Olen 25-vuotias maisteri, jolla on hyvin duunaripohjainen työhistoria. Olen siis opiskelujeni ohessa tehnyt hyvin erilaista työtä, koska olen halunnut rauhassa miettiä tulevaisuuteni ammattia. Ansioluttelostani voi hyvin nähdä, että olen tehnyt aktiivisesti erilaisia töitä.
Ihan vain yleisesti mietin erään inhottavan kokemuksen kautta, että olenko jotenkin huono ihminen? Eräs toimitusjohtaja nimittäin avoimesti piruili minulle työhistoriastani. Ei kuulema vastannut sitä mitä voidaan odottaa minun ikäiseltä ihmiseltä, jolla on jo alan koulutus. Oikeasti osaan käyttää todella hyvin koneita, koska olen tutustunut moniin kassajärjestelmiin ja laitteisiin. Osaan palvella ihmisiä, koska olen ollut paljon asiakaspalvelussa. Osaan optimoida ajan käyttöni, koska olen toiminut kiireisissä paikoissa. Osaan kirjoittaa, koska olen saanut graduni valmiiksi odotetussa ajassa.
Onko muilla ihmisillä kokemusta siitä, että oma työhistoria ei ole niin hieno ja saa kuulla siitä. Olen täysin pätevä alani töihin, vaikka olen tehnyt työharjoitteluni en niin hienoissa paikoissa. En ole nuorempana halunnut tehdä töitä vain saadakseni CV:hen merkintöjä
Ihan vain yleisesti mietin erään inhottavan kokemuksen kautta, että olenko jotenkin huono ihminen? Eräs toimitusjohtaja nimittäin avoimesti piruili minulle työhistoriastani. Ei kuulema vastannut sitä mitä voidaan odottaa minun ikäiseltä ihmiseltä, jolla on jo alan koulutus. Oikeasti osaan käyttää todella hyvin koneita, koska olen tutustunut moniin kassajärjestelmiin ja laitteisiin. Osaan palvella ihmisiä, koska olen ollut paljon asiakaspalvelussa. Osaan optimoida ajan käyttöni, koska olen toiminut kiireisissä paikoissa. Osaan kirjoittaa, koska olen saanut graduni valmiiksi odotetussa ajassa.
Onko muilla ihmisillä kokemusta siitä, että oma työhistoria ei ole niin hieno ja saa kuulla siitä. Olen täysin pätevä alani töihin, vaikka olen tehnyt työharjoitteluni en niin hienoissa paikoissa. En ole nuorempana halunnut tehdä töitä vain saadakseni CV:hen merkintöjä
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minua naurattaa aina maisterit. Tulee mieleen vanhat mustavalkoiset suomifilmit ja siellä joku pojankloppi sormi pikkusormi pystyssä kahvia ryystämässä hirvittävä puku päällä ja niin tärkeän näköisenä.
Jos työnantaja haluaa, niin ainahan hän voi keksiä vaikka mitä kysymyksiä, joista työnhakijalle jää epävarma olo. Onhan noita kauhutarinoita työhaastatteluista, joissa käännellään työhistoria pala palalta ympäri ja ristikuulustellaan jopa syyt irtisanomisiin, irtisanoutumisiin ja määräaikaisuuksiin. Jotkut eivät tyydy siihen, miltä työnhakija näyttää "isossa kuvassa". Onko siitä sitten työnantajalle apua.. se riippuu varmaan vähän siitä, onko siellä ison pöydän takana korkeakoulutettu kallonkutistaja vai kansakoulupohjalta ponnistava ihminen. Tai yleensä ottaen siitä, onko haastattelijalla "silmää" tällaisissa asioissa.
Joka tapauksessa tuollaisista ei kannata mennä paniikkiin, vaan rohkeasti ja itsevarmuutta uhkuen esittää oma perusteltu, työhakua tukeva näkemyksensä asiasta. Jos vakuuttelu ei riitä paikkaan, niin se ei sitten riitä. Se on kuitenkin parasta, mihin niillä korteilla pystyy - olivatpa kortit sitten millaiset tahansa. Puhumalla ovat monet saaneet työpaikkansa.
Toki helpottaisi huomattavasti työnhaussa, jos olisi tehnyt niitä "omaan alaan" liittyviä asioita. Työnantajat tuppaavat arvostamaan sitä alalta hankittua kokemusta.. ja joillekin heistä tutkintotodistuksen arvo on lähellä nollaa. Mutta ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja yritystä saada jalkaa ovenväliin; kyllä se työpaikka sieltä vielä löytyy!
P.S. Joillain aloilla ja joissain tilanteissa (yksityis)yrittäjyys on käytännössä ainut vaihtoehto saada töitä. Voisiko siis itse itsensä työllistäminen tulla kyseeseen?
Johtavilla paikoilla olevat on itse niitä jotka ovat päässeet suoraan hyvään uraputkeen jo opiskelu aikana, ehkä joskus lukio aikana ovat parikesää olleet duunari hommissa. Olettavat että muullakin menee ura kokoajan nousujohteisesti.
Kyllähän entisaikaan on ollut kohtuu varma urakehitys, jos on jaksanut opiskella.
Nykyään ei lukeminen takaa hyvää ja leppoisaa työpaikkaa.
Opiskelu ja valmistuminen ei nykyään enää takaa sitä työpaikkaa ollenkaan, hyvästä ja leppoisasta puhumattakaan. Hanttihommia olisi tarjollla, mutta niihin olet ylikoulutettu. Muihin hommiin taas joko ei tarpeeksi koulutusta tai kokemusta. Koskaan ei ole kaikkea sopivasti.
Luulen, että liian paljon mietin sellaisia tunneasioita. Luotan kyllä omaan osaamiseeni, mutta ehkä en ole vain tiennyt mitä töitä haluaisin tehdä.
Kiitos vinkeistä kertoa perustellen omia valintojaan. Itselläni puhtaasti syy on ollut siinä, että en ole ollut oikein varma mitä olen halunnut tehdä. Menin opiskelemaan nykyistä alaani, koska se tuntui jotenkin sopivalta. Nyt kylläkin haen ensi kevään haussa lääkkikseen ja olisin todella kiitollinen, jos joku työnantaja huomioisi minut hakiessa assistenttia tai vastavaa. Ei auta muuta kuin laittaa uutta hakemusta. Elämästäni meni turhan monta vuotta väärien ihmisten seurassa, mutta se ei tietysti kuulu työnantajalle. Nyt on vakaa hyvä parisuhde, josta on mukava jatkaa uraansa.
Aika outoa irvailla..Itse harkitsisin tuon kokemuksen jälkeen kahdesti, onko paikka tavoittelemisen arvoinen. Kannattaa ottaa tuokin kasvattavana kokemuksena. En itse haluaisi kirjoittajan asemassa katkeroitunutta ja kyynistä esimiestä, jolla ei ole käytös kohillaan. Olen parisenkymmentä vuotta ollut alani tehtävissä ja siinä myös esimiehenä, ja tätä ennen kesät sekalaisissa kesäduuneissa. Jos vastavalmistuneella on aukoton CV, ja "opiskeluajan" työkokemusta, on se myönteistä, asenne kohillaan. Eihän nuorella voi olla välttämättä opiskelemansa alan työkemusta, joissakin tehtävissä on oltava tietty määrä opintoja takana. Nykyaikana voi nuoren olla hankalaa löytää edes niitä kesätöitä.Vastavalmistuneita palkkaavat kiinnittävät huomiota henkilön persoonaan ja kehityspotentiaaliin. He jos ketkä investoivat tulevaisuuteen, koska alkuvaiheessa nuori ei "tuota" palkalle niin paljon vastinetta.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Soitin yhteen työpaikkaan, jossa oli todella mukavan kuuloinen mies. Olin hieman epävarma omasta soveltuvuudesta työpaikkaan, mutta mies kannusti laittamaan hakemuksen. Ei kuulema tarvitse olla niin hieno. Paikasta jäi oikeasti niin hyvä fiilis, että haluaisin sinne ensi kesäksi harjoitteluun ihan vain sen takia, että tykkään työskennellä, kun on hyvä fiilis.
Olen huomannut, että hyvin monessa työpaikassa puhelimeen vastaa, joku todella ärtynyt ja huonotuulinen ihminen. Paikasta jää silloin todella huono kuva. On ihan totta, että huonon vastaanoton jälkeen voi miettiä kahdesti, onko paikka tavoittelemisen arvoinen.
Piruilijoita löytyy. Itselleni on piruiltu mm. näin: Kun koulutodistukseni ovat mitä ovat, niin on sanottu: "Oletko sinä oikeasti älykäs vai onko tämä ulkoluvusta?", Upinniemen laivastoasemalla. Sitten oli yksi Helsingin ulosottoviraston viskaali kun sanoi työtodistukseni selattuaan (niin ja hänellä oli siellä joku avustava toimistotyöntekijän paikka määräaikaisena): "Kyllähän sitä aina hyvälle jatkoa löytyy!" - no, mulle on sanottu, että vakansseja ei ole, Helsingin kaupungin taloustilanne oli eräässä vaiheessa sellainen, että rekrytoinnissa oli kaikenlaisia rajoittavia määräyksiä (joita toki sopivasti kierrettiin, mm. joku kuluttajaviraston herran muija sai tulla uutena töihin, vaikka rekrytointikielto siis oli) esim. viisi vuotta yhtäjaksoista palvelua omaaville sai tarjota sitä ja sitä, sitä vähemmän palvelua omaaville sitä ja sitä ja eräille ei mitään, itsellenikin eräs työhönottaja sanoi, että ottaisi mutta kun on nämä säännöt! Sitten on ollut sairausloman sijaisuuksia esim. ja on sanottu, että ei ole vakansseja. Ja on ollut vaikka mitä.
Voi tietysti olla että ko. viskaalilla oli jo joku katsottuna, mutta kun hain niin pyysivät käymään ja ehkä oli jopa sen verran hyvät paperit siihen avustavaan kopioijan ja tsupparin hommaan, että piti keksiä jotain....
Voihan toki olla, että kalastavat jotain nokkelaa vastausta sinulta kun piruilevat, haluavat nähdä reaktiosi....
Itsellä ihan viimeiseksi oli sellainen tapaus, että kun mulla on kokemusta ja koulutus, niin tota sitä niin kuin vähätellään kun niitä on pitkältä ajalta, ja pätkissä, niin tota siinä haastattelija epäilee, että ei sitten kuitenkaan mitään osaa! Ja yksi se on se, että epäilevät atk-taitoja, ettei pystyisi omaksumaan jonkun ohjelman käyttöä, vaikka tässä on jo kymmenien vuosien ajan pelattu tietokoneohjelmien kanssa, jopa tässä viimeisessä tapauksessa sen ohjelman kanssa, joka heillä on, toki ohjelmaan on saattanut tulla muutoksia mutta miksi minä en sen kanssa pärjäisi - oppiiko joku sellainen joka muka on syntynyt näppäimistö käsissään ja tietsikka ruutu naamansa edessä paremmin kuin minä - epäilen!
Että sellaisia uunoja!
Siksi toisekseen, maistereita taitaa ainakin eräillä aloilla olla liiaksi, tiedän eräänkin yliopistokoulutuksen läpi käyneen joka on siis niinkin vaativassa työssä kuin "konekirjoituksessa" kun sitä rahaa kuitenkin täytyis saada, eikä löydy muuttohaluja jonnekin sellaisille seuduille missä olis ehkä niitä maisterin töitäkin tarjolla. Toki, voihan sitä konekirjoittajakin edetä vaikka ylijohtajan sihteeriksi ajan myötä. Pohjalta se on aloitettava, kyllähän sitä ehtii, kun ikää on vasta vähän päälle 30 v.
Mutta tässä tosiaan voi kysyä: Menikö se monen vuoden yliopistossa aherrus hukkaan? Mitä teet maisterin papereilla? Toki valinta on jokaisen oma! Ja jos on niin tiukat siteet paikkakunnalle vaikka sinkku onkin, niin mitäs, eihän sitä muuttoa tarvitse edes harkita!
Ja joo, freelancerina voi toki tehdä maisterin papereita vaativia hommia... sitä ei tietenkään kannata unohtaa...
Ainakin minun kohdallani meni hukkaan koko tutkinto, mutta toisaalta en niin hirveästi panostanut opintoihini, koska koin opetuksen olevan jotenkin heikkoa.
Olen joskus miettinyt, että osa maisteritutkinnoista on aivan turhia. Ärsyttää koko tutkinto, minkä takia olen harkinnut toisen tutkinnon tekemistä. Opintojen alussa uskoteltiin kovasti, että on taattu työllisyys, mutta ilmeisesti tämä lama vain heikentää entisestään työllistymistä. Onhan se kiva kuunnella juttua, että monet valmistuneet tekevät vuodesta toiseen työtä 2000 euron palkalla. Nämä työt ovat minusta sellaisia, jotka vaatimustasoltaan vastaa kassanhoitajan työtehtäviä. Palkkakin on samoissa luokissa.
Jos nyt saisin palata abivuoteen, hakisin joko kauppikseen, oikikseen tai lääkkikseen. Mutta onneksi olen pohjimmiltani optimisti, joka jaksaa opiskella uuden tutkinnon.