, Kympin Nainen oli tuonut mukanaan tyhjiä pulloja pullonpalautukseen.
Syötettyään pullot automaattiin ja otettuaan kuitin, Kympin Nainen peruutti / käännähti automaatilta hieman turhan laajalla säteellä, niin että astui automaatille jonottavan ja Kympin takana seisoneen miehen varpaille. Kympin Nainen tokaisi ”Oi anteeksi, ei kai sattunut, en yhtään huomannut sua!”
Mies vastasi jotain ”ööh, krgh, kumphhhhhhh, siis eiiiii” josta Kympin Nainen tulkitsi ettei ollut ainakaan kovin pahasti sattunut. Mies oli tyyppiä kolmetoista tusinassa, tavallistakin tavallisempi suomalainen mies. Ainoa asia mikä erotti miehen monista muista, oli että mies lehahti naamastaan kauttaaltaan punaiseksi. Ja se, että mies hymyili. Mies vaikutti hieman hölmöltä kun ei saanut sanaa suustaan, mutta hymy valaisi kasvot ja silmät.
Kympin Nainen meni kaupan puolelle ja teki ostoksiaan. Marketissa oli rauhallista, pääasiassa vanhuksia ja naisia (hoitovapaalla?) pienten lasten kanssa. Kymppi näki ”pullonpalauttajamiehen” vielä kaupan hedelmäosastolla (mies valikoi appelsiineja hieman hämmentyneen ja päämäärättömän oloisena) ja mauste/jauhohyllyjen luona. Miehen ja Kympin katseet kohtasivat pariin otteeseen ja jotakin pientä hymyn tapaista esiintyi. Mies oli punainen kuin tomaatti.
Kassoja lähestyessään Kympin Nainen näki miehen uudelleen. Kympin nähdessään mies käveli päin käytävän reunassa ollutta lehtitelinettä. Iltasanomat levisivät käytävän lattialle. Läheltä piti, ettei mies kaatanut myös paria ämpäriä, joissa oli tulppaaneja (vai ruusuja, tätä Kymppi ei muista ihan tarkkaan). Mies oli, jos mahdollista vielä punaisempi, mutta hymyili Kympin Naiselle ja kokosi lehdet lattialta takaisin telineeseen.
Kympin Nainen oli jo maksanut ostoksensa ja pakkasi niitä hihnan päässä kun mies tuli samalle kassalle. Mies näki että Kymppi oli lähtemäisillään. Mies henkäisi syvään kassalla niin että se kuului hihnan päähän. Mies kysyi kassaneidiltä ”Lainaatko kynää?” Kassaneiti oli hämillään koska miehen ostokset olivat vielä korissa. ”Lainaa nyt vain sitä kynää, maksan nämä ihan just” mies tokaisi.
Kympin Nainen oli lähdössä, mies kirjoitti jotain lapulle kiireesti ja toi sen Kympille. Varashälytys meni päälle koska mies juoksi ”häläriporttien” läpi ostoskorinsa kanssa. Kassaneiti huusi miehen perään ja turvamies lähti kassaa kohden oven suusta. Mies antoi lapun Kympille. Se oli pullonpalautuskuitti jonka taakse oli kirjoitettu puhelinnumero. Mies henkäisi syvään, hymyili taas ja sanoi: ”soita - tai jos ei kiinnosta, niin laita lappu tonne hyväntekeväisyyteen” (pullonpalautusautomaatin luona on laatikoita joihin voi lahjoittaa pullopanttinsa eri järjestöille).
Kertokaa nyt Kympin Naiselle joka on niin tietämätön ja naiivi, että mikä on tämän superujon, kömpelön, epävarman, lähes puhumattoman miehen taso? Saiko hän Kympin ”pinnan väreilemään”? (Ihan hulvaton muuten tuo ”pintapelastajan” juttu tuossa arjen aloitteita-ketjussa, luoja suojelkoon minua moisia pintaliitäjiltä tai ainakin varustakoon minut teflonilla). Ketään tuskin kiinnostaa aloitteen lopputulema?
Vastaukset 99
Vanhimmat
Ihan söpöä että joku tavis tuolla tavalla näki vaivaa turhamaisuutesi hyväilyyn. Olisit rapsuttanut leuan alta ja sanonut, että voi miten söpö. Varmaan käyt säälistä treffeillä sen kanssa, kun se herätti jotain äidillisiä tunteita, mutta tuskin enempää, kun mieshän oli "tyyppiä kolmetoista tusinassa". Muista varata kaverikortti käsilaukkuun, kun tapaatte.
Ajattelin eka että tolla miehellä on kakka housuissa kun se on niin punainen. Kassajono kohdassa ajattelin kun mies tarvitsi kynää, että tekee itselleen avanteen henkitorveensa, jos ei saa kunnolla ilmaa??
Uskon kuitenkin että Kympin Nainen ei lopulta soittanut miehelle, eikä jättänyt kuittia hyväntekeväisyyteen, vaan nosti rahat itse, käveli alkoon ja osti kaksi pulloa Marabelloa...
Palauttipa se mies paljon pulloja. Olikohan alkoholisti? Ehkä kympiltä siis ihan oikea päätös skipata.
Se mies on sankarimme.
Jos olit sinkku, niin varmaan soitit, kun kerran tapaus jäänyt noin hyvin mieleen. Sen jälkeiset tapahtumat sitten kuvalinkkien kera, kiitos.
Niin ja tasoahan tuo ei sinänsä määritä. Tosin stereotypian mukaiset über-YTM:t eivät kai hermoile lainkaan naisten kanssa. Ätmit taas eivät pysty tekemään vaikutusta, josta tänne kirjoitettaisiin sankaritarinoita, joten mies oli tämän palstan teorioiden mukaan KTM. Ellet ollut neitsyt ja tuo mies korkkasi sinut. Se nostaisi herran YTM:ksi.
Tosi söpö, mutta en tutustu kehenkään kaupoissa enkä kadulla. Muuten en keskustele tuntemattomien kanssa. Tutustuin joskus työssä, näyttelyssä. Olen huono tutustumaan.
Mielenterveystapaus joka on estynyt syrjään vetäytyvä elämä vaan netissä.
Ai, ai, olipas söpö tarina !! :)
Jätit olennaisen kertomatta eli sen että soititko sitten myöhemmin? Arvelisin että et koska tarinan kuningatar ei avaudu omista tunteistaan ollenkaan, ainoastaan marionetin toilailuista hyväntahtoisesti kertoilee. Jutusta jäi käteen kympille hauska muisto jota on kiva kertoilla ja tietysti välitön itsetunnon kohotus (ihquu) mutta tuolle miehelle taisi jäädä vain yksi lisää häpeällisiä muistoja hölmöilyjen pitkässä jatkumossa.
Yhteisvastaus:
..........: en rapsuttanut leuan alta, ei herättänyt äidillisiä tai säälin tunteita. Ei ole kaverikorttia.
mies32: en ollut neitsyt
Ikisinkku M: tottakai soitin miehelle, käytiin muutamilla treffeillä. En todellakaan pitänyt miestä minään marionettina. En usko että jäi miehelle häpeällistä muistoa.
Muutamilla treffeillä säälistä tai mistä lie sympatiasta. Kyllähän tuosta aloituksesta jo oli luettavissa, että mitään kemioita ja kipinöitä ei tämä tyyppi herättänyt ja ainoastaan tuo erottuva toikkarointi erotti hänet sieltä tusinaketjusta. Tuskinpa kaveri tiesi, että näiden sympaattisten kamupoikatreffien päätteeksi tämä meidän "kympin nainen" kävi vakipanollaan nussituttamalla vittunsa oikein kunnolla, kun ei tuosta ujostelijasta ollut edes käden pitelijäksi. Irvokkaaksi tilanteen teki tietysti se, että näitä treffejä oli sanomasi mukaan useampi.
1. en käy treffeillä säälistä, miksi kävisin???
2. tämä tapahtui ennen "vakkariani" eli muita miehiä ei ollut tuolloin kuvioissa.
3. olet väärässä tuosta kipinähommelista, miehen hymy rohkeus (ujoudestaan huolimatta toimi kassalla) sytytti minut.
4. käytiin muutamilla treffeillä koska molemmat sitä halusi, mitä irvokasta siinä oli?
5. tästä tapauksesta ei suurta rakkaustarinaa syntynyt mutta mukaville treffeille päästiin molemmat - eli arjen aloite toimi ainakin treffeille pääsyn suhteen.
sehän oli hienoa että oli noinkin onnellinen päätös tarinalla, tuosta avauksesta kun jotenkin huokui semmoinen ylemmyydentuntoon sekoittunut myötähäpeän tunne miesrassun puolesta, kerroit ikäänkuin koiranpennusta jonka toilailuja on kiva seurata mutta mukavaa kun joku muu sen omistaa. Tässä tapauksessa häpeällistä muistoa tuskin jäi ja saattoi jopa kohottaa miehen itsetuntoa paitsi tietysti siinä tapauksessa että niiden joidenkin treffien jälkeen kun kerroit miehelle ettei ole "kipinää" saattoi se tyyppi masentua maanpinnalle palauttamsesta. EM. tilanteessa kokonaisuuden kannalta olisi saattanut olla jopa parempi ettei olisi numeroaan tyrkyttänyt ja sinä et olisi koskaan soittanut.
Tämä on mielenkiintoista - mikä avauksessani viestitti ylemmyydentuntoa / myötähäpeää / "koiranpennun toilailuja"? Mielestäni yritin objektiivisesti kertoa tilanteen niin kuin se tapahtui, enkä minä missään vaiheessa kokenut noita mainitsemiasi tuntoja.
Olenko siis huono ilmaisemaan itseäni vai paljonko tässä on sinun tulkintaa? Onko kaikki mitä Kympin Naisen nikillä kirjoittaa automaattisesti itserakasta tai ylemmyydentuntoista? (se on jännä koska en omasta enkä läheisteni mielestä ole ollenkaan itserakas tai ylemmyydentuntoinen ihminen, itsevarma kyllä)
Minähän sanoin syttyneeni miehestä, eli kipinää hyvinkin oli. Todettiin vain muutamien treffien jälkeen että oltiin muuten niin erilaisia (elämän arvot yms) ettei ollut mieltä jatkaa.
Olen harvoin samaa mieltä Ikisinkku M:n kanssa, mutta tässä tapauksessa yhdyn kyllä hänen näkemykseensä täysin.
Tekstisi todellakin kuulostaa ylimieliseltä, ja siitä selkeästi huokuu se, että olet tottunut saamaan huomiota ja ihailua ja etttä pidät sitä itsestäänselvyytenä. Et suhtautunut mieheen vertaisenasi, vaan hän oli sinusta alemalla tasolla oleva ressukka, tosin sattumalta söpö. Söpö kaikessa ressukkamaisuudessaan ja sähläämisessään -tosiaan kuin suloinen koiranpentu, jonka hassuja leikkejä on hauska seurata. Ja kaikkein hauskintahan on tietysti se, että itse saa osallistua ja innostaa koiraa hyppimään ja telmimään. :D
Mutta ei millään tavalla vertaisesi.
Siitä vain syntyi sellainen mielikuva, saattaa johtua siitä että lukija jo nimimerkin kympistä luo mieleeensä kuvan naisesta joka on hieman itseään täynnä ja sitten itse tuossa tarinassa kymppi ei tunnu oikeastaan tekevän mitään nolostuttavaa, tönittyään takanatulijaa vain tokaisee anteeksipyyntönsä ja sen jälkeen lähinnä vain tarkkailee kylmästi muiden inhmimillisiä tunteita. Kassaneitikin menee hämilleen mutta kymppi on cool tilanteessa kuin tilanteessa. Varmaan olisi pehmentänyt tarinaa ja kuvaa naisesta jos kymppikin olisi vähän edes punastellut jossain vaiheessa.
Et sinä suinkaan huono ole itseäsi ilmaisemaan, päinvastoin, tuosta tarinasta vaan tuli sellainen kuva. Itseasiassa avauksen luoma kuva poikkesi hieman siitä mikä käsitys muista kirjoituksistasi tullut, ikäänkuin olisit ylpistynyt tai jotain.Tuohan toki oli vain yksi teksti eikä sen perusteella voi mitään olettaa siitä millainen ihminen on oikeassa elämässä, oikeastaan minkään täällä kirjoitetun perusteella ei voi vetää kovin varmoja johtopäätöksiä kenestäkään.
Jaa sanoit? avauksessa? Meni ohi varmaan sitten siinä lukiessa, sorry.
Sori tuosta viimeisestä vahingossa jääneestä lauseesta. Mutta toisaalta tulipahan olennainen pointti kahteen kertaan. :)
Siitä se lähtee, nyt kun olet karistanut ennkkoluulojen viitan harteiltasi huomaat olevasi yhä vain useammin samaa mieltä :D
Kiitos vastauksista, Ikisinkku M ja Eräs nainen!
Otan onkeeni, tarkoitus ei tosiaan ollut tuota ylimielistä mielikuvaa antaa (selvästikin siis kirjallinen ilmaisuni vaatii duunia). Ehkäpä kirjoittaminen kolmannessa persoonassa ei auttanut asiaa (en kuvannut omia tunteitani vaikka niitä oli). Toisaalta kirjoitan liian pitkästi muutenkin, niin karsin sitten ehkä väärästä kohtaa (omien tunteiden kuvaamisesta).
Pidin (ja pidän) itseasiassa miestä vertaisenani, hän vain sattuu olemaan ujo ja kömpelö (ominaisuuksia joissa ei minusta ole mitään vikaa), mutta hänellä on paljon muita hyviä ominaisuuksia.
Viimeinen kysymys liittyi vissiin tuohon kipinään? Ei ollut avauksessa, mutta tuli tuossa selvennyksessä klo 09.42.
Kiitos vielä & öitä!
Nyt kun minut on jo paljastettu sinuksi (onkohan kyse toistensa yhteensulautuvista vastinkappaleista;), niin ei varmaan yllätä ketään, että puolustan sinua tässäkin.
-Koiranpentuvaikutelma tuli minullekin. Mutta siitähän juuri oli kyse. Mies näkee "elämänsä rakkauden ", hermoilee ja sekoilee. Tunnistan hyvin tuon olotilan, enkä varmasti pahastuisi jos nainenkin sen hyväntahtoiseen tyyliisi ymmärtäisi tai vaikka pitäisi hupaisanakin.
-Sinun tunteidesi osalta en odottanut sen enempää kerrottavan tuossa vaiheessa. Sinähän et ollut ensisilmäyksellä ihastunut, vaan mies oli 13 tusinassa matskua sinulle ensivaikutelmalta. Ei sinulla siis ollut mitään sen kummempaa syytä ujostella tai hermoilla. Jos olet kaunis, ei tuon miehen punastelussa ja silmäpelissäkään ollut mitään jokapäiväisestä poikkeavaa. Tästä päästäänkin siihen, että hän ei tuossa tilanteessa ollut tasollasi, kuten Ikisinkku & co. tulkitsivatkin. Eikä siitä voi ketään syyttää.
Tekstistä pystyi ehkä aistimaan, että miehen ihastus sinuun oli melko arkinen tapahtuma itsellesi, ilman lopun puh.nro. episodia et muistaisi koko tapausta enää. Eli ymmärrät kiusallisen hyvin, että sinuun ihastutaan usein. Mutta onko tuon tiedostaminen sitten ylimielisyyttä? No ei. Aina vaan joku pillahtaa itkuun, jos joku toinen tietää /uskoo olevansa hyvännäköinen. Kasvotusten keskusteltaessa kuuluu hyviin tapoihin esittää vaatimatonta, mutta tälläisella anonyymipalstalla ei aina jaksaisi viimeiseen asti vetää samaa korrektia roolia, vaan välillä voi sanoa suoraankin tai jopa päästää narsistinsa irti.
Olet mies32 tällä palstalla juuri nyt niin tulenarkaa tavaraa että tohtiikohan tähän vastata, saatikka ottaa kantaa vastinkappaleisiin… sen verran sanon, että aikamoiseen ryöpytykseen olet nyt joutunut, osittain mielestäni syyttä mutta välillä olet kyllä heittänyt bensaa liekkeihin (masokisti?).
Mutta - mietin vielä tuota ylimielisyys-hommaa koska se häiritsi minua, en mielestäni ole ylimielinen, joten en siltä haluaisi myöskään vaikuttaa. Loppupeleissä on tietysti tärkeintä minkä itse tiedän todeksi, mutta olisihan se mukava jos toisten käsitys vastaisi omaani.
On totta, että saan huomiota usein, mutta toisin kuin edellä sanottiin, en pidä sitä itsestäänselvyytenä (uskokoon ken tahtoo). Mielestäni siinä on iso ero. Jos pitäisin huomiota itsestäänselvyytenä, odottaisin sitä ja pettyisin (jos) / kun en sitä saa. Mutta kun en sitä odota, se ilahduttaa, kuten tässä kyseisessä tapauksessa.
Näin ollen, minun mielestäni kyseessä oli kahden tasavertaisen ihmisen välinen kohtaaminen. Mies saattoi olla ulkonäöltään kolmetoista tusinassa tyyppiä, mutta teki vaikutuksen minuun muutoin, mm. rohkeudellaan. Mies puolestaan ihastui pelkkään ulkokuoreeni. Eli kuka sitten oli oikeastaan ”tasokas”? Ei sillä ole mitään merkitystä. Ja narsistia minusta on kyllä vaikea leipoa :)
En minä tuosta huomiosta kärsi ja onhan se osin tahallaan prosoimaanikin. Toisaalta palsta on yli puolillaan kaikenlaista höttöpäätä, joille nyt vaan se, että jonkun elämässä on jotain positiivista ja hauskaa, on liian kova pala nieltäväksi. Että totuttele sinäkin vaan kestämään näitä tyrskyjä nautinnolla tai lähde palstalta. Tai ala anonyymiksi. Nykylinjallasi et pysty välttymään samalta kohtalolta, ellet ala hissuttelemaan ja myötäilemään joka suuntaan.
Avauksessa kertomasi tilannehan loppui siihen rohkeuden osoitukseen. Siis tuon tarinan ajan tilanne oli epätasa-arvoinen, olit siis "ylempänä" kuin hapuileva koiranpentu. Se miten paljon tuo aloite sitten tasasi puntteja ja sai sinullakin sukat pyörimään jaloissasi, jäi kertomatta ja arvausten varaan. Mutta ei sitä tarvinnutkaan kertoa, ei se kuulunut tuon tarinan ytimeen.
Narsismin yksi tunnusmerkki taitaa olla se, ettei tunnista narsismiaan.. Ja tällä en nyt mitenkään erityisesti sinua yritä osoittaa sormella, ihan yleisenä muistutuksena.
Näillä palstoilla ei muuten saa sanoa mitään positiivista itsestään tai on "ylimielinen". Eli älä sitä turhaan pelkää. Suurimman syntisi tällä saralla teit jo itseäsi nimetessäsi.
Sovitaan sitten näin - ja saat soveltaa tämän lauseen mihin tahansa haluamaasi kohtaan tekstissäsi.
Minua lohduttaa että ainakin sinä olet antanut syntini anteeksi ;)
Ehkä minä vain pidän syntisistä naisista. Kiltit kunnon ihmisethän eivät kiinnosta ketään, kuten hyvin tiedämme.
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaamen
"1. en käy treffeillä säälistä, miksi kävisin???"
siksi että saisit todistaa atmien olleen väärässä ja arjen aloitteiden toimivan.
Mutta todistit ettei arjen aloitteet toimi.
Ellet olisi osallistunut ketjuun arjen aloitteista, et olisi tuota satua tänne tunkenut ja antanut kuvitteelliselle miehelle mahdollisuutta.
Tässä on nyt sen tason logiikkaa, etten tajua:
Siis sinun mukaasi arjen aloitteet toimii vain jos nainen niiden seurauksena suostuu treffeille säälistä? Kuka mies haluaa että nainen lähtee hänen kanssaan treffeille säälistä?
Arjen aloite-ketjussa miehet ei uskoneet naisten vakuutteluita että niitä tapahtuu, joten siksi jaoin tämän tositarinan (monien joukosta). Jos et minun kertomaani (tai arjen aloitteiden mahdollisuuteen) usko, niin se ei ole minun menetys.
Säälitreffeissä ei mitään mieltä olekaan, mutta säälipillu kyllä kelpaisi!
En jaksanu lukee, sori...
Onpas täällä ollut tympeää suhtautumista hyvään tarinaan, joka minusta kärsii siitä että puhut (oletettavasti) itsestäsi kolmannessa persoonassa. Tulee mieleen se Takkirauta-blogi - et kai sentään sen kirjoittaja ole?
Tarinastasi ei voi päätellä miehen tasoa. Meidän pitäisi päästä nimeämättä jääneen miehen pään sisään, ja pystyä sitä kautta arvioimaan, miten vaikeaa hänelle on tyttöystävän löytäminen. Voidaan kuitenkin katsoa, ettei mies nyt ainakaan ATM ole, koska niin kuin Mies32 jo totesi, arkinen aloitteentekijämme on sankari, joka venyi tarinassa lopulta varsin suuriin rohkeudenosoituksiin ja spontaaniuteen. Jos hän olisi ollut ATM, hän olisi viimeistään tulppaanit tai ruusut kumotessaan alkanut suunnitella mielessään, mitä hän kaupasta päästyään kirjoittaa Sinkut-palstalle pitkän itkun siitä, kuinka hän taas kerran munasi itsensä naisten silmissä, ei enää koskaan kehtaa mennä samaan kauppaan uudestaan eikä varmasti ikinä saa enää naista kun uutiset hänen kömpelöydestään leviää naisten keskuudessa. Edelleen, jos hän olisi ollut ATM, et olisi lähtenyt hänen kanssaan edes yksille - saati kaksille - treffeille. Eikä ATM olisi saanut kassaneidiltä mitään kynää lainaan, häneltä olisi vain kysytty purkkaa maiskuttaen "mitä sä sillä teet häh? Kutsunko turvamiehet, mitä?".
Rohkea ja spontaani mies siis, vähintään KTM, ja silti sinusta superujo, kömpelö, epävarma ja lähes puhumaton. Ei meillä muilla taida olla mitään toivoa minkään suhteen :(
Vaikuttaa tosin myös siltä, ettei mies ihan puhdasverinen YTM:kään ole. YTM:hän olisi korskea korsto, joka ei tosiaankaan mitään iltasanomia kokoamaan takaisin, eikä tosiaankaan päämäärättömästi mitään appelsiineja valikoisi, vaan määrätietoisesti koppaisi mukaan HK:n sinisen ja mäyräkoirallisen keskinkertaisinta markettikaljaa, jotain Karjalaa. Ennen kaikkea hän ei olisi mitään "tai jos ei kiinnosta"-vaihtoehtoa, vaan olettaisi ilman muuta että haluat soittaa hänelle.
Ei ole Takkirauta-blogi tuttu (kannattaako se tsekata?) - tuo kolmannessa persoonassa kirjoittaminen oli kaiketi jonkinlainen tehokeino kun niin suurta vastustusta herätti konsepti "arjen aloitteet".
Mielenkiintoista kuulla kuitenkin noita tasopohdiskelujasi, jotenkin kirjoittamiesi juttujen perusteella uskon että sinussa olisi ainesta samanlaiseen rohkeuteen.
Ei kai yksi ominaisuus kuten ujous koko ihmistä määritä?
Kannattaa ehdottomasti. Tästä kirjoituksesta on hyvä aloittaa:
http://takkirauta.blogspot.fi/2012/08/vankilabandarit-ja-naisten.html
Kyllä se ujous aika tavalla tappaa kaiken kipinän ja kemian, jos naisilta kysytään. Vaikka olisi muuten kuinka mukava ja fiksu mies, niin ujous on iso turn off, koska miehen pitää olla Mies, eikä marjanpoimija.
Henkilökohtaisesti en siedä Takkirauta-blogia.
Yksi ominaisuus ei tietenkään määritä koko ihmistä, mutta ujoudella ja tietynlaisella pidättyvyydellä on kauaskantoisia seurauksia. En usko että minusta olisi ollut lähtemään perääsi, vaan olisin jäänyt hetkeksi miettimään että kehtaisinko vai enkö kehtaisinko ja kannattaako vaiko eikö, ja ennen kuin olisin saanut päätöstä aikaan, olisit jo mennyt. Ei tietenkään voi tietää, olisiko joskus tähdet oikein ja löytäisin jotain hämmentävää rohkeutta.
Ai tätä tavaraa... ei tarvitse enempää lukea, käytän aikani mieluummin muutoin.
Totuus sattuu. Vielä enemmän kun se on naisen kirjoittama.
Joo, sattuu yhtä paljon kuin suomityttö24v kirjoitukset, au.
Aika typerää kommenttia sinulta. Tuo Takkirauta on kuitenkin sinua älykkäämpi nainen, joka osaa myös kirjoittaa sinua paremmin. Hänen juttujensa vertaaminen johonkin palstatrolliin on vain joku defenssi sinullakin. Kaikki epämiellyttävien asioiden kertojat on trolleja, niin ei tarvitse kohdata niitä ikäviä asioita joita ei halua.
En osaa ottaa kantaa älykkyyteen tai kirjoitustaitoon, koska - myönnettäköön - en jaksanut kovin pitkälle blogia lukea. Ihan sujuvalta teksti vaikutti, mutta tuon linkittämäsi sivun sisältö oli aika nopea "turn off" minulle. Ei siis saanut mielenkiintoani syttymään siinä määrin että olisin paria kappaletta enempää jaksanut lukea.
Kun maailmassa on niin paljon hyvää luettavaa, en tuhlaa aikaani jos teksti vaikuttaa huonolta. Sen, paljonko teksteissään on "totta", selvittäminen olisi vaatinut pidemmän lukusession, mutta koska kirjoittaja ei herättänyt mielenkiintoani millään tavalla, niin se jäi tällä kertaa selvittämättä. Ei ole lukijan vika jos teksti ei herätä mielenkiintoa jatkaa lukemista.
Suomityttö24v:hen vertasin vain koska sinä nostit kirjoittajan sukupuolen esiin - myönnän (tuon lyhyen silmäyksen perusteella) että kirjoitustapa näiden kahden välillä on hyvin erilainen, mutta minun, lukijan kannalta sillä ei ole merkitystä koska ns. turn off aika on molemmilla lyhyt.
Epäilet siis Kympin olevan mies. Salaliittoteoriat tiivistyvät.
Salaliittolandiassa meillä ei siis liene hätää - meinaan että jos sinä oletkin nainen ja minä mies? Katsotaan sitten kuka sitä rautaa enemmän nostaa... :)
Jep, nyt ennen neljää voisikin olla hyvä aika lähteä testaamaan kyykkyennätykset.
Minä henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi minun pitäisi edes avata kyseistä blogia? Kyllähän nettiin tekstiä mahtuu, en minä sitä kaikkea ehdi lukemaan. Hyvä kun edes itsekirjoittamiani.
Kuka sinulle sitä on tarjonnutkaan. Tuskin jaksat lukea blogeja, kun kirjojen lukeminenkin tuottaa vaikeuksia.
Totta, mutta kirjat sentään ovat käyneet läpi kovemman seulan, joten tasonsa keskimäärin kovempi kuin blogeilla. Ei silti riittävä yleensä.
Taas mentiin näköjään "ristiin", itse en kyllä tällä kertaa salilla käynyt vaan olin lumitöissä yli 2 tuntia. Eli tällä kertaa vähän funktionaalisempaa treeniä, mutta kyllä sekin saa lihakset mukavasti polttelemaan.
Älä odota niiden tähtien asettuvan, vaan etsi se rohkeus itsestäsi.
Se on niin sääli jos se helmi siellä ujouden ja pidättyväisyyden takana piileskelee, löytämättömänä.
No minä sitten treenikaverin puutteessa kävin vain saunassa. Löysäilyksi meni.
Kyllähän miehen taso kävi aika hyvin ilmi siitä, että hän näytti kolmetoista tusinassa -mieheltä, ja punasteli useaan kertaan. Siitä oli aika vaikea nousta kympin naisen silmissä intohimoisen loverboyn imagoon.
Toisaalta, jos tarina oli tosi, niin kieltämättä ihan ihmismäistä toimintaa 10naiselta.
Ehkä sitä rohkeutta ei ole olemassa ja helmikin vain myytti - ja jos se ei ole myytti, niin tilanteesta voisi saada hyvää draamaa! Ehkä vanhana kirjoitan sitten viimeinkin sen alemman tason kirjallisuuden klassikon! Ainahan siitä tulee parempi, jos on asiasta todellista kokemusta, eikä mitään amatöörien naurettavia 15 vuoden sinkku- ja selibaattijaksoja!
Kehtaisin kyllä väittää, että blogien lukeminen on helpompaa kuin kirjojen - tai ainakin oli vanhoina hyvinä aikoina, kun bloggaus oli Suomessakin leppoisa underground-harrastus, eikä teinityttöjen puoliammattimaista muodista paasaamista puutteellisilla äidinkielentaidoilla ja kaheleiden kilometrinpituisia vuodatuksia milloin maahanmuuttajista, milloin EU-herrojen juonista.
En ole asiaa aikaisemmin ajatellut, mutta minulle bloggaaminen ja suomalaisten blogien seuraaminen aikanaan oli portti kirjallisuuteen, joten kannattaa tietysti olla varuillaan.
Kirjoitatko vielä blogia?
Uskon että jokaisen sisällä on helmi. Odottamassa sitä oikeaa kalastajaa.
Vain kauniita neitsytsimpukoita korkkaillaan. AT-simpukoiden perään ei kukaan sukella.
Lord B kirjoitti, ettei siedä Takkirautaa, ja aloitus toi hänelle sen mieleen. Voiko tästä vetää johtopäätöksen, ettei hän voi sietää Kympin Naisenkaan tyyliä kirjoittaa?
Helmen voi poimia simpukasta vain kerran, ja suomalaisilta naisilta sen on jo joku haiseva varas vienyt. Jos mies siis tahtoo löytää helmen, hänen pitää mennä sukeltamaan niin kauaksi ja syvälle merelle, ettei muita miehiä ole vielä siellä käynyt.
Lähinnä tuo itsestään kolmannessa persoonassa kertominen toi sen mieleen... ja en tiedä, olisiko jotain alitajuista assosiointia ollut Ruukinmatruunaan, mutta tavanomaisestihan Kympin Nainen ei kirjoita samalla tavalla kuin tämän ketjun aloitusviestissä.
Tyylikeinoasi lainaten: Lord Boredom lopetti bloggauksen joskus 2008. Viimeinen blogi oli parodiaversio naistenkaatoblogista "100 Naista", ja sen nimi oli "1 naista". Tarkoitus oli jatkaa itseironialäppää toistuvista epäonnistumisista ja elämän pysähtyneisyydestä - ja sitten epäonnistuin siinäkin.
Harmi että lopetit, tekstejäsi on mukava lukea.
Tiesitkö, että helmi muodostuu simpukkaan kun jotain vierasta ainetta päätyy simpukan sisään ja simpukka muodostaa helmikerroksen tämän ympärille? Hermeettisesti sinetöity neitsytpimpsa ei voi siis sisältää helmeä, kun taas monien miesten möyhentämä käytetty römpsä voi sisältää kokonaisen helmikaulanauhan.
Musta alkaa tuntua, että tämä Kympin Nainen on fiktiivinen hahmo. Tai sitten olemme menettäneet tässä karismaattisessa huippukaunottaressa yhden Miss Universumin.
Kuulostaa joltain 30v tädiltä joka luulee olevansa vieläkin neitseellinen kympin näköinen teininainen.
Epäilys, että on 40
Mä luulen, että joku 35-38v. Eli jos on sellainen hyvin säilynyt tapaus, niin elää niitä viimeisiä hetkiään, jolloin voi vielä ylpeillä vetovoimallaan sinkkuna. Nelikymppisenä tai vanhempana tuollainen alkaa olla jo säälittävä tapaus (vrt. realismus). Eli kyllä se unelmien ritari pitäisi jo pikkuhiljaa löytyä. Miksiköhän ei ole löytynyt jos on "kympin" nainen ja vientiä riittää? Sopisi varmaan ihan hyvin yhteen jonkun mies32:sen kanssa. Kaksi itserakasta yössä yhdessä voi suuremman omahyväisyyden loimon sytyttää.
Olen liian lyhyt niihin skaboihin.
Samaa mieltä, että mies32 ja Kympin Nainen sopisivat yhteen. Molemmilla itsetunto huipussaan ja elämä vauhdikasta, kun vientiä riittää. Todellisen ekslusiivisen, luxus-eliittiä ovat. Mahtavaa lukea heidän kokemuksiaan tuosta säihkeen ja seksin täytteisestä elämästä.
Taitavat olla yksi ja sama persoona :DDD
Mä olen myös päätynyt siihen johtopäätökseen, että ovat sama "henkilö". Kummankaan juttuja en jaksa lukea tosin enää..
Et jaksa? Kyllä kohta viuhahtaa kateus- ja ätminkäiskorttia.
Niin todentuntuisia ja säkenöiviä tarinoita molemmilla! On penthousen bikinimallia ja kaatuilevia iltalehtitelineitä - mitä enää voi kaivata. Samaan hintaan tulee vielä mahtavan ihania elämänviisauksia, kuten "jokaisen sisällä on helmi, joka odottaa kalastajaansa"
Hieno tarina, mukavaa lukea ja hyvin kirjoitettu. Älä masennu, vaikka täällä ilkutaankin!
Tänään aamulla kuuntelin radiota ja siellä oli juttua ylihuomenna ensi-iltaan tulevasta elokuvasta Tavarataivas, joka perustuu suomalaisen nuoren miehen tempaukseen siirtää koko irtain omaisuutensa varastoon, josta hän voi hakea joka päivä vain yhden tavaran kotiinsa käyttöön. Tämä dokumenttielokuva kertoo myös miehen elämästä, miten hän sinkkumiehenä (ja siis televisiottomana, koska telkkari oli siellä varastossa) meni elokuviin ja elokuvista pois lähtiessään rohkaistui pyytämään treffeille naista. Tämä yllättävä tapaaminen johti siihen, että pari seurustelee nykyisin.
Vaikka tämän palstan miehet eivät usko siihen, että naisia voisi löytää mistään muualta kuin baarista tai netistä, niin todellakin niitä tavallisia ihmisiä näkee kaikkialla. On sitten jokaisen oma asia, että tyytyäkkö vain katselemaan ja haaveilemaan vai uskaltaako joskus antamaan puhelinnumeronsa. Kukaan ei aina saa vastakaikua, mutta jos ei edes yritä, vaan viettää aikaansa vain tietokoneen ääressä, niin ei taatusti voi mitään saavuttaakaan.
Aloittajalle iso kiitos tarinan jakamisesta!
Voin kyllä kuvitella kuinka hänellä on sydän hakannu järjettömästi ja jännittänyt kamalasti mutta uskalsi ylittää sen muurin mikä meillä ujoilla miehillä on. Hieno juttu hänelle :) Toivottavasti uskaltaa tulevaisuudessakin mennä jutteleen naisille :)
Etkö sinä "mies maalta" juuri ole katsellut sitä kaupan tyttöä?
Sinähän voisit sille kaupan tytölle jonkun viestin livauttaa, niin se ei jumita kassajonoakaan tai sinun ei tarvitse siinä ruuhkassa yrittää rohkeutta kerätä?
Voisi sitä niinkin tehdä, ei ole nyt pariin päivään häntä näkynyt kaupassa. Sitten kun näkyy niin jos on jonoa niin annan hänelle lapun siinä ja hymyä päälle :)
Eipä ole nyt häntä näkynyt. Täytyy ootella ensiviikkoon kun tää kauppa on toisella paikkakunnalla jossa käyn koulua.
Mikset perkeleen omahyväinen paska voinut heti siinä pulloautomaatilla sanoa että et anna? Nyt meni mieheltä aika hukkaan johtavaan pelleilyyn ja treffailuun. Ja pullorahat jäi saamatta ja saatanan loinen taatusti maksatit miehellä ne treffitkin. Mistä palvelusta oikein veloitat sen kympin?
Miksi jotkut miehet kuten sinä koet, että pelkkä treffikäynti on aina jotenkin kauhea ja masentava juttu? Jos tuokaan mies ei olisi mennyt Kympin naisen kanssa treffeille, hän olisi ehkä kotonaan pureskellut kynsiä ja katsellut telkkarista Simpsoneita uusintana. Ujolle punastelevalle miehelle luulisi olevan hieno juttu, että hän pääsee vihdoinkin treffeille, sillä luulisi, että hänelle treffeille pääsy eio ole jokaviikkoista. Jos hän pääsee treffeille kauniin naisen kanssa ja on jo onnistunut voittamaan ujoutensa, niin hänen luulisi olevan ihan innoissaan!!!
Yleensä kaikille ihmisillä merkitsee ihmisessä muutkin asiat kuin ulkonäkö, kun puhutaan seurustelukumppanin etsimisestä. Ulkonäkö luo ensivaikutelman, joka ei aina ole oikea. Vasta treffeillä tutustutaan toisen ajatuksiin ja arvomaailmaan. Jos "pullopojan" arvomaailmaan kuuluu kitsastelu ja pihiys, niin se käy kyllä ilmi Kympin naiselle hyvin pian. Joitakin naisia miehen saituus ei haittaa, mutta osalle se on miinusta.
Jos Kympin nainen olisi todennut miehen ihan kamalaksi, hän ei olisi koskaan soittanut miehelle. Jos nainen olisi todennut ekojen treffien jälkeen miehen sopimattomaksi, hän ei olisi mennyt koskaan toista kertaa treffeille. Jos Kympin nainen menee tai on menemättä sänkyyn pullopojan kanssa, niin se ei liity treffeillä tarjoamisiin, vaan siihen, että mies on mukava ja nainen haluaa häntä.
Ei pelkkä treffeillä käynti usein ole mitään fantsua. Naiset taitavat pitää itseään keskimäärin kiinnostavampina persoonina kuin miehet naisia.
Totta. Analogiaksi voitaisiin ottaa vaikkapa haastattelu uudessa mahdollisessa työpaikassa. Toki se on näennäisesti hieno homma päästä edes haastatteluun, mutta jos käytännössä yksi toisensa jälkeen tehtävään valitaan lopulta joku muu, niin ei se paljoa lämmitä.
Eli samalla periaatteella on ihan turha elää, koska kuollaan kuitenkin?
Yksinkertainen ratkaisu: älä mene sinne treffeille, jos siellä ei ole fantsua. Kuka pakottaa? Etkös itse pidä nyt itseäsi jumalan lahjana treffikulttuurille, kun kuvittelet, ettet voi kieltäytyä treffeistä?
Jos ylipäätään et ole kiinnostunut naisten, vaan miesten seurasta ts. miesten seura on sinulle mieluisampaa, treffaile miehiä.
En tekisi tuollaista yleistystä. Mutta luonnollisesti eliö pyrkii minimoimaan kokemansa kärsimyksen. Jopa uusintajakso Simpsoneita voi siis olla mielekkäämpi ajanviete kuin itsensä treffeillä nöyryytykselle altiikksi saattaminen.
Sittenhän sun on helppoa tehdä valinta: Älä käy ikinä treffeillä, äläkä edes pyydä ketään naista treffeille, niin voit olla varma, ettei tarvitse pettyä treffeissä.
Toinen vaihtoehto on kysyä, että lähdetkö treffeille tai otatko vastaan puhelinnumeroni. Jos nainen vastaa myöntävästi, niin sano heti sen perään, että sinä puolestasi lähdet treffeille vain, jos saat satavarmasti seksiä. Sillä tavalla ei tarvitse turhaan vaivautua treffeille.
Sääli että käytät aikaasi kirjoittamalla tuollaisia. Koska et ole hauska, vaikka muuta ehkä kuvittelisitkin...
Mutta jep, minä olen tuon valinnan tehnyt. En ole enää vuosiin lähettänyt treffiehdotuksia kenellekään. Ottaisin myös loukkaavana jos joku nainen kuvittelisi että (hänelle pohjimmiltaan yhtentekevä) treffikutsu minua piristäisi.
En ole aikoihin mennytkään.
Miehiä ei treffailla, jos ei ole miehistä seksuaalisesti kiinnostunut. Mutta et tietenkään voinut vastustaa sen juttusi kirjoittamista, koska kukaan muu ei ollut keksinyt sanoa sitä aiemmin, ja halusit olla eka.
Sä olet varmaan todella kaunis sekä mallitasoinen ja -vartaloinen. Ei tuota miesten kiinnostusta muulla voi mitenkään selittää.
Olen ehkä kuin malli. :)
Ei tavistallukoille lähestymisiä tuohon malliin satele, täytyy olla todella hyvännäköinen ja hyväkroppainen jos miehet juoksee perässä kaupassakin.
En tiedä, miksi miehet juoksee perässä :) Ehkä olen sellainen, että miehet vain juoksee omasta tahdosta ja innosta :)
Olet todella hyvänäköinen, hyväkroppainen ja seksikäs. Ei ole muuta selitystä.
Tai sitten nainen näyttää juuri sopivalta parisuhdetta ajatellen. Jos Kympin nainen on sen näköinen, että mies osaa kuvitella hänet juuri sopivasti kainaloonsa, niin silloin hän on riittävä, vaikkei Miss Universum -tasoa olisikaan. Usein myös hymy tai nauravaiset silmät saavat miehet kiinnostumaan hänestä.
Ei tarvitse olla mallitasoa. Olen itse yli nelikymppinen, lyhyenläntä ja pyöreäkin vähän ja silti olen arjen tilanteissa saanut kokea useita hauskoja kohtaamisia pelkästään parin viime vuoden aikana. Olen saanut treffikutsuja postijonossa, junassa (ei ravintolavaunussa vaan takana istuvalta mieheltä, joka oli kuunnellut minun ja ystäväni keskusteluja ja päätellyt, että olen sinkku), urheilukatsomossa ja lapsen harrastuksissa.
Mutta kuljen yleensä hymyillen, minua on helppo lähestyä ja mielelläni itsekin rupattelen tuntemattomien kanssa. Ja kyllä, olen itsekin lähestynyt kiinnostavia miehiä ja pyytänyt treffeille. :)
Ihan vain tiedoksi:
En tiedä ketä tuo alati hymyilevä keskustelukumppanisi on, mutta se ei ole ap.
Kiitos!! Onko se kohteliaisuus??
Hymyilevä kumppani olen minä :)
Näinhän se on että nainen kuin nainen saa miehen sormiaan napsauttamalla, kun miehen pitää käydä nöyryyttäviä tulikokeita läpi jossa todistaa miehuuttaan eikä silloinkaan ole varmuutta "saannista".
Tarina ei ole tosi koska suomalainen koulutettu nainen ei sano koskaan anteeksi tai kiitos suomalaiselle miehelle. Hyvät kaytöstavat on vain miesten velvollisuus, vittumaisuus koulutetun suomalaisen naisen oikeus.
Väität siis että ap (minä) olen jotakin seuraavista:
a) ulkomaalainen
b) kouluja käymätön
c) valehtelija?
lisään vielä vaihtoehdon jonka oletan seuraavaksi tulevan:
d) huumorintajuton?
ole hyvä vaan ;)