Jo oli aikakin

Maajoukkueuimareille uudesta päävalmentajasta lienee hyötyä. Mielenkiintoista on nähdä, miten kenttä muuten hyötyy uudesta asiantuntijasta. Seuroissa kun on useampikin tyytymätön, jonka mielestä rahaa pitäisi kohdentaa suoraan uimareille eikä palkkaamaan herroja(/rouvia/neitejä) Helsinkiin (tai Turkuun?). Itse olen sitä mieltä, että annetaan uudelle kaverille, kuka sitten onkaan, mahdollisuus edes yrittää ja katsotaan mitä saa aikaan. Kilpauimarin harjoittelusta kuitenkin vastaa pääasiassa yksi henkilö, eli oma henkilökohtainen valmentaja seurassa.

Ipen "kaudella" tapahtuneita muutoksia seurojen (amatööri)uintivalmentajien koulutuksessa ei varmaan tarvitse käydä läpi, vaan nämä ovat kaikille tuttuja - omasta mielestä Ippe on kuitenkin tuolla puolella saanut hyviä asioita aikaan, ja tuo toiminta vaikuttaa suoraan seurojen toimintakykyyn. Joskin ehkä painottuen pienempiin seuroihin, isommat ja ehkä keskikokoisetkin kun palkkaavat jo ammattivalmentajia pyörittämään toimintaa. Itse amatöörinä en kommentoi ammattilaisten koulutusta, kun en siitä mitään tiedä.

Yksi looginen jatko Uimaliitolle voisi olla muutaman maan mallia seuraten keskittää huippu-uimareiden harjoittelu valmennuskeskuksiin, joskin varmasti tämä herättäisiä melko kiivasta vastarintaa seuroissa ja ainakin isommat ja kunnianhimoisemmat seurat varmasti tässä vaiheessa lähtisivät valmennusjärjestelmän suhteen omilleen, mikäli seuran resurssit siihen vaan riittävät. Käsittääkseni ainakin Belgiassa ja Hollannissa on tämä malli - liitolla on tietty runko, minkä mukaan uimarin uran pitäisi edetä, ja tietyssä vaiheessa tätä uraa tapahtuu siirtyminen ensin paikallisiin ja sitten kansallisiin valmennuskeskuksiin. Mikäli uimari pysyy kotipaikkakunnallaan, niin liiton tuki loppuu sitten siihen (maajoukkueeseen toki kelpaa edelleen, jos tulosta syntyy seuravalmennuksessa). Pitkien välimatkojen maassahan taas seuran asema on jonkin verran korostunut, joten vastaavanlaisen järjestelmän rakentaminen Suomeen voisi olla "hyvin mielenkiintoista".