Nyt on pakko tulla purkamaan tunteita! Tuntuu, että haluaisin kuristaa entisen parhaan ystäväni!
Hän on lukioajoilta ollut hieman erilainen, hänellä on todettu ADHD. Lääkityksiään on heitellyt ikkunasta ulos, koska "ei huvita syödä." Alkoholi maistunut, onneksi ei huumeet - ainakaan vielä.
Hän löysi koulun jälkeen itselleen ''kivan'' pojan. Pojassa mätti jokin alusta alkaen. Kaveripiirissä kuunneltiin outoja juttuja, kuinka poika nukkui mm. siskonsa kanssa samassa sängyssä, kun olivat vanhempiensa luona käymässä yhtä aikaa. (asuivat kaikki samalla kylällä, eli omiin koteihin matkaa max. 5km)
Poika alkoi sitten kontrolloida kaveriani ja yhteydenpito väheni. Tutustuin itse uusiin ihmisiin kun kaverini jumittui poikakaverinsa ja tämän kavereiden piiriin. Lopulta kaikki hajosi käsiin kun kuulin, että kaverini poikakaveri oli puukottanut ihmisiä baarissa mustasukkaisuuttaan. Olivat kuulemma jutelleet "etsien seksiä" tälle kaverilleni. Istuin kaverini tukena oikeudessa, kun hän oli todistamassa poikakaveriaan vastaan. Ja mitä kuulinkaan!
En ollut nähnyt kaveriani yli vuoteen, koska hänellä oli aina ollut liian kiire. Tämän vuoden aikana poika oli kuristanut, hakannut, raiskannut, pahoinpidellyt, yrittänyt puukottaa ja jopa myrkyttää kaveriani. Poikakaveri sai rangaistuksen ja istui linnatuomion - puoli vuotta olivat vielä kaverini kanssa yhdessä, kunnes kaveri päätti, että haluaa lopettaa.
Nyt on mennyt kolme vuotta siitä, kun poika - tai nykyään ehkä mies - on vapautunut vankilasta. Kaverini hankki miehelle lähestymiskiellon, kun tuppasin uhkailemaan, että hakkaa kaverini, kun on kumminkin pannut muita miehiä.
Viimeisen vuoden aikana kaveri ei ole taaskaan pitänyt mitään yhteyttä. Yllättäen sitten alkoi kanssani juttelemaan ja kertoi, miten inhottavaa on olla taas tämän herran kanssa yhdessä, kun mies ei tee kotitöitä.
Minulla näkyi silmissä jo tuossa vaiheessa punaista. Mitä helvettiä?! Mies on väkivaltainen, puukottanut ihmisiä, pahoinpidellyt henkisesti ja fyysisesti ja pitänyt hankkia lähestymiskielto ja *ttu uudelleen sen miehen luokse?!?!
En käsitä, en ymmärrä MITÄ HELVETTIÄ?!
Joka IKINEN kerta vastasin puhelimeen yöllä kun hän itki, joka IKINEN kerta lähdin ajamaan ja hakemaan hänet kotoa turvaan, joka IKINEN kerta otin hänet meille yöksi kun oven taakse aamuyöstä tuli itkien ja pahimmassa tapauksessa melkein alasti. Tuntuu, että kaikki tämä on ollut turhaa ja kiitos on lyönti päin näköä.
Mikä ajaa ihmisen tällaiseen? En oikeasti jaksa uskoa, että rakkaus.
Hän on lukioajoilta ollut hieman erilainen, hänellä on todettu ADHD. Lääkityksiään on heitellyt ikkunasta ulos, koska "ei huvita syödä." Alkoholi maistunut, onneksi ei huumeet - ainakaan vielä.
Hän löysi koulun jälkeen itselleen ''kivan'' pojan. Pojassa mätti jokin alusta alkaen. Kaveripiirissä kuunneltiin outoja juttuja, kuinka poika nukkui mm. siskonsa kanssa samassa sängyssä, kun olivat vanhempiensa luona käymässä yhtä aikaa. (asuivat kaikki samalla kylällä, eli omiin koteihin matkaa max. 5km)
Poika alkoi sitten kontrolloida kaveriani ja yhteydenpito väheni. Tutustuin itse uusiin ihmisiin kun kaverini jumittui poikakaverinsa ja tämän kavereiden piiriin. Lopulta kaikki hajosi käsiin kun kuulin, että kaverini poikakaveri oli puukottanut ihmisiä baarissa mustasukkaisuuttaan. Olivat kuulemma jutelleet "etsien seksiä" tälle kaverilleni. Istuin kaverini tukena oikeudessa, kun hän oli todistamassa poikakaveriaan vastaan. Ja mitä kuulinkaan!
En ollut nähnyt kaveriani yli vuoteen, koska hänellä oli aina ollut liian kiire. Tämän vuoden aikana poika oli kuristanut, hakannut, raiskannut, pahoinpidellyt, yrittänyt puukottaa ja jopa myrkyttää kaveriani. Poikakaveri sai rangaistuksen ja istui linnatuomion - puoli vuotta olivat vielä kaverini kanssa yhdessä, kunnes kaveri päätti, että haluaa lopettaa.
Nyt on mennyt kolme vuotta siitä, kun poika - tai nykyään ehkä mies - on vapautunut vankilasta. Kaverini hankki miehelle lähestymiskiellon, kun tuppasin uhkailemaan, että hakkaa kaverini, kun on kumminkin pannut muita miehiä.
Viimeisen vuoden aikana kaveri ei ole taaskaan pitänyt mitään yhteyttä. Yllättäen sitten alkoi kanssani juttelemaan ja kertoi, miten inhottavaa on olla taas tämän herran kanssa yhdessä, kun mies ei tee kotitöitä.
Minulla näkyi silmissä jo tuossa vaiheessa punaista. Mitä helvettiä?! Mies on väkivaltainen, puukottanut ihmisiä, pahoinpidellyt henkisesti ja fyysisesti ja pitänyt hankkia lähestymiskielto ja *ttu uudelleen sen miehen luokse?!?!
En käsitä, en ymmärrä MITÄ HELVETTIÄ?!
Joka IKINEN kerta vastasin puhelimeen yöllä kun hän itki, joka IKINEN kerta lähdin ajamaan ja hakemaan hänet kotoa turvaan, joka IKINEN kerta otin hänet meille yöksi kun oven taakse aamuyöstä tuli itkien ja pahimmassa tapauksessa melkein alasti. Tuntuu, että kaikki tämä on ollut turhaa ja kiitos on lyönti päin näköä.
Mikä ajaa ihmisen tällaiseen? En oikeasti jaksa uskoa, että rakkaus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.