Orpolapsia

Miksi pojissaan roikkuvat anopit ja äidissään roikkuvat pojat eivät tajua että kahden ääripään välilläkin on elämää? Täällähän nimenomaan miniät purnaa sitä että oma miehensä on järkyttävän paljon kiinni äidissään ja viettää pahimmassa tapauksessa kaikki vapaa-ajat siellä. Mistä sinä Tahvo olet saanut käsityksen, että pitää kaikki välit laittaa poikki? Kukaan ei ole sitä vaatinut vaan sitä, että aikuinen mies pitää omaa puolisoaan naisenaan jonka kanssa elää ja jakaa elämänsä eikä vietä kaikkia vapaa-aikojaan mammansa luona. Kyllä sekä naisen että miehen vanhempien tulee antaa aikuisten lastensa viettää itsenäistä elämää ilman jatkuvaa puuttumista asioihin. Kerta-pari kuukaudessa on normi tavata vanhempiaan jos lähellä asuvat, soitella ehkä kerran viikossa. Liika on aina liikaa.

Tämän palstan nimi on Anoppi ja appi. Suhteita omiin vanhempiin puidaan muilla palstoilla.

Sitä paitsi on ihan totta, että joissakin avio/avoliitoissa on hankaluuksia miehen äidin kanssa. Onko sinulla jokin syy olla uskomatta, mitä naiset täällä tapahtumista ja omista tunteistaan kertovat?

Itselläni ei enää anoppia ole, mutta niin kauan kuin oli, olimme oikein hyvissä väleissä. Samoin olemme oikein hyvissä väleissä poikieni puolisoiden kanssa.

Jos joku miniä erehtyy kirjoittamaan kauniisti miehensä äidistä, niin kyllä hän saa sellaisen ryöpyn niskaansa, että tietää pysyä poissa vastaisuudessa tältä palstalta.
Tämän palstan kirjoittajat ovat turhautuneita ja joskus aivan oikeassakin, ja ahdistuneita anoppinsa vuoksi.

Yhä nuorempina asetutaan avoliittoon, monen kohdalla useaan kertaan. Avioliittojen solmimisaika siirtyy yhä kauemmaksi ja avoliiton mukana tulevat avosukulaiset eivät tunnu tarpeellisilta, vaan heidät koetaan uhkaksi parisuhteelle.
Moni avoliitto on alusta asti vain ajateltukin lyhytaikaiseksi. Jos halutaan elää yhdessä, niin asennoidutaan toisin ja tarmokkaammin uuteen sukuun ja uuteen elämäntapaan. Varsinkin, kun lapset ilmaantuvat.

Kun äiti tapaa poikansa puolisoita, niin eihän hän edes jaksa ajatella, että tämä ehdokas olisi nyt se lopullinen. Suhtautuminen on sen mukainen. Usein voi olla, että pojan vanhemmat ovat tukeneet poikaansa taloudellisesti esim. asunnon hankinnassa, ja heitä tympii ajatella, että hyötyä jakaa happamasti heihin suhtautuva nainen, joka epäilee kaikkia uusia sukulaisiaan.

Moni miniä kiukuttelee anopin sekaantumista taloudenpitoon. Onko nuorten taidot kovinkaan korkealla näinä aikoina, kun syödään työpaikalla tai pikaruokaloissa, viikonloppuisin paremmissa paikoissa, ja kotona ei jääkaapissa ole kuin sushitarvikkeet.

Anopin pitäisi osata irrottautua oikealla hetkellä, eikä se näytä olevan yksinkertaista ainakaan näiden kirjoitusten kuvaamissa tapauksissa.
Onhan meittiä moneksi!

just hei äsken ihmettelin tätä samaa. Välirikko pitäisi saada aikaiseksi miehen vanhempii, mutta ei tietenkään niihin omiin.

Minusta aina olisi syytä hyväksyä puolison vanhemmat, jos kerran puolisonkin hyväksyy. Jos ei vanhempia hyväksy, voi tulla etten, että jonakin päivänä laukoo suustaan omalle puolisolle perimästään vanhemmiltaan, eli asia roikkuu mukana.

molemmilla on on vanhemmat ja molemmille pitäisi antaa mahdollisuus olla yhdeydessä omaan sukuunsa ja arvostaa toisen sukua, vaikka se ei vastasikaan sitä omaa ajatusta. Meillä jokaisella on omanlainen taustemme, joidenkin suvut ovat rikkaita ja saaneet käydä kouluja. Hyvin paljon on kuitenkin perheitä, joissa ei yksinkertaisesti ole ollut mitään muita mahdollisuuksia kuin kansakoulun jälkeen yrittää vaikka lapiotöillä elättää perheensä ja kouluttaa lapsensa, monet näistä ovat oman hikensä kautta lapsensa kouluttaneet, joten arvonanto kuuluu ennenkaikkea heille.

Tietenkin joukkomme kuuluu ihmisiä, jotka elävät välinpitämätöntä ja monenkirjavaa elämää, silloin yhdeydenpito on hankalaa, mutta toisen vanhempia he siltikin ovat.

Lapssistaan välittävän äidin ja isän on hyvin vaikeaa irraottautua hetkessä lapsestaan, helpommin se käy jos näkee tämän pärjäävän omilaan, mutta jos niitä eroja tulee, kyllä ne vanhemmat käyvät mielessään joka sopukan läpi lapsen elämän alusta tähän päivään ja suojelisivat tällaisilta tulevaisuudessa.
Tämän lapsi ja varsinkin epäkehno uusi tulokas saa katsomaan vanhempia karsaasti.
Minusta omien vanhempien tai toisen vanhempien moittiminen on sairasta, jokainen olemme eläneet hieman erilaisissa kodeissa ja se pitää suvaita tai olisi viisasta sitten olla sitoumumatta tähän ihmiseen, jonka suku on niin kamalaa.

Itse uskon siihen, että kun tulette niinsanotuiksi apeiksi ja anopeiksi, kyllä tämän asian kanssa joudutte silmikkäin ja tunnette kuinka sattuu kun omakin lapsi kääntyy vastaa, kun kumppani ei hyväksy, ei hänkään voi olla yhdeydessä.

Uskon hyvin pienen määrän näitä anoppeja kuitenkin olevan todellisia perheen määräilijöitä, olen päässyt siihen tulokseen, että keksustelut oikein ruoditaan ja yritetään löytyy pahaa. Kenen varpaat ne sitten niin herkät ovat, että minkäänlaista keskustelua ei mistään saa olla, kaikki koetaan loukkaukseksi, miten teistä nuorista ihmisistä on tullut noin helposti loukkaantuvia.

ehän voitte omilla toimillanne näyttää, että selviätte itsenäisesti, se ei saa olla kilpailemista, ylivarojen elämistä. Kun vanhampanne näkevät, että teillä on ihan tavallinen koti ja työasiat kunnossa, ei teillä tarvitse olla luxuslukaaleja, eikä hienoja autoja ja jatkuvia ulkomaan tai kotimaan luxusmatkoja, varmasti eivät teill ohjeitaan jakele, mutta kyllä hekin mielellään keksustelevat päuvänpolttavista asioista, te koette sen teidän kyyläämisen, näille vanhemmille asia on tässä ajassa elämistä.
Onkohan useimmiten kyse, että ette sallisi vanhemmillenne enää mitään.
Aika hyvin kuulun eroään lapsen suusta, kun isovanhemmat tekivät kodissaan remontin, että mitä te vanhat ihmiset sitä teitte, tämän olivat kuulleet omilta vanhemmilta. Kuulosti aika pahalta, sillä ilmeisesti siellä kuumeisesti odotetaan perintöjä omaan eliittielämään.

Ennenkuin aina syyttää anoppia tai appea, kannattaisi katsoa mistä mahtaa johtua, mitä itse olette viime aikoina tehneet tai sanoneet, sillä liian monet asiat vyöryvät sinne anoppilaan tiedoksi erilaisten kanavien kautta.

Anoppilan väki, kuten omat vanhammat ja läheiset ovat eläviä ihmisiä ja haluaisivat olla mukan elämässä, eikä haukuittuina vihattuina yksin kodeissaan. .

Yleisesti ottaen naiset eivät voi sietää toisia naisia, ei edes sitä anoppia. Mutta omalla äidillä on kuitenkin eri vapauksia. Tää on niin nähty omassa tuttavapiirissä..

Eli mieen äiti on täysin vieras kun käy kylässä, mutta oma äiti kuuluu puoliksi perheeseen. Ei liene epäselvää myöskään kumman vanhempien luona juostaan lomilla yms

by the way.. olen 35 vuotias NAINEN

Kun nämä kirjoittajat avioituvat, he kuvittelevat saavansa palvovan miehen ja pääsevänsä pois oman perheensä otteesta.
Kun sitten selviää, että miehellä onkin vanhemmat ja suku, niin morsioo toivoo ensin olevansa toivottu j kaivattu. Jos niin ei olekaan, vastatrinta on valmis. Morsion mielestä häntä sorretaan ja syrjitään, joten hän näyttää mieltään ja suhtautuu epäluulolla varsikin anoppiin. Anoppiviitsit on hyvin opittu ja omaksuttu.

Typerissä aikakausilehdissä, kirjoituspalstoilla ja blogeissa kerrotaan, kuinka vihamielisiä aviomiesten äidit järjestään ovat, ja miniät uskovat tietysti kaiken negatiivisen, minkä lukevat ja kuulevat. Kaveripiireissä vaihdetaan mielipiteitä ja harva miniä uskaltaa puhua mitään hyvää anopista, sillä hänet syrjäytetään keskustelusta.

Tämän kaiken he saavat takaisin omien lapsiensa kautta. Toivottavasti muistavat sitten nämä kohtuuttomuudet, joita ovat kokeneet, ja osaavat välttää virheitä.